Olen 3-kymppinen nuori ja nuorekas sinkkumies ;-) Kysyisin teiltä arvon naiset, että jos olen suht. tasokas poikamies, eli omaan hyvän työpaikan ja peilikään ei mene rikki kun katson siihen... Niin mitä ajattelette siitä että minulla on kouluikäinen lapsi? Onko se teidän mielestänne negatiivinen vai positiivinen asia jos ajatellaan näitä parinmuodostus rituaaleja? Jos muu "paketti" on kunnossa. Lapsi on luonani pari päivää viikossa.
Kysymys naisille
Kysyjä
412188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Useimmat naiset (kuten minä!!) ovat erittäin lapsirakkaita..;) Tsemppiä!
Tietysti olisin kiinnostunut! Omasta mielestäni olen itsekin tasokas, nuorekas, peilejä särkemätön yhden lapsen äiti ;) Luulisi, että lapsellisen kanssa ollaan enemmän samalla tasolla, mutta en ole vielä seurustellut niin ei ole kokemusta.
Mutta halusit varmaan kuulla lapsettomien mielipiteen... Onhan noita omassa tuttavapiirissäkin monia miehiä, jotka ovat hyvän vaimon löytäneet useammastakin lapsesta huolimatta.
Halusin vastauksia ihan kaikilta naisilta. Pelkäsin että täytyyköhän tässä alkaa kuljettaa jotain "Olen eronnut, lapsikin on" - kylttiä mukana viestittääkseeni naisille että elämää on ollut aikaisemminkin ;-)
Ajatukset ovat aika sekaisin uuden elämäntilanteen takia, joten on hauska kuulla, että minulla on vielä toivoa tulevaisuudessa...
Aika hassua, mutta juuri tänään kävellessäni ruokatunnilla kaupungilla ajattelin, että pitäisi olla t-paita, jossa lukee Olen sinkkuäiti. Ravintolassa olen myös miettinyt jotain lappua selkään... "Varoitus, olen vanhempi miltä näytän ja mulla on lapsi" :)
Mä olen sen jopa kokeillut... Ja hyvillä tuloksilla. Ei kaiken tarvi olla aina niin vakavaa.
Tosin muutama nainen tuli mainitsemaan onko tuo tarpeen. Sanoin on, sillä nyt ainakaan miehet jotka eivät voi sietää lapsia ysyvät kaukana :)
Huumoria peliin
Mikäs siinä... Jos on toiselle rehellinen ja kertoo toiselle suoraan, että on lapsi. Ei lapsi ole negatiivinen asia, tosin on ihmisiä jotka eivät pidä lapsista. Mua ei ainakaan haittaa jos toisella olisi lapsi. Kunhan tietäisin "säännöt", miten lapsi liikkuu...
Hei!
täällä lapseton reilut 3-kymppinen fiksu ja katseenkestävä nainen, jolle ei mikään este olisi lapsi. Kuten tuossa jo edellinen vastaajakin totesi, riippuu siitä miten yhteiselämän pelisäännöt sovitaan . Ei muuta kuin reippahasti vain sitä sydämen kumppania etsimään!
terv Karolina
kun mä oon kohta 30 ja mulla on kaksi kouluikäistä? Yleensä kun miehet juoksee siin vaihees karkuun :)
Mut ihan sun kysymykseen vastatakseni, ensin kysyisin mikset asu lapsesi äidin kanssa ja muita tausta tietoja... Vastauksista riippuisi pitkälle oma suhtautumiseni. Vaikka ajattelenkin, että olet varteenotettava pakkaus, sillä tiedät jo jotain elämästä. Mutta silti kysyisin nuo pari kolme kysymystä ja tarkkailisin miten niihin vastaat.
Ei naisella saa olla lapsia tietenkään! No vitsi vitsi ;-) 2 lasta ei ole paha asia. Lapsia ei kuitenkaan saisi olla niin montaa etteikö niitä voisi tehdä vielä lisää..
Joo, nuo pari kysymystä tietenkin mullakin on. En esim. haluaisi sellaista naista jonka edellinen suhde on kaatunut vaikka siihen että nainen pettää. Toisaalta tuskin puhuvat totta kun kysyy..
