Kännissä sekoilu

Heippa, nuori ! Yritän kommentoida, vaikka jo väsyttää kun olen huonosti levännyt. Elämä on paljon parempaa selvinpäin, se varmaan on sunkin ajatuksesi.
Taustassasi voi olla jotain mikä ahdistaa ja voi olla jokin selvitettävä vaiva (nykyään aikuisillakin esim

Sinä nyt vain olet huomionarkomaani. Kyltymätön huomionkipeys on sisäänrakennettu varsinkin moniin naisiin. Se ei ole tauti eikä vika vaan ominaisuus, luonnollinen biologinen vietti.

Valitettavasti viettien tarkoitus ei ole tehdä meitä onnellisiksi, melkeinpä päin vastoin. Sinun tapauksessasi huomionpuute nakertaa mieltäsi tai johtaa retkahdukseen, jolloin suhteesi tuhoutuu.

Alkoholi ei selvästi sovi sinulle ollenkaan.

Tuohon ei tarvita minkään valtakunnan psykoanalyysia. Tapaus on kristallin kirkkaan yksinkertainen: Viina kaikissa muodoissa pois elämästäsi.

Ei tarvitse olla aivokirurgi tietääkseen että viina sotkee jokaisen ajatuksenkulun. Se tuhoaa aivosoluja ja repii hermoston.
Tämä tietous ei ole mitää uutta.

Se että tietoisesti ja harkiten tuhoat aivosi, on niin typerää kuin olla voi.

Tuohon on aivan liian helppo ratkaisu: hanki viinattomia ystäviä ja pysy poissa kapakoista. Tiedät varsin hyvin että sinne mennään sekoilemaan ja harkiten tekemään itsestä idiootteja.
Aivan käsittämättomän tyhmää ajan tuhlausta.

Ole iloinen poikaystävästäsi ja näytä että olet hänen luottamuksen ja ajattelun arvoinen. Kohoa hänen tasolleen.

Muuten: minkä ikäisiä olette? Ajan kuluminen saattaa nimittäin tasoittaa luonnettasi , tai sitten ei :/ Se on positiivista, että nuoresta (?) iästäsi huolimatta ymmärrät, ettet oikeasti ole täydellinen, et edes lähellekään. (Jos olisit, huipulta kaikki tiet veisivät vain alaspäin, ju nou..)

Kun alkuinnostuksen jälkeen aina lopahtaa, tuota puutetta joudut vielä työstämään, se on selvä. Mutta määrätietoisuudella ja ajan tuomalla henkisellä kasvulla se on voitettavissa, suurella todennäköisyydellä ilman ammattiapuakin. Koulujutuissakin pitäisi vain osata arvioida, ettei pyri haukkaamaan liian isoa palaa kerralla, siitä seuraa tympääntyminen. Onko tiedossa oma ala kuitenkin?

Tee (olet varmaan tehnytkin) selväksi poikaystävällesi luonteen taipumuksiasi, ettei hänen tarvitse rivien välistä päätellä. Silloin Sulla on vara kritisoida hänenkin tempauksiaan, jos ottavat joskus päähän. Voi keskustelu sujua asiallisestikin, ettei tarvitse riidan pelossa sisäänsä ladata.

Se, että vaatii alati ympäristöltään kehuja (koskenee kai ensisijassa ulkonäköä), on yleensä vielä rauhatonta vaihetta ennen aikuisen mieltä. Mutta tekstisi perusteella, kun osaat jo analysoida, niin eiköhän se siitä...

Alkoholin kanssa varovainen, mutta ei tarvitse kokonaan jättää, saunailtana kerran viikossa yhden ykkösoluen minäkin...

Mitä ajatuksia tää juttu herättää?

"sillä kännissä en tiedä mitä teen"

Älä viitsi valehdella. Jos olet niin kännissä, ettet tiedä mitä teet, niin takana on tollanen 2-3 viikko putki viinaa, tahi olet sammunut kuin saunalyhty. Muita vaihtoehtoja ei ole, eikä tule. Sinä tiesit, mitä teit. Sinä halusit tehdä, mitä teit.

Ironista, että 50 vuotta sitten käsite "alisuorittaminen" olisi ollut synonyymi laiskuudelle.

ollaan päälle parikymppisiä molemmat. Keskustelin hänen kanssaan, säästelemättä rehellisyydessä tästä minun ominaisuudesta. Tottakai se satutti häntä ja kuulemma kostohalut heräsivät. Mielummin hänkin olisi syyttänyt itseään tai jotain muuta, vaikka sitä ketä esitteli minut tuolle säädölle mutta kun syy on minussa. Teininä olin todella holtiton, tein typeryyksiä vaikka kuinka. Hehe voisi ryhtyä freudilaiseksi ja syyttää huonoa isäsuhdetta, häneltä en saanut siis minkäänlaista huomiota koko nuoren aikuisiän.

Aiemmassakin suhteessa, todella säälittävää mutta huomasin että halusin tehdä toisen mustasukkaiseksi. Nykyisin ei näin todellakaan tarvitse tehdä ja huomaankin että tämä ominaisuus onkin yleisesti ottaen laantunut. Siksi olenkin niiin pettynyt itseeni. Hän on mustasukkainen luonne, vainoharhaiseksi asti.

Varmaan tiesinkin jollain tasolla mitä tein. todella inhottavaa mutta pakko se on myöntää että huomio on sitä mitä haluan, humalassa se on 100 kertainen halu. Yhäkkiä halusin heittää kaiken menemään rakkaani kanssa ja ryhtymään miettimättä tällaiseen.. Välittämättä jopa siitä ketä oli näkemässä sillä oli siellä sekä minun että poikaystäväni kavereita. Se kertoo ehkä myös miten järjetöntä se kaikki oli. Miten tällaisesta käyttäytymisestä pääsee eroon... Viinaa aion kyllä välttää kuin ruttoa.. Todellakin aion kohota hänen arvoisekseen, aion tehdä kyllä kaikkeni että en mokaisi. Tällaisen ominaisuuden kanssa ei tosiaan parisuhteessa voi olla.. Parempi sitten omilla teillä kuin satuttaa toista itsekkäillä teoilla.

Oma ala on kyllä tiedossa ja olen tsempannut itseäni kyllä :) takana päin on vaikeaa masennusta mutta olen sen pahimman taltuttanut, vuosien toipumisella. Ahdistus kyllä joskus saa minusta vallan. Ehkä opin joskus hallitsemaan näitä kaikkia tunteita

Jos ihan inhorealistiseksi heittäydytään niin luonteenpiirteesi yhdistettynä poikaystäväsi mustasukkaisuuteen ei luo kovinkaan ruusuista tulevaisuutta.

Olette molemmat aidosti sitä mitä olette, perusluonteita on perin hankala muuttaa, ellei suorastaan mahdotonta.

Tulevaisuudessa tilanne johtanee siihen että poikaystäväsi sekä rakastaa että inhoaa sinua, ajan kuluessa jälkimmäinen tunne lisääntyy.

Ei kyllä luo.. En tiedä kuinka vakavaa huomionhakuisuuteni on loppujen lopuksi. Ei sitä tahdo itselleen myöntää. Joskus olen jopa jollain tasolla testannut kavereiden poikaystävää siis en todellakaan yrittänyt iskeä tai ehdotella vaan kokenut tätä että hän pitäisi minusta, ehkä elekielellä. aivan sairasta. olen nyt lukenut persoonallisuushäiriöistä ja sieltä kyllä löytyy huomionhakuisuudelle oma kappaleensa. en nyt ole tekemässä itselleni diagnooseja mutta ei tämä voi olla tervettä.

Aloituksesta ei käynyt ilmi, että Sulla on ollut teininä vaikeaa muutenkin. Myös se selittää lyhytjänteistä ja 'riehuvaa' käyttäytymistäsi, "euforiaa vaikeuksien vastapainoksi". Tuossa edellä sanotaan, että "..nuorelle ominainen piirre..";
no, johonkin pieneen rajaan asti kyllä, mutta miksi viedä överiksi ja pilata olonsa siten.

Ahdistusta olisi helpompi kampittaa, jos tietää/tietäisi vähän perustoja, mistä johtuu. Taipumus tällaisiin voi tulla perintönäkin, tietoa asian hallintaan nähden löytyy kyllä. Yhden oppikurssin olet nyt menneen viikon aikana läpikäynyt, ja tuntuu siltä, että sisällön tarvittavalla tarkkuudella asiassa omaksunut. Tsemppiä!

niin. en halua myöntää asiaa mitenkään enkä ole puhunut asiasta kenellekään kuin parille kaverille avautunut. olen kokenut myös seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena. samoin siskoni. Seksi oli jollain tavalla pakkomielle jo todella nuorella iällä. teininä aloin kai leikkimään miesten huomiolla. se oli nopeasti meno jos joku tuli kohdalle vaikkei tyyppi tavallaan kiinnostanut minua sen syvällisemmin. sänkyyn asti ei sentään menty.

en meinaa vieläkään uskoa että se tapahtui minulle. vieläpä sukua. en siis ollut ymmärtänyt mitä minulle oli tapahtunut. outo olo vain koko nuoruuden kunnes siskoni kysyivät suoraan minun kokemuksista.
kai joku miettii mikä idiootti kun ei tajua itse omaa ongelmaansa kun tähän liittyy tällaista mutta. niin sokea sitä kai on kun ei myönnä asioita itselleen

alkoi aavistella, että jotain aivan karmeaa saattaa olla käyttäytymisesi takana. Seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena oman kehon arvostus häiriintyy, ajatusmaailma ja suhtautuminen asioihin voi tulla kahtiajakoiseksi, lyhytjänteisyys, ajoittaisia ahdistuksia, luontainen itsensä suojauskyky alenee. Omituista, jota ei tee mieli uskoa. Mutta jos tuo hyväksikäyttö pitää paikkansa, Sulla on syy käyttäytymiseesi ja siksi ei tarvitse ottaa tuplasyyllisyyksiä itsellesi, toisaalta ei se oikeuta tavallaan tahalliseen poikkeavaan ja itsellesi vaaralliseen käyttäytymiseen.

Selviytyminen tuollaisesta ei ole helppo prosessi, ainakaan omin voimin. Lienet ollut ammatti-ihmisten kanssa puheissa vai...
Jos et, varmaan palstan lukijoissakin on tietäväisempiä, mihinkä tahoihin pitäisi ottaa yhteyttä. Jos ei tee mitään, asia jäytää sisällä ja vaikuttaa aina vaan, eikä sekään ole helppo vaihtoehto.

Itselläni on myös suhde naiseen jolla samanlaisia käyttäytymismalleja. Toki vain humalassa hän näin menettelee, mutta mm. rankkojen lapsuus- ja nuoruuskokemuksien perusteella hän kuitenkin näin tekee.

Suhteemme on toistaiseksi kestänyt vuoden, jonka aikana tällainen toisilta miehiltä haettu spontaani huomio on alkanut vain hänen lähtiessään humalassa baariin. Huomion hakua se kuitenkin on, sillä olen huomannut hänellä vakavia itsetunnollisia ongelmia jo ihan selvinpäinkin oltaessa. Lieventävänä asianhaarana todettakoon, että ei tätä nyt ole tapahtunut kuin kerran itse saapuessani häntä baarista noutamaan, mutta ainakin kerran hän on ollut teillä tietämättömillä ja mistäpä sitä tietää mitä silloin tapahtui.

Tunnen että eihän tällainen tervettä missään nimessä olekaan etenkään minua kohtaan, joka olen tätä ihmisrauniota yrittänyt tukea vaikeina aikoina ja muutenkin rakastanut parhaimpani mukaan. Hänen käytöksensä on kuitenkin sen verran holtitonta ja arvaamatonta, että mitä vaan voi tapahtua kun ko. naikkonen taas päättää lähteä baariin.

Hän useasti vakuuttaa sinisilmäisesti ettei "ole sellainen ihminen joka pettää" ja kertoo tulleensa itsekin aiemmissa suhteissaan petetyksi, mutta teot kyllä puhuvat omasta puolesta jotakin aivan toista. Humalakäyttäytyminen tämän naisen osalta on täysin arvaamatonta, ja sen verran taitaa olla jo alkoholistinkin vikaa että juomistaan ei voi aina edes kontrolloida.

Tuossa eräässä viestissä joku kirjoitti hyvin että ajan myötä sitä alkaa sekä vihaamaan ja rakastamaan tätä ihmistä samaan aikaan. Jossain vaiheessa kyllä kieltämättä se vihantunne on suurempi ja jopa minä olen alkanut kiinnostumaan aivan toisenlaisten ihmisten seurasta.

On hänenkin melko lapsellista luulla ettenkö itsekin alkaisi ottamaan hänestä etäisyyttä ja miettimään uusia uria tällaisten juttujen varjossa.

Ikävintä on tietysti myöntää itselleen ettei tämäkään muuten alussa ihan sopiva naisihminen sitten kumminkaan lopulta ollut mikään hyvä saalis, eikä etenkään mikään "elämänkumppani".

Väärän valinnan kirjoittama teksti kuulostaa pelottavan läheiseltä. Edellisissä suhteissa en todellakaan ymmärtänyt käytöstäni vaan tein vain mitä mieleni teki. Tilanteemme ei (ainakaan vielä) ole noin paha. Olet varmaan aika paljon kuitenkin saanut kestää häneltä. Pelkään kyllä että ajaudun tuollaiseen. Tyttöystäväsi käyttäytyminen kuulostaa todella tuhoisalta. Tajuaakohan hän itse mitä tekee? Itse ehkä naivisti, uskon että voi parantua ja muuttua.. Jos on halua siis yrittää. En voi uskoa että loppuelämän vaan sekoilen ja en jaksa ylläpitää kