Tässä joku aika sitten oli seuramme palkitsemisjuhla. Siellä palkittiin urheilijoita vähän joka ikäsarjasta. Eräs seuran johtoon kuuluvia henkilöitä piti puheen ja kehui mm omaa tyttöään yli kaiken. Ihan aiheesta, hienoja tuloksia ja sijoituksia on tehnyt. Huvittavaa tässä oli se, että tyttö seisoessaan siellä muiden keskellä oli isompi kuin monet kolme, neljäkin vuotta vanhemmat. Ikäistensä kanssa tyttö näytti suorastaan jättiläiseltä ja paljon kehittyneemmältä.
Mitä mieltä olette te, jotka olette seuranneet lapsia ja nuoria urheilijoita? Dominoivatko tämmöiset ”hormonilapset” aina sarjoja aikuisikään asti? Vai tapahtuko tasaannusta ja missä vaiheessa? Jotenkin tuntuu epäreilulta, kun esim minun tyttäreni on pieni ikäisekseen eikä vielä yhtään kehittynyt. Silti pärjää hyvin ja on tehnyt hyviä tuloksia. Mutta kyllähän se nyt joka lajissa näkyy, että isommat saavat kovasti apua koostaan.
Mitä mieltä olette te, jotka olette seuranneet lapsia ja nuoria urheilijoita? Dominoivatko tämmöiset ”hormonilapset” aina sarjoja aikuisikään asti? Vai tapahtuko tasaannusta ja missä vaiheessa? Jotenkin tuntuu epäreilulta, kun esim minun tyttäreni on pieni ikäisekseen eikä vielä yhtään kehittynyt. Silti pärjää hyvin ja on tehnyt hyviä tuloksia. Mutta kyllähän se nyt joka lajissa näkyy, että isommat saavat kovasti apua koostaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No joo. Meillä on ollut kovasti hitaasti kasvavia lapsia, ihan normimittaisiksi ovat tulleet mutta vähän niinku jälkijunassa. Olihan se aikanaan hassun näköistä kun päätään pidemmät jäivät taakse joissakin lajeissa. Varsinkin korkeudessa, kun toisen piti ylittää rima silmiensä korkeudelta ja toisilla se oli vasta rinnan mitassa....
Onhan siitä koosta hyötyä. Ja kyllä ne erot tasaantuvat. Monesti nämä 9-12 vuotiaana monsterin mitat saavuttaneet ovatkin kasvunsa kasvaneet ja ohittaneet nopean kehityksen. Tulokset pysyvät pitkään samana ja kirput saavuttavat. Silloin nämä kehujaäidit ja isät vaikenevat. Ja lapset lopettavat. Kun eivät enää päätä muita pidempänä pääsekään pätemään.
Kannustetaan vaan "pikkuisempia" lapsiamme yrittämään. Ja yrittämään vielä kovemmin. Joskus se palkitaan. Ja tosi lahjakkuus kyllä erottuu vaikka olisi vähän pienempikin
meillä kanssa oli joskus seurassa yks perhe, jolla oli ikäisekseen isohko ja varhain kehittynyt tyttö. nämä vanhemmat kehuivat joka käänteessä montako piirinmestaruutta ja kärkitulosta tämä tyttö oli tehnyt. oli hyvä ikäisissään, voitti usein, mutta ei nyt mitenkään ylivoimainen. monta kertaa todistin, miten esim tämä tyttö hyppäsi pituutta ikäisekseen hienoilla tuloksilla, tosin melkein yhtä hyviä tuloksia tekivät päätään lyhkäsemmät. muutama vuosi kun mentiin eteenpäin, tyttö oli yhä hyvä, mutta ei enää paras. vanhempien kehu loppui se seliseli alkoi.
tämä tyttö oli murrosiässä keholtaan jo 9-vuotiaana, pää ei ollut. oppi vaan voittamaan. kun sitten kehitys saavutti muut, nämä olivat kypsiä harjoittelemaan. tämä tyttö siirtyi lajista toiseen, yritti löytää sitä missä vielä olisi se paras, kunnes lopetti kokonaan.