Tervehdys.
En ole varma tuleeko oikealle palstalle, mutta toivotaan nyt niin. Haluaisin tällä kirjoituksella vain hieman yleistä mielipidettä ja rakentavaa kritiikkiä omasta toiminnastani parisuhteessa. Niin ja kirjoittajana on 21-vuotias mies.
Olen tällä hetkellä päällisin puolin onnellisessa parisuhteessa. On riittävästi läheisyyttä silloin kun saamme olla yhdessä ja meillä on omia "juttujamme".
Se mikä minua lähinnä nyppii on se, että ku on sellainen tunne, että kaikki tämä on sen takia kun ponnistelen yksinäni tässä. Muutenkin, kun ajattelen naistani jokaisessa jutussa jonka teen. Tykkään kirjoitella hänelle pieniä lappusia joissa kerron rakastavani häntä. Teen usein ruokaa meille, keksin koko ajan jotain jolla osoitan kuinka paljon välitän tästä. Itse uskon, että ne pienet jutut ovat ne tärkeimmät.
Miten kaiken sen jälkeen, nainen vaan osaa ottaa eikä antaa takaisin päin. Jos en lähettäisi tälle viestiä, tai ottaisi syliin tai mitään niin hän ei todellakaan tekisi mitään niistä. Olen kysellyt ja varmistanut, että jos ei hän tykkää sellaisesta niin voi vapaasti sanoa ja osaan antaa hänen olla rauhassakin, mutta kun vastauksena tulee, että se vaan on ihanaa ku teen kaikkia noita juttuja.
Miksi te naiset ette osaa arvostaa ja osoittaa sitä, että olette kiitollisia miehestänne joka kohtelee teitä hyvin ja kenestä tiedätte, että hän on siinä kun on vaikeintakin.
perkele ku nyt tuo on päättänyt supistaa jo suhteen alusta asti niukkaa ollutta seksielämää. Olen usein "hoidellut" hänet ja jäänyt itse sitten kylmäksi kun ei jaksakkaan sen jälkeen. Mutta sitten kun itsellä on hieman suurempi himotuskausi päällä, niin arvatkaapa vaan olenko saanut yhtään mitään.
Mitähän tässä pitäisi tehdä, että saisin toisenkin osallistumaan vähäsen enemmän tähän touhuun. En yksin jaksa pyöritellä tätä. Tiedän, että hän rakastaa minua, aivan niin kuin minäkin häntä. Lähettäkää postissa joku taikapyssy jolla saisin hänet mukaan tähän suhteeseen paremmin.
En ole varma tuleeko oikealle palstalle, mutta toivotaan nyt niin. Haluaisin tällä kirjoituksella vain hieman yleistä mielipidettä ja rakentavaa kritiikkiä omasta toiminnastani parisuhteessa. Niin ja kirjoittajana on 21-vuotias mies.
Olen tällä hetkellä päällisin puolin onnellisessa parisuhteessa. On riittävästi läheisyyttä silloin kun saamme olla yhdessä ja meillä on omia "juttujamme".
Se mikä minua lähinnä nyppii on se, että ku on sellainen tunne, että kaikki tämä on sen takia kun ponnistelen yksinäni tässä. Muutenkin, kun ajattelen naistani jokaisessa jutussa jonka teen. Tykkään kirjoitella hänelle pieniä lappusia joissa kerron rakastavani häntä. Teen usein ruokaa meille, keksin koko ajan jotain jolla osoitan kuinka paljon välitän tästä. Itse uskon, että ne pienet jutut ovat ne tärkeimmät.
Miten kaiken sen jälkeen, nainen vaan osaa ottaa eikä antaa takaisin päin. Jos en lähettäisi tälle viestiä, tai ottaisi syliin tai mitään niin hän ei todellakaan tekisi mitään niistä. Olen kysellyt ja varmistanut, että jos ei hän tykkää sellaisesta niin voi vapaasti sanoa ja osaan antaa hänen olla rauhassakin, mutta kun vastauksena tulee, että se vaan on ihanaa ku teen kaikkia noita juttuja.
Miksi te naiset ette osaa arvostaa ja osoittaa sitä, että olette kiitollisia miehestänne joka kohtelee teitä hyvin ja kenestä tiedätte, että hän on siinä kun on vaikeintakin.
perkele ku nyt tuo on päättänyt supistaa jo suhteen alusta asti niukkaa ollutta seksielämää. Olen usein "hoidellut" hänet ja jäänyt itse sitten kylmäksi kun ei jaksakkaan sen jälkeen. Mutta sitten kun itsellä on hieman suurempi himotuskausi päällä, niin arvatkaapa vaan olenko saanut yhtään mitään.
Mitähän tässä pitäisi tehdä, että saisin toisenkin osallistumaan vähäsen enemmän tähän touhuun. En yksin jaksa pyöritellä tätä. Tiedän, että hän rakastaa minua, aivan niin kuin minäkin häntä. Lähettäkää postissa joku taikapyssy jolla saisin hänet mukaan tähän suhteeseen paremmin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei se koske vain naisia, ei se ole "miksi te naiset ette osaa arvostaa..." Oletkos huomannut aika monen naisen tehneen saman miehelleen, ja tulos on ollut sama? Itse olen ainakin kuullut ja lukenut vastaavia juttuja niin miehiltä kuin naisiltakin. Yleistä se siis ainakin on, mutta ei liity sukupuoleen: ihminen kun on eläimenä mitä on. Meillä on liian suuret odotukset sille, koska emme halua myöntää omaa pienuuttamme.
Ihminen on mukavuuden haluinen, laiska, itsekeskeinen, lyhytnäköinen, muita itsestään selvyytenä kohteleva ja tätä myös suhteessa. Se osapuoli joka yleensä rakastaa vähemmän, on tottunut saamaan palvelua (jo lapsuuden kodissaan) tai kummalla vaan on suurempi taipumus tähän. Tai kaikkia näitä ja enemmän.
Siinä kohtaa olemme tasa-arvoisia luonnostaan. Molemmat, sekä miehet että naiset, "kunnostautuvat" luonnostaan myös mm. mustasukkaisuudessa, kateudessa, juoruilussa ja sitä rataa. Me myös syyttelemme toisiamme ja mielummin toisia kuin itseämme.
Sinun naisesi siis aivan varmasti pitääkin ihanana kaikkia tekemiäsi tekoja. Hän ei tee samoin, koska ei halua, ei pidä sinua niin tärkeänä tai ei huvita/jaksa/viitsi. Hän sanoo että luulee sinun olevan vilpitön ja antavan pyyteettömästi, vaikka jokainen tietää, ettei kukaan jaksa parisuhteessa vain antaa. Toisaalta, hän on oikeassa: eihän hän pyydä mitään. Sinä vain haluaisit tuollaisen suhteen, romanttisen, toista huomioivan, antavan, ja hän... Ei, koska ehkä hän vaan on laiska. Hän tyytyy vähempään, koska ei viitsi nähdä vaivaa. Tai ehkä hän raakaa kyllä, rakastaa vähemmän, hänestä on kiva ottaa ja mukava suhde, muttei niin tärkeä, että nuo asiat häntä haittaisi. Ehkä häneltä ei käy luonnostaan mikään toisen huomioiminen. Tai ehkä, hän vain määrittelee suhteen toisin... Sinun tekosi ovat ihania mutta eivät saa vastakaikua. Ainakaan kuten toivoisit.
Sanot, että olet varma rakkaudesta, mutta haluat hänet mukaan tuohon suhteeseen. Sinä siis haluat hänet mukaan suhteeseen, kuten sinä olet suhteen määritellyt.
Sinun seksuaalliset himmosi herättää romantiikka ja toisen huomioiminen, hänelle ne on kivoja juttuja, muttei mitään mitä hän tekisi. Sinun suhteesi on toiselle tekemistä, hänelle se ei ole se tyyli. Hänelle suhde voi merkitä juuri varmuutta ja itsestään selvänä pitämistä ilman koukeroita tai sen kummempaa: kunhan ollaan riittää. Joillain se on semmoista.
Jos suhteen alusta saakka on ollut vähän seksiä, ei se siitä yleensä lisäänny: eniten sitä on kuherruskautena, eli suhteen alussa, tai siis sen jälkeen kun seksiin päästään, niin 3-24 kk. Joten teidän huippunne on mennyt jo: sitä ei ollut. Rakastunut nainen haluaa alussa seksiä yleensä paljon, siis oli kokenut tai ei, kun vauhtiin pääsee, rakastunut nainen haluaa seksiä... Paitsi jos sinulla on nainen jonka libido on vaan todella alhainen. Tai sitten huijaat itseäsi rakkaus-puheilla ja puhut omasta toiveestasi. Mieti myös sitä. Hän ei tee asioita puolestasi, hän ei tee suhteenne eteen paljoakaan eikä huomioi sinua, hän ei halua seksiä... Ei ainakaan kuulosta hyvältä. Mieti siis roikutko oikeassa suhteessa?
