No siis, ex-poikaystäväni on jättänyt minut 2 kertaa... Hän on jo kerran pyytänyt takaisin, ja minä suostuin kaiketi. Nyt hän pyytää viime eroa anteeksi. Olen todella hyväsydämminen ja en halua loukata tai satuttaa ketään, joten kieltäytyminen on vaikeaa. Kuitenkin minusta tuntuu että, jos otan hänet takaisin tunnen itseni epätoivoiseksi tai joksikin muuksi. Ja pelkään myös että saan bänät taas... sitten vasta tuntuisi tyhmältä. Joten mitä minä teen???
Mies anelee takaisin?
Hyväsydän
10370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä teet?
Vaihe 1. -Asetu peilin eteen.
Vaihe 2. -Katso kuvaasi, onko sulla pää?
Vaihe 3. -Jos on, yritä tunnustella onko siellä päässä aivot.
Se käy näin: tee laskutehtävä, 1 2 on hyvä. Jos osaat laskea sen ilman
laskinta, sinulla tod.näköisesti on ainakin jonkinlaiset aivot.
Vaihe 4: -Käytä niitä!
Helppoa kuin koneella veisuu!
Mä haluan kans tollasen hyväsydämisen naisen. Voitaisko tutustuu? Mä en kyllä ikinä jättäisi naista koska en halua loukata. Olen kans sellanen hyväsydäminen, joten sovitaan varmaan hyvin yhteen.
Eli olet myös hyvä luonteinen, et yhtään ylpeä.
Ota rauhallisesti kiirehtimättä ja kerrot, että et halua jatkuvaa ees taas menoa, vaan pysyvämpää suhdetta.
Millainen luonne sillä kaverilla on?
Millaisia noi eroomiset on ollu hetken suutahtamisia vai mikä on ollu syynä, mieti sitä, onko mahdollista jatkaa?
Se kaveri taitaa olla epätoivoinen, et sinä tai sitten se rakastaa sinua?
Pitäs selvittää noi ekana.
Kehottaisin tekemään seuraavan ajatusharjoituksen:
Mieti noita eroamistilanteita. Vallitsivatko silloin olosuhteet, joissa koet ymmärtäväsi, miksi mies reagoi niin voimakkaasti, että halusi erota? Ymmärrätkö siis hänen lähtöhalukkuutensa? Vai jäitkö silloin ihan ymmyrkäiseksi ihmettelemään, että mitä hittoa...?
Mielestäni hyvä peruspohja parisuhteessa on se, että jos toinen tekee asioita tärkeissä aiheissa, joita sinä taas et voisi kuvitellakaan tekeväsi samoissa olosuhteissa toiselle, niin silloin ette sovi yhteen. Jos siis et voisi ikinä kuvitellakaan, että samoissa oloissa, joissa toinen lähti, sinä et olisi ikimaailmassa lähtenyt, tai oloissa, joissa toinen anelee takaisin, mutta hänen kengissään sinä et ikinä anelisi takaisin, niin kieltämättä vaikuttaa siltä, että olette liian erilaisia.
On hiton raskasta ja kuluttavaa, lopulta ylivoimaista, pidemmän päälle seurustella ihmisen kanssa, ketä ei merkittävässä määrin koe ymmärtävänsä parisuhteen kannalta keskeisissä asioissa.
Mitä ihmettä, varmaan kaikissa parisuhteissa ollaan sen verran erilaisia, että käyttäydytään erilailla eri tilanteissa.
Kutsutaan ymmärtäväisyydeksi toista kohtaan kun kuulee toisen perustelut, syyn käyttäytymiseen eri tilanteissa.
Ei me olla samanlaisia kaikki läheskään ja erilaisuus tuo suhteeseen jotakin mitä elämässä ei yksin ole ennen ollut.
Paljon pahempaa on väkivalta, henkinen ja ruumiillinen, liian poikkeavat elintavat, mutta erilaisuus sinänsä on suuri rikkaus.
Tärkein tietenkin on rakkaus, vaikka ei sillä hetkellä rakastaisikaan, mutta voiko rakastaa, rakastua uudelleen, se on se avainkysymys.
No kylläpäs tulkintasi meni nyt aivan metsään. Luepas huolellisemmin, äläkä inise siellä.
On ihan eri asia olla erilaisia, ja a) ymmärtää erilaista kumppaniaan tai b) olla erilaisia, mutta ei kyetä ymmärtämään erilaista kumppaniaan. Minä kirjoitin, että parisuhde, jossa ollaan erilaisia tavalla b, tuppaa lopulta käymään ylivoimaiseksi, koska on kuluttavaa ja siksi raskasta. Toisen ajatuksenjuoksua ei tavoita. Joko tajusit?
Perusteluiden kuuleminen ei sinällään saa vielä ketään ymmärtämään. Ei pelkkä kuunteleminen lisää ymmärrystä. Niin käytöksen kuin perusteluiden pitää olla vastaanottajan aivotoiminnalle ymmärrettäviä, jotta niitä voi tuntea ymmärtävänsä.
Ja kuten kirjoitin kommenttini lopussa:
".....ketä ei merkittävässä määrin koe ymmärtävänsä parisuhteen kannalta keskeisissä asioissa."
Aloittaja päättäköön itse, mitkä ovat näitä hänelle parisuhteen kannalta merkittäviä asioita.
"Kutsutaan ymmärtäväisyydeksi toista kohtaan kun kuulee toisen perustelut, syyn käyttäytymiseen eri tilanteissa."
Onko arvoisa kristallinkirkas todella sitä mieltä, että kuuleminen ja ymmärtäväisyys ovat sama asia? Että kun vaan puhuu, niin johan kuulijoiden päissä alkaa raksuttaa? Aikamoinen väite.
Seirenis on liian "viisas".. :))
No riippuu kyllä ihan siitä, mihin vertaa. Jos vertailukohtana on vaikkapa päivänkakkara, niin joo, ehkäpä minulta enemmän mietteitä irtoaa. Ehkä. :D
Tarkoitat paljon turhaa höpinää!