Meillä oli pikkujoulut Helsingissä parisen vkoa sitten. Tyttöystäväni asuu toisella puolella suomea, noin 400km päässä. Olemme seurustelleet noin vuoden ja rakastan oikeasti häntä yli kaiken ja hänkin minua puheidensa mukaan.
Olen 31-vuotias mies. Menin suutelemaan pikkujoulu-vkonloppuna vierasta naista baarissa. Minulle tuli siitä älyttömät morkkikset ja soitin seuraavana päivänä tyttöystävälleni ja tunnustin tekoni. Hän antoi minulle anteeksi ja oikeasti kadun koko tekoa. Itse en ymmärrä tilannetta, koska olen aina ollut pettämistä vastaan, kadun koko tilanetta ehkä eniten koko elämässäni. Itkin koko seuraavan aamun ja petyin itseeni.
Mitä luulette voiko tyttöystäväni antaa oikeasti anteeksi tekoni? Se jää oikeasti viimeiseen kertaan, koska itsestä tuntui niin pahalta itseni mutta eritoten naiseni puolesta. Olen lukenut siitä, että pettäjät pettää uudestaan, mutta minulla tämä ei tule toistumaan. Sen verran kovan itsekeskustelun parin viikon olen käynyt ja tiedän tehneeni väärin.
Tyttöystävä sanoo rakastavansa minua mutta voiko tuollaisesta toipua? En mennyt todellakaan sänkyyn tämän naisen kanssa. Mitä minä voisin tehdä tilanteen eteen koska olen ihan sanaton käytöksestäni. Itken vieläkin tekoani iltaisin kaivatessani omaa kultaa.
Olen 31-vuotias mies. Menin suutelemaan pikkujoulu-vkonloppuna vierasta naista baarissa. Minulle tuli siitä älyttömät morkkikset ja soitin seuraavana päivänä tyttöystävälleni ja tunnustin tekoni. Hän antoi minulle anteeksi ja oikeasti kadun koko tekoa. Itse en ymmärrä tilannetta, koska olen aina ollut pettämistä vastaan, kadun koko tilanetta ehkä eniten koko elämässäni. Itkin koko seuraavan aamun ja petyin itseeni.
Mitä luulette voiko tyttöystäväni antaa oikeasti anteeksi tekoni? Se jää oikeasti viimeiseen kertaan, koska itsestä tuntui niin pahalta itseni mutta eritoten naiseni puolesta. Olen lukenut siitä, että pettäjät pettää uudestaan, mutta minulla tämä ei tule toistumaan. Sen verran kovan itsekeskustelun parin viikon olen käynyt ja tiedän tehneeni väärin.
Tyttöystävä sanoo rakastavansa minua mutta voiko tuollaisesta toipua? En mennyt todellakaan sänkyyn tämän naisen kanssa. Mitä minä voisin tehdä tilanteen eteen koska olen ihan sanaton käytöksestäni. Itken vieläkin tekoani iltaisin kaivatessani omaa kultaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä uskon että suutelun voi antaa anteeksi, varsinki ku kadut ja kerroit siitä heti. Sen voi unohtaa, vaikka luottamus saattaaki olla hetken hukassa.
no toisaalta, jos ihminen on sitoutunut suhteeseensa, niin en ymmärrä, mitä tekemistä sillä on katumisen kanssa, tehnyt minkä tehnyt. Luotto on sitä, että voi luottaa, ettei mene tekemään mitään typerää ja kun sen on mennyt tekemään se kertoo arvostelukyvyn puutteesta ja siitä, että ne lähtökohdat sille suhteelle eivät ole kohdallaan, koska mies on antanut aktiivisesti tilanteen ajatua noin pitkälle. Ja vaikka antaisi anteeksi, niin luotto on säpäleinä. Ja varsinkin kun mies itsekin sanoo, ettei ymmärrä itseään. Minusta se kuulostaa siltä, että mies ei siis kaikissa tilanteissa hallitse itseään tai ärsykkeitään. Tai ei löydy selkärankaa pysyä luotettavana. Onhan niitä vedätettäviä, joita viedään kuin pässiä narusta, ja vaikka itsekin katuisi myöhemmin, se kertoo selkärangattomuudesta ja itsensä hallitsemisesta joka tilanteessa. Jos en voisi luottaa mieheen joka tilanteessa, en voisi luottaa mieheen. Ja jos en luota mieheen, hän ei olisi minun mies.
Se minusta. Mutta jonkun muun kohdalla voi olla, että et voi olettaa sitä, että saat luottamusta enää korjattua välttämättä. Ehkä se voi korjaantua, mutta mitään takeita siitä ei ole.
Kyll' sit' kaikenlaista kuuleekin.
Selvää typeryyttä mennä kertoon tuollainen , vai oliko mielessä mustasukkaiseksi se naisystävä saattaa.
Jos oikea mies olet niin tuollaiset ei merkitse mitään ja niistä kertominen on hulluutta , joka on hiipimässä päähäsi.
Vaikka olisit kävässy parittelemassa sen vieraan naisen kanssa niin, ei siitäkään pitäs mitään syytä kantaa mielessään.
Miksi siittä itkee pitää, sellainen on ihan ilonen asia.
Miehisty nyt pikku miehen alku, ja suu tukoon seuraavalla kertaa, niin eikä itku auta markkinoilla, rahaa sitä tarvitaan markkinoillakin.
