Luottamus Poissa

EIkös luottamuksen kuuluisi olla suhteen yksi tärkeimmistä ominaisuuksista? Meiltä se on nimittäin kadonnut, eikä miestäni tunnu edes kiinnostavan. Olemme molemmat 20-vuotiaita, seurustelleet 5 vuotta ja yhdessä asuttu 1,5 vuotta. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet hyvin rankat. Mieheni on ruvennut polttelemaan pilveä, tupakoimaan, viettäämään öitä poissa kotoa ilmoittamatta ja vielä valehtelee jatkuvasti siitä mitä tekee. Huumeita on myös piilottanut asuntoomme monta kertaa vastoin lupauksiaan. Tänään jo kenties kymmenennen kerran tulin kotiin ja haistoin tupakansavun, ja kun kysyin onko polttanut parvekkeella, vastasi että ei. Kuitenkin oli koiramme unohtanut parvekkeelle tullessan takaisin sisälle tupakalta! Parvekkeellamme ei saa tupakoida ja koko ajan täytyy pelätä että asunto lähtee alta kun mies ei ajattele muita kuin itseään. Ja jos rakentavasti yritän keskustella asioista, niin mies kokee että vain nalkutan turhasta ja että kaikki mitä hän tekee on väärin ja rupeaa huutamaan tai lähtee paikalta. Mitä tässä nyt voi tehdä kun 20 kertaa on luvannut ettei jotain tee ja aina kuitenkin tekee ajatellen että "ehkä ei jää kiinni". Rakastan miestäni enkä haluaisi erota, mutta miten voi elää suhteessa jossa toiseen ei voi luottaa missään asiassa? Kokemuksia tai neuvoja? :(
3285
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Olet parisuhteessa, et toisen holhooja.Joten, mieti sitä?Mikä tuntuu oikealta?siinä vastaus.

Äänestä

Voi ne naisetki huumeita vedellä ja valehdella, juosta teatterissa kolme kertaa viikossa , ja sosiaalitanttojen juttusilla keskustelemassa onko esim. Pohjois-Koreassa vankilerit ? (keksii ulkoisia ongelmia ja veää muut mukanaan)-tämän ihmisen vuorokausi alkaa kahdelta heräämällä, lukee kaksi tuntia Hesaria, rämpättää, keittää puuron ja yöt kylpee, lääkkeiden päiväannos välillä ties mitä, turhat yhdistykset tulisi lopettaa ja sosiaalitanttoja vähentää, lisää höyrytt'ävät, sairaaksi tästä tulee . Ei kukaan voi ilman kunnon lepoa yövuoroa tehdä tai jaksa jonotella jossain.Siirtyy vain aineesta toiseen, mutta manipuloi ja valehtelee..(Saksalainen sananlasku -Luge hat kurze Beine-valheella on lyhyet jäljet)

Äänestä

Minulla sama ongelma. Ei mitään luottamusta enää!! Rakastan miestäni ja hän on vakuuttanut samoin. Valehtelee jatkuvasti ja jää kiinni huumeiden piilottelusta. Lupaa kirkkain silmin ettei toistu mutta jo 15 minuutin päästä on hakemassa jotain...Hänen monivuotinen kihlaus exänsä kanssa loppui juuri tämän saman asian takia. Kaikki vika oli hänen mukaansa yhteiskunnassa ja siinä exässä, hänen vanhemmissa, jne.Nyt olen tajunnut ettei hän todella oikeasti välitä muusta kuin itsestään. Hänen jokin tunnepuoleltaan on jäänyt täysin kehittymättä. Sama jatkuu vuodesta toiseen ja tämä viides vuosi tarkoittaa, että katkolla olojenkin jälkeen; HÄN EI MUUTU. Pelastan nyt sen ainoan elämän minkä voin pelastaa; oman elämäni. Olen hukannut jo vuosia vain hänen napansa kaiveluun yhdessä hänen kanssaan.Olen ahdistunut jatkuvasti. Hän pystyy varastamaan kaikilta läheisiltään surutta, kun tarvitsee omiin haluihin kamaa...Olet nuori. Jätä hänet! Et tule katumaan. Sitä kadut jos et tästä lähde. Vastuu elämästäsi on SINUN. Tsemppiä sisko!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Exitos kirjoitti:

EIkös luottamuksen kuuluisi olla suhteen yksi tärkeimmistä ominaisuuksista? Meiltä se on nimittäin kadonnut, eikä miestäni tunnu edes kiinnostavan. Olemme molemmat 20-vuotiaita, seurustelleet 5 vuotta ja yhdessä asuttu 1,5 vuotta. Viimeiset puoli vuotta ovat olleet hyvin rankat. Mieheni on ruvennut polttelemaan pilveä, tupakoimaan, viettäämään öitä poissa kotoa ilmoittamatta ja vielä valehtelee jatkuvasti siitä mitä tekee. Huumeita on myös piilottanut asuntoomme monta kertaa vastoin lupauksiaan. Tänään jo kenties kymmenennen kerran tulin kotiin ja haistoin tupakansavun, ja kun kysyin onko polttanut parvekkeella, vastasi että ei. Kuitenkin oli koiramme unohtanut parvekkeelle tullessan takaisin sisälle tupakalta! Parvekkeellamme ei saa tupakoida ja koko ajan täytyy pelätä että asunto lähtee alta kun mies ei ajattele muita kuin itseään. Ja jos rakentavasti yritän keskustella asioista, niin mies kokee että vain nalkutan turhasta ja että kaikki mitä hän tekee on väärin ja rupeaa huutamaan tai lähtee paikalta. Mitä tässä nyt voi tehdä kun 20 kertaa on luvannut ettei jotain tee ja aina kuitenkin tekee ajatellen että "ehkä ei jää kiinni". Rakastan miestäni enkä haluaisi erota, mutta miten voi elää suhteessa jossa toiseen ei voi luottaa missään asiassa? Kokemuksia tai neuvoja? :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu