Viidet nettitreffit takana. Olen alkanut miettimään, taidan yleensä antaa kiltin ja turvallisen vaikutelman itsestäni, mitä kieltämättä olen. Kehuvat jälkeenpäin että mukava ja söötti, mutta ei kipinää. Edellinen myönsi kahden tunnin kahvittelun jälkeen olevansa masokisti, hän on ihastunut ystäväänsä joka uskaltaa vittuilla (hyvällä tavalla) hänelle päin naamaa. Mikä on teidän käsityksenne, kuinka suuri osa naisista etsii tatuoituja ja mahdollisesti niitä linnakundimaisia miehiä? Tuo on varmasti hirveän yksilöllistä, otan aiheen kuitenkin puheeksi.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että nettitreffit ovat naurettavin keksintö sitten sädehoidon. En ole kuullut kenestäkään, joka olisi nettitreffien välityksellä löytänyt "sen oikean". Lisäksi olen sitä mieltä, että jos ei viidensien nettitreffien jälkeen tärppää, niin ei kannataisi yrittää ollenkaan. Ole mieluummin yksin.
Kaksi ystävistäni ovat avioituneet nettitutustumisen seurauksena.
Eivät ne täydellisiä katastrofejakaan ole olleet. Kaksi johti sänkyyn saakka. Se läheisyys minkä olen päässyt kokemaan, nälkä ehdottomasti kasvaa syödessä. Ei tätä työkseen saa tehdä, ainoastaan silloin kun huvittaa. Stressi ja epätoivo näkyvät helposti viesteissä. Itse olen ollut valmis sitoutumaan, tapaamani naiset eivät, tuntuu että stereotyyppiset sukupuoliroolit ovat menneet nurin kurin. Mistä puhutaan paljon, kuinka miehet naisistuvat ja naiset miehistyvät ympäristötekijöiden johdosta. Naishormonit kulkeutuvat pohjaveteen jne.
Itse tykkään aikuisviihteestä. Hemaisevat seksivideot ovat minulle kuin treffit. Tykkään myös esileikiksi fantasioida eri asioita. Lempi fantasiani on sellainen, että naaraslohikäärme sieppaa minut ja vie pesäänsä. Sitten naimme koko yön.
Jos olet kolmenkympin seuduilla, kertoisin, että sen ikäisenä ajauduin miesten mukaan, joista vaistoni sanoi ensinäkemältä, että he olivat kelmejä. Vasta yli nelikymppisenä oivalsin, että haluan kunnon miehen. Uskoisin sellaisen nyt löytäneenikin. Hirmu välkky, mutta mukava, hyvä, luotettava ja turvallinen mies. Hiukan ailahtelevainen, mutta jospa se paranisi, kunhan hän oppii luottamaan minuun.
Tatuoinnit ja rikolliset eivät ole koskaan tietoisesti vetäneet minua puoleensa. Paremminkin pidän heitä 'pohjasakkana', jos nyt näin ylimielisesti saa sanoa täällä anonyymisti.
Eipä paljon kyllä kiinnostaisi nainen joka on koko nuoruutensa "ajautunut" kaiken maailman renttujen mukaan ja sitten muka yhtäkkiä onkin muuttunut.
Kyllä naisen täytyy osata järkeään kayttää jo ennen 40 ikävuotta.
Jotkut pitävät niin itsestäänselvänä että nainen on jo nuorena kolunnut kaikki baarit ja menomestat läpi, että jos valittaa yksinäisyydestä niin tulee sata ukkoa ilkkumaan päin naamaa että siitäs saat kun olit nuorena sellainen ynseä koppelo siellä baarissa. Mitäs jos siellä ei ole koskaan tullut käytyäkään? Eivät kaikki naiset todellakaan ole olleet niin rohkeita että olisivat joka juipin kainaloon kapsahtaneet.
Ei tämä kauheasti toki aiheeseen liity, mutta tuntuu vaan niin vittumaiselta että pitää vanhana olla miesten paskasankona kun kaikki vanhat katkeroituneet miehet tulevat aukomaan päätään kuvitellessaan että naisella kuin naisella on takana nuoruus johon kuuluu prinsessa-aika jolloin tuli valittua parhaat miehet päältä...
"Jotkut pitävät niin itsestäänselvänä että nainen on jo nuorena kolunnut kaikki baarit ja menomestat läpi, että jos valittaa yksinäisyydestä niin tulee sata ukkoa ilkkumaan päin naamaa että siitäs saat kun olit nuorena sellainen ynseä koppelo siellä baarissa. Mitäs jos siellä ei ole koskaan tullut käytyäkään?"
No jos ei ole nuorena yrittänyt itselleen miestä lassota, niin se aika meni jo.
Nuorella naisella on helppoa löytää itselleen sopiva mies, vanhalle se on paljon vaikeampaa kun puntit ovat tasoittuneet.
