Jo vuosi ollaan seurusteltu, mutta mies roikkuu entisessä vieläkin. Kirjoittelee tämän kanssa viestejä, joskus on käynyt kahvittelemassa,
eksän tavaroita on hänen asunnossaan ja muuta sellaista.
Onko niin, että vanhemmiten aina vain huonommin osaa mennä eteenpäin ja unohtaa menneet? Onko tällaisesta miehestä mihinkään? Uskon, että entinen unohtuu mitä enemmän me saamme välillemme, mutta samalla tuntuu, että minua on jo tämän ekan vuoden aikana loukattu tuolla asialla, enkä tiedä voinko unohtaa ja luottaa mieheen. Jos hän ensimmäisen vuoden aikana pitää tavallaan toistakin naista tässä mukana, niin kertooko se siitä, että hän jatkossakin on helposti pettävää tyyppiä? Vai onko tämä eri juttu, kun kyseessä on entinen tyttöystävä josta ei ilmeisesti ole vain yli vielä päässyt?
Olen pitänyt miehelle kovaa koulutusta asiasta, ja viesteilyt ovat vähentyneet. Tai ainakin ne tapahtuvat minulta visusti salassa nykyään. Silti jo ne aiemmat jutut vaivaavat mieltäni, ja arvostus miestä kohtaan on laskenut.
eksän tavaroita on hänen asunnossaan ja muuta sellaista.
Onko niin, että vanhemmiten aina vain huonommin osaa mennä eteenpäin ja unohtaa menneet? Onko tällaisesta miehestä mihinkään? Uskon, että entinen unohtuu mitä enemmän me saamme välillemme, mutta samalla tuntuu, että minua on jo tämän ekan vuoden aikana loukattu tuolla asialla, enkä tiedä voinko unohtaa ja luottaa mieheen. Jos hän ensimmäisen vuoden aikana pitää tavallaan toistakin naista tässä mukana, niin kertooko se siitä, että hän jatkossakin on helposti pettävää tyyppiä? Vai onko tämä eri juttu, kun kyseessä on entinen tyttöystävä josta ei ilmeisesti ole vain yli vielä päässyt?
Olen pitänyt miehelle kovaa koulutusta asiasta, ja viesteilyt ovat vähentyneet. Tai ainakin ne tapahtuvat minulta visusti salassa nykyään. Silti jo ne aiemmat jutut vaivaavat mieltäni, ja arvostus miestä kohtaan on laskenut.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yksi kokemus miehestä, joka piti jatkuvasti yhteyttä exäänsä ja oli tämän pompoteltavana milloin missäkin asiassa, riitti minulle.
Jos tuollaisia oireita näkyy yhtään (puhumista exästä, yhteydenpitoa exään), lemppaan heti.
Joo, periaatteessa tuo kait on huono tai ainakin epäilyttävä juttu. Nimenomaan mikäli eivät ole edes tavaroitaan vielä saaneet takaisin omiin osoitteisiin?
Kerron vaan nyt oman kokemukseni asiaan liittyen ja kommenttia vaan, että saisinko minäkin ehdottomasti lemput?
Minä (mies) nimittäin olen tekemisissä exän kanssa. Suhteen loppumisesta noin 2-vuotta aikaa. Rehellisesti sanoen mulle ei tulisi mieleenkään enää ikinä ryhtyä minkäänmoiseen yhteiseloon tai edes kertaluontoiseen "muistojen verestely seksituokioon".
Eli tunteita häneen ei ole. Sensijaan ehdin kiintyä hänen lapseensa, nyt 10v. Olin kuvioissa siitä lähtien, kun lapsi oli n. 3v ja jollain tasolla suhtaudun häneen, kun omaani.
No, eron syynä aikoinaan olivat äidin viinankäyttö ja jopa mielenterveysongelmat. Hetkittäin asiat siellä (eri paikkakunta)tuntuvat olevan paremmin ja yleensä valitettavasti huonommin.
Kyllä minä jonkun verran olen hänen (exä) kanssa tekemisissä-> puhelimessa koitan edes puhua järkeä, ostan lapselle vaatteita ym. Eli lapsi on silloin tällöin viikonlopun minun luona jne.
Ainoa motiivi mulla on jossain määrin heidän elämässä yhä olla se, että katson lapsen voivan paremmin, jos äitinsä on kunnossa.
En näe tässä mitään pahaa tai outoa. Suhde exään on tosiaan varsin kaverillinen enää.
Ja hyväksyy tätä ketään tai ei niin aion olla jatkossakin lapsen elämässä mukana.
Sinkkuna tässä tällä hetkellä toki elelen mutta mielipidettä peliin vaan, että mitä voi olla odotettavissa mikäli suhteeseen jonkun ihmisen kanssa jatkossa ryhdyn.
Minun kokemukseni oli erilainen. Heillä ei ollut lasta, jolloin yhteydenpito ei ole välttämätöntä.
Ero oli tapahtunut vuotta aiemmin. Exän tavaroita oli esim. kylppärissä ihan kuin käyttöä odottamassa. Kihlajaiskuva exän kanssa oli tietokoneen taustakuvana. Exän kuva oli myös olohuoneessa.
Exä myös soitteli usein ja se vielä lisääntyi hänen huomattuaan, että miehellä on uusi nainen. Esim. eka-aamuna (lauantai) miehen luona herättiin exän soittoon (tarkistus kai).
Exä myös tilaili miestä kuskiksi toiselle paikkakunnalle varsinkin juhlapyhinä. Mies tietysti suostui. Mies vieraili myös exän vanhempien luona toisella paikkakunnalla.
Minun mittani täyttyi siinä vaiheessa kun mies lähti toiselle paikkakunnalle vapun viettoon tuttujen luo, joiden luona hänellä oli ollut tapana käydä exän kanssa. Minua hän ei voinut ottaa mukaan, koska tutuilla olisi tullut paha mieli siitä, että mukana ei ole ex vaan minä. Voisinpa lyödä vetoa, että exä oli mukana tai ainakin paikalla.
Mies myönsi, ettei sietäisi minulta samaa käytöstä häntä kohtaan. Silti hän toimi näin. Eli oli täysin kiinni exässä.
Mies puhui exästään ja erostaan jo ensi kertaa tavatessamme. Ajattelin silloin, että onpa avoin mies enkä osannut epäillä mitään. Tässä syy, miksi edellisessä kommentissani sanoin niin kuin sanoin.
Sinun tapauksesi on erilainen. Siitä huolimatta myös Sinut kiertäisin kaukaa. Kannat huolta lapsesta, joka ei ole edes sinun (mikä sinänsä on tietysti hienoa lapsen kannalta). Otat vastuuta tilanteesta kun äiti ei ota. Voin vain kuvitella, minkälainen ongelmavyyhti tuollaisesta voi kehkeytyä jos esim. ex alkaa järjestää hankaluuksia huomatessaan, että sinun elämääsi astuu joku uusi nainen.
Lue huviksesi (tai oikeastaan siitä on huvi kaukana) kokemuksia: http://www.stresscode.fi/forums/supli/
Mutta toivotaan, että elämäsi jatkuu mukavasti ja löydät tilanteen hyväksyvän naisen.
Heh vai on tilanteeni sellainen, että minut kierretään kaukaa.
Joo, mielenkiintoista tosiaan, koska itse en näe mitään eroa käytännön tasolla siihen, että lapsi olisi biologinen, ero tullut ja nyt kumpikin osapuoli on lapsen elämässä mukana.
Uskotko muuten, että ns. vahvojakin ihmisiä on olemassa; myös miehissä?
Nimittäin väitän, että hän (exä) ei omaa mitään keinoja siihen, että pystyisi hankaloittamaan mahd. tulevaa suhdettani.
Itseasiassa viime kesänä koin lyhyen muutaman kuukauden "kesäromanssin". Ei tämä tilanne siihen mitenkään vaikuttanut, vaikka lapsi täällä muutaman kerran mukana oli ym.
Seuraavassa muuten kerron hieman mielipiteitäni pettämisistä ym. tällä samalla nickillä->
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000003727884
Kaiken kaikkian mielenkiintoista havaita, että naisissakin löytyy noin itsekkäästi ajattelevia persoonia (ei, en halua riitaa haastaa!).