Yllä olevalle vastaukselle sanoisin sen verran, että juuri noinhan oikea MIES tekee, kertoo tilanteen ja tapahtuneen, on se mikä tahansa. Sitä on parisuhde, että kerrotaan asiat suoraan, eikä peitellä ja kieroilla toisen selän takana! Ja vielä olla iloisia siitä, että kaadoimpa sänkyyn yhden naikkosen jälleen, naisystäväni selän takana. Voi luoja, todella "kyll`sit`kaikenlaista saa lukeakkin" !
Mutta itse ap:n kirjoitukseen, hyvä että tunnustit, se on kuitenkin merkki siitä, että välität mitä mieltä naisesi asiasta on ja että annat hänelle vastuun päättää suhteen jatkosta, sinun hölmöiltyä. Vaikeaa se suhteen täydellinen luotto on enää saada takaisin, vaikka kuinka rakastaisi, muttei mahdotonta. Teilläkin pitkä välimatka saattaa nyt asian tiimoilta hankaloittaa ja tuottaa enemmän töitä, koska nyt nainen tietää, että olet hölmöillyt ja voi olettaa sen toistuvan herkemmin, kun hän ei ole läsnä. Mutta tilanteeseen ei auta, kuin anteeksi antaminen (sekä naisesi, että sinun itsesi sinulle) , aika, puhuminen ja se, että todella näytät olevasi luottamuksen arvoinen.
Vaikuttaa siltä, että oikeasti kadut tekoasi. Silloin tuskin teet sitä uudestaan. Jos kerroit tyttöystävällesi, ja hän sanoi antavansa anteeksi ja rakastavansa sinua, eiköhän asia ole juuri niin. Kyllä tuollaisen voi antaa anteeksi. Ja unohtaakin. Se oli kuitenkin "vain" känninen suudelma, ei suhde, ei tunne, ei seksiä eikä muutakaan kovin vakavaa. Älä huoli. Te rakastatte toisianne, älkää antako jonkun noin merkityksettömän tuhota sitä!
monesti tuollaisen jälkeen käy niin, että annetaan anteeksi ja pari viikkoa-kuukautta ollaan taas honeytmoonilla, mutta suhteen perusongelma ei muutu, kun se arki palaa. Ongelmana tuossa vaan on se, että se suhteen tilanne, kun mies lähtee tekemään tuollaista tyhmää, että se tulee mieleenkään. Mikä on suhteen tilanne, kun mies haluaa tehdä sen, päättää tehdä sen, ja vieläpä toteuttaa sen ilmeisen harkitun soidintanssin jälkeen, koska kukaan ei tuosta vain joudu suutelemaan jotakin ihmistä, se on tietoinen, haluttu, enemmän tai vähemmän harkittu ja toteutettu päätös aina!
Anteeksi voi ehkä antaa, ehkä ei. Luottamus ehkä palautuu, ehkä ei. Mutta mikä se suhteen tila oli, että miehellä tulee mieleenkään tuollainen. Se alkuasetelma, joka ei ole ollut kunnossa ja mitä siitä on puuttunut, se tilanne ei korjaannu sillä, että mies katuu ja valittaa ja hyvittelee yhtä suudelmaa, kun kyse on koko parisuhteesta, toisen ihmisen arvostamisesta ja rakastamisesta, oman tilanteensa täydellisestä kyseenalaistamisesta. Hyvässä suhteessa oleva ei mene tekemään tuollaista, hyvä suhde kyllä riittää ja sitä omaa saa suudella niin paljon kuin haluaa ja sen kanssa hempeillä aivan tarpeeksi. Hyvästä suhteesta ei tule sitä halua suudella tai lääppiä muita. Huonosta suhteesta en edes puhu..
Eli vaikka nainen antaisi anteeksi, hän silti tietää, että siinä suhteessa on ollut joku mätäpaise jo siinä tilanteessa, että mies on alunperin lähtenyt teilleen. Ja siitä viasta ei pääse sillä, että antaisi anteeksi. Kun se mies ei kerran ole pitänyt omaa suhdettaan arvossa, vaan koko tuo ajatus-harkinta-halu-tekoprosessi on täyttä totta, niin ei siinä suurin ongelma ole se, antaako anteeksi, vaan se, mitä sellaisella suhteella ylipäätään tekee.
Jo sekin kuvitteellinen tilanne, että mies olisi halunnut, mutta ei olisi suudellut, kertoo siitä, että ei se alkuperäinen suhde pelaa, ei riitä, eikä tule riittämään. Sen eteen ei ole tehty (eikä tulla tekemäänkään, ihmiset ei muutu pohjimmiltaan) töitä. Rakkaus ei ole riittänyt, eikä tunteet. Motivaatio, ennenkaikkea halu pitää se oma suhde kunnossa puuttuu.
Anteeksiantaminen tarkoittaa vähän isompaa prosessia kuin se, että pelkkä suudelma unohtuisi. Kyllä se vaatii tuossa koko suhteen perustavan uudelleenarvioimisen paikan, aivan niistä tosilähtökohdista.
Lisäksi kännissä olo ei ole millekään toisen loukkaamiselle mikään oikeutus tai puolustus. Jos ei kestä viinaa, se on oma ongelma, mutta sillä ei perustella sitä, että pilataan omaa suhdetta. Kukaan ei käske sitä lasia kilistelemään, jos ei viinaa kestä ja tietää sekoavansa siitä liiaksi.
Jätä seuraavat pikkujoulut väliin!