Onko oikeasti olemassa muita hyväksyttäviä syitä avioeroon kuin viina, väkivalta tai pettäminen? Viinalla tarkoitan tässä mitä tahansa pahaa riippuvuutta, joka vie täysin mennessään ja tuhoaa siten suhteen. Ja väkivaltaa on tietty fyysisen lisäksi myös henkistä, ja sen määritteleminen onkin jo vähän vaikeampaa. Sama pätee pettämiseen.
Mutta siis näiden lisäksi. Mikä voisi olla sellanen asia, jota ei vaan voida ratkaista ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää avioero? Ihan tässä vaan mietin... Mulle ei ihan heti tule mieleen. Ajatuksia, mielipiteitä?
Mutta siis näiden lisäksi. Mikä voisi olla sellanen asia, jota ei vaan voida ratkaista ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää avioero? Ihan tässä vaan mietin... Mulle ei ihan heti tule mieleen. Ajatuksia, mielipiteitä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Toisen totaalinen hylkääminen henkisesti ja fyysisesti.
Ei siis nk. avioelämää, ei hellyyttä, ei läheisyyttä. Yhdessä ei vietetä aikaa ollenkaan.
Toiselleei puhuta kuin asiaa tyyliin käy kaupassa.
arkea jo yli 13 v. Säälittävää oikeesti.
Itsellä kävi henkilökohtaisesti avioeron kanssa niin että toisella osapuolella vain rakkaus ja kiinnostus loppui arjen temmellyksessä toista kohtaan.
Käytänössä unohdettiin hoitaa sitä parisuhdetta. Oli vain lapset,työ ja kauhea talolaina. Ei siis kolmatta pyörää kummankaan puolelta.
"Onko oikeasti olemassa muita hyväksyttäviä syitä avioeroon ... Mikä voisi olla sellanen asia, jota ei vaan voida ratkaista ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää avioero?"
Avioliittoon tarvitaan aina kaksi ihmistä. Se tarkoittaa, että kaksi ihmistä haluaa pyrkiä ratkaisun löytämiseen, vaikka tilanne olisi vaikeakin. Siksi asioita ei voi kategorisoida "hyväksyttäviin" ja "ei-hyväksyttäviin" avioeron syihin. Jos toinen osapuoli ei halua pyrkiä ratkaisun löytämiseen, ei toinen yksinään voi liittoa pelastaa. Syyn liiton kariutumiseen ei silloin tarvitse olla isokaan, eli sen ei tarvitse olla riippuvuutta, väkivaltaa tai pettämistä.
Monet eroavat nykyään hyvin helposti ja syy on pohjimmillaan siinä, että avioliittoon mennään liian heppoisin tai väärin perustein. Mutta jos liitto päätyy eroon, se on liiton osapuolten välinen asia, eikä siksi ole mitään merkitystä sillä, onko olemassa jotain "yleisesti hyväksyttyjä" syitä, milloin avioliitto voisi päätyä eroon. On myös avioliittoja, jotka nimellisesti ovat olemassa vuosia tai vuosikymmeniä, mutta tosiasiassa puolisot elävät täysin erillistä elämäänsä tahoillaan. Onko se hyväksyttävää, jos hyväksymisten etsimisten tielle lähdetään, onko se mielekkäämpää kuin selkeä avioero? Elämä vaan on - hyväksymme tai emme.
Eron syy on hyväksyttävä, oli se mikä tahansa. Mitä muille ihmisille kuuluu eron syyt ylipäänsä?Avioliittoja myös usein jatketaan, vaikka siihen liittyy väkivaltaa, runsasta alkoholinkäyttöä, kaikenlaista nöyryytystä ym. Tämäkin on hyväksyttävä, sillä ketään ei voi pakottaa eroamaan.
Sinänsä hupaisa kysymyksesi... Saa ainakin sinulta "siunauksen"eroon, kun vaan menee ja pettää, koska muut eron syyt eivät ole hyväksyttäviä :D.
Kenen ne pitäisi hyväksyä? Ei eroon tarvita mitään "hyväksyttävää" syytä. Halu lopettaa avioliitto on riittävä syy.
Ennen piti osoittaa aviorikkomus käräjäoikeudelle ja muut päättivät voidaanko puolisot tuomita eroon toisistaan. Toisen vastustaessa, ei ero ollut itsestäänselvyys. Todistajina kuultiin läheisiä ja esim. uskottomuustapauksessa sitä kenen kanssa oli puolisoaan pettänyt. Aika hurjaa!
Jos toinen ei suostu seksiin. Myös kun kävelet töistä kotiin ja alkaa aina painostamaan kun kotia lähestyt, niin voit miettiä, voisko jotakin tehdä. Siis jos tuollaista jatkuu yli vuodenkin...
Eihän sillä periaatteessa olekaan merkitystä pitävätkö ystävät, sukulaiset, naapurit tai yhteiskunta eroa hyväksyttävänä, mutta kyllä mun täytyy myöntää etten ole niin vahva että osaisin täysin olla välittämättä toisten mielipiteistä.
