Naamakertoimen vaikutus

Jos ammattitaito on kohdallaan, mutta kukaan ei ota töihin, kun on näkevinään puutteellisia "muita avuja", niin mitäs moisen ikityöttömän sitten pitäisi tehdä?

Pistää kouluttamaan jo kohdallaan olevaa ammattitaitoaan lisää? Kouluttaa tästä työkkärin toimesta väkipakolla lähihoitaja paikkaamaan työvoimapulaa, jolloin tämä valmistuu untuvikkona uudelle alalle?

Ja jolloin ei ole enää ammattitaitoa ja "muuta avut" ovat edelleen perseellään?

Heps! Tiedänkin! "Ei ole minun ongelmani?" Eiköstä juu?

aaaa_ kirjoitti:

Jos ammattitaito on kohdallaan, mutta kukaan ei ota töihin, kun on näkevinään puutteellisia "muita avuja", niin mitäs moisen ikityöttömän sitten pitäisi tehdä?

Pistää kouluttamaan jo kohdallaan olevaa ammattitaitoaan lisää? Kouluttaa tästä työkkärin toimesta väkipakolla lähihoitaja paikkaamaan työvoimapulaa, jolloin tämä valmistuu untuvikkona uudelle alalle?

Ja jolloin ei ole enää ammattitaitoa ja "muuta avut" ovat edelleen perseellään?

Heps! Tiedänkin! "Ei ole minun ongelmani?" Eiköstä juu?

Lue lisää

Jos on kaksi tasavertaista hakijaa, kauniimpi tai komeampi

vie paikan. Näin se on aina ollut ja tulee olemaan.

Ammattitaito kohdallaan!
Luulisi että etenkin IT-alalla se ammattitaito olisi merkityksellisempää kuin ääretön sosiaalisuus - paitsi tietenkin myyntimiehet!

Mutta ihan oikeassa olet, ja tämänhän on joku yliopistoihminenkin sanonut, että arvostetaan liikaa sosiaalisuutta. Eli työpaikkahaastattelussakin huomion vetävät ne, jotka ovat sosiaalisia neroja, tuovat itsestään kaikenlaista positiivista kuvaa esiin, hymyilevät, kertovat myönteisiä asioita ylimyönteisellä tavalla. Niin, aina se ei ehkä se ammattitaitovaatimus täytykään, mutta onko sitten tulossa ongelmia sen takia työyhteisöön, niin se jää nähtäväksi.
Voi olla hyvä kiinnittymään työpaikkayhteisön johtajahahmoihin, mitäs silloinhan on turvassa, vaikka työt ei sujuisikaan. Mutta jos se jatkuu pitkään, että henkilön olemassaolon oikeutus työyhteisössä perustuu siihen, että hän on kiva ja sosiaalisesti hyvä tyyppi, semmoinen jonka kanssa juttu luistaa, mutta työt sen sijaan eivät, niin siitä riippumatta onko kyseessä yksin tehtävä työ vai tiimityö, niin jos tämän kivan ja hyvän ja nätin tyypin työt jäävät muitten hoidettavaksi, niin kai se jo rupeaa rassaamaan muita! Ai niin, ja sitten vielä se asia, että nämä tuollaiset tyypit ovat kyllä aina sitten vaatimassa muilta työpanosta ja tarkkailevat mitä muut tekevät - ja kylmän rauhallisesti itse poistuvat tasan tarkkaan 7:45 täyteen tultua, ovat jopa kellokortin vieressä oottamassa että tulee tarkasti sitten tilanne merkattua, yhtään ei ole joustoa työaikojen suhteen niin että venyttäisivät omaa panostaan, joku joutuu aina tekemään heidän jättämänsä työt, ja aina, jos ovat paikalla kun jonkun toisen sijaistamisesta olis kyse tai kiiretöitä tehtävänä, vaativat että tuo, tuo ja tuo, tuo ei ikinä... Mutta ei se mitään, kiva tyyppi.

