Kovin tavallinen kuvio. Isäni juo liikaa, on juonut jo vuosia. Kaikki on alkanut kai pikkuhiljaa, en ole kaikista vaiheista edes tietoinen. Jossain vaiheessa ehkä 6 vuotta sitten isä jäi työttömäksi ja tilanne vähä vähältä paheni. Nykyään isä on juopuneena useammin kuin ei.
Olen puolessa välissä neljääkymmentä ja asun toisella paikkakunnalla. Asian ei kai pitäisi ärsyttää minua niin paljon kuin se välillä tekee. Isä asuu vielä kotonani äidin ja kahden vielä koulussa olevan sisarukseni kanssa. He ovat asiasta eniten hajalla.
Isä juo salaa ja kun siltä kysyy että miksi haiset viinalta, se kieltää kaiken, vaikka puhe jo sammaltaa. Alkometri on hankittu asioiden todentamiseksi. Apua on haettu. Antabuksen kanssa yhtä aikaa se joi viinaa, sai tajuttomuuskohtauksia sisarusteni ollessa kotona hänen kanssaan keskenään -> ambulanssilla sairaalaan päihdeosastolle. Neljän viikon kuntoutusjakso päihderiippuvaisille. Anteeksipyyntöjä ja häilyviä lupauksia. Kun sille soittaa niin pitää miettiä, että vastaako sieltä juopunut mies vai selvä. Tietysti soittelu on vähitellen jäänyt.
Isä on ajanut useita kertoja kännissä autolla, jäämättä kiinni. Kyydissä on ollut myös muita. Lopulta auton avaimet piilotettiin. Salapullot on käyty etsimässä ja kaatamassa pois. Isä oli kännissä myös työpaikalla, jonka kunta pitkäaikaistyöttömälle järjesti.
Meillä on pieni vauva josta jotenkin odotettiin pelastajaa, koska moni oli kertonut, että pienen lapsenlapsen myötä juominen menettää merkitystään ja moni raitistuu pysyvästi. Höpöhöpö. Ekalla 5 pv vierailulla isä oli käsittääkseni selvinpäin. Toisella 3 päivän vierailulla se oli selvin päin kun ajoimme pihaan mutta oli siitä sitten kaartanut salapullolleen. Ja minä, vaikka olin haistavinani viinan, ajattelin että ei se nyt kehtaa juoda ja jätin lapsen isän hoiviin kun itse lähdin lyhyille kauppa-asioille. Sitten kun muutkin perheenjäsenet rupesivat asiasta puhumaan niin nostin, taas, asiasta metelin. Luottamus on nyt mennyt siihen, että edes lapsen aikana viitsisi olla juomatta.
Isäni on koko ajan kamalan kiukkuinen. Riita tulee pelkästä väärällä äänensävyllä lausutusta tervehdyksestä. Koko ajan pitäisi olla niin kovin ystävällinen, jospa isä vaikka ei joisikaan kun kohtelemme sitä nätisti. Oikeastaan ei tee mieli edes puhua koko tyypille.
Helpointa olisi, jos äiti potkisi sen pois kotoa kaikkien muidenkin elämää pilaamasta. Tavallaan kunnioitettavaa, äiti muistelee sitä mukavaa miestä, jonka kanssa ne on olleet onnellisia. Ja ajattelee että myötä- ja vastoinkäymisissä. Tätä nykyistä vastoinkäymisten tilaa on nyt jatkunut kolmisen vuotta. Äiti saa toki päättää omasta elämästään, mutta entä muut?
Toinen ratkaisu on tietysti se, että en olisi tekemisissä isän kanssa. Mutta haluan kuitenkin vierailla kotona. Nyt kun olen äitiyslomalla niin välillä olisi mahdollista viettää pitkiäkin aikoja mummolassa ja saada samalla hoitoapua vauvalle ja helpotusta omien päivien yksitoikkoisuuteen. Ja mun mielestä on niin väärin, että isän toiminta sitten estäisi normaalin kanssakäymisen muun perheeni kanssa.