Mietin tässä myös sitä, että jos esimerkiksi avioliitossa toinen paljastuu väkivaltaiseksi ja sen seurauksena toinen hakee eroa, niin tuskin sitä eroa katuisi, koska tietää kuitenkin syvällä sisimmässään ettei voinut tehdä muutakaan. Toki väkivaltaisuudestakin on mahdollista parantua, mutta jos puoliso ei vaikka suostu menemään terapiaan/terapiasta ei ole hyötyä, tai jos se ei vaan enää ole vaihtoehto.
Eri asia saattaisi olla jos eroaisi esim vähäisen seksin takia, jos muut asiat olisivat kutakuinkin kunnossa. Tiedän jopa itse lähipiirissäni tällaisen tapauksen, jossa vaimo otti eron kun sai seksiä vain n. kerran kuussa, eikä riittänyt. Muuten mies oli kiltti ja ihana. Nykyään miehellä on jo uusi, ja ex-vaimo tavannut eron jälkeen vain renttuja toisensa perään ja katuu eroaan enemmän kuin mitään.
Veronicalle: En oikein ymmärtänyt kuinka päädyit johtopäätökseesi. Ei pettäminen tietenkään ole hyväksyttävää avioliitossa (toki on niitäkin jotka ovat toista mieltä). Mutta jos kumppani ON JO pettänyt, etenkin jos kertoja on useita, niin kyllä se on varmasti monen mielestä on ihan hyväksyttävä syy toisen osapuolen hakea avioeroa. Enkä tarkoita tässä myöskään sitä, että se olisi ainoa vaihtoehto....
Tämä nyt oli vain tällaista yleistä pohdintaa. Ihminen voi tietty mennä mistä tahansa syystä naimisiin ja erota samoin myös. Mutta onko se oikein tai hyväksyttävää, siitä voi olla montaa eri mieltä, vaikka yleisiä normeja niistäkin asioista on olemassa.
kyllä jatkuva väkivalta ja jatkuva pettäminen on syy avioeroon selvästi, kuka sellaista kestää...
Raskain syy erota on yksipuolinen rakkauden loppuminen - toisaalta huomattavasti helpompaa sille osapuolelle jonka rakkaus loppui. Itseasiassa tälle osapuolelle ero voi olla jopa helpompaa kuin niissä tapauksissa kun eroaa henkilöstä jota rakastaa mutta jonka kanssa ei voi elää...
Mutta se toinen osapuoliso - se joka jäi ihmettelemään mitä oikein tapahtui - sille elämä on raaka paikka jonkin aikaa (toivottavasti ei enää kovin kauaa...)
Mutta kyllä rakkauden loppuminen on oikea syy avioliiton loppumiseen jos kaikki "keinot"on käytetty. Teeskentelyssä on kaksi uhria - liiton lopettamisessa vain yksi joka voi lopulta hänkin pelastua.
Ei voi verrata sitä mitä kukin kokee ja mikä on helpompaa. Jokaisella niin erilainen tilanne, ja molemmilla myös samassa liitossa.
Kenenkään rakkaus ei ihan hetkessä lopu. Itseasiassa ne, jotka ovat lopulta myöntäneet rakkautensa loppuneen, ovat saattaneet yrittää valehdella/todistaa itselleen jopa vuosia rakkautta puolisoonsa. Se on kova paikka, kun on pakko myöntää, ettei rakasta. Monesti vielä tämän jälkeen yritetään muuttua/todistaa itselle ja/tai kumppanille, että liitto on korjattavissa.
Ei rakkaudessa tai sen puutteessa ole uhreja. Jokainen on vastuussa vain omista rakkauden tunteistaan. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan.
Minusta paras syy avioeroon on rakkauden loppuminen. Jos toisen kanssa ei ole enää hyvä olla, ei ole mitään sanottavaa eikä tunne toista kohtaan mitään, on aika lähteä minusta. Pettäminen jne ovat kanssa päteviä syitä.
Toisaalta onko kaikkeen pakko etsiä syytä? Tottakai se helpottaa surutyötä, mutta jos avioliitossa ei ole hyvä olla enää, ei siinä kannata olla. Jos rakkaus on yksisuuntaista tai sitä ei ole, ei se enää ole toista kohtaan oikein olla naimisissa ja teeskennellä kaiken olevan hyvin. Silti kovin heppoisin syin ei minusta avioeroa pidä hakea.
Ei sekään ole herkkua, että avioero tulee siksi, että sairastuu masennukseen. Eikä edes ollut ensimmäinen kerta, kun suhde kaatuu siihen. Mitenkään en koskaan ole ollut väkivaltainen, alkoholiin menevä tms. ja masennukseen on koko ajan ollut hoitokontakti, mutta silti jälleen näytettiin ovea. Koska masennukseni on uusiutuvaa tyyppiä, tässä saa todella harkita vakaasti uskaltaako enää ikinä lähteä parisuhteeseen, kun tulee tämän sairauden takia jätetyksi toistuvasti.
EI OLE MIELIPITEITÄ