VIIKON KYSYMYS!

miul ei ole elämää eikä selua siksi ku myin sen pirulle yhdestä hampurilaisesta.
piruparka ei tiedä et teki huonot kaupat, tuun olemaan helvetin ensimmäinen asukki mikä häädetään isännän toiveesta.

Halusin silloin lukea muiden elämästä, kun olin kovin tiiviisti elänyt pelkästään omaa elämää monta vuotta kotona, näkemättä paljoakaan muita aikuisia ihmisiä. Kurkottauduin siis ulkomaailmaa kohti, lisäksi samaan aikaan aloitin myös työelämän, vuosien tauon jälkeen.

Ja miehen ajatusten logiikka oli tarpeeksi kiinnostava aihealue, joka ei koskaan riittävästi aukene eli siitä aiheesta on aina uutta ammennettavaa.

Mä tulin joskus attelasta Mr. Kallupin perässä katsomaan, mimmonen tää palsta on. Jotain olin kuullut palstasta. Mä en aluksi oikeen viihtynyt täällä, enkä kokenut omakseni juttuja mitä täällä oli. Ja tuntu, että täällä oli aika vahva ns. sisäpiiri siihin aikaan.

Varmaan nykyisistäkin uusista tuntuu ihan samalle. Ne ei tunne porukkaa kirjotustenkaan kautta vielä. Ja jutut on aika älyvapaita (osallistun siihin hanakasti itsekin) varmasti ulkopuolisen silmin varsinkin. Kun nää keskinäiset läpät ei varmaan oikeen aukea. Voi tuntua enemmän jopa toisten kiusaamiselle. Kun läpälle. Monet jutut on jo loppuun kaluttukin. Pitää nostaa jo jonkun vanhoja viestejäkin, että saa vääntää.

Se että mä tulin palstalle oli ehkä kuitenkin monen perkeleen ja vetäytymisaikeen jälkeen silti hyvä asia. Koska ilman tätä palstaa mä en ehkä olis koskaan oppinut tuntemaan ihmistä, joka on mulle sanoinkuvaamattoman tärkeä ja rakas. Toisaalta, jos mä en hänestä mitään tietäs, ei se tietenkään vois mitenkään häiritäkkään.

Mut se on ehkä koko palstan paras juttu. Sen lisäksi, että täällä on hyvin sekalainen seurakunta. Hyvin monenmoista tallaajaa ja joskus käy tunteet kuumina muustakin, kun ihastuksesta. Niin jotenkin näitä "pöljiäkin" kaipaa silti tähän lätisemään. Pöljä pöljää kaipaa. Siksi kai sitä aina avaa uudelleen ja uudelleen palstan ja aukoo ajatuksiaan ulos, vaikka ei ne ketään kiinnostakkaan. :-)

On mulla elämää, mutta toistaiseksi se on vähän jäähyllä siitä oravanpyörästä jota työksikin kutsutaan. Mikään hilluminen ja bilettäminen ei taas kiinnosta yhtään, ei oo koskaan kiinnostanut. Muutama juttu tulee lähitulevaisuudessa muuttumaan, mutta ensin tärkein eli terveys kuntoon. Se ei kohene mun kohdalla riehumalla eikä itteä niskasta kiinni ottamalla, joten kaikenlainen hoputtaminen on ihan turhaa.

On asioita joita ei pelkällä tahdolla korjata. Mutta tahdolla niiden kanssa pärjätään.

Anyway...tätähän tää on käkättämistä, kunnes kotiin palaa työn raskaan raataja ja voin pistää läppärin kiinni viimeistään silloin. Pujahtaa kainaloon ja olla iloinen siitä mitä mulla on.


Ja aloittaa palstailun taas huomenna. :-)