Onko vika minussa vai suhteessa, kun ihastuin pelottavan helposti toiseen?
Olen seurustellut 2 vuotta ja joskus tunnen oloni kahlituksi. Ahdistaa, kun en tiedä haluanko viettää loppuelämääni kyseisen ihmisen kanssa ja olen korviani myöten ihastunut toiseen. Seurusteluajasta ollaan asuttu yhdessä 6kk ja molemmat ollaan 18-vuotiaita. Pelottaa, että mikäli suhde ei kestäkään, olen mahdollisesti tuhlannut vuosia väärän henkilön kanssa ja menettänyt mahdollisuuksia muihin. Tunnen itseni kamalaksi, tunnevammaiseksi ihmiseksi.
Onko joku muu täällä ihastunut seurustellessaan toiseen ja jos on, niin miten siitä selvisitte?
Olen seurustellut 2 vuotta ja joskus tunnen oloni kahlituksi. Ahdistaa, kun en tiedä haluanko viettää loppuelämääni kyseisen ihmisen kanssa ja olen korviani myöten ihastunut toiseen. Seurusteluajasta ollaan asuttu yhdessä 6kk ja molemmat ollaan 18-vuotiaita. Pelottaa, että mikäli suhde ei kestäkään, olen mahdollisesti tuhlannut vuosia väärän henkilön kanssa ja menettänyt mahdollisuuksia muihin. Tunnen itseni kamalaksi, tunnevammaiseksi ihmiseksi.
Onko joku muu täällä ihastunut seurustellessaan toiseen ja jos on, niin miten siitä selvisitte?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oon ollu ihastunu toiseen, mutta ku välttelin kyseistä henkilöä niin pikkuhiljaa ihastus hävis. Ja ajattelin aina järjellä että ois tosi pieni mahollisuus että tää ihastus ois parempi ku nykynen, koska nykynen on tosi hyvä mies. En siis aikonu missään vaiheessa vaarantaa meidän suhdetta.
Sama täällä, rakastuin aikoinanani samassa kesätyöpaikassa olleeseen tyttöön, kadun tänäkin päivänä kun en alkanut hänen kanssaan mitään vakavampaa vaikka molemminpuolinen tunne oli vahva.
Mikäs omassa suhteessa tuli vastaan? Suhteen arki. Kantsii fundeerata mikä on tärkeetä pitkän juoksun kannalta, että jos oma suhde puuduttaa, sitä on huollettava. Toinen asia on jo vaikeampi, jos kyse on ihmisen omasta kasvamisesta, 18 v. ei ole tavallaan valmis ihminen itsekkään... Omat arvot voi seilata päälle kolmikymppiseksi, eiks o lohduttavaa.
Listaile mielessäsi mitä meinaat, mikä käy sen kans yksiin, miten haluat tulevaa ellää-
Ihastukset tulevat ja menevät. Rakkaus on vähänniinkuin sitä, että kaks ihmistä on silleen läheisiä, että vaikka toiselle kävisi mitä, se kestää..
Ihastuisitko tähän ihastukseesi, jos sairastuisi vakavasti? Tai olisi euroton, jne.
Noita sekalaisia pohtien ehkä suuntaat joko pois tutusta, tai jäät ja olet jo viisastunut, teetpä kummin vain.
Kysymys on siinä, että TYYDYTKÖ siihen, mitä sinulla on, vai kaipaatko muuta ja lähdet sitä tavoittelemaan? Sen kuitenkin sanon, että 1,5-2v on parisuhteelle se ensimmäinen kynnys, jossa juuri noita ajatuksia tulee. Suhteeseen on saapunut arki. Mietitään, että tässäkö tämä nyt on ja pelottaa loppuelämän ajatus ko. henkilön kanssa. Nyt vaan tutkit ja pohdit, oletko sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluat viettää pitkän ajan, perustaa joskus perheen jne. Jos vastaus on kyllä, olet oikean miehen kanssa. Jos vastaus on ei, tiedät mitä tehdä.
Olet vielä hirmu nuori ja sinulla on hyvin aikaa olla vielä tuossa suhteessa ja vaihtaa vaikka myöhemmin. Ongelmatonta ja ruusuilla tanssia se elämä ei aina ole sen ihanimmankaan ihmisen kanssa, mutta ei se ole sitä myöskään yksin. Kyse on siitä, kenen kanssa vaikeistakin ajoista selviää ja kuka siinä rinnalla pysyy ongelmista huolimatta. Ongelmia tulee sinkkuna ja suhteessa yhtä lailla, sitä ei pidä unohtaa.
Kiitos asiallisista vastausksista!
Avokki on ensimmäinen vakava parisuhteeni ja menetin tälle neitsyyteni. Tuntuu ahdistavalta ajatella, etten voisi flirttailla kenenkään muun kanssa, vaan viettäisin koko loppuelämäni tämän henkilön kanssa. En voisi edes kokeilla rakentaa ihmissuhteita miestenkin kanssa, koska poikaystävä on niin epäluuloinen ja mustasukkainen. Pelottaa, että iso osa nuoruudesta ja muutenkin itsekseen elämisestä jäisi kokematta. Poikaystävä on todella tunkeileva. Tutkii sivuhistoriani kysellen miksi kävin sillä ja tällä sivustolla, sen lisäksi hänen on aina saatava tietää, missä olen kenen kanssa ja kuinka kauan. Esimerkiksi jos viihdyn salilla vähän ilmoittamaani pidempään alkaa puhelin heti soida vihaisena.
Tuntuuisi väärältä erota, koska avokissa ei sinäänsä ole mitään vikaa. Tahdon vain elää ja tuntea edes kerran olevani oikeasti vapaa tekemään mitä haluan.
Toisaalta ahdistaa jatkaa suhdetta, jos en koe nauttivani siitä ja yhteiselosta ylipäätään.