No sittenhän voisin sanoa, että isän on mentävä muualle vierailujeni ajaksi, mutta minne? Työttömänä rahaa ei juuri ole. Ystävyyssuhteet ja suhteet sukulaisiin on jo aikaa sitten huonontuneet olemattomiksi kännipuheluiden takia enkä varmaan edes tiedä kaikkea, mihin isän kiukunpuuskat ovat johtaneet.
Jaapajaa. Sanovat, että alkoholismi on sairaus, mutta kylläpä se vituttaa läheisiä ja hankaloittaa elämää. Suurimman osan aikaa pidän isää vittumaisena typeryksenä, joka ei tajua, miten suurta pahaa mieltä se aiheuttaa kaikille. Enpä tiedä, mitä vinkkejä voisin täällä saada, luultavasti vain älä sitten soittele-tyyppisiä kommentteja.
Ja nyt olemme taas menossa sinne viikoksi ennen joulua, ettei tarvitse kahdestaan lapsen kanssa kotona kökkiä kun mies lähtee työmatkalle. Minkälaisia pelisääntöjä sitä oikein pitäisi sopia, että tilanne pysyisi edes jotenkin hallinnassa? Isän kanssa kun mitkään sopimukset eivät ole olleet tarpeeksi arvokkaita pidettäviksi...
Olen puolessa välissä neljääkymmentä ja asun toisella paikkakunnalla. Asian ei kai pitäisi ärsyttää minua niin paljon kuin se välillä tekee. Isä asuu vielä kotonani äidin ja kahden vielä koulussa olevan sisarukseni kanssa. He ovat asiasta eniten hajalla.
Isä juo salaa ja kun siltä kysyy että miksi haiset viinalta, se kieltää kaiken, vaikka puhe jo sammaltaa. Alkometri on hankittu asioiden todentamiseksi. Apua on haettu. Antabuksen kanssa yhtä aikaa se joi viinaa, sai tajuttomuuskohtauksia sisarusteni ollessa kotona hänen kanssaan keskenään -> ambulanssilla sairaalaan päihdeosastolle. Neljän viikon kuntoutusjakso päihderiippuvaisille. Anteeksipyyntöjä ja häilyviä lupauksia. Kun sille soittaa niin pitää miettiä, että vastaako sieltä juopunut mies vai selvä. Tietysti soittelu on vähitellen jäänyt.
Isä on ajanut useita kertoja kännissä autolla, jäämättä kiinni. Kyydissä on ollut myös muita. Lopulta auton avaimet piilotettiin. Salapullot on käyty etsimässä ja kaatamassa pois. Isä oli kännissä myös työpaikalla, jonka kunta pitkäaikaistyöttömälle järjesti.
Meillä on pieni vauva josta jotenkin odotettiin pelastajaa, koska moni oli kertonut, että pienen lapsenlapsen myötä juominen menettää merkitystään ja moni raitistuu pysyvästi. Höpöhöpö. Ekalla 5 pv vierailulla isä oli käsittääkseni selvinpäin. Toisella 3 päivän vierailulla se oli selvin päin kun ajoimme pihaan mutta oli siitä sitten kaartanut salapullolleen. Ja minä, vaikka olin haistavinani viinan, ajattelin että ei se nyt kehtaa juoda ja jätin lapsen isän hoiviin kun itse lähdin lyhyille kauppa-asioille. Sitten kun muutkin perheenjäsenet rupesivat asiasta puhumaan niin nostin, taas, asiasta metelin. Luottamus on nyt mennyt siihen, että edes lapsen aikana viitsisi olla juomatta.
Isäni on koko ajan kamalan kiukkuinen. Riita tulee pelkästä väärällä äänensävyllä lausutusta tervehdyksestä. Koko ajan pitäisi olla niin kovin ystävällinen, jospa isä vaikka ei joisikaan kun kohtelemme sitä nätisti. Oikeastaan ei tee mieli edes puhua koko tyypille.
Helpointa olisi, jos äiti potkisi sen pois kotoa kaikkien muidenkin elämää pilaamasta. Tavallaan kunnioitettavaa, äiti muistelee sitä mukavaa miestä, jonka kanssa ne on olleet onnellisia. Ja ajattelee että myötä- ja vastoinkäymisissä. Tätä nykyistä vastoinkäymisten tilaa on nyt jatkunut kolmisen vuotta. Äiti saa toki päättää omasta elämästään, mutta entä muut?
Toinen ratkaisu on tietysti se, että en olisi tekemisissä isän kanssa. Mutta haluan kuitenkin vierailla kotona. Nyt kun olen äitiyslomalla niin välillä olisi mahdollista viettää pitkiäkin aikoja mummolassa ja saada samalla hoitoapua vauvalle ja helpotusta omien päivien yksitoikkoisuuteen. Ja mun mielestä on niin väärin, että isän toiminta sitten estäisi normaalin kanssakäymisen muun perheeni kanssa.
No sittenhän voisin sanoa, että isän on mentävä muualle vierailujeni ajaksi, mutta minne? Työttömänä rahaa ei juuri ole. Ystävyyssuhteet ja suhteet sukulaisiin on jo aikaa sitten huonontuneet olemattomiksi kännipuheluiden takia enkä varmaan edes tiedä kaikkea, mihin isän kiukunpuuskat ovat johtaneet.
Jaapajaa. Sanovat, että alkoholismi on sairaus, mutta kylläpä se vituttaa läheisiä ja hankaloittaa elämää. Suurimman osan aikaa pidän isää vittumaisena typeryksenä, joka ei tajua, miten suurta pahaa mieltä se aiheuttaa kaikille. Enpä tiedä, mitä vinkkejä voisin täällä saada, luultavasti vain älä sitten soittele-tyyppisiä kommentteja.
Ja nyt olemme taas menossa sinne viikoksi ennen joulua, ettei tarvitse kahdestaan lapsen kanssa kotona kökkiä kun mies lähtee työmatkalle. Minkälaisia pelisääntöjä sitä oikein pitäisi sopia, että tilanne pysyisi edes jotenkin hallinnassa? Isän kanssa kun mitkään sopimukset eivät ole olleet tarpeeksi arvokkaita pidettäviksi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
vai niin
Olen saman ikänen kuin sinä ja olen alkoholisti äidin lapsi ja siitä on iän ikuiset haavat jäänyt. Minun äitini on nyt kuollut ja valitettavasti juomisensa takia.
Nytkyn ajattelee takaisin päin niin ainoa mitä voin sulle sanoa on että et voi sille juomiselle mitään tai vanhempiesi suhteelle. Valitettavasti jos menet heille niin sun pitää kärsiä siitä juomisesta, ole tekemisissä hänen kanssaan niin kauan kuin jaksat sitten menet toiseen huoneeseen tai ulos ja yrität välttää häntä silloin kun on pahalla päällä ja selvästi humalassa. Nalkutus ja mäkätys ja syyttely ja uhkailu ei auta. Jos haluat yrittää niin ainoastaan rauhallisesti ja asiallisesti puhumalla kun on selvinpäin, ei kannata mitään sanoa kun on humalassa.
Hyväksy asia niinku se on ja kun se tulee liian paljoksi kestettäväksi niin ota vähän väliä mutta älä pistä suhteita poikki se ei auta asiaa.
Yritä viettää aikaa eninten äitis ja siskojes kanssa, ehkä pyydä että voisitte tehä jotain yhessä ilman isää välillä? Isän kanssa tekisin selvät säännöt että jos huomaat että hän on humalassa tai juo niin ei lapsen kanssa tekemisissä ja sinun myös ei tarvitse sitä kestää eli olette erillään.
Valitettavasti elämä on lyhyt ja kohta sen huomaat, isä on aina isä vaikka on alkoholisti ja samaa mieltä oon siitä kun ihmiset sanoo et juominen on sairautta ...no ei mun mielestä, itse päättää mitä tekee kaikki ja on todella raastavaa läheisille. Sory vaan mut ei oo mitään taikatemppua alkoholistin kanssa olemiseen valitettavasti, muistan vaan kuinka ihania ne selvin päin olevat hetket olivat meille, äitin kanssa oli aivan ihanaa sillon. Mutta elämä menee erittäin paljon alkoholistin mielen mukaan kun he ovat hyvällä päällä niin on kaikki mutta kun eivät niin myös kukaan muukaan ei ole. Tsemppiä vaan ja toivon että hän pääsisi siitä juomisesta eroon.