"...Kaiken kaikkian mielenkiintoista havaita, että naisissakin löytyy noin itsekkäästi ajattelevia persoonia (ei, en halua riitaa haastaa!). "
Eikö ihmisen (jopa naisenkin) kuulu ollakin sen verran itsekäs, että tajuaa oman rajallisuutensa ja sietokykynsä rajan, tietää mitä haluaa ja pitää siitä kiinni, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Uhrautukoon ken haluaa, minä en sitä tee. Noita uhrautumistarinoitahan voikin sitten lukea suplista (http://www.stresscode.fi/forums/supli/). Enkä ole yhtään yllättynyt, että noiden uhrautuvien uusperheellisten tarinat ovat pääasiassa kovin negatiivissävyisiä.
...en voi kommentoida, koska linkkisi ei toimi!
Hiiren oikea näppäin->ominaisuudet_>"maalaa sieltä koko osoite...
Noh, ilmeisesti et viitannut mihinkään yksittäiseen aiheeseen tuolla foorumilla?
Joo, pitää lueskella siellä noita juttuja.
Valitettavasti joudun kyllä sinulle vastaamaan, että noilla sietokyvyillä, rajallisuuksilla ym. ei ole mitään tekemistä minun tilanteeni kanssa.
Se, että minulla on lapsivieras silloin tällöin tai, että ostan hänelle vaatteita tms. EI varmasti suurta uhrausta minun mahdolliselta kumppanilta vaadi.
Hänhän voisi olla, vaikka kummilapsi? Käytännössä aivan sama asia.
Epäilemättä erilaisilla ihmisillä on erilaisia ongelmia ja vrmasti ne saattavat korostua uusperheissä? mutta ei se niin mustavalkoista täydy olla.
Mulla on hyvin paljon elämänkokemusta erilaisista asioista ja hivenen poikkeuksellisesti joihinkin muihin nähden, olen ottanut opikseni esimerkiksi virheistä.
Vieraissa käyminen exien tai ylipäätänsä kenenkään luona on ajatusmaailmani vastaista, joten ei ole mitään "pelättävää" sikälikään. Tai siis ei ole tarvetta kehitellä övereitä syitä miksi haluan olla tämän lapsen kanssa tekemisissä.
Hän on mukava skidi ja suon mielelläni hänelle niin hyvän lapsuuden/nuoruuden, kun vain itselläni siihen on mahdollista vaikuttaa!
Mitään uhrautumista en näe tekeväni. Tai jos teen niin hartioita siihen riittää varmasti ja aivan riittävästi jää jäljelle vielä mahd. parisuhteeseenkin.
On se kumma kun miehet on tuollaisia lepsuja ja eivät osaa päättää mitä elämältään haluavat. Roikkuvat ja selittelevät. Onneksi monesti nainen pystyy asettamaan rajat jotenkin, niin vältytään suurimmilta riidoilta. Tee asia selväksi sille ja kysy mitä se oikein haluaa.
Minulla olisi varmaan sama tilanne. Exä roikkui yli 4 vuotta kaikenmaailman verukkeilla vaikka itsellään oli jo uusi. Mustasukkaisuus roihusi sielläkin, koska tekosyillä ei pitkälle pötkitä. Harmi vaan että uusi vaimoke ei uskonut minua vaan miestään ja haukkui minut vaikka miksi.
Onneksi olin vahva ja en suostunut mihinkään tapaamisiin. Viestejä tulee vielä joskus nytkin. Nyt alkaa olla mitta täys ja olen laittanut takaisin aika raskasta tekstiä tai en vastaa ollenkaan.
Miesten suhteen saa olla varovainen, jos vähänkään on exästä merkkejä tunnemaailmassa olemasssa. miehet ne pelaa enemmän tunteiden varassa, kuin naiset.
