Osaako joku neuvoa miten ääntä "tuetaan"
oikea oppisesti? Tai miten yleensä hengitetään
laulettaessa. Pystyn laulamaan kolmen
oktaavin alalla aivan rennosti ja vielä
koko äänellä, mutta ilma tuntuu loppuvan
kesken koko ajan. Hengittäessäni ikäänkuin
puristan rintalastan alaosalla ja pidän keuhkot
muuten sivuilta auki... Eli näin kurkku toimii
mulla hyvin, mutta tämä tekniikka jäykistää
kroppaani aika paljon ja vibraatot eivät tule
luonnollisesti.
oikea oppisesti? Tai miten yleensä hengitetään
laulettaessa. Pystyn laulamaan kolmen
oktaavin alalla aivan rennosti ja vielä
koko äänellä, mutta ilma tuntuu loppuvan
kesken koko ajan. Hengittäessäni ikäänkuin
puristan rintalastan alaosalla ja pidän keuhkot
muuten sivuilta auki... Eli näin kurkku toimii
mulla hyvin, mutta tämä tekniikka jäykistää
kroppaani aika paljon ja vibraatot eivät tule
luonnollisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aivan.. tuttu ongelma itselle joskus aikanaan.
mut siitä pääsee eroon kun rentoutuu kunnolla ennen laulua ja venyttelee vatsa-selkä ja rintalihaksia.. myös kaulan lihakset tärkeitä. siis rentous.. kaiken s ja p
Tärkeintähän on saada ilmaa palleaan asti. Eli pyri hengittämään niin, että rintakehäsi ei kohoile hengittäessäsi. Mieluummin vaikka vatsasi pullistuu. (Tätä kuulostaakin sitten jo oudolta..) Huomaat mitä tarkoitan, kun menet paskalle. Istu pöntölle ja puserra, niin huomaat vetäväsi ilmaa sisään paljon "syvemmälle" kuin mitä normaalissa rintahengityksessä.
Jos opit hengittämään palleaan asti, niin homma toimii huomattavasti paremmin ja fraseerauskin helpottuu :)
Vai ilmaa palleaan asti!!!
Pallea on yksi sisäänhengitykseen osallistuvista lihaksista, ja ilmahan menee siis KEUHKOIHIN...
Muuta en tällä tasolla viitsi edes kirjoittaa...
Kaikenlaista sitä...
Ilma menee keuhkoihin kyllä, mutta minulle on laulutunneilta opetettu, että pitäisi ajatella ilman menevän sisäänhengittäessä alavatsaan saakka. Siis että sisäänhengittäessä on sellainen mielikuva. Tämä on varmaan aika opettajakohtainen juttu. Samoin kuin "ilman vetäminen palleaan saakka". Eli mielikuvilla pelaamista.
Hengitys- samoin kuin äänenpaine tms. asiat ovat sen verran abstrakteja ja yksilökohtaisia asioita että ne on tosiaan kätevintä selittää mielikuvin. Toimivan tekniikan voi opettaja kyllä kuulla, mutta oppilas itse tuntee kehossaan muutokset. Ei opettaja. Ja silloin ainoaksi yhteiseksi työkaluksi asian selvittämiseen ja käsittelyyn jäävät mielikuvat. Itse käytän opetuksessani paljon mielikuvia, sekä joitakin hyväksi havaittuja vanhan kansan kikkoja ;) Esim. Ensin työnnät keuhkot aivan tyhjäksi, sitten imet sormeasi niin että posket menevät lommolle ja suuhun sekä keuhkoihin aiheutuu kevyt alipaine. Näin ollen kun sormi nykäistään pois ja ilma pääsee valumaan sisään, se valahtaa suoraan oikeaan paikkaan. Tämän kun toistaa pari kertaa ja alkaa tuntea mihin ilma menee, ja miltä se tuntuu, sen oppii tekemään automaattisesti ilman mitään kommerverkkejä. Äänen tukemista voi reenata vaikka niin, että kannattelee edessään suorilla käsillä jotain suhteellisen painavaa, kuten vaikka salkkua. Kun laulaa siinä tilassa, toimivat kyljet, selän ja vatsan lihakset automaattisesti, ja ääni tulee voimakkaana ja kantavana ulos. Ilmakin putoaa kuin itsestään kylkiin. Onhan näitä vaikka mitä, mutta jos jostakin haluaa aloittaa :D
Tsemppiä