Paljon on nuoret naiset kehuneet ottaneensa joltain toiselta miehen sivusuhteeseen. Kertovat palstoilla olevansa se toinen nainen, joka kuorii kermat päältä. Monet tyhmät tyytyväisenä esittävät, ettei vaimot tiedä mitään, ja hehkuvat onnea kun saavat jonkun liiton nurin. Noille pikkupimatsuille en voi sanoa muuta kuin että tyhmyytenne näytätte, ja mikä parasta, toimillanne ratkaisette ongelman joka meillä alkuperäisillä vaimoilla monellakin on: miten tuosta pääsisi eroon. Kun kuvaan astuu joku nuori hölmö blondi, voimme huokaista helpotuksesta, että kelpasihan tuo ukon runtti jollekin, älyääpähän pakata reppunsa ja lähteä. Makeimmat naurut saa siitä kun tietää, minka paskan seuraava morsio on haukannut. Ei voi kuin onnitella itseään.
Pettämisen ja jättämisen kääntöpuoli
vaihdettu
9862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä, kun osaat nähdä sen noin.
Joka vaihtaa yhden, vaihtaa myös toisen ja se on saletti. Ei se onni kestä kun sen 600 panokertaa tai max. 2 vuotta, sitten taas on kierrätys poikaa
En todellakaan ole ainut ken näkee asian noin. Meitä on neljä naista, iät 36-52v. jotka on ihan pienessä ajassa vaihdettu 19-33vuotiaisiin likan huitukoihin. Olemme naisissa miettineet ja ihmetelleet, mitä nuo nuoret (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) naiset näkevät noissa ukonrähjissä, joilla hampaat on hoitamatta, joka nivel rikki, jokaisella selkä leikattu tai leikkusta vailla, ja yksi viagralla toimiva, mitä ne nuoret naiset noista muka saavat, mikä noissa jätkänrähjissä oikein viehättää.
Samaten olemme skoolanneet sille, miten silmät menee soikeaksi, kun uudelle kierrokselle "varastettu" ylkä jatkaa heidän kanssaan samaa pelleilyä mitä me vaihdetut aikamme katsoimme, puhumattakaan siitä, miten äkkiä uuden nuoruuden huuma häviää. Sama korskeasti lähtenyt rähjä tulee vonkumaan takaisin riideltyään ensimmäisen kerran nuorikkonsa kanssa,siitä saako aina lähteä kavereitten kanssa, voiko olla ilmoittamatta vaikka viikon poissa, ts. saako muka tehdä tässäkin parisuhteessa ne samat mokat mitä tuli ensimmäisessä tehtyä (joista me vaihdetut olemme oppineet olemaan välittämättä jo vuosikymmeniä sitten).
Hupinsa siinäkin, kun nämä uudet nuorikot jäävät tiineeksi ja alkaa se vaivalloinen rumba,josta ne samaiset isät kiemurtelivat itsensä irti jo keskimäärin 15v. sitten. Huvittaa jo etukäteen miten nuorikoitten vielä käy, tulee paskaa tuulettimeen enemmän kuin arvaakaan, eikä meidän ole tarvinnut laitta tikkuakaan ristiin. Ei sillä, että paha saa palkkansa, vaan sillä, että kuvittelevat olevansa jotenkin meitä parempia. Nuorikot kuvittelevat samoin että meidät on jätetty. Hyvät Jennat ja Marja-Liisat, päästitte meidät paljosta, kiitos teille. Meitä ei jätetty, me pääsimme heistä, jotka vielä teille kelpasi.
Voikaa hyvin, nauttikaa..ei sitä kestä niinkään kauan kuin me sitä kestimme.
... miksi et itse jättänyt sitä ukkoa, jos kerran halusit päästä siitä eroon??
Enhän mä ihan hölmö ole.. miksi vaihtaa se hyyppä yhtään aiemmin, kun ilmassa oli jo merkit, että kohta joku gimma iskee kiinni, tai päinvastoin:
se toi kotiin tilipussin,johon olisi mahtunut mun kolme samaan. (sitä kyllä jaetaan vielä muissakin perheissä eikä vain tässä), Se laittoi autot, moottoripyörät, veneet, eikä mun tarvinnut huolehtia kuin muonituksesta. Tietty me oltiin hyvät ystävät, niinkuin nyt vuosikymmeniä yhdessä olleet parhaassa tapauksessa ovat, mutta erotiikka on kyllä karissut samassa ajassa. Miksen mä jättänyt, tai ne kolme muuta.. ei jaksanut nähdä moista vaivaa.. eihän noita äijiä näkynyt kotona muutenkaan just muuta kuin talkkarinhommissa. Mitä se olisi muuttanut, ero ?
