Olen ollut 3.5v suhteessa (3v avoliitossa) mieheni kanssa ja kohta kolmekymppisiä . Alan olla kurkkuani täynnä mieheni tapaa riidellä ja mykkäkouluilla: olen ollut kärsivällinen mutta nyt alkaa sietokyky loppua.
Riitelemme sinänsä harvoin ja suurimman osan alkavista kinoista pystymme huitaisemaan pois molemminpuolisella huumorilla (meillä on tapa hupsutella kahdestaan ja se toimii kinatilanteissa) mutta jos riita pääsee pidemmälle niin oksat pois. Meillä on molemmilla takana pitkät suhteet joissa molemmissa huudettiin ja riideltiin aivan älyttömästi, ja sovimme jo suhteemme alussa ettemme koskaan aio tehdä samaa nykyisessä suhteessamme. Kaikki menikin hyvin ensimmäisen vuoden verran mutta sen jälkeen alkoi miehellä mykkäkoulut ja sama jatkuu edelleen. Tuttua edellisestä suhteestani siis enkä voi uskoa että asun taas miehen kanssa joka saattaa vetää mykkäkoulun päälle 4 päiväksi ilman että edes tajua todellista syytä asialle.
Suuttuessaan mies räjähtää tajuttomasti, ihan kuin kaikki paha pulppuaisi sisältä pois, hän huutaa ja raivoaa (jopa ihmisten ilmoilla, ei ehkä yhtä pahasti kuin kotona mutta niin että ihmisten päät kääntyvät) 10 tai 15 minuuttia ja sitten poukkoaa pois paikalta, ovet paukkuen, joko toiseen huoneeseen tai pihalle, ja on yleensä mykkäkoulussa seuraavat 2-4 päivää. Riidan tullen myös kaivelee vanhoja asioita, eli ei pysy asiassa, eli kun mykkäkoulu on päällä en edes tiedä mistä mies mököttää koska hän ehti vetää 10 minuutin huutonsa aikana esiin 10 eri asiaa.
Itse olin ennen, edellisessä suhteessani, kova suuttuja ja huusin kovaa ja kauan, mutta en ikinä mököttänyt. Olen alkanut joogata ahkerasti viime vuosina ja jooga on muuttanut elämäni siltä osalta etten enää osaa/jaksa suuttua: en muista koska olisin viimeksi huutanut toiselle ihmiselle. Tästä on vuosia. Riidan tullen haluan siis keskustella asiasta rauhallisesti heti, ilman toisen syyttelyä, ja hoen aina että ei jooko syytellä toisiamme nyt tässä, riitaan tarvitaan aina kaksi eikä mikään ole koskaan täysin vain yhden osapuolen syytä. Kun mies alkaa vetää riitaan asioita mitkä eivät mitenkään kuulu siihen, en yksinkertaisesti jaksa jatkaa asiaa vaan ilmoitan että jatkaa huutoaan sitten kun tietää mistä on suuttunut. No tämähän on yleensä mykkäkoulun varma alku ja viimeiset "sä et koskaan kuuntele mua / sä aina teet niin ja näin, ym ym. En yksinkertaisesti usko että ansaitsen huutoa päättömistä asioista, ymmärrän jos olen tehnyt jotain joka miestä ärsyttää mutta kyllä siitä on osattava sanoa rakentavasti toiselle eikä alottaa hullua raivoamista josta selkeästi näen että hänen on vain paha olla sisällä.
Mykkäkoulu on pahinta ja raastavinta minulle ja olen yleensä aivan maassa koko mykkäkoulun ajan töissäkin, vaikken sitä miehelle kotona näytä aina. Mietin jatkuuko suhteemme, missä mättää, mitä olen tehnyt niin pahaa ettei minulle voi puhua moneen päivään, jne jne. Sovintoa alan tehdä yleensä minä, hyvin harvoin mies. Kuka tahansa sovinnon tekeekin, mies ei suoustu enää puhumaan asiasta vaan kun "sovinto" on tehty ja pyydän että jutellaan niin miehen ainoa vastaus on että "en halua puhua asiasta enää" enkä oikeasti saa häntä puhumaan. Joskus pidän pienen yksinpuhelun ja mies kai kuuntelee muttei vastaa koska ei näe enää mitään syytä asian setvimiseen. Asia jää siis hautomaan kunnes taas räjähtää seuraavalla kerralla kun mies vetää herneen nenään.