Ei mulla ole mitään luurankoja kaapissa. Tai ainakin mulla on hyvät selitykset jo keksittynä :-O
Hyvän "pakkauksen" kohdalle sattuessa ei niistä kylkiäisistä haittaa ole, mutta sinuna kuitenkin valitsisin "lapsellisen" vastapelurin, koska "pelitilanne" on silloin helpommin hallittavissa.
"Lapsellisen" vastapelurin tunnistamisessa on vaan omat haasteensa.
ikäryhmittymässä 30-vee => on jo varsin usein tullut tuota elämää sen verran harjoiteltua, että jälkikasvukin on jo varsin yleistä.
Ei lapsi mikään este ole, jos homma toimii muuten. Tarkoitan siis sitä, että jos olet eronnut, niin sitten olet eronnut kunnolla etkä roiku ex-vaimossasi enempää kuin lapsen kannalta tarvitsee vain sillä verukkeella, että "kun meillä on lapsi". Kukaan nainen ei nimittäin halua neljänneksi pyöräksi miehen, ex-vaimon ja heidän yhteisen lapsensa suhteeseen. Mutta erosta huolimatta olet loppuikäsi isä lapsellesi, ja se että avoimesti näytät rakastavasi lastasi on mun mielestä todella hienoa =) Niin että yh-isä kera lapsen kelpaa mulle ainakin, jos ei nyt ihan jalkapallojoukkueellista ole naperoita ehtinyt tekemään... ;) Kunhan vaan muistat, että lapsesi jälkeen seuraavalla sijalla tulee uusi naisesi, ei ex-vaimosi.
Ei haittaa yhtään! Varsinkin, kun lapsi on jo kouluikäinen - eli ei vaadi ihan niin paljon jatkuvaa silmälläpitoa ja hoivaa, kuin pikkulapsi. (Onhan pikkulapsikin toki ihan ok, mutta henk. koht seurustelisin mieluummin kouluikäisen lapsen isukin kanssa.)
Isä ei ole mitenkään vähemmän varteenotettava ehdokas kuin lapseton mies!
Parisuhteen karilla käynyt mies yleensä tietää, ettei suhde ilman hoitoa kestä. Parisuhdetta on vaalittava ja uskoisin, että mies, joka on valmis uuteen suhteeseen, ei halua tehdä samaa virhettä uudestaan.
Itseäni kiinnostaisi, miksi edellinen parisuhde ei kestänyt. Kukaanhan ei yksin riitele!
Mikäli miehen kanssa pystyisi rakentavasti keskustelemaan minusta ja lapsista ja meidän väleistä sekä paikasta miehen elämästä, ei miehen lapset olisi mikään este.
"Parisuhteen karilla käynyt mies yleensä tietää, ettei suhde ilman hoitoa kestä."
Juuri tuota asiaa minä olen ajatellutkin. Mielestäni kyllä yritin hoitaa suhdetta mutta en minä siihen yksin pystynyt. Varmaan uuteen suhteeseen mentäessä tärkein selvitettävä asia on että millaisia tarpeita molemmilla on. Kommunikointi jne.
Mielestäni lapsi ei ole hyvä eikä huono asia,lapsi kuuluu elämääsi ja sillä selvä. Jos löydät naisen, jonka kanssa päädyt parisuhteeseen niin sinun kanssa kumppanisi seurustelee, eikä mielestäni lapsen pitäisi siihen asiaan vaikuttaa jos tosissaan ollaan.
Ainakaan minulla ei tällainen asia vaikuttaisi muulla tavalla kuin että harkitsisn tarkammin mihin alan. Etten ainakaan leikkimään.. Onhan se lapsenkin kannalta tärkeää ettei isän naiset vaihdu ja mene ja tule miten sattuu..
" ...Onhan se lapsenkin kannalta tärkeää ettei isän naiset vaihdu ja mene ja tule miten sattuu.."
Hmmm... Minusta tämä on asia, josta isän pitää kantaa vastuu - ei sinun.