Sinä jokatapauksessa ponnistelet ja ponnistelet, ja se on mielestäsi osallistumista, kun toinen ei tee juuri mitään, vain on mukana ja se on hänen mielestään osallistumista, kun on paikalla. Sinä odotat vastapalveluksia, kiitoksia ja näkyvää arvostusta, joka palkitsee sinut ja odotuksesi. Tietääköhän hän että sinä odotat teoistasi vastapalvelusta? Olet ilmaissut vain, että voit lopettaakin ne ja kysynyt tykkääkö hän niistä. Unohdit mainita odotuksistasi? Tietenkin, se ei takaa että saat mitään.
Taikapyssyjä ei ole. Elämä on mitä on. Toista ei saa tahdon voimalla mukaan eikä pakottamalla. Vapaa tahto. Et saa väkisin vääntämällä sitä mitä kaipaat. Mieti siis millaisen suhteen haluat ja mitä kaipaat ja mistä luovut. Pitääkö sinun luopua odotuksistasi suhteessa vai suhteesta, etsiä sopivampi tapa olla suhteessa, kertoa avoimemmin omista odotuksistasi vai odottaa niitä joltain muulta, keneltä ne käy luonnostaan?
Olipa harvinaisen hyvä ja perinpohjainen vastaus! En itse olisi osannut paremmin vastata edes 20-vuoden avioliittokokemuksen perusteella.
Ja siinä olen todella saanut huomata että ihminen on se joka on, eikä paljon siitä muutu. Jos ei ole huomioivaa ja "antavaa" tyyppiä niin sitten ei ole. Ja sen enemmän huomioivan osapuolen asennekin muuttuu vuosien myötä vääjäämättömästi katkeruudeksi ja kyynisyydeksi kun huomaa lopulta että ei se toinen tule koskaan sen enempää antamaan vaikka kuinka sitä rakastaisit...
Sinä ja "ihminen´ 807987ruyh" kirjoitatte todella loistavasti!
Omassa aiemmassa parisuhteessa kävi niin, että 15 vuoden "huomioimisen" jälkeen en enää entiseen tapaan jaksanut vaivautua. Ei mies siitä mitenkään "herännyt" tekemään asialle muuta kuin yks aamu kahvilla istuessa kysyi, enkö enää rakasta häntä. Vastasin kyllä rakastan eikä asiaan enempää palattu. Seuraava "havainto asiasta" oli se, että mies päätyi salasuhteeseen ja jäätyään kiinni kertoi, että halusi huomiota.....
niin, veren imijöitä on aina, kuten elämä on. Pitäisi todellakin jokaisen itse ajatella onko "sopiva" parisuhteeseen ja minkä oloisen ihmisen kanssa. Mielestäni on ylellisyyttä ihmissuhteissa huomioiminen ja tekeminen yhdessä, aarre jos tuollaisen puolison omaa. Valitettavasti useimmat pitävät itsestään selvyytenä Eikä hyvä esimerkki saa muutosta aikaan. Ajattelen että oikea rakkaus toimii niin,muuttaa parempaan suuntaan. Täydellisiä emme koskaan ole.
Sääli jos ei ymmärrä eikä pidä kiinni hyvästä, vastavuoroisuudesta mm. parisuhde rakentuu.
