Usein puhutaan kamalasta ikäerosta naisen ja miehen välillä kun nainen/tyttö on 16 ja mies vaikka 30 tai ikäeroa on 5 vuotta, mutta aina nainen on nuorempi.
Nyt haluaisin tietää ihmisten ajatuksia siitä, että nainen on se vanhempi osapuoli. Usein tapaa pareja joissa nainen on noin 1 tai 2 vuotta vanhempi, mutta entä vielä suuremmalla erolla.
Itse olen 6 vuotta miestäni vanhempi ja olisi mukava kuulla myös muiden enemmänkin miestänsä vanhempien naisten mielipiteitä ja miten ovat toisensa löytäneet. Varsinkin jos nainen on ollut vieläpä yh.
Kaikille rakkautta kesään oli sitä ikäeroo tai sitten ei...
Nyt haluaisin tietää ihmisten ajatuksia siitä, että nainen on se vanhempi osapuoli. Usein tapaa pareja joissa nainen on noin 1 tai 2 vuotta vanhempi, mutta entä vielä suuremmalla erolla.
Itse olen 6 vuotta miestäni vanhempi ja olisi mukava kuulla myös muiden enemmänkin miestänsä vanhempien naisten mielipiteitä ja miten ovat toisensa löytäneet. Varsinkin jos nainen on ollut vieläpä yh.
Kaikille rakkautta kesään oli sitä ikäeroo tai sitten ei...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo ei ole ikäero eikä mikään. Meillä on 20 vuotta ja eletty yhdessä ihan hyvää elämää jo 5 vuotta. Onnea vaan teille
Hei Piipa! Avioiduin itseäni kahdeksan vuotta nuoremman miehen kanssa huhtikuusa -04. Tapasimme kirjeenaihto kavereina ja melko pian tiesimme kuuluvamme lopullisesti yhteen ja eikä todellakaan ole rakkautta puuttunut suhteestamme! Romantiikkaa unohtamatta, minua kosittiin eräänä kesäyönä ollessamme edellisenä kesänä Saarijärvellä kaksoishäissä. Mieheni polvistui yllättäen häävieraiden ollessa ympärillämme ja kysyi kättäni. Kyynelten valuessa tajusin hänen olevan tosissaan ja vastasin silloin myöntävästi. Samalla hetkellä saivat myös sukulaisemme tietää aikeistamme. Kihlat ostimme sitten heti kotiin tulome jälkeen. Mieheni melkein raahasi minut kuulutuksille, kun pelkäsin niin ihmisten ennakkoluuloja ikäerostamme. Turhaan pelkäsin.
Olen perhepäivähoitajana, ja eikä ole enää omia pieniä, lapsia on minulla ollut lukematon määrä hoidettavana ja on nytkin 4-5 pientä lasta pitkät päivät kodissamme! Seurustelumme alussa tein tulevalle miehelleni selväksi, etteivät lapset meiltä lähde miehen takia! Nyt naurattaa, mutta luulin suhteemme katkeavan ilmoittaessani tulevalle miehelleni lapsista kotonani! Mies tuli uteliaana katsomaan ja melko pian alkoi tehdä laskelmia ruoan kulutuksesta perheessämme, jos hänkin jää meille!!Luulin hänen pilailevan kysyessään perunan kulutuksesta perheessämme, mutta ei, tosissaan hän olikin! Seuraavana keväänä hän teki meille ikioman kasvimaan kotonaan ja niin saamme omia juureksia ja mansikoita syödä mielin määrin! Onneksi miehelläni on itselläänkin oma nelivuotias pikkupoika edellisestä liitosta ja hän tulee loistavasti toimeen hoitolastenikin kanssa. Mieheni oli jo eronnut entisestä vaimostaan kokonaan tavatessamme, joten kumpikin olimme vapaat solmimaan suhteemme. Kerrottakoon ettei minun entinen mieheni hyväksynyt hoitolapsiani, ja siitä sydämistyneenä otin eron 30 vuotisesta avioliitosta! En voinut enää jatkaa kuollutta suhdetta ja minulle lapset ovat kaikki kaikessa ja lapsia puolustan henkeen ja vereen.
Olen nyt tosi onnellinen, saan tehdä rakastamaani työtä rakastavassa kodissa ja mieheni suku ja kaksi aikuista omaa tytärtäni mukaanlukien työnantajani hyväksyvät täysin meidän elämäntapamme suuren "perheemme" huoltajina! Eikä ole kahta samanlaista päivää!
Viikonloput on meillä parisuhteemme laatuaikaa kaksistaan ja viihdymme mainiosti toistemme seurassa ja lataamme pyhänseudun akkujamme seuraavan työviikkoon. Mieheni käy päivätyössä kodin ulkopuolella. Meillä käy kylässä ystäviä ja me käydään puolestaan heillä vastavierailuilla. Olen 49v. ja yllättävän helposti parisuhteemme alkoi, minun ennakkoluuloistani huolimatta. Vuoden hoidin hoitolapsiani täysin yksin ja oli ihanaa saada toinen aikuinen kulkemaan rinnallani jakamaan surut, murheet, niin kuin ilotkin perheessämme. Tällainen suhde mielestäni onnistuu aivan yhtä hyvin kuin muutkin, ei se ole iästä kiinni!! Toivon rakkautta ja toistensa kunnioittamista ja arvostamista kaikkien parisuhteeseen ja eletään sovussa ympäristömmekin kanssa, niin eiköhän se riitä!
Edellinen avoni oli 10 v mua vanhempi ja ikä ei haitannut melkein 10 vuotisen suhteen aikana koskaan. Ero tuli muista syistä. Nykyjään seurustelen 9v vanhemman naisen kanssa ja kaikki ok!
ja yhdessä vaiheessa se tuntui, silloin kun mies oli "vasta" 20 ja mä "jo" 25. Sitten kun miehellä oli muita siinä sivussa, salaa tietenkin, niin se sattui niin pirusti. Nyt ei enää toisaalta tunnu kun pääsin 30 kriisistä, silloin tuntui aika kamalalta. Kyllä se onnistuu jos molemmat ovat samalla aaltopituudella ja molemmat todella tekevät töitä suhteen puolesta.
ja tosi hyvin menee. Olen aina tuntenut itseni jotenkin nuoremmaksi mitä olen ja miesystäväni jahtasi minua niin kauan että kolahti. Kaiken lisäksi hän on miehekäs ja seksikäs, tosin vähän nuoremman näköinen mitä oikeesti on. Mies on 40 vee ja mä 47v. eli tätä ikäluokkaa...
olen minäkin ja juuri tuon 6 v. yh. Ei ongelmia ikäeron takia, ollaan samalla aaltopituudella.
Niin,itse pidän itseäni nuoremmista miehistä.Olen aikuinen kaunis nainen,50 ,pääkaupunkiseudulta.Naisellinen.Aistillinen.´Toki haluan kunnioittavan ihmissuhteen,vaikka ajattelenkin vakipanoa...ei mitään wham-pam-thank you ,ma´am-juttua ja puolijuoksua pois..
jos haluat samoin kirjoita [email protected]
Itse olen aviomiestäni 6v.vanhempi,hän täytti juuri 40v ja mä olen siis 46v. tämä on toinen avioliittoni,edellisestä on 4lasta,ja olimme samanikäisiä. olemme olleet yhdessä uuden mieheni kanssa 8v. siitä kohta 3v naimisissa. Mistään ei huomaa ikäeroamme! Emmekä itsekään koskaan siitä inhottavasti toisillemme vinoile. Useimmille tutuillemme se tuli myös yllätyksenä tänä keväänä kun mieheni 40v juhlia järjesteltiin, ihmettelivät ikäeroamme, totesin vaan leikkisästi, että kyllähän sitä pitää nuorempaan vaihtaa,jos vaihtaa!
Meillä on ikäeroa 12 v. Itse olen 37 ja mies 25. Yhdessä ollaan oltu 2 v. ja viimeinen vuosi saman katon alla. Suhteen toimivuus ja kestävyys on ilman muuta ihan muista asioista kuin ikäerosta kiinni. Meillä homma on toiminut hienosti, sillä koemme olevamme sukulaissieluja ja meillä on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Elämäntapamme on hyvin samanlainen. Mieheni on sielultaan ehkä "ikäistään vanhempi" ja minä "nuorempi", jolloin ajatusmaailmassa ei synny kovin suurta kuilua välillemme. Mielestämme tämä suhde on huomattavasti parempi kuin aikaisemmat suhteemme samanikäisten kanssa, tai hiukan ikäeroa "oikein" päin. Selityksen luulemme olevan niin yksinkertaisen, että olemme toisillemme ne oikeat.
Ymmärrämme toisiamme ja jaamme samat kiinnostuksen kohteet: sanalla sanoen sovimme toisillemme! Uskomme molemmat että tämä tulee kestämään. Tahtoa ja työtä vaatii jokainen parisuhde, niin varmasti tämäkin. Ikäeroa ei edes muista arkipäivässä, mutta varoitan Sinua hyvä aloittaja, että muita ihmisiä seikka tulee tod.näk. vaivaamaan enemmän kuin teitä! Ennakkoluulot istuvat sitkeässä! Ja heti jos tulee vaikeuksia, ne laitetaan ikäeron piikkiin, vaikka tuhannet samanikäiset parit painivat samojen ongelmien kanssa:) Ja jos ero tulee, niin ikäerostahan sekin tietty johtuu, eikä sillä ole mitään merkitystä että samalla eroavat lukuisat samanikäiset parit:) Yleisimpiä ennakkoluuloja ovat, että suhde on pelkkä hyötysuhde eli a) joko pelkkää seksiä tai b) taloudellisen hyödyn tavoittelua. Tähän kannattaa varautua. Mutta tällaisia pareja tulee jatkossa "kaapista ulos" enemmänkin, joten uskon että suvaitsevaisuus lisääntyy, eikä asiaan enää kiinnitetä niin suurta huomiota. Mutta aikaa siihen vielä menee.