Vai isällä se on vastuu yksin? Sinunko mielestäsi nainen saa mennä ja tulla täysin vastuutta, miten lystää ja isä on vastuuvelvollinen lapselleen siitä?
Alkuun eron jälkeen, kun aloin etsiä uutta kumppania, minäkin tein sen virheen, että erehdyin esittelemään "tyttöystäviäni" lapsille. Töppi. Eihän nykynaisella ole mitään vastuuta ja mielenkiintoa sitoutua seurusteluun. Enää en kerro lapsille mitään, enkä tapaa ketään lasteni tieten.
Tylsää ja vittumaista kaksoiselämää, mutta minkäs muunkaan tekee, kun ei haluta kiusata lapsiaan turhilla toiveilla siitä, että heillä lopultakin olisi kokonainen perhe.
Jos kolmekymppisellä aikuisella ihmisellä on kompleksi oman lapsensa suhteen ni se on ongelma.
Jos on juuri eronnut, niin ei sitä ole kaikki ajatukset kirkkaina ja selkeinä mielessä. Ja kyllähän se on totta, ettei monille tuttavilleni kelpaisi lapsellinen mies. Tuohan se lisää sähläystä ja epävarmuutta, muistutus entisestä rakkaudesta.
Miten niin kompleksi? Ajattelin vaan kysyä että onko miehen lapsi edellisestä suhteesta naisille jokin kompleksi. Mistään vakavasta asiasta ei ollut kyse.
Ei tarvi vastata.
todella keskenkasvuisia yli kolmekymmmentävuotiaiksi jos ei ymmärrä että ihmisillä on ollut siihen mennessä muitakin ja lapsiakin siunaantunut.
Jos pohdit että onko sulla mahdollisuus saada naisia sen takia että sulla on lapsi niin kuten edellisellekin vastasin, täytyy ihmisen olla vielä jossain määrin lapsen kengissä jos ei yli kolmekymmentä vuotiaana osaa suhtautua luontevasti siihen että uudella miehellä tai naisella on ollut elämää ennenkin ja jos on sitoutuvaa tyyppiä niin silloin hyvin todennäköisesti lapsiakin tuohon ikään mennessä, eli jos se on edes sinällään joku "epäilyksen aihe" niin on ehdottomasti väärän ihmisen kanssa tekemisissä. Eli pää pystyyn, ole ylpeä itsestäsi ja unohda keskenkasvuiset naiset.
Yli kolmekymmenvuotiasta en tiedä. Sen vaan tiedän että 29-vuotiaille ja sitä nuoremmille miehille lapsi on usein ongelma. Enkä ala heitä siitä haukkumaan. Jokainen on erilainen. Ehkä sitten vaan vedän puoleeni pinnallisia ihmisiä, en tiedä.
Naisille on ehkä helpompaa esim. muuttaa yhteen miehen kanssa jolla on lapsia, koska lapset yleensä asuvat äidinsä luona. Miehen muuttaessa naisen luo täytyy alkaa tulla toimeen heti useiden henkilöiden kanssa. Vaikeampaa.
Että ehkä se lapsi on miehelle ongelma - ainakin lapsettomalle - ihan iästä riippumatta, tosin elämäntilanteet ym. kokemukset sekoittaa pakkaa. Mutta ei toi nyt varmaan mikään sääntö ole.
En tullut ajatelleeksi tuota. Noinhan se varmaan menee. Mutta tiedän kyllä naisenkin, jolle se joka toinen viikonloppu vieraiden kakaroiden kanssa oli suuri inhotus. Lapset oli tyhmiä, rumia, söivät liikaa eli rahat meni... Yhteinen lapsi paransi kyllä tilannetta.
Itse haluan uskoa löytäväni suuren ihastuksen ja rakkauden. En masennu :)
Missä sinä sellaisen näet?
Kai nyt jokainen sen ymmärtää, että toinen on 30:een mennessä ehkä ehtinyt hankkia lapsia. Eri asia on sitten, että ne lapset voivat jotakin häiritä. Mikä sinä olet määrittelemään ketään keskenkasvuiseksi tällä perusteella?
jotain henkisessä kehityksessä vielä kesken jos ei lapsia kestä.
kuulen tota ruikutusta keskenkasvuisilta epävarmoilta ihmisiltä että "voi voi mua raukkaa,voinkohan koskaan enää saada miestä/naista KUN MULLA ON TOI LAPSI". HERRAN JUMALA!!!