Omasta iästäsi päätellen tyttöystäväsikin on vielä aika nuori? Osittain tuo käytös voi mennä siis iänkin piikkiin. Edellä olevan kirjoitus varmasti piti paikkansa, mutta mielestäni toisen huomioimista voi myös opetella tai sanotaanko, että sitä PITÄÄ opetella, jos haluaa pysyvän ja onnellisen parisuhteen. Toki näitä skulahtaneita suhteita tänne maailmaan mahtuu, missä pariskunnan osapuolet elävät harmaassa arjessa vuosi toisensa jälkeen ilman huomionosoituksia ja hellyyttä. Sitten ihmetellään, kun toisen naama vi***taa ja elämä on per***stä. Ihmisten pitäisi oppia näkemään vaivaa asioiden eteen! Itse olen ihminen, joka näyttää tunteensa ja välittämisensä teoilla, mieheni taas on loistava näyttämään ne sanallisesti. Olemme keskustelleet asioista ja molemmat ovat opetelleet tekemään asioita myös toisella, itselle vieraammalla tavalla, jotta toinen tuntisi olonsa mahdollisimman hyväksi ja huomioiduksi. Tyttöystäväsi ei varmaan vielä ole oikein ymmärtänyt homman jujua tai sitten hän ei välitä sinusta niin paljoa kuin antaa ymmärtää verbaalisesti (käytös kertoo kyllä aika paljon). Jos olet tyytymätön tilanteeseen ja et ole onnellinen, niin asiasta pitäisi puhua. Sinun pitää kertoa tyttöystävällesi mitä kaipaat ja haluat ja jos asia ei mene perille/hän ei halua muuttaa toimintatapaansa, on asia aika lailla selvä. Parisuhde ei pysy onnellisena ilman molempien tasavertaista panostusta!
Loistava kirjoitus!
Nuo ovat ne kaksi ääripään tyyliä, joilla ihmiset osoittavat välittämistään ja helposti sen, ettei saa oman tyylisiä huomionosoituksia, käsittää niin, ettei toinen välitä. Samalla toisen huomionosoitukset jäävät helposti huomaamatta samasta syystä, jos eroa ei tiedosta. Koska ne eivät ole oman tyylisiä, niihin ei kiinnitä huomiota ja ajattelee, että toinen tekee noita asioita ihan lämpimikseen jostakin syystä. Voi niistä pitää, mutta niiden todellista merkitystä ei ymmärrä.
Asioista puhuminen ja omien odotuksien kertominen ovat aivan yhtä tärkeitä asioita, kuin toisen huomioiminenkin, sekä omalla, että toisen tyylillä.
Voi onneksi on olemassa sellaisia miehiä, nostan hattua teille.
Olen itse 21v nainen ja elään parisuhdessa. Poikaystävä on täsmälleen samalainen ihana mies kuin sinäkin. Ja olen huomannut että saatan olla todella kylmä vaikka en tarkoita sitä.
Ongelmani on ehkä se että olen itse niin itsenäinen ja minun on pakko joskus saada olla yksin tekemässä ja miettimässä omia asioita. Ja sit jos joku on kokoajan perässä ja seuraa huoneesta toiseen tulee ahdistava olo.
En ole sellainen joka ois kokoajan kiinni poikaystävässä, tykkään olla yksin.
Toinen juttu oletko varma että hän todellakin rakastaa sinua? Vai onko kenties niin että alkuhuuma on haihtunut ilmaan, ja hän välittää susta henkisesti mutta ei jaksa näyttää sitä?
Tuo nainen ei ole läheskään kypsä avioliittoelämään. Hänellä on vielä pitkä matka edessään kasvaa, valmistua ja kypsyä siihen henkiseen tilaan jota yhteiselämässä tarvitaan ja joka tulee luonnollisesti esiin silloin kun ihminen on siihen valmis.
Hän näkee sinut vain erikoisen läheisenä ysytävänä. Ja sellaisena sinä tulet pysymäänkin.
Vielä monen monta vuotta.
Ilmeisesti olet romanttisemman puoleinen mies ja sinua turhauttaa vastakaiun saamattomuus. Pitkällä aikavälillä se syö sinua, kun ei saa rakkaudelle vastinetta.
Juttele naisesi kanssa asiasta asiallisesti. Tosin hän voi olla hieman viileätunteisempi nainen joka ei vielä tuossa vaiheessa elämää huomaa antaa huomiota ja vastakaikua.
Jos asia todella sinua vaivaa niin eroa ja etsi enemmän tunteellisempi nainen niin voit rauhassa olla ajatustesi kanssa ja elää pitkään hänen kanssaan.
Huoh, en jaksanut lukea tätä tuon käsittämättömän yleistämisen vuoksi. Luuletko, että naiset eivät ole yksilöitä? Ajatteletko, että jos joku nainen on jonkinlainen niin se tarkoittaa, että jokainen nainen on juuri samanlainen...?
Kyllä meillä ainakin huomioidaan ihan tasapuolisesti.
