kannattaako? miten pystyy olee töissä jos ei onnistu, sydän särkyy? :( En jaksaisi... eikä työpaikan vaihto tällähetkellä ole mahdollista.
Kannattaako avata suu työpaikkasäädölle
entiedää
161862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Juuri siksi työkavereista kannattaa pysyä erossa. Varsinkin miehistä, koska miehet ei osaa erota asiallisesti vaan mieluummin pistävät työpaikan ilmapiirin paskaksi.
No, vahinko on jo tapahtunut... :( Taidan olla ihastunut, ja olis ehkä mahdollisuus sanoo jotain huomenna..
sano totta kai,kerran tääl vain eletään...
Oikeesti, älkää seurustelko työkaverien kanssa, jos ette voi kuvitella vaihtavanne työpaikkaa. Koska eron jälkeen olette helvetissä, jos exä osoittautuu henkistä väkivaltaa harrastavaksi psykoksi.
aikusia ihmisiä siellä työpaikalla ollaan. Oon itsekin kokenut työromanssin ja onhan se vähän vaivaannuttavaa sitten jos tuleekin ero..
Mutta se helpottaa ajan mittaan ja nyt tuskin muistan koko asiaa, ellei siitä jokin erikseen muistuta, samassa paikassa oon edelleenki ja niin on se mieskin.
Yhtään en kadu.
Tyhmää olis jättää mahdollinen elämänkumppani huomioimatta pelkän työpaikan takia, kyllä me suomalaiset pidetään vähän turhan pyhänä työpaikkoja! se mikään kirkko oo=D
Höpö höpö vaan itselles. Sulle on käynyt tilastollisesti epätodennäköinen onni: törmäsit mieheen, joka ei kohtele exää roskana. Ole iloinen omasta puolestasi, mutta älä jakele täällä huonoja neuvoja muille.
Ei kannata uhrata työrauhaa jonkun typerän ihastuksen takia, josta ei kumminkaan saa kuin pahan mielen.
Jos kuitenkin riski kiehtoo, niin kysykää edes toiselta ensin, millaisissa väleissä on exiinsä. Jos ei ole puheväleissä -> unohtakaa!!!
Työkavereiden kanssa kannattaa olla vain kaveri.
Ihan kaveruuskin voi olla hauskaa.
Romanttiset suhteet kuuluvat ihan muualle kuin työmaalle,sitä mieltä minä olen.
Jos kaksi ihmistä rakastuvat toisiinsa on suoranaista kidutusta molemmille, jos heidän on jonkun työpaikan vuoksi pysyttävä toisistansa erossa fyysisesti.
Työkavereiden kanssa kannattaa olla vain seksikaveri. Ihan pelkkä paneminenkin voi olla hauskaa. Esileikit kuuluvat ihan muualle kuin työmaalle, sitä mieltä minä olen.
Ei täällä mitään kadonnutta itseä haeta, eikä mitään yksinäisyyttä hoideta, tämä on puhdasta narsismia.
Jos sitä pelkäät jo alunalkaenkin nii sitte ei auttane muu kun yrittää unohtaa.
Tähän on pakko todeta, että kannattaa! ;)
Se voi olla elämäsi rakkaus, tai sitten ei. Mutta mitään tässä elämässä ei saa, jos ei uskalla! Näin se vaan on!
Minua tultiin etsimään baarista asti, kun hän (mies) oli töissä kuullut että olen lähdössä liikenteeseen. Ja kyllä siinä pikkasen aluksi olin ihan sanaton, kun tämä ihana mies tupsahti viereeni sanoen: Moi, löysimpäs sut!
Minä luulin että näin tapahtuu vain elokuvissa! ;)
Kerroin just yhelle ihanalle tytölle töistä, että oon ihastunu siihen (jo parin kuukauden ajan). En ihan tajunnu mikä se lopputulos siinä sitten oli. Sanoi, että siihen ei kannata ihastua, koska se lähtee ulkomaille aika pian eikä tiedä haluuko ees asua tulevaisuudessakaan Suomessa. Jäi kyllä aika tyhjä olo, ihan kuin aurinko ois sammunu. Pitää viel yrittää jutella sen kaa jos sais vähän selkeyttä. Sovittiin et yritetään jatkaa "normaalisti" töissä. Tää voi tulla olee tosi vaikeeta mulle, koska en tiiä miten pääsen tästä yli. Olin jo niin syvällä siinä, ehkä tulkitsin hänenkin käyttäytymistä väärin ja aloin elätellä turhia toiveita. Itekettää jopa kun en tiedä milloinka unohdan hänet... tapahtuuko se kahden viikon päästä? Vai mietinkö häntä vielä ensi kesänä (vaikka en silloin ole pitkään aikaan edes nähnyt koko tyttöä).
Täyspäiset aikuiset pystyy yleensä olemaan asian kanssa täysin normaalisti,eikä ole mitään ongelmaa ja jopa ystävyys paranee kun ei ole enää ennakko odotuksia tai kuvitelmia minkään suhteen.
Ja kyllä täyspäinen toisen tunnistaa :)
No ei se aina mene ihan niin kuin Strömsössä.