Jäin viime syksynä työttömäksi, ne kuuluisat taloudelliset ja tuotannolliset syyt.
Viime syksyn ja kevään aikana olen tasaisin väliajoin pistänyt muutaman hakemuksen menemään avoimiin paikkoihin sekä lähettänyt muutaman avoimen hakemuksen. Ei ole tärpännyt.
Nyt kuitenkin tässä parin viikon aikana olen hakenut töitä kiivaasti. Arvioisin että paikkoja joita olen hakenut on 30-40 välillä, laskut ovat menneet jo ajat sitten sekaisin.
Yrittämisen puutteesta ei minua voidakaan syyttää ja töitä saan tai en. Mutta tuli mieleeni että kuinkas muilla. Kuinka monta hakemusta ja millä ajanjaksolla piti lähettää ennenkuin tärppäsi?
Viime syksyn ja kevään aikana olen tasaisin väliajoin pistänyt muutaman hakemuksen menemään avoimiin paikkoihin sekä lähettänyt muutaman avoimen hakemuksen. Ei ole tärpännyt.
Nyt kuitenkin tässä parin viikon aikana olen hakenut töitä kiivaasti. Arvioisin että paikkoja joita olen hakenut on 30-40 välillä, laskut ovat menneet jo ajat sitten sekaisin.
Yrittämisen puutteesta ei minua voidakaan syyttää ja töitä saan tai en. Mutta tuli mieleeni että kuinkas muilla. Kuinka monta hakemusta ja millä ajanjaksolla piti lähettää ennenkuin tärppäsi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vastaukset ovat olleet, jos sellaisia nyt joskus on saanut, että on liikaa kokemusta, liian vähän kokemusta tai sitten parhaimmassa tapauksessa liian sopivasti kokemusta.
Olen kuullut jostain tutkimuksesta, jossa sanottiin että keskimäärin 200 paikkaa pitää hakea ennen kuin tärppää. Oma kokemus on, että tuos 30 hakemuksen kohdalla alkaa jo vaipua epätoivoon...aktiivisuuden puutteesta ei voi syyttää, mutta kyllä into laskee kun ei mistään paikasta kuulu mitään. Jatketaan positiivisella asenteella.
Kyllähän se kokonaismäärä varmaan sataan nousee jos niistä potkuista laskee. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne että neljä työhaastattelua on hakemukset jo poikineet. Tässä jännityksellä odotan vielä muutamasta paikasta soittoa, sillä hakuajat menivät umpeen eilen ja toissapäivänä....
Seitsemän. Mieletöntä että jotkut ovat lähettäneet jopa 300 paikkaan hakemuksen, toivon vilpittömästi että pian tärppäisi! : ) Oletteko/pidättekö kirjaa tms. paikoista joihin olette lähettäneet hakemukset? Itse listasin heti alkuunsa kun aloin lähettelemään hakemuksia että mihin olen hakenut ja milloin haku päättyy. Nykyisen tilanteen tietäen ajattelin että kauemminkin saisin hakea ja näin pysyisi itse perillä missä mennään.
Minut sanottiin irti tal&tuot. syistä, kun olin täyttänyt 50 ja rapiat. Hakemuksia laitoin 20-30 ja sitten tärppäsi! Ammattitaitoni kanssa vähän niin ja näin enkä ole edes nuorekkaan ja hyvän näköinen.
Olen todella tyytyväinen, että onnistuin saamaan työn, jota pidän lisäksi hyvänä, hakemusteni joukossa on ollut nimittäin myös hakemuksia paikkoihin, joihin en olisi halunnut mennä, mutta pakkohan tässä oli työllistyä. Minusta työnantaja osoittaa fiksuutta, kun ottaa tämänikäisen, kun nuorempiakin olisi ollut tarjolla. Oma vakuuttavuuteni kaiketi oli se pointti, mikä tehosi. Ja hakemuksessa täytyy olla jotain, että erottuu joukosta ja pääsee haastatteluun/ haastatteluihin
Noin 160 hakemusta vuoden aikana, yksi työhaastattelu takana. Työnantaja oli kovin kiinnostunut ottamaan minut töihin, kun näki cv:stä työkokemukseni ja koulutuksen määrän.
Lopulta homma kariutui siihen, mitä olisivat maksaneet ko. työstä. En lähde tällä koulutuksella tekemään minimipalkkaduunia ennenkuin helvetti jäätyy. Odotan parempaa tarjousta ja nautin kesästä.
Valmistumisen jälkeen olin puoli vuotta työttömänä. 3 kk jälkeen olin lähettänyt n. 60 hakemusta ja sen jälkeen en enää viitsinyt laskea...
6 kk työttömyyden jälkeen katsoin ronskisti keltaisilta sivuilta ensimmäisen firman joka edes suurinpiirtein liippasi koulutustani, painelin ovesta sisään ja ärähdin että ottakaa mut töihin - ne pirulaiset otti...
Niiden viimeisten hakemusten kohdalla olin jo sen verran epätoivoinen että olisin mennyt minne minut olisi vaan huolittu. Hakemus nro 63 poiki minulle kassatyöpaikan. Jatkoin hakemusten lähettelyä, jotain kymmenisen ehdin lisää laittaa ennenkuin pääsin nykyiseen hyvään työpaikkaani (koulutustani 100 % vastaava).
Eli puolisen vuotta hain työtä valmistumisen jälkeen, ennen kuin pääsin sinne kassalle. Sitten meni kassalla kolmisen kuukautta (ja n. 10 hakemusta) että pääsin unelmatyöhöni.
Yhteensä siis laitoin n. 70 hakemusta. Kaikkiaan kävin ehkä 8 haastattelussa.
Eipä ole tärpännyt vieläkään, 2 vuoden hakemisen jälkeen. Saldo n. 160 hakemusta (tosin olen ollut n. 10 k ajasta kurssilla+siihen kuuluvassa "työharjoittelussa) ja sain myös lähtiessäni muutaman kuukauden palkan käteen. Hakemuksista n. 20% on johtanut haastatteluun.
En ole suostunut alihinnoittelemaan itseäni,ehkä siinä syy, miksi en ole vielä töissä, enkä aio aloittaa sitä vieläkään. Vielä on yli 300 päivää ansiosidonnaista jäljellä, ja tulen sillä kohtalaisesti toimeen. Ikää on jo tosin 45 vuotta, jonkinlaista ikärasismia olen ollut havaitsevinani työmarkkinoilla. Olen silti varma työllistymisestäni, tavalla tai toisella. Yrittäjyyskään ei ole poissuljettu asia...
Kahteen viimeiseen työpaikkaan olen päässyt lähettämällä yhden ainoan hakemuksen, ja molemmat ovat tärpänneet heti, vaikka kumpaankin työpaikkaan on ollut monta kymmentä hakijaa.
Sitä ennen lähettelin aina työtä hakiessani kymmeniä, parhaimmillaan jopa toista sataa hakemusta (joista max pari-kolme poiki saattoi tuottaa haastattelukutsun) ennen kuin tärppäsi. Välillä olin jo menettää toivoni tämän systeemin kanssa, mutta sitten "joutessani" kävin 8 viikon pituisen työnhakukoulutuksen ja yllä on tulos...
Eli työnhakua voi tehostaa opettelemalla oikeat työnhakumenetelmät, mm. tekemään räätälöidyt hakemukset kuhunkin työpaikkaan. Takeitahan sillä ei työpaikan saannista saa, mutta ei se ota jos ei annakaan... Epäilen, että aikaisemmat epäonnistumiseni johtuivat siitä, että en osannut tehdä oikeanlaisia hakemuksia (en siis osannut tuoda mm. osaamistani esiin oikealla tavalla). Työnantajalle kun saattaa tulla jopa satoja hakemuksia, joista on yritettävä erottua jotenkin... tosin tunnustan, että noiden kahden viimeisen tapauksen kanssa on varmasti ollut mukana myös silkkaa tuuria, tuskin jatkossa ihan noin hyvin käy.