Ulkomaalainen mies

mummopupu kirjoitti:

Olen sydänjuuriani myöten ollut ihastunut erääseen intialaiseen mieheen, ja tunne on ollut molemminpuolinen. Törmäiltiin alussa ventovieraina usein yleisillä paikoilla ihan vahingossa . Näimme toisemme, hakeuduttiin toistemme läheisyyteen ja välittömästi puhuttiin siis kaikenmaailman asioista. Meillä tuntui huumori ja ajatuksenvaihto pelaavan ja oltiin aina toistemme seurassa vilpittömän iloisia molemmat. Kerran hän ehdotti minulle tapaamista viikonloppuna. Vastasin hänelle viileästi, että varmasti törmäämme taas täällä ostarilla niinkuin vaikuttaa että tavataan. Kului aikaa. Kuukausia vieri. Kesä tuli, eikä miestä näkynyt missään. Missä on hän, joka tupsahti joku aika sitten eteeni ja nyt ei näy missään? Miestä vailla kun olin niin liikuin usein yöelämässä ja oli kiva tuntea elävänsä, oli pikkuinen seikkailukin siinä välillä. Kesä loppumassa ja sitten näin hänet bussissa, jossa matkusti kanssani samalle pysäkille, jossa normaalisti vain minä jäin. Olimme molemmat iloisia tapaamisesta ja sovittiin että tavataan illalla. Nähtiin. Tulin hänen kanssaan meille yöksi ja meillä oli kiihkeä yö. Ollaan tapailtu siitä lähtien. Vaikka ollaanki ihmetelty miksi niin äkkiä. Alussa intohimo saneli milloin nähdään. Jokuaika sitten hän kertoi minulle että ei voi ilmeisesti jäädä Suomeen koska työnsä loppuvat. Syitä miksi ei voi jäädä Suomeen en kyseenalaista, mutta aloin miettimään voiko hänellä olla taustalla suvun puolesta järjestetyt kuviot omassa maassaan. Viihtyy kanssani koska hakeutuu seuraani ja ehdottaa tapaamisia. Kerran halusin ehdottaa hänelle naimisiinmenoa, johon hän sanoi, ettei ole mahdollista koskaan. Siitä murruin, koska koin että unelmiltani vietiin siivet. Pari viikkoa olen ittelleni surkeana kuitannut ; yksi mies maailmassa vähemmän mahdollista naida. Hän haluaa olla minulle hyvä ystävä ja soisi minulle miehen joka tukee minua pitempään kun hän voi. On ollut niin ihana tutustua vilpittömään ihmiseen, vaikka kyynelittä en selviä tästäkään vilpittömyydestä. Ollaan yhteyksissä face, skype, ja vaikka minun unelmat katkes niin haluan säilyttää edes sen ystävyyden kanssaan, en tiedä onnistunko, toivon että onnistun. Hän on ollut aurinko, jonka nähdessäni olen loistanut. Kysyi kerran että uskaltaako aloittaa mitään joka on lopetettava pian, sillä se murtaisi sydämiä. En tiedä vastausta, mutta kitumista se on kun tietää että täällä hän on vielä kuitenkin. Yksin synkistelen että otanko vai jätänkö hänet, hän jopa kerran sanoi minulle kun näki että kärsin tästä epäsuhteesta, että en päästäisi häntä enää kotiini. Sanoin, että pahinta onkin se ettei enää tavattais. Yksi parhaista miehistä ikinä. Voinko saada häntä koskaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä