Osaisiko joku antaa neuvoja, miten uskaltaisin/voisin lähestyä yhtä erittäin hyvää ystävääni?
Hieman taustoja:
Olemme tunteneet jo kolmatta vuotta ja koko tämän ajan pysyneet kavereina ilman mitään romanttisia tai fyysisiä säätelyitä. Tein silloin alussa selväksi, ettei kannata yrittää, koska aloitimme silloin samalla opiskelualalla, enkä halunnut ottaa riskiä että jos joku menisi pieleen, niin opiskeluaika olisi kovin kiusallista... Noh, aina olen pitänyt häntä vikoineen täydellisenä tapauksena ja nyt jostain syystä tänä syksynä tunteet pääsivät leimahtamaan.
Olemme viettäneet tänä syksynä paljon aikaa yhdessä, illanistujaisissakin päädymme aina juttelemaan kahden ja hän tulee asioikseen koululle juttelemaan minulle, vaikkei hänellä olisi koko päivänä luentoja. Yrittää kovasti jopa pitää kissastani, vaikka ennen on sanonut inhoavansa niitä. Yritän osoittaa kiinnostukseni esim. käymällä hänen luonaan aina muutaman tunnin kahvittelureissuilla. Mutta kun en ajatustenlukija ole, niin en tiedä, haluaisiko hänkin jotain enemmän vai vain syventää ystävyyssuhdetta. Hän ei ole yrittänyt lähestyä fyysisesti, enkä minäkään uskalla tehdä aloitetta. Voi elämä, tämä kuulostaa niin yläastehommilta,"se puhui mulle, mitäköhän se tarkottaa???".
Suoraan puhumalla asia selviäisi, mutta kannattaako ystävyys riskeerata ihastuksen vuoksi? En haluaisi menettää häntä...
Hieman taustoja:
Olemme tunteneet jo kolmatta vuotta ja koko tämän ajan pysyneet kavereina ilman mitään romanttisia tai fyysisiä säätelyitä. Tein silloin alussa selväksi, ettei kannata yrittää, koska aloitimme silloin samalla opiskelualalla, enkä halunnut ottaa riskiä että jos joku menisi pieleen, niin opiskeluaika olisi kovin kiusallista... Noh, aina olen pitänyt häntä vikoineen täydellisenä tapauksena ja nyt jostain syystä tänä syksynä tunteet pääsivät leimahtamaan.
Olemme viettäneet tänä syksynä paljon aikaa yhdessä, illanistujaisissakin päädymme aina juttelemaan kahden ja hän tulee asioikseen koululle juttelemaan minulle, vaikkei hänellä olisi koko päivänä luentoja. Yrittää kovasti jopa pitää kissastani, vaikka ennen on sanonut inhoavansa niitä. Yritän osoittaa kiinnostukseni esim. käymällä hänen luonaan aina muutaman tunnin kahvittelureissuilla. Mutta kun en ajatustenlukija ole, niin en tiedä, haluaisiko hänkin jotain enemmän vai vain syventää ystävyyssuhdetta. Hän ei ole yrittänyt lähestyä fyysisesti, enkä minäkään uskalla tehdä aloitetta. Voi elämä, tämä kuulostaa niin yläastehommilta,"se puhui mulle, mitäköhän se tarkottaa???".
Suoraan puhumalla asia selviäisi, mutta kannattaako ystävyys riskeerata ihastuksen vuoksi? En haluaisi menettää häntä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos sä oot sille tehny selväks et "ei kannata yrittää" nii sunhan pitää sit tehä kans selväks et nyt se mies saa yrittää. Ei ne miehet sun ajatuksia lue.
Hyppää vaan eteen ja kysyy mennäänkö panee
Tuttavapiirissäni on vastaavanlainen tapaus (muistaakseni liittyy exään), joten tilanne ei ole aivan outo. Jos olet kuvailemalla tavalla hyvä ystävä, niin silloinhan pitäisi voida ottaa esille myös vähän ehkä herkkiäkin asioita. Jos asioista puhuminen tuntuu kiusalliselta, niin aina voi keskustella teoriatasolla. Jossain mielessä olet kuitenkin erityisen merkityksellinen hänelle, kun hän hakeutuu kuitenkin jatkuvasti seuraasi.
Ehkä sinulla on myös rotukissa, sillä tuttavani ei esimerkiksi välitä maatiaiskissoista paljoakaan. Voisit ehkä ottaa joitain asioita esille, mikäli mies on näyttänyt jossain vaiheessa keltaista tai vihreää valoa. En usko, että asioista puhuminen riskeeraa ystävyyttä. Luultavasti se vaan puhdistaa "ilmaa". Ehkäpä miehellä on jo jokin käsitys mitä haluat, eikä se tule yllätyksenä. Näin rima on jo valmiiksi matalammalla puhua vaikeistakin asioista. Ehkä mies on jo arvellut että haaveesi saattavat liittyä lapsiin tai perheeseen tai ihan vaan ystävälliseen kanssakäymiseen. ;)
Ei tuo ole edes yläastemeininkiä vaan ala-astemeininkiä jos olet alunperin sanonut jo hänelle tai antanut ymmärtää "ettei kannata yrittää mitään".
Oikein täsmälleen naisten tyyliä että sitä vuorotellen arvotaan ollaanko kiinnostuneita vai ei ja annetaan aivan varmasti ymmärtää juuri päinvastoin että mies on niin sekaisin että jossakin vaiheessa ei vain jaksa enää yrittää. Saattaapa nainen tapailla muitakin miehiä siinä välissä ja mies ei viitsi tietysti varattua yrittää.
Sitten nainen alkaa tietysti vakavammin seurustella ja sitten käykin ilmi että nainen olisikin ollut kiinnostunut tästä toisesta miehestä jo aiemmin, mutta kun mies ei tehnyt aloitetta just sillä oikealla hetkellä kun nainen ei tapaillut muita ja nainen oli kiinnostunut.
Aivan käsittämätöntä.
Ihan tosielämästä on tuo juttu ja voinpa sanoa että moinen nainen voi minun puolestani painua hevon tuuttiin.
Jos ei ole sen verran tahtoa ja yritytstä että jos on tunteita että tuo niitä itse esille eikä aloita mitään "aloitteet kuuluvat miehille, pitäisihän sen ymmärtää kun katson kolme kertaa ja räpytän silmiäni että olen tosi kiinnostunut vaikka just eilen sanoin olevani varattu ja toissa päivänä etten ikimaailmassa haluaisi olla hänen kanssaan".
Yritä nyt hyvä ihminen tehdä jotain äläkä kysele typeriä täällä palstalla. Vitustako sitä tietää onko mies kiinnostunut vai ei. Mutta jos hän antaa pakit joka on mahdollista niin itseä saattaa syyttää kun alunperin olit tuota mieltä.
Se on sitten voi voi.
Yksinkertaista. Ongelman nimi on väärä sukupuolipoliittinen linjaus. Teit selväksi, ettei kannata yrittää. Tyhmä linjaus ihmiseltä, joka ei älykkäänä tietenkään kehtaa myöntää itselleen olleensa väärässä. Varsinkaan kenellekään tärkeälle ihmiselle ei voi myöntää olleensa väärässä, joten nyt ollaan emotionaalisessa umpikujasa. Hän tietenkin kilttinä poikana uskoi kun komennettiin pitämään näpit irti ja nyt hän on kilttiytensä vanki. Mitä tapahtuisi kiltin ja sanaa uskovan miehen roolille, jos hän nyt tekisi aloitteen ilman erillistä lupaa tai kehotusta? Sikäli kuin hän mitään voi olettaa, suuttuisit luultavasti lopullisesti ja pistäisit ystävyyden poikki. Mitä muuta hän voisi olettaa? Oletko antanut aihetta olettaa muuta? Tekstistä päätellen et. Ninpä joudut nyt myöntämään itsellesi olevasi ainakin sukupuolisesti tyhmä. Seuraavaksi myönnät sen hänelle antamalla suorasanaisen kehotuksen tai vähintäänkin luvan käydä asiaan. Onko noloa olla tyhmä? Älä huolehdi, olet hyvässä seurassa, johon kuuluu noin 90% maailman väestöstä, mukaanlukien pitkä liuta nobelisteja. Sukupuoliasioissa kaikki tekevät tyhmyyksiä.
Onko noloa muuttaa mieltään? Mitäs jos kertoisin sinulle karmean totuuden? Kaikki miehet jo tietävät, että jos nainen mitään osaa, niin muuttaa mieltään. Monet naiset eivät pysty olemaan samaa mieltä mistään asiasta kahta sekuntia kauempaa, joten muuttamalla mieltäsi vaikutat vain naisellisemmalta. Toisin kuin miehille, naisille on jopa täysin luvallista olla kahta tai useampaa mieltä yhdestä asiasta samanaikaisesti. Opettele siis hyödyntämään etuoikeuksiasi ja luovu virheelisestä sekä jo kauan sitten aikansa eläneestä sukupuolipoliittisesta linjauksestasi. Et voi menettää mitään, mutta saada voit paljonkin.