Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    koti-ikävä kaihertaa..

    Heippa.. Olen vasta au pair jaksoni "lähtöviivoilla", neljäs päivä alkaa olemaan takanapäin. Eilen illalla aloin potemaan ensimmäisen kerran lievää koti-ikävää, jotenkin on vaan niin rankkaa kuunella uutta kieltä josta ei vielä oikein ymmärrä mitään. (ja niille näsäviisaille tiedoksi että joo-o! kieltähän oppii ainakin ymmärrettävästi pikkuhiljaa..)
    auppari perheessäni ei ole mitään vikaa, he ovat todella ihania ihmisiä. Mutta jotenkin en osaa tuntea itseäni perheeseen..

    Maasta ja tästä lämmöstä tykkään kyllä todella paljon, mutta jotenkin tämä uusi ympäristö saa minut epävarmaksi.. Tuntuu että en ole ollenkaan se sama oma-itseni, mikä olin lähtiessä.
    Olen kerennyt jo miettimään että entä jos en vain pystyisi olemaan sovittua puolta vuotta perheessä, vaan tahtoisinkin lähteä aikaisemmin kotiin.

    Millä saisin lievitettyä tätä ikävää tunnetta.. Olo tuntuu niin orvollekin kun en ole vielä pystynyt tapaamaan muita nuoria ns. "oman ikäisiäni"
    1203
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Hei älähän vielä hätäile jos olet noin alkuviivoilla! Omasta kokemuksesta voin sanoa että ekat viikot oli vaikeimmat, ei tuntenut vielä kunnolla perhettä eikä ollut kavereita. Kun alko tutustumaan ihmisiin, koti-ikävä alkaa helpottua :) Koita olla ruokimmatta "haluan lähtea aikaisemmin kotiin"-tunnetta, muuten se jää päälle. Kuhan pääset kunnolla rutiineihin kiinni ja saat kavereita se orpo olo toivottavasti lähtee.

    Ja tiedän myös, ei voi olla 100% oma ittensä eri kielellä puhuessa, mutta yritä parhaas! Ite podin alussa kans koti-ikävää, mutta loppujen lopuks lähteminen oliki tosi vaikeeta :)

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    yksinäinen auppari kirjoitti:

    Heippa.. Olen vasta au pair jaksoni "lähtöviivoilla", neljäs päivä alkaa olemaan takanapäin. Eilen illalla aloin potemaan ensimmäisen kerran lievää koti-ikävää, jotenkin on vaan niin rankkaa kuunella uutta kieltä josta ei vielä oikein ymmärrä mitään. (ja niille näsäviisaille tiedoksi että joo-o! kieltähän oppii ainakin ymmärrettävästi pikkuhiljaa..)
    auppari perheessäni ei ole mitään vikaa, he ovat todella ihania ihmisiä. Mutta jotenkin en osaa tuntea itseäni perheeseen..

    Maasta ja tästä lämmöstä tykkään kyllä todella paljon, mutta jotenkin tämä uusi ympäristö saa minut epävarmaksi.. Tuntuu että en ole ollenkaan se sama oma-itseni, mikä olin lähtiessä.
    Olen kerennyt jo miettimään että entä jos en vain pystyisi olemaan sovittua puolta vuotta perheessä, vaan tahtoisinkin lähteä aikaisemmin kotiin.

    Millä saisin lievitettyä tätä ikävää tunnetta.. Olo tuntuu niin orvollekin kun en ole vielä pystynyt tapaamaan muita nuoria ns. "oman ikäisiäni"

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu