Kun on liian masentunut eroamaan, kuinka jaksaa erota? Eroaminen on aina suuri prosessi, täytyy hankkia oma asunto, sopia mahd. lasten tapaamisista ym ym. Mutta jos olet täysin masentunut, tuo kaikki tuntuu todella vaikealta järjestää.
liian raskasta erota
masentunut-m
14440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
oma kokemukseni on, että jos tahto erota on edennyt riittävän pitkälle, siitä saa pelkästään voimaa. mutta olen siis samassa tilanteessa kuin sinä. todennut miehelle, että joka tapauksessa kämppä myyntiin; ostettiin sitten yksi tai kaksi tilalle. lapset onneksi juuri täysi-ikäisiä kaikki.
Samaa itsekin olen ihmetellyt. Olin suhteessa niin ahdistunut, että sydän vain pumputti, oksetti ja itketti. Sanoin miehelle että nyt on pakko toimia tai olen kohta jossain laitoksessa, en jaksa enää. Mies onneksi sopi pankin kanssa neuvottelut ja teki ositukset, jotka minä vain allekirjoitin. Minulle jäi oman asunnon hankkiminen ja muutto. Nekin olivat erittäin rankkoja prosesseja, mutta muuttoon sain onneksi kavereita avuksi. Nyt olen ollut muutamia öitä omassa asunnossa ja olo on ihan kauhea ja itkettää ja oksettaa edelleenkin, mutta olo ei ole ollenkaan niin paha kuin saman katon alla ollessa.
En tiedä mistä se voima löytyi, mutta pakko se vain oli jostain kaivaa. Tällä hetkellä ei ole voimia mihinkään. Seuraavaksi pitäisi vielä sopia lasten tapaamiselle ajat ja purkaa kaikki muutolaatikot. Mutta henkisesti olen jo voitolla. Kyllä se tästä :)
voimia sulle !
Onnea sulle ja voimia.
Miten sait miehesi toimimaan?
Kumpa mäkin saisin kun en itse kykene mihinkään vaan tuntuu juuri tuolta että sekoan ja löydän itseni jostain laitoksesta.Apuaaaa
Kääk: älä anna tilanteen mennä enää pitemmälle. Jos masennut niin et jaksa enää toimiakaan.
Minun tapauksessa mieskin oli ihan loppu meidän riitoihin ja lopulta ymmärsi että tarvitsen hiukan apua, en olisi varmaan itse jaksanutkaan lähteä koko muuttohommaan yms, mutta se että mies sopi asiat pankin kanssa sai minutkin toimimaan ja hankkimaan asunnon. Askel askeleelta kohti eroa. Ja kun saat edes jotain tavaroita uuteen asuntoon, niin johan helpottaa. Siellä on sitten aikaa antaa tilanteen rauhoittua. Ja voimatkin alkaa vähitellen palautua. Tsemppiä!
Mun mies ei niin helppo tapaus. Juo vaan eikä todellakaan aio omien sanojensa
mukaan mulle mitään mahkuja toteuttaa eroa. Joka tarkoittaa hänelle samaa kuin kuolema. Puhuu nyt jo testamenteista.Päättömiä juttuja muutenkin.
Olen vaan ansassa enkä keksi todellakaan ulospääsyä.
Toivotonta.
Itse menin vaan eteenpäin niinkuin kone. On pakko toimia. Muista että jokainen pienikin askel on kuitenkin parempaan. Tee pieni työ eron eteen joka päivä. Nyt tämä ja sitten tuon ja sitten ja sitten... kyllä siellä sitten jo paremmat päivät häämöttävät. Usko itseesi ja usko aikaan ja elämään! Aurinko on sittenkin olemassa
suski
Joo, mikä tahansa on parempi, kuin olla saman katon alla edelleen, vaikka tietää, että kaikki toivo on mennyt. Meillä vaan tilanne sellainen, että mies ei suostu eroon ja mun tarttis ryhtyä pakkotoimiin. Ihan hirveetä, kun ei tiedä, mihin se johtaa. Terapiaankin on kahden kuukauden jono, itkua joka ilta.
Älä vain erehdy luulemaan, että eroamalla asiat korjaantuvat. Olen vain huomannut, että ex ja hänen työkaverinsa syövät eron jälkeen kaikki jos jonkinmoisia masennuslääkkeitä. Niin, nuo työkaverit, ero on tarttuva tauti työpaikalla. Monelle naiselle on kova paikka olla "vielä eroamaton", kun tuuli pyyhkii osaston yli.Saunailtoihin, saati sitten laivalle ja lapin lomille ei juuri ole asiaa, ellei ole eronnut kuten "kaikki muutkin".
Kälyni erosi 11 vuotta sitten ja on riidellyt siitä lähtien joka päivä ex:nsä kanssa. Poliisitkin on soitettu parisenkymmentä kertaa milloin mistäkin syystä. Ilmiantoja, kaikki perättömiä ja haasteita käräjille on menossa käytännössä koko ajan, kunnianloukkauksia, perättömiä ilmiantoja, petoksia osituksessa ym. ym. Yhtään tuomiota ei vielä ole tullut.
Sellaista se on eroaminen.
Niin tosiaankin, kun ei tiedä, mihin ero johtaa. Minä olen ainakin ylpeänä ollut eroamaton ja toivonut etten joudu sitäkin vielä kokemaan. Kunnioitan avioliittoa, mutta mieheni ei. Tiettyyn pisteeseen asti sitä kaikkea sietää, mutta rajansa kaikella.
Angel-59, mun vaimo on myös laittanut kaikin tavoin hanttiin eroa, uhkaillut itsarilla, kuten miehesi ,ym. Siihen ei ole auttanut mulla muu, kuin loputon puhuminen asiasta, piiiitkän ajan kuluessa.
SelliPaatti, minä en pahemmin enää jaksa puhua, kun en saa mitään vastakaikua, pelkkää itkua ja pahaa oloa, koska kaikki luottamus on mennyt, enkä näe enää tulevaisuutta meidän kesken. Mies vaan yrittää lohduttaa ja luulee varmaan, että tää menee ohi. Miten se luulee lohduttavansa, kun just itse on mulle niin pahasti tehnyt. Enpä tiedä, kauanko jaksan.
Mekin jonotettiin terapiaan 3 kuukautta. Sitten kun sinne mentiin, oli minulla jo uusi asunto ja eropaperit lähetetty jo aikaa sitten. Tosin terapiasta oli kuitenkin hyötyä, ei se hukkaan mennyt vaikka parisuhdetta se ei enää auttanut.
Kannattaa ihan ensiksi hommata se asunto. Nimittäin sillä hetkellä kun sain vuokraluukun itselleni, alkoi hommat mennä eteenpäin. Oli pakko alkaa järjestelemään muuttoa vaikka ei olisi millään jaksanut. Muuttolaatikoiden pakkaamisenkin jätin ihan viimeisiin päiviin, ei vaan ollut voimia. Toinen iso askel oli lapsille kertominen, asia ihan oikeasti konkretisoitui ja tajusi itsekin että nyt se on menoa.
Muutto ja kaikki ositukset yms. meni ihan sumussa, mutta jo kolmas yö omassa asunnossa ja aurinko alkoi paistaa. Aivankuin pystyisi taas hengittämään.Sairaslomaa oli pakko hakea kun vaativa työ yhdistettynä tähän kuvioon tuntui ihan ylivoimaiselta ihan jo senkin takia, että itkettää vaan kokoajan. Mutta nyt alkaa tuntua selvästi paremmalta, päivä päivältä olo helpottaa. Ja huomaa yht'äkkiä nauttivansa taas sellaisista pienistä asioista, kuten saunominen, josta ei ole osannut enää pitkään aikaan exän kanssa nauttia.
Tsemppiä, kyllä se siitä kunhan saat asiat eteenpäin. Älä päästä itseäsi liian heikkoon kuntoon, koska silloin on liian vaikea löytää voimia siihen muuttoon ja eroon!