Ei laihduttaminen onnistu ainakaan pidemmälää tähtäimellä, jos siitä tekee pakkopullaa. Totta on se, että elämänmuutoksen on oltava pysyvä... kun laihtuu, ei keho kuluta enää niin paljon perusaineenvaihduntaankaan. Laihtumisen jälkeinen elämä ei ole välttämättä sitä, että voi unohtaa uudelleen miten ja mitä syö. Siksi terveellisestä syömisestä tulisi muodostaa minäkuvaa tukeva rutiini. Motivaation saa kun ajattelee, miten oikea ravinto oikeasti hellii juuri minua- arvokasta minua. Teen tämän ruokavaliomuutoksen, koska olen sen arvoinen. Retkahduksista me opimme, ja jatkamme taas kohti tavoitetta. Itse otan haasteena kunnollisen pureskelun opettelun, koska se estää syömästä liikaa. Olen jopa alkanut huomata, että nautinto on paljon suurempi, kun syö sopivan pienen annoksen herkkua... huomaan maut, rakenteen ruoassa, jopa sen lämpötilaa tulee tunnusteltua. Ja mikä parasta, nautinto ei lopu viimeiseen suupalaan, vaan olen iloinen jälkeenpäin, että herkuttelin kohtuudella! Ei se aina niin onnistu, mutta jokainen onnistunut kerta vie kohti tavoitetta ja pysyvästi kevyempää elämäntapaa. Vinkkinä vielä se, että kauniista astioista syöminen auttaa keskittymään syömistilanteeseen. Pyöreät suuta hellivät lusikat, värikkäät lasit ja veikeät vihannespurkit lisäävät vähäkaloristekin ruokien herkullisuutta. Toivon teille iloa muutokseenne!
se voi olla mukavaa!
pikkumerisiili
063
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.