On ihan tosi et tollasta kysymystä et "mitä naiset ajattelee ku mul on lapsi" voi odottaa noin kakskytvuotiaalta, mut eiks noi asiat ois pitäny selvittää itselleen jo tohon ikään mennessä.
"eiks noi asiat ois pitäny selvittää itselleen jo tohon ikään mennessä. "
Miksi ihmeessä mun olisi tuollaisia asioita aikaisemmin pitänyt alkaa itselleni selvittämään kun ei oo koskaan tarvinnut? Ei mun ole koskaan aiemmin tarvinnut erota. Mieleen vaan tuli että mitähän naiset ajattelee. Koita nyt ottaa ihan rauhallisesti ja lukea jotain muita viestejä.
Tarkotin että olisit miettiny omaa suhdettas lapsees jo aikasemmin,jos toi nyt oli ainoo asia mikä sua askarrutti,et häiritseekö sun lapsi sun sinkuelämää, ni mitä jos säki miettisit vähän muuta.
Ajattelet vähän turhan yksipuolisesti asioita ja niistä vedät suppeita johtopäätöksiä. Provosoit. En ole esimerkiksi missään viestissä sanonut suhteestani lapseen mitään. Tämähän ei tarkoita sitä etten olisi asiaa ajatellut. Kävin minä äsken kahvillakin vaikka en sitä täällä kertonut. Mutta provosoit kyllä hyvin ;-) Tällä hetkellä vaan on ajatukset ja varsinkin tunteet niin sekaisin että olen herkässä mielentilassa.
Mutta kiitoksia kaikille mielipiteistä, tarkoituksenihan oli tehdä gallup siitä kuinka naiset asiaan suhtautuu. Muiden ihmisten käyttäytyminen ja niiden motiivit kiinnostavat minua.
Lähetys päättyy tältä erää täältä tähän.
Ja jotain on kesken sinunkin henkisessä kehityksessäsi.
Nyt oli kyse siitä, miksi alat puhua jostain kompeksista tämän keskustelun aloittajan yhteydessä.
Sinäkö sen päätät, minkä ikäisenä ihmisten pitää asiansa selvittää?
Selvitä sinä asiasi kuten haluat ja anna muiden elää omien aikataulujensa mukaan.
Positiivinen, vaikka kysyisinkin miksi erositte.. Mutta jos muuten on asiat järjestyksessä niin ainakaan minua ei haittaisi..;) Tosin olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lapsia ei saa olla ennestään niin montaa, etteikö voisi hankkia lisää lapsia!
Ja taustatiedoksi kerrottakoon että olen parikymppinen sinkkunainen... :)
Luin kaikki viestit joita oli jo tullut esittämääsi kysymykseen ja en voi muuta sanoa kuin että takaisin vastauksiesi perusteella kuulostat täydelliseltä mieheltä jolla on arvot oikeessa järjestyksessä! Kyllä sulle varmasti jostain nainen löytyy:)
Ja luulen että se on ihan naisesta kiinni haittaako lapsi.. sellainen nainen joka ei lastasi hyväksy ei ole sinun arvoinen:) Henkilökohtaisesti minua ei ainakaan haittaisi, jos mies vaan on saman henkinen..
oikein hyvää juhannusta! toivotaan että me molemmat löydetään taas uudestaan rakkaus:)
En näe siinä mitään estettä, nimittäin olen itse (epätoivoisesti JA yksipuolisesti??!) syvästi ihastunut erääseen 3-kymppiseen sinkkumieheen, jolla on kouluikäinen lapsi. Toki mietityttää se, että haluaako hän minusta täysipäiväisen äitipuolen lapselleen, silloin kun lapsi on hänen luonaan...no ajatuksia asiasta on yhtä monta kuin ajattelijoita :) Mutta jos oikeasti rakastaa toista ihmistä niin mikään ei ole esteenä :)