Illalla muittenkin kanssa tätä kysymystä. Yhteenvetona voin ilmoittaa, ettei siihen ollut kellään tarvetta. Olimme jo nähneet kaikenmaailman temppuiluja, oppineet niihin suhtautumaan. Kotona hommat sujui valittamatta, kaikki kuin parhaitten ystävien kesken. Me tuumasimme, että tämä vaimon vaihto-operaatio on samaa kantaa kuin taksilla Tallinnaan, tai lentokoneella jääkiekon MM-kisoihin. Kunhan nyt höyryävät, aikuiset miehet.
Hassua varmaan teistä eroa suosittelevat, ettei yksikään näistä runteista ole itsekään halunneet laittaa edes harkinta-aikaa vireille.Tietävät varmaan mielessäään, ettei tämä uusi nuoruus kestä ikuisesti kuitenkaan.
Ainut mitä nyt todella kaipaamme on kommentteja sellaisilta nuorilta naisilta, jotka kuvittelevat napanneensa meiltä vanhoilta vaimoilta jotain erinomaista. Kertokaahan ajatuksianne.. Miten te voitte kuvitella pystyvänne tarjoamaan jotain parempaa miehille, jotka on jo totisesti parhaat päivänsä nähneet. Miten kestätte tiedon, että heitätte helmiä sioille.
Minä tapasin työni kautta itseäni 25 vuotta vanehmman miehen. Kaikki alkoi hyvin viattomasti, hän halusi silloin tällöin viedä minut lounaalle tai tarjosi kyydin kotiin töiden jälkeen. Hyvin pian mies jo kertoikin rakastavansa minua. Sanoin hänelle, että en halua vakavaa suhdetta, mutta hän ei siitä välittänyt. Hänen vaimonsa oli saanut jo vähän vihiä suhteestamme, ja jonkin ajan kuluttua mies kertoikin vaimolle suoraan, että on löytänyt uuden naisen ja haluaa avioeron. Minä en tätä häneltä pyytänyt, en todellakaan toivonut hänen jättävän perhettään. Vaimo oli kovin katkera siitä, että joku nuori tyttö oli vienyt hänen miehensä. Enkä kyllä yhtään ihmettele, itsekin olisin hänen asemassaan ollut aivan rikki.
Tässä vanhemmassa miehessä minua kiehtoi kai yksinkertaisesti se, että hän oli vanhempi. Vaikkei hän ollut ulkoisesti mikään unelmien adonis, minusta oli jännittävää ja kiihottavaa olla vanhemman miehen kanssa. Sekin oli tietysti mukavaa, että hän oli aina täydellinen herrasmies (ehkä hän kohteli vaimoaankin samoin heidän suhteensa alussa?), tarjosi aina viedessään minut syömään, osteli minulle lahjoja, teki oikeastaan kaiken mitä pyysin. Hän ei osannut sanoa minulle ei.
Pidemmän päälle tällaiselle pohjalle rakentuva suhde ei tietenkään kestänyt. Olin tiennyt sen alusta asti ja sanonut miehellekin suoraan, mutta hän taisi olla niin toivottoman rakastunut minuun, ettei halunnut uskoa.
Mä en kyllä ois noin ilkee.
Myötätuntoo tuntisin sitä naista
kohtaan, ei ressukka tiedä mihin ryhtyy.
Ai sääliäkö pitäisi ?
Voi kuule. Kukaan ei säälinyt tai osittanut meille myötätuntoa, eikä armoa siinä vaiheessa kun näitten ylkien ensimmäiset lapset oli pieniä, tai kun oli talonlainat ja muut velvoitteet lankeamassa. Tosin onneksi olimme me naiset jo löytäneet toisemme, olimme siskot samassa veneessä.
Nämä vellokset sen sijaan menivät ihan surutta rahoinensa, temppuinensa. Me nähtiin se vaiva jo, että ollaan yksin keskellä kaikkea sitä mihin jullikatkin lupasivat osallistua.
Ei heru tippaakaan myötätuntoa, kun eivät uskoneet järkipuhetta. Ottivat vain mustasukkaisena väliintulona. Ihan vapaasti saavat hakata päätään seinään, ilkeyttä tai ei. Mikähän mahtaisi olla oikeanpi asenne: pitää kiinni kynsin hampain,kirkua ja nostaa hirmu elämä, niinkö ? Kuulehan, se aika on jo ohi, jos sitä on edes ollutkaan. Ei maksa vaivaa.
No sorry, yritin olla hirrveen nokkela.
Tarkoitin tolla sitä, että se uus nainen ei
tajunnut millasesta miehestä oli kyse ja
sille varmaan kävis niin että tommonen
ukko vähän ajan päästä tekis sillekin
naiselle oharit.
Mä ymmärrän sun tilanteen ja sympatiat on sun puolella.