Miehellä oli vielä paljon tunteita entistä kohtaan, kun aloimme seurustelemaan. Nyt tiedän sen, kun miehen paremmin tunnen. Olen valittanut yhteydenpidosta monet kerrat, ja nykyään ei sitä ainakaan minun nähteni tee. Tietysti kuitenkin vaivaa, että tekeekö silloin, kun minä en ole paikalla. Muta sitä en voi tietää, enkä miestä tietenkään aina vahtia. En sellaista haluaisikaan.
Kun kysyn, mies tietenkin kieltää, mutta uskon hänen voivan valehdellakin tässä asiassa, ennenkin on niin tehnyt. Mutta mitä muuta voin? Luotan nyt vain siihen, että entinen unohtuu?
Yhdessä olemme kuitenkin paljon, eivät voi siis älyttömästi ainakaan yhteillä.
Jos on seurustellut pitkään niin on paljon yhteisiä tapahtumia, kokemuksia ja tuttavia jne.
Se on ollut osa elämää ettei sen kieltäminenkään ole hyvästä. Aktiivinen ja viikoittainen yhteydenpito entiseen elämään ei ole paikallaan. Tavarat kannattaa vaihtaa kerralla ja hoitaa homma loppuun niin sitten ei ole syitä jatkuvaan yhteydenpitoon.
Minä olen vielä tekemisissä eksäni kanssa ja todellakin vain kaverina. Meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, joista puhumme enkä toivoisi joutuvani tilanteeseen, jossa joudun valitsemaan nykyisen ja eksäni väliltä. Nykyiseni tietenkin 'voittaisi' ja katkaisisin välini eksääni, koska tiedän kuitenkin, millainen tunnelataus eksissä on enkä tahtoisi nykyiseni tuntevan pahaa oloa, mikäli sitä tuntisi. Tällä hetkellä minua ei kuitenkaan edes huvittaisi katkaista välejäni eksääni, koska nykyiseni käyttäytyy niinkuin hän saisi tehdä mitä tahansa, mennä mihin tahansa, ja minun olisi oltava valmis pitämään hänelle seuraa, kun hän niin haluaa. Tuo ei mielestäni johdu eksästäni, vaan siitä, että nykyiseni vaan on tuollainen. Hän on mustasukkainen jopa ystävieni poikaystävistä.
Siitä eksästäni vielä: ei ole enää pientäkään mahdollisuutta, että harrastaisimme edes kertaalleen eksäseksiä tms, vaikka olisi tilanne mikä tahansa. Se suhde käytiin loppuun ja puhuttiin halki jo lyhyehkön seurustelun aikana. Meitä ei yhdistä parisuhdetunteet/-toiveet, vaan pari sellaista yhteistä kiinnostuksenkohdetta, joista emme muiden ystäviemme kanssa heidän mielenkiintonsa puutteen vuoksi voi keskustella. Siksi eksäni on vielä varsin tärkeä minulle.
Melkein sama juttu täällä. Eksän kanssa on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Lisäksi olemme edellen hyviä ystäviä. Olimme ystäviä ennen suhdetta, sen aikana (enemmän kuin rakastavaisia) ja varmaan jatkossakin. Eksäni auttoi minua h*lvetin vaikean vaiheen läpi ja se lähensi meitä. Miehenä hän ei kuitenkaan ole sitä mitä haluan, eikä tulisi mieleeni harrastaa seksiä hänen kanssan. Jos nykyiseni vaatisi minua lopettamaan yhteydenpidon, pistäisin nykyiseni pihalle koska ne yhteiset mielenkiinnon kohteet, joita eksäni kanssa jaan (ja niissä on muitakin ihmisiä mukana) ovat olennainen osa minua, tärkeitä harrastuksia. Muutenkin minulla on paljon miespuolisia kavereita, harrastuksissani on enemmistö miehiä ja työpaikkakin miesvaltainen... onneksi miesystäväni ei ole mustasukkaista tyyppiä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle kuitenkin sanoisin, että katso tarkkaan. Viestittely toisinaan on ihan ok mutta ne tavarat... jonkinlaista haluttomuutta luopua?
Mulla oli eräässä suhteessa samanlaista:exän kuvia kirjahyllyssä, ex tuli jopa käymään..
ero tuli hetkeä myöhemmin.