Kaikki naiset eivät ole rohkeita, rehvakkaita jne. Joillakin on voinut nuoruudessa olla kova sana vaikkapa uskovaisuus.
Mutta useimmiten syynä siihen ettei ole nuorena jaellut itseään sinne ja tänne ja ottanut parasta mahdollista on tosiaan se ujous joka on saanut sitoutumaan parisuhteeseen mahdollisesti ei-kovin-hyvän kumppanin kanssa, ja sitten kun elämä tämän kanssa menee täysin mahdottomaksi, on nainen tyhjän päällä.
Jos ei edes lapsena kukaan auttanut hyvän itsetunnon luomisessa ja on aina pitänyt itseään täyspaskana, niin teki niin tai noin, niin kovin kummoisia suhteita ei tule. Ei ainakaan alfojen kanssa, koska ne tuntuvat puolijumalilta omaan risaiseen itseen verrattuna.
Toisaalta hivenen epäilen että ei niille "lassoajillekaan" aina kauhean hyvin käy. Minkä takia monet naiset ovat vanhemmiten kauhean tyytymättömiä vaikka ovat onnistuneet saamaan vaikka millaisen supermiehen kumppaniksi? Ehkä ihmisille ei riitä mikään.
Kyllä monet naiset rakastuvat renttuihin - sääli. Siitä syystä suhteet eivät pysy kasassa. Tosi kurja lukea, että kunnon mies ei kelpaa. Elämä olisi paljon onnellisempaa, jos naiset ymmärtäisivät hyvän miehen päälle.
Minäkin löysin vain ns. renttuja ja nyt kärvistelen yksinäisyydessä.
En ymmärrä miten tatuoinnit ja linnatuomiot enää nykyaikana liittyisivät mitenkään toisiinsa. Naisillakin voi olla rengas nenässään ja muttereita naamassaan, ja ovat samaan aikaan esim. vegaaneja ja luonnonsuojelijoita. Itsensä koristelu on vain yksi tapa yksilöllistää itseään - onnistuuko siinä sitten vai ei, kun kaikki haluavat olla ERILAISIA täsmälleen SAMALLA tavalla, onkin sitten eri juttu. Itselläni ei ole reikiä edes korvalehdissä, mutta jos miehellä on korvareiät niin ei haittaa. Genitaaleissa olevat tai kielessä olevat värkit olisivat ehkä minulle liikaa. Tatuoinnit ok jos niillä ei ole sotkettu kasvoja.
Mutta asiaan. En ole koskaan hakenut miehestä jännittävyyttä, mutta en kai turvaakaan sikäli että en pidä isokokoisista miehistä eli en hae ns. bodyguardeja. Ehkä sen vuoksi etten luota heihin että he oikeasti suojelisivat minua, eivätkä murjoisi turpaan. Tämän vuoksi bodaajat ovat ehdoton EI.
En näe itsekkäissä, haisevissa, viinaa kittaavissa "jännittävissä" rentuissa mitään hohtoa. He ovat tylsiä. Mutta jos mies määrittelee itsensä turvalliseksi kun on yksinkertaisesti tylsä eli ei saa sanaa suustaan eikä omaa kovin kummoista älliäkään, niin ei kiitos sitäkään lajiketta.
Sellainen kiltti tyyppi joka roikkuu kokoajan kintereillä ja ruikuttaa kaikesta mahdollisesta on ärsyttävä.
Vittuilija joka tuntee tarvetta "haastaa" naista kokoajan on myös ärsyttävä. Ilmeisesti haluaa että rakkauden pitää olla viharakkautta, tai kokee tarpeelliseksi pönkittävää horjuvaa miehisyyttään olemalla mukamas älykäs eli aukomalla päätään niin että saa lypsettyä toisesta ihmisestä reaktion, provosoitumisen. Jotkut tällaiset tyypit tekevät sitä kyllä joka suuntaan eli miehiinkin päin.
Ei voi sanoa että mustavalkoisesti se tai se on paras mahdollinen tapa olla mies... Kaikissa on aina jotain tylsää ja ärsyttävää. Se on yksilöllisesti kombinaatiosta, "sekoituksesta", kiinni miten kiinnostava Pirjolle on juurikin tapaus Risto.
Kiitän vastauksesta. Kiitos.
Harvoin ihmiseltä joka on dumpannut sinut saa rehellistä palautetta miksi ei tykännyt. Otan kaiken omana vikana, pitäisi aina olla jollakin tavalla parempi. Pitäisi kai ymmärtää ettei jotkut ihmiset ole yksinkertaisesti yhteensopivia. Silti kukapa meistä pystyy olemaan täysin oma itsensä ensimmäisillä treffeillä, jännitys vaikuttaa kaikkeen käyttäytymiseen.