Ilmoitin kuukausi sitten miehelle taas mykkäkoulun alkaessa etten yksinkertaisesti aio elää tälläisessä suhteessa ja että tahdon itselleni aikuisen suhteen jossa asioista voidaan keskustella rakentavasti ja rauhallisesti, ilman toisen syyttämistä tai itsensä marttyyriksi laittamista, ilman huutoa. Mies ilmoitti että tämä on hänen luonteensa ja hän on aina ollut tälläinen ja tämä on hänen tapansa käsitella asioita.
(jatkuu alla, teksti liian pitkä lähetettäväksi yhdellä kertaa)
Riitelemme sinänsä harvoin ja suurimman osan alkavista kinoista pystymme huitaisemaan pois molemminpuolisella huumorilla (meillä on tapa hupsutella kahdestaan ja se toimii kinatilanteissa) mutta jos riita pääsee pidemmälle niin oksat pois. Meillä on molemmilla takana pitkät suhteet joissa molemmissa huudettiin ja riideltiin aivan älyttömästi, ja sovimme jo suhteemme alussa ettemme koskaan aio tehdä samaa nykyisessä suhteessamme. Kaikki menikin hyvin ensimmäisen vuoden verran mutta sen jälkeen alkoi miehellä mykkäkoulut ja sama jatkuu edelleen. Tuttua edellisestä suhteestani siis enkä voi uskoa että asun taas miehen kanssa joka saattaa vetää mykkäkoulun päälle 4 päiväksi ilman että edes tajua todellista syytä asialle.
Suuttuessaan mies räjähtää tajuttomasti, ihan kuin kaikki paha pulppuaisi sisältä pois, hän huutaa ja raivoaa (jopa ihmisten ilmoilla, ei ehkä yhtä pahasti kuin kotona mutta niin että ihmisten päät kääntyvät) 10 tai 15 minuuttia ja sitten poukkoaa pois paikalta, ovet paukkuen, joko toiseen huoneeseen tai pihalle, ja on yleensä mykkäkoulussa seuraavat 2-4 päivää. Riidan tullen myös kaivelee vanhoja asioita, eli ei pysy asiassa, eli kun mykkäkoulu on päällä en edes tiedä mistä mies mököttää koska hän ehti vetää 10 minuutin huutonsa aikana esiin 10 eri asiaa.
Itse olin ennen, edellisessä suhteessani, kova suuttuja ja huusin kovaa ja kauan, mutta en ikinä mököttänyt. Olen alkanut joogata ahkerasti viime vuosina ja jooga on muuttanut elämäni siltä osalta etten enää osaa/jaksa suuttua: en muista koska olisin viimeksi huutanut toiselle ihmiselle. Tästä on vuosia. Riidan tullen haluan siis keskustella asiasta rauhallisesti heti, ilman toisen syyttelyä, ja hoen aina että ei jooko syytellä toisiamme nyt tässä, riitaan tarvitaan aina kaksi eikä mikään ole koskaan täysin vain yhden osapuolen syytä. Kun mies alkaa vetää riitaan asioita mitkä eivät mitenkään kuulu siihen, en yksinkertaisesti jaksa jatkaa asiaa vaan ilmoitan että jatkaa huutoaan sitten kun tietää mistä on suuttunut. No tämähän on yleensä mykkäkoulun varma alku ja viimeiset "sä et koskaan kuuntele mua / sä aina teet niin ja näin, ym ym. En yksinkertaisesti usko että ansaitsen huutoa päättömistä asioista, ymmärrän jos olen tehnyt jotain joka miestä ärsyttää mutta kyllä siitä on osattava sanoa rakentavasti toiselle eikä alottaa hullua raivoamista josta selkeästi näen että hänen on vain paha olla sisällä.
Mykkäkoulu on pahinta ja raastavinta minulle ja olen yleensä aivan maassa koko mykkäkoulun ajan töissäkin, vaikken sitä miehelle kotona näytä aina. Mietin jatkuuko suhteemme, missä mättää, mitä olen tehnyt niin pahaa ettei minulle voi puhua moneen päivään, jne jne. Sovintoa alan tehdä yleensä minä, hyvin harvoin mies. Kuka tahansa sovinnon tekeekin, mies ei suoustu enää puhumaan asiasta vaan kun "sovinto" on tehty ja pyydän että jutellaan niin miehen ainoa vastaus on että "en halua puhua asiasta enää" enkä oikeasti saa häntä puhumaan. Joskus pidän pienen yksinpuhelun ja mies kai kuuntelee muttei vastaa koska ei näe enää mitään syytä asian setvimiseen. Asia jää siis hautomaan kunnes taas räjähtää seuraavalla kerralla kun mies vetää herneen nenään.
Ilmoitin kuukausi sitten miehelle taas mykkäkoulun alkaessa etten yksinkertaisesti aio elää tälläisessä suhteessa ja että tahdon itselleni aikuisen suhteen jossa asioista voidaan keskustella rakentavasti ja rauhallisesti, ilman toisen syyttämistä tai itsensä marttyyriksi laittamista, ilman huutoa. Mies ilmoitti että tämä on hänen luonteensa ja hän on aina ollut tälläinen ja tämä on hänen tapansa käsitella asioita.
(jatkuu alla, teksti liian pitkä lähetettäväksi yhdellä kertaa)
Vastaukset 7
Vanhimmat
(jatkoa yllä olevaan)
Rankkaa on. Taas mykkäkoulu menossa, aihe on tällä kertaa se että sovimme lähteä ruokaostoksille (miehen idea täysin) ja katsoimme netistä kaupan sulkemisajankin. Teimme lähtöä, mies avasi telkan nauhottaakseen yhden ohjelman meille, siellä meni futista, hän jäi sitä katsomaan. Kysyin emmekö menekään, vastaus oli että miksen koskaan anna hänen levätä, ja hirveä huuto päälle. Itse ensin halusi lähteä kauppaan. Yritin rauhallisesti sanoa etten yritä kieltää telkan katsomista, olin vain yllättynyt siitä että teimme lähtöä ja hän sanaakaan sanomatta päättikin katsoa matsin loppuun vaikka minä vedin takkia päälle. Tällaisissa tilanteissa mies menee siis aivan lukkoon ja alkaa huutaa käsittämättömistä asioista ja nyt on sitten mykkäkoulu päällä. Itse en edes alun perin halunnut ruokakauppaan, miehen idea siis. Olen siis aivan turhautunut taas, en voi uskoa että saimme tästä riidan aikaan.
Kamala, yritin miettiä mistä kaikki muut mykkäkoulut johtavat mutta en osaa edes sanoa syitä eli tästä huomaatte miten turhista asioista ne alkavat ja miten itse en edes tiedä mistä mies kiukkuaa. Jos kysyn, en saa selvää vastausta. Luulen siis ettei hän tiedä itsekään ja siinä osasyy sille miksei hän osaa alkaa sopia.
Joogan myötä olen oppinut katsomaan asioita elämässä, itsessäni ja toisissa ihmisissä uudelta kantilta ja kuten sanoin jo aiemmin, se on muuttanut tapani elää. En enää pura stressiäni tai turhautumistani puolisooni syyttäen häntä jostain turhasta, vaan osaan suoraan mennä mielessäni asian ytimeen ja sanoa toiselle että "anteeksi, mä olen pahalla päällä nyt mutta se johtaa siitä koska töissä bla bla" ja toinen tajuaa siis tilanteen ja ymmärtää etten kiukkua hänelle. Samalla tapaa, jos tämä jälkeen minua alkaa kiukuttaa esim miehen jättämä lautanen pöydälle, en vedä kärpäsestä härkästä ja aloita hirveää huutoa ihan niinkuin tämä lautanen olisi koko elämäni ydin ja kohokohta (niinkuin mieheni tekee!) vaan osaan heti mielessäni hillitä oloni ja tajuta ettei tämä lautanen ole nyt se mikä minua ärsyttää, vaan minua turhauttaa esim se töissä tapahtunut asia. Tämän takia en siis sinänsä koskaan haasta riitaa mieheni kanssa koska ymmärrän ettei yksinkertaisesti mikään ole tarpeeksi suuri asia siihen. Ymmärrän jos mukaan tulisi pettäminen tms mutta suurin osahan parisuhteiden riidoista johtuu juuri näistä tyhjänpäiväsistä kärpäsistä joista tehdään härkäsiä.
Onko muita suhteita jossa tunnette että olette eri aaltopituudella riitelyn suhteen kuin puolisonne ja/tai näitä raastavan mykkökoulun uhreja?
Suunnittelin jo äsken että jos tämä jatkuu, pakkaan kamani (ekaa kertaa ikinä) huomena ja menen hotelliin pariksi päiväksi. Tämä shokeeraisi miestä koska en koskaan tee tälläistä. Tuntuu vaan turhalta lähteä omasta kodistani ja maksaa hotelleista vain näyttääkseni toiselle etten jaksa enää.
Mene vain hotelliin, ja tee se oikeasti. Miehesi on todella lapsellinen. Lapsellista käytöstä ei kannata huomioida, sama juttu pätee uhmaikäisiin lapsiin. Ennen kuin lähdet sinne hotelliin, niin tulosta tämä teksti miehelle luettavaksi. Neljä päivää mökötystä pikkuasian takia ei kuulosta mitenkään miehekkäältä vaan teini-ikäisen kiukuttelulta.
Heh, olin joku vuosi sitten suhteessa jossa mykkäkoulua todella harrastettiin!
Ette usko tätä, mutta totisinta totta on!
Minä olin 23 ja avomies 24. Hän ei edes osannut riidellä, ts. ei sanonut koskaan mitään kun erimielisyyttä tuli. Hän kirjaimellisesti sulki suunsa. Ennätys oli 6 viikkoa! Siis k u u s i v i i k k o a puhumatta sanaakaan minulle! Olin ilmaa. Hän siirtyi toiseen huoneeseen jos tulin paikalle, ei syönyt samaan aikaan eikä samassa pöydässä. Odotti kun olin valmis keittiössä ja menin muualle. Sitten hän meni ja kaapi jotain suuhunsa kaapeista. En tehnyt ruokaa hänelle näinä "mykkäperiodeina", sai järjestää sitä itse itselleen. Ihme ja kumma nukkui kyllä samassa sängyssä mutta toisiimme ei koskettu.
Kerran hänen kaverinsa oli kysynyt että miksi ja miten hän jaksaa jatkaa noin pitkään, oli sanonut että kun kerran aloittaa ei saa enää aloitettua puhumista! Kaveri naureskeli tätä minulle.
Sanomattakin selvää että suhde kaatui. Ihme ja kumma reilut 2 vuotta sitä jaksoin, sitten riitti!
Nyt huvittaa lähinnä, kaikkia sitä Meidän Herramme Yrttitarhassa kasvaakin! Mikä lienee hänenkin "diagnoosinsa"!? : -D
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, pahinta laatua sellaista. Itse jouduin menemään psykoterapiaan kun erosin mykkäkoulumiehestäni. Jouduin elämään viikko- ja kuukausikausiakin välillä selvittämättömissä riidoissa miehen kieltäytyessä kommunikoimasta kanssani. Elämä ei maistunut, jaksoin hädin tuskin työni, mutta muun ajan olin vain masentuneena ja kärsin.
Nyt on alkanut uusi elämä (tai sain vanhan elämäni takaisin); jaksan harrastaa, tapaan ystäviäni ja olen hyvällä päällä.
Jokainen tekee päätöksensä kohdallaan, mutta kannattaisi ehkä miettiä, mnkälaisen elämän haluaa ja kuinka paljon elämää on jo tuhlattu riitoihin ja mykkäkouluihin.
Jos toinen ei lähde mukaan rakentamaan parempaa elämää, on ehkä syytä harkita jatkavansa matkaa yksin.
Hei kohtalotoveri. Mulla oli ihan sama juttu eksäni kanssa. Suhde oli todella raskas ja minäkin jouduin psykoterapiaan sillä mitkään asiat eivät koskaan selvinneet kun hän joko karkasi paikalta tai aloitti mykkäkoulun, tai huusi.
Nimenomaan, yksin parempi kuin huonossa :)
tsemppiä sulle!
Mies pitää mykkäkoulua juuri sen takia, että näkee sinun kärsivän, se on alistamista ja siinä se sukukunta on mestaritasoa.
Sinä päivänä olet vahvoilla, kun viis veisaat mykästä kaverista. Käytä mykkäpäivät itsellesi miten parhaiten taidat olotilasi ja mielesi parhaaksi ja mukaan. Kun kerran joogaat, niin luulisi olevan helppoa rauhoittaa mieli ja unohtaa koko p-a. Minäkin pystyin, vaikka en harrastakaan mielen ja kehon tasapainottelua ja täällä mykkyyttä saattoi kestää neljä viikkoa, kerran puoli vuotta, kun oli oikein paha aihe hänen mielestään.
Kun lakkasin välittämästä, niin mykkänä möllöttäminen, vastaamattomuus ja omissa maailmoissaan luikertelu tyrehtyi pikkuhiljaa.
Jos on mahdollista niin miehen aloittaessa mykkäkoulun voisi vaimolle matkailu tehdä hyvää. Ensin voisi kokeilla vaikkapa parin päivän risteilyä ja suraavalla kerralla viikkoa etelässä. Voi olla, että pidemmän päälle älyää ukko korjata kamppeensa ja muutta muualle tai alkaa olla ihmisiksi.
Oikeasti, se on terapian tarpeessa.