Mutta hyvä tietää.... Ilmankos minä jäänkin ilman, kun olen ruma (naamani kyllä muistetaan rumuudestaan), vähemmän sosiaalinen, ehkä vähän tyhmän kuvan itsestäni antava, että sillä viisiin! Sellainen hankala tyyppi, joka ei seurustele muitten kanssa.

hankala olen! kirjoitti:

Ammattitaito kohdallaan!
Luulisi että etenkin IT-alalla se ammattitaito olisi merkityksellisempää kuin ääretön sosiaalisuus - paitsi tietenkin myyntimiehet!

Mutta ihan oikeassa olet, ja tämänhän on joku yliopistoihminenkin sanonut, että arvostetaan liikaa sosiaalisuutta. Eli työpaikkahaastattelussakin huomion vetävät ne, jotka ovat sosiaalisia neroja, tuovat itsestään kaikenlaista positiivista kuvaa esiin, hymyilevät, kertovat myönteisiä asioita ylimyönteisellä tavalla. Niin, aina se ei ehkä se ammattitaitovaatimus täytykään, mutta onko sitten tulossa ongelmia sen takia työyhteisöön, niin se jää nähtäväksi.
Voi olla hyvä kiinnittymään työpaikkayhteisön johtajahahmoihin, mitäs silloinhan on turvassa, vaikka työt ei sujuisikaan. Mutta jos se jatkuu pitkään, että henkilön olemassaolon oikeutus työyhteisössä perustuu siihen, että hän on kiva ja sosiaalisesti hyvä tyyppi, semmoinen jonka kanssa juttu luistaa, mutta työt sen sijaan eivät, niin siitä riippumatta onko kyseessä yksin tehtävä työ vai tiimityö, niin jos tämän kivan ja hyvän ja nätin tyypin työt jäävät muitten hoidettavaksi, niin kai se jo rupeaa rassaamaan muita! Ai niin, ja sitten vielä se asia, että nämä tuollaiset tyypit ovat kyllä aina sitten vaatimassa muilta työpanosta ja tarkkailevat mitä muut tekevät - ja kylmän rauhallisesti itse poistuvat tasan tarkkaan 7:45 täyteen tultua, ovat jopa kellokortin vieressä oottamassa että tulee tarkasti sitten tilanne merkattua, yhtään ei ole joustoa työaikojen suhteen niin että venyttäisivät omaa panostaan, joku joutuu aina tekemään heidän jättämänsä työt, ja aina, jos ovat paikalla kun jonkun toisen sijaistamisesta olis kyse tai kiiretöitä tehtävänä, vaativat että tuo, tuo ja tuo, tuo ei ikinä... Mutta ei se mitään, kiva tyyppi.

Mutta hyvä tietää.... Ilmankos minä jäänkin ilman, kun olen ruma (naamani kyllä muistetaan rumuudestaan), vähemmän sosiaalinen, ehkä vähän tyhmän kuvan itsestäni antava, että sillä viisiin! Sellainen hankala tyyppi, joka ei seurustele muitten kanssa.

Lue lisää

Nyt et ymmärtänyt, mitä tarkoitin.

Siis kyse ei ole siitä, onko joku kaunis vai ruma. Tai onko sosiaalinen, vai hiljaisempi tyyppi.

Vaan siitä, minkälaisen kokonaiskuvan ja ensivaikutelman antaa.
Tutkittu totuushan on, että tuntemattoman henkilön tavattaessa, ensimmäiset 10 sekunttia ovat ratkaisevia siihen, minkälaisen kuvan henkilöstä saa.

Jos henkilö katsoo silmiin, kättelee rehdisti, ja vaikka vähän hymyilee, se ratkaisee jo paljon. Ja on siisti ulkoasu.

Jos on kaksi ammattitaidollisesti saman arvoista hakijaa, niin se, joka antaa positiivisemman kuvan itsestään, saa varmasti paikan. Ja välttämättä se ei ole haastattelijan tietoinen valinta, vaan tulee jostain alitajuisesti.

Ja se, kumpi noista sopeutuu paremmin työyhteisöön, niin sitähän on haastattelu/valintatilanteessa mahdoton sanoa, mutta valintahan on tehtävä, ja valinta usein osuu siihen, joka vaikuttaa sopivammalta. Joko tietoisesti tai alitajuisesti.