Sotatieteellinen tutkimus on havainnut että niin toisen maailmansodan aikana kuin eteenkin sen jälkeen ovat maavoimien taistelijat kuluttaneet taisteluissa valtavia määriä patruunoita jokaista tapettua vihollisen sotilasta kohden.
Esim. Vietnamin sodassa amerikkalaiset kuluttivat arviolta 52 000 maavoimien käsiaseiden patruunaa jokaista kaatunutta vihollissotilastak kohden. Ja lisäksi todellisuudessa useimmat näistä kaatuneista kuolivat tosiasiassa lopulta tykistöltä, krh:lta, ilmavoimilta, panssarivaunuilta tai helikoptereilta tilatun tulituen takia.
Irakin sodassa on laskettu USA:n käyttäneet jo peräti 250 000 käsisaseiden patruunaa jokaista irakilaista kuollutta vastarintataistelijaa/terroristia kohden.
Olisi kiinnostavaa tietää myös II maailmansodan patruunakulutuksesta ja niillä saaduista tuloksista. Jotain tietoa löytyy. Esim. Saksa valmisti vuonna 1944 5,3 miljardia pienikaliberista patruunaa tai ammusta. Niistä ylivoimainen enemmistö kiväärinpatruunoita tai konepistoolin patruunoita. Niillä tuskin tapettiin kuitenkaan 300 000 vihollista enempää, sillä arviolta vain 10% II maailmansodan kaatuneista kuoli käsiaseiden tulitukseen. 90% kuoli sirpaleisiin tai miinoihin.
Mikähän oli suomalaisen kivääri- ja kp-patruunakulutus viime sodissa?
Esim. Vietnamin sodassa amerikkalaiset kuluttivat arviolta 52 000 maavoimien käsiaseiden patruunaa jokaista kaatunutta vihollissotilastak kohden. Ja lisäksi todellisuudessa useimmat näistä kaatuneista kuolivat tosiasiassa lopulta tykistöltä, krh:lta, ilmavoimilta, panssarivaunuilta tai helikoptereilta tilatun tulituen takia.
Irakin sodassa on laskettu USA:n käyttäneet jo peräti 250 000 käsisaseiden patruunaa jokaista irakilaista kuollutta vastarintataistelijaa/terroristia kohden.
Olisi kiinnostavaa tietää myös II maailmansodan patruunakulutuksesta ja niillä saaduista tuloksista. Jotain tietoa löytyy. Esim. Saksa valmisti vuonna 1944 5,3 miljardia pienikaliberista patruunaa tai ammusta. Niistä ylivoimainen enemmistö kiväärinpatruunoita tai konepistoolin patruunoita. Niillä tuskin tapettiin kuitenkaan 300 000 vihollista enempää, sillä arviolta vain 10% II maailmansodan kaatuneista kuoli käsiaseiden tulitukseen. 90% kuoli sirpaleisiin tai miinoihin.
Mikähän oli suomalaisen kivääri- ja kp-patruunakulutus viime sodissa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muistaisin lukeneeni varusmiespalvelun aikana joskus 80-luvulla kirjan "Tulivoima maarintaman taisteluissa", kirjoittajaa en muista mutta joskus 40-luvun lopulla se oli kirjoitettu. Sen mukaan tykistötuli on aiheuttanut 1900-luvun sodissa 80 - 90 % kaikista miehistötappioista poislukien tietysti sairastumiset yms. taisteluun liittymättömät tapaukset. Ampumataito ei koskaan ole ollut kovin korkeassa kurssissa sotilaiden keskuudessa, ja "moraalin" ampuminen kuluttaa kovasti patruunaa.
"Tulivoima maarintaman taistelussa" kirjoittaja oli Maj Aarne A. Pönkänen.
Suomalaisista sotilaista jotka kuolivat taisteluissa (kaatuneet ja haavoihinsa kuolleet) menehtyivät 90% sirpaleiden takia ja vajaat 10% luoteihin. Kaikkiaan 86 000 kaatui, kuoli haavoihinsa tms. N. 10 000 kuoli onnettomuuksien, sairauksien tms. syiden vuoksi.
Seuraava on arvioni:
On luultavaa että neuvostoliittolaisten luodeista kuoli tosiasiassa vain ehkä 7000 - 8000 suomalaista ellei mukaan lasketa sotavankeja joita puna-armeijan sotilaat usein antautumistilanteessa ampuivat. Suomalaiset ampuivat ehkä n. 50 000 neuvostoliittolaista taistelutilanteissa kuoliaaksi käsiaseilla.
Vielä jos laittaisit lähteesi esille, niin juttukin saattaisi vaikuttaa uskottavamme.
Eipä ole yllätys, kun henkilökohtaiset konetuli- sekä itselataavat aseet tulivat käyttöön juurikin toisessa maailmansodassa.
Vietnamissa konekivääreitä oli valtavat määrät pultattuna helikoptereihin, jokiveneisiin yms joten eipä ole myöskään yllätys, että patruunaa kului kun kyseiset aseet olivat juurikin aluevaikutteisia.
Suomalaisten patruunankulutus oli valtavaa, kun konetuliaseilla päästiin roimimaan. Suomi kp:n 75 patruunan rumpulippaat oli nopsaan surauteltu tyhjiksi ja parhaimmillaan joukkueen kokoiset iskuosastot saattoivat roimia tuhansia laukauksia tehtävässään muutamilla konepisloillaan.
Tällaista selontekoa löytyy Munakukkulan taisteluista:
"Ammuksia kului kosolti
Joukkomme ampuivat Munan taistelutilanteessa tammikuun 19. päivän iltapäivästä seuraavan päivän aamuun asti vihollisen asemiin tietenkin sekä jalkaväen että tykistön asein. Taisteluosaston lisäksi jalkaväen kevyillä aseilla tulittivat vihollista etenkin Munan naapuritukikohdat, joiden yhtenä päätehtävänä oli estää vihollisen liikkuminen ja huollon kulku etulinjan ja Munan välillä.
Rykmentin lohkolla joukkomme käyttivät kyseisenä aikana yli 54 000 kiväärin patruunaa, 57 000 konepistoolin patruunaa ja runsaat 1 000 käsikranaattia. Pimeys ja merkinanto vaativat 600 valopistoolin patruunaa.
Valtaosa konepistoolin patruunoista käytettiin Munan taisteluhautoja vyörytettäessä, jossa niillä ammuttiin 30 000 laukausta. Kivääreillä ei ollut tilaa eikä riittävää tehoa Munan taisteluhaudoissa, minkä vuoksi niiden patruunakulutus jäi 2 500:aan. Erilaisia käsikranaatteja Vuorisen taistelukertomus ilmoittaa käytetyn 1 300, siis enemmän kuin rykmentin esikunta katsoi kulutetun. Valopistoolin patruunoita ”munalaiset” ampuivat taivaalle 250. Vuorisen laskelman mukaan käsiaseiden patruunoita kului taistelun aikana keskimäärin noin 70 minuutissa ja käsikranaatteja heitettiin kolme minuutissa. Osa ammuksista ja käsikranaateista otettiin taistelun aikana viholliselta, jolta saatiin muutakin sotasaalista, muun muassa aseita ja radiolaitteita. Näin jotkut pääsivät korvaamaan kiväärinsä venäläisellä konetuliaseella."
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/nuoria_johtajia_munakukkulan_tai.htm
Vihollisen kaatuneiksi rykmentti arvioi n. 40-50 kaatunutta...
H.Severloh rallatti MG 42 :llaan kaikki 12000 patia Omahan rannalla D-dayn aamuna. Severlohin mukaan kaksi tai kolme patia meni aina rantaveteen kohdistuslaukauksina,näiden luotien nostattamat vespatsaat oli mainio kohdistustarketti josta tulitus oli helppo siirtää rantavedessä kahlaaviin jenkki sotilaisiin.Enpä olisi halunnut olla paikalla.
Arvioisin että toisessa maailmansodassa käsiaseilla ammuttiin n. 20 000 laukausta jokaista käsiaseilla tapettua vihollissotilasta kohti. Määrä kohosi sitten yli 52 000 Vietnamin sodassa ja 250 000 Irakin sodassa.
Nuo lukemat osoittavat että todellisuudessa taisteluissa enemmän räiskitään kuin yritetään osua vihollisen sotilaaseen. Taistelut ovat suurimmalle osalle taistelijoita pelkkää teeskentelyä, jolla yritetään paitsi voittaa oma pelko myös peloitetta vihollista jotta sitä ei tarvitsisi tappaa.
"Nuo lukemat osoittavat että todellisuudessa taisteluissa enemmän räiskitään kuin yritetään osua vihollisen sotilaaseen"
Osapuilleen joo. Esimerkiksi angloarmeijoiden taistelutapana on monesti vastustajan sitominen paikalleen käsiasetulella, jotta se saadaan eliminoitua joko käsikranuilla tms tai sitten raskaammalla tulituella (kranunheittimet, tykistö, ilmaiskut). Eli käsiaseilla on tarkoitus saada aikaan enemmänkin "pinned" kuin "killed" vihollinen.
Termi tälle on suppressive fire: ammutaan niin maan perkeleesti, jotta se vihu ei uskalla nostaa päätään ja ottaa aloitetta. Aivan sama, osuuko siihen vai eikö.
Vaikea arvioida, luulisi että faktatietoakin löytyisi jostain. Varmaankin suurin hukkaprosentti oli konekivääreillä ja niitähän käytettiin paljon etenkin puolustustaisteluissa. Konepistooli on hyökkäysase, eikä yleinen talvisodassa. Valtaosa aseista oli "manuaalisia" kivääreitä, joilla ei ollut varaa räiskiä, jos halusi pysyä hengissä.
Yksi asia on varmaa: talvisodassa hukkaprosentti oli paljon pienempi kuin jatkosodassa.
Konekiväärillä nakutettiin vihollisen suumtaan summittain ja pidettiin päät alhaalla jatkosodassa. tykistö ja nopea jalkaväki hoii loput
Ainakin hyökkäyksissä annettiin tulitukea. Tarkoituksena oli siis roimia kohti vihollista eli pitää vihollisen päät matalina, jotta vihollinen ei pysty ampumaan hyökkääviä. Tarkoitus ei siis ollut osua joka laukauksella viholliseen.