Pakko silti taputtaa itseään olkapäälle, en ole käynyt ennen tätä vuotta treffeillä, ylipäätään. Toivuin vaikeasta paniikkihäiriöstä ja sain itseluottamukseni takaisin. Mikä sairastutti, monta vuotta koulukiusaamista ja parhaan ystävän kuolema. Noista ei kenellekkään hyvää seuraa. Se on myös siitä paskamainen sairaus että se eristää yhteiskunnasta. Suosittelen katsomaan YLE Areenasta Silminnäkijä: Sänkyni on hautani -ohjelman, elämäni oli kymmenisen vuotta tuollaista. Kerron tuon vain siksi että kaikesta voi päästä ylitse.
Kiitos kiitoksista.
>Pitäisi kai ymmärtää ettei jotkut ihmiset ole yksinkertaisesti yhteensopivia.
Tämä unohtuu kauhean monelta joka näitä deittikeskusteluja käy. Kun ei vaan sovita yhteen niin ei sovita, ei siinä auta vaikka ulkonäkö olisi mikä ja omaisuuksistakin valtaosa juuri niitä mitä on aina kokenut arvostavansa.
Varsinkin jos on mt-puolen häikkää, pelkää tai luulee helposti että se on se minkä muka kaikki huomaa ja sen vuoksi tuli jätetyksi. Mutta tulee muistaa että ei terveilläkään flaksi käy AINA, joten syitähän on lukemattomia minkä vuoksi ei nyt sitten kolahtanut.
Itse pidän "turhissa" treffeissä ikävimpänä sitä hyväksikäyttöilmiötä eli että toinen alkaa kinuamaan sänkyyn ja sitten hänestä ei kuulu yhtään mitään. Voisi sitä sen verran vaivautua että ilmoittaa jälkikäteen että oli kivaa mutta en katso hyväksi aloittaa suhdetta. Monet varmaan tyytyvät siihen että kyllähän sen muka kumpikin tajusi eli oli ns. sanaton sopimus tyytyä pelkkään seksiin, mutta jotenkin se hiljaisuus sen jälkeen kun on kohdannut toisen intiimistä tuntuu kyllä perin oudoksuttavalta. Pelkurimaiselta, jopa. Voisi siitä ehkä sanoa ihan suoraan jo tavatessa että tästä ei sitten jatkoa seuraa, vai ovatko aikuiset ihmiset niin lapsellisia että eivät kehtaa moista sanoa ääneen? Vai onko se sellainen turn off että sen jälkeen ei ole mitään mahkuja seksiin... Onko se "pelaaminen" pakkopulla?
En tuota oikein helposti ymmärrä kun olen ehkä vähän Asperger-piirteinen ja sen vuoksi nuo kaikenlaiset parinhaun kotkotukset tympivät.
>Mikä on teidän käsityksenne, kuinka suuri osa naisista etsii
>tatuoituja ja mahdollisesti niitä linnakundimaisia miehiä?
>Tuo on varmasti hirveän yksilöllistä, otan aiheen kuitenkin puheeksi.
Tämä on asia, jota ei kai oikein saisi nostaa esille. Naiset pahoittavat helposti mielensä ja hyvin ymmärrän sen. Jos naisilta itseltään kysytään niin haetaan aina "rehtiä kunnon miestä". Tämä on se vastaus, jonka naiset haluaisivat voivansa antaa, mutta he itsekin kyllä tiedostavat sisäisen todellisen viehtymyksensä johonkin aivan muuhun.
Kun vuosien saatossa on ympärilleen katsonut ja asioita kokenut niin kyllä täytyy todeta, että naisia virittää seksuaalisesti eniten riskinotto miehen taholta. Jonkinlainen vaaroille jatkuvasti itsensä altistava, kuilun partaalla elävä miestyyppi. Tämä voi olla jotakin extreme urheilua, voimailua, moottoriurheilua, uhkarohkeutta työelämässä tai liiketoimissa. Joskus jopa juoppoutta tai vankilatuomioita kuuluu kuvaan-nämähän ovat usein yhteydessä miehen riskinottohaluun.
Kiltit miehet eivät viehätä ja tämän kyllä suurin osa naisista sanoo ihan suoraankin! Se, että mitä pitäisi olla kiltteyden tilalla on epämääräisempää, mutta ilkeyden suuntaan miesten on kai mentävä kun kiltteys ei viehätä.
Tuskinpa kovin moni nainen siitä oikeasti nauttii että mies vetelee naista turpaan, mutta hivenen useampi nauttii siitä että mies on kingi muiden miesten joukossa eli tarvittaessa vetelee muita miehiä turpaan.
Suosituksi tulleessa Sons of Anarchy -tv-sarjassa rikolliset mättivät toisiaan surutta, mutta naisia kyllä kohdeltiin aivan toisin.