Mutta sekin on muuten ihan yksilöstä kiinni, että millainen välittämisen osoittaminen on kenellekin luontevaa. Itselleni olisi tosi vierasta vaikka joku lappusten lähettäminen.
Mutta ei ole olemassa mitään "meitä naisia" jotka kaikki olisivat samanlaisia ja osaisivat kertoa mikä juuri teidän suhteessanne mättää. Arvostava ja asiallinen keskusteleminen kai on ainut tapa yrittää selvittää asia. Se, että kerrot mitä tunteita tilanne sinussa herättää.
Yleensä mies.
Minulla on tuosta kokemusta. Kohteena vain oli ex mies.
Tein ruokaa meille, ilahdutin pienillä jutuilla joista välittyi rakkaus häntä kohtaan. Mies aina otti muttei antanut takaisin juuri koskaan. Hyvin hyvin HYVIN harvoin.
Minä aina annoin mutta sainko itse sitten juuri mitään, no en, kun mies lähti aina suihkuun ja sitten nukkumaan.
Kysyin häneltä ihan samaa, että jos hän ei pidä niin lopetan, kuulemma piti mutta silti meni ja petti. Suhde päättyi siihen.
Nyt minulla kaltaisesi mies ja olen hänestä äärimmäisen kiitollinen ja sen myös osoitan aina. Kiltti, romanttinen mies on kaikkea mitä olen halunnut.
Minulle on tapahtunut paljon menneisyydessäni ja olen kokenut vain huonoja parisuhteita. Olin tottunut huonoon kohteluun ja nyt kun nykyiseni kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, en osaa siihen suhtautua ja poden huonoa omatuntoa kun toinen rakastaa ja haluaa huolehtia.
No eihän se kai ole sen kummempi juttu kuin se, että jos on taloudellisesti käynyt pohjalla asti ja selvinnyt siitä ja sitten jossain mutkassa alkaakin olla rahaa sen verran, että voisi ostella ja käyttää sitä, niin ei osaa. Ja sitten kun ostaa ja tärvää, on huono omatunto. - Miksi h-ssä naiset kasvatetaan tuntemaan huonoa omaatuntoa?
Mistä sun kaltaisia miehiä löytyy? Voin luovuttaa ton mun tunnevammaisen, mykän, patalaiskan ukkoni vaihdossa, kuulostaa siltä että sopis sun naises kanssa yhteen paremmin kuin täydellisesti. Huoh, onneks ei oo lapsia, voi lähtee menee heti ku tuntuu siltä ettei vaan oikeesti jaksa enää...
Naisellasi on tullu se hetki suhteeseen että hohto on kadonnut. Se ei ole sinun, eikä hänen vika, vaan naisesi ominaisuus, jolle ei voi mitään. Täällä kun monet sanovat että pitää opetella ja panostaa suhteeseen, niin sen verran täytyy sanoa ettei sellaisella suhteella ole tulevaisuutta, jossa asiat tehdään väkisin. Panostamisen, toisen huomioimisen ja tällaisten asioiden tulee tapahtua luonnostaan, silloin suhde on terveellä pohjalla.
meillä on melkeempä sama tilanne mutta toisinpäin,, minä ajattelen joka hetki esim. kaupassa, että mitähän hän haluaisi tänään syödä tai mitä hän sanoo jos teen tätä tai tuota.. meillä oli aika railakas seksielämä alkuaikoina mutta nyt se on lopahtanut.. meillä on vaan siinä mielessä hyvä tilanne että ollaan oltu alusta asti avoimia ja olen sanonut suoraan aina kaiken mitä ajattelen! aina puhekkaan ei riitä, tekojaki tarvitaan, kuten esim. jos hän kysyy mitä on ruokana niin sanon että sitä mitä teet.. jos hän ei tee mitään niin ollaan sitte nälissään! :D seksiasiaan en osaa ottaa kantaa, koska meillä on harvinainen tilanne, nainen on seksuaalisempi ku mies :) mutta kyllä toisenkin tulee panostaa suhteeseen.. meillä on ruvennu tilanne paraneman ku monet kerrat ollaan puhuttu asiasta rakentavassa mielessä.. luulisi että toisellakin olisi mukavampi mieli kun tekee jotain toisen hyväksi. ollaan oltu yhdessä n.5v ja alkuaikoina osat olivat huomaavaisuudessa toisinpäin :) tilanteet vaihtuu :)