Petturi-äiti

Juttele äidin kanssa. Ja itse varmaan kertoisin asiasta myös isälle, jos äiti ei sitten kerro.. Ei ole hyvä että haudot tuollaista asiaa sisälläsi. Jaksamista!

Puhu asiasta äidille. Oletko varma, että äitisi toinen mies ei ollut pelkästään ystävä?

En kuitenkaan usko, että äitisi rakastaa isääsi, jos kyse on todella toisesta miehestä, rakastajasta.

Olet varmaan järkyttynyt kovasti. Näit jotakin sellaista, jota ikäisesi nuori mies ei saisi ikinä nähdä. Onko sinulla ketään, jolle voisit jutella. Voisitko jutella esim. mummolesi? Olen varma, että sinusta tuntuu, ettei vanhat ihmiset ymmärrä tuollaisia asioita, mutta he tietävät paljon enemmän kuin arvaatkaan.

Luulen että äitisi on aivan onnellinen isäsi kanssa, mutta se mitä hän teki oli erittäin tyhmää ja saattaa aiheuttaa heille eron, ellei äistisi tajua että tekonsa vaikuttavat teihin koko perheenä. Parempi kertoa asia ensin äidillesi. Harkitse sen jälkeen kannattaako kertoa isällesi, mutta sen jälkeen mitä tapahtumaan tulee, voi olla hyvin hallitsematonta ja rajua. Voi joutua katumaan kertomistasi, vaikka rehellisyyden nimissä tekisitkin oikein. Olen todella surullinen puolestasi. Ehkä myös kouluterveydenhoidosta saisit psykologille ajan, joka osaisi auttaa sinua kaikkein parhaiten ja saada apua tarvitsemaltasi kriisiterapeuttilta, niin kuin tilanne kohdallasi on.

Oma poikani on pari vuotta vanhempia ja en ikänä voi unohtaa kyyneleitä joita hän vuodatti keittiönpöydässämme kun jouduin kertomaan että isällään on toinen nainen.. Voi teitä lapsia. Kumpa voisin auttaa.

Olen täysin varma, ettei mies ollut pelkkä ystävä. Se mitä he tekivät, ei todellakaan ole ystävien välistä. En tiedä yhtään kuinka aloittaisin puhumaan äidille. Molemmat vanhempani ovat minulle hyvin läheiset ja siksi tämä tuntuukin tuhat kertaa pahemmalta. En ole kertonut näkemästäni vielä kenellekään, en edes kavereilleni. Isäni vanhemmat ovat kuolleet jo ja äitini isä myös, mutta mummoni on todella sairas ja vanha, ja tuntuisi jotenkin todella kamalalta kertoa hänelle jotakin sellaista omasta tyttärestään.

Äitini käyttäytyy aivan normaalisti ja siksi minusta tuntuu, että syrjähyppy ei ollut ensimmäinen. Isäni ei todellakaan tunnu aavistavan, että mitään olisi tapahtunut. Itse en ole kotona paljoakaan. En kestä nähdä äitiä tällä hetkellä. On todella vaikea istua edes saman ruokapöydän ääressä heidän kanssaan, kun he kyselevät kuulumisiani ja kertovat omasta päivästään. En todellakaan tiedä, mitä minun pitäisi nyt tehdä. Ajatus äitini kanssa puhumisesta tuntuu todella oudolta ja vaikealta, mutta isälleni kertominen suorastaan mahdottomalta.

Vanhempani, etenkin äitini, on aina painottanut avoimien perhesuhteiden ylläpitämistä. Nyt minusta tuntuu, että kaikki mitä hän sanoo on pelkkää valhetta. En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Mikään ei tunnu oikein sopivalta, koska en halua nähdä isääni kärsimässä tai saada syitä niskoilleni heidän avioliittonsa särkymisestä. Olen todellakin avuton tällä hetkellä...