onneton

Olin ennen iloin ja avoin. Tein mielelläni asioita, joista tulin aidosti onnelliseksi. Sitten elämässä karkaa muutama pieni palapelin palanen, hukkuu sängyn alle ja kun viimein löysin ne, huomasin olevani yksin. Minut oli unohdettu. Ensin yritin pitää yhteyttä tuttuihin, sain kielteisiä vastauksia. Jatkoin silti yrittämistä ja koin pettymyksiä toisensa perään.. Lopulta huomasin olevani jo niin kyyninen ja lievästi apaattinen, että lopetin yrittämisen, tyydyin olemaan yksin.

Lopputulos oli, etten nauti enää elämästä. En ole pitkään aikaan nauttinut. Asiat jotka teen, on vaan pakko tehdä, pakko koittaa jaksaa eteenpäin, samalla toivoen etten aina tuntisi itseäni näin yksinäiseksi. Päivät tuntuvat raskailta, koska joskus olisi mukava vaikka puhua jonkun kanssa, vaikka säästä, kunhan saisi puhua.

Minkä takia toisille tämä elämä on niin vaikeaa ja toisille ei.. Miksi?
Tämä kirjoittaminen on kai tapa purkaa pahaa oloa, edes hiukan
6293
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Hiihtäminen , sauvakävely , lenkkeily tai joku liikunta harrastus niin mieli virkistyy.

Äänestä

Joo, justiin se on muoniossa just tätä että ala lenkkeileen ja hiihtään ym. On se saatanan kumma jos joku on paskatauissa niin toitotetaan että se pittää liikkua. Voi sitä vissiin muutaki tehä ku kuntoilla, että mieli virkistyy. Mie olen 40v hiihtänyt pitkin latuja ja ei mulla mieli ole yhtään virkeämpi.

Äänestä

Hei! Luin tämän viestiesi kohdan,tuntui kuin olisin lukenut itsestäni..
Minulla on aikalailla samanlainen stoori,lapset seuranain ja ystäviä ei ole kuin yksi ainut,joka hän ei ole sosiaalinen.Hänestä ei oikein saa juttuseuraa ja muuhunkaan on vaikea aina pyytää.Hän taas haluaa olla yksin!
Aikuinen ihminen kaipaa aikuisseuraa,kun arkea pyörittää muksujen kanssa rutiinilla.. ja raskasta on välillä.
Missäpäin asut kylällä? haluaisitko kahvi ja höpötysseuraa arkeen ja ystävän .

Äänestä
  • Hei. Haen nais-seuraa Kanariansaarille, Playa del inglesiin helmikuussa kahdeksi viikoksi. Olen 60 v liikunnallinen ,matkat maksettu, toisen matka peruuntui.En uskalla tai, kehtaa lähteä yksin !

    Äänestä

  • aurinkoon/lämpimään kirjoitti:

    Hei. Haen nais-seuraa Kanariansaarille, Playa del inglesiin helmikuussa kahdeksi viikoksi. Olen 60 v liikunnallinen ,matkat maksettu, toisen matka peruuntui.En uskalla tai, kehtaa lähteä yksin !

    ja sen tietää miksi toinen matka peruuntui..

    Äänestä

  • Usein sanotaan ettei saisi yleistää, jos pettynyt johonkin ihmiseen ja suhteeseen,
    eikä jäädä tuleen makamaan.
    Entä jos ei pysty näin ajattelemaan ja toimimaan.
    Silloin kun minun avioliitoni loppui en pysynyt ajattelemaan uutta suhdetta kenenkään kanssa vaan, katosi kaikki tunteet vastakkaiseen sukupuoleen, enkä edes kuvittellut, että joku kiinnostuisi minusta. Samoin katosi myös seksuaaliset halut, ei edes sooloilu kiinnostanut.
    Pitkästi yli 10 vuotta meni näin, panssari piti. Sitten kohtasin ihmisen joka kiinnostui ja kiinnosti, en toisiaan ollut mikään helppo nakki, aloin taas luottamaan ja avautumaan. Ajattelin , ettei sittenkään kaikki ole samanlaisia. Tämä suhde on nyt päättymässä tai jo päättynyt ja tuo sama tunne on tullut taas.
    Onko tämä teidän mielestä kiinni luonteesta vai niistä kokemuksista mitä kenelläkin on vastaisesta sukupuolesta?
    En pelkää olla yksin ja tiedän ettei tähän kuole, mutta ahdistaa, kun tietää ettei kykene olemaan oma itsensä, muualla pitää olla varpaillaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kyllästynyt. kirjoitti:

Olin ennen iloin ja avoin. Tein mielelläni asioita, joista tulin aidosti onnelliseksi. Sitten elämässä karkaa muutama pieni palapelin palanen, hukkuu sängyn alle ja kun viimein löysin ne, huomasin olevani yksin. Minut oli unohdettu. Ensin yritin pitää yhteyttä tuttuihin, sain kielteisiä vastauksia. Jatkoin silti yrittämistä ja koin pettymyksiä toisensa perään.. Lopulta huomasin olevani jo niin kyyninen ja lievästi apaattinen, että lopetin yrittämisen, tyydyin olemaan yksin.

Lopputulos oli, etten nauti enää elämästä. En ole pitkään aikaan nauttinut. Asiat jotka teen, on vaan pakko tehdä, pakko koittaa jaksaa eteenpäin, samalla toivoen etten aina tuntisi itseäni näin yksinäiseksi. Päivät tuntuvat raskailta, koska joskus olisi mukava vaikka puhua jonkun kanssa, vaikka säästä, kunhan saisi puhua.

Minkä takia toisille tämä elämä on niin vaikeaa ja toisille ei.. Miksi?
Tämä kirjoittaminen on kai tapa purkaa pahaa oloa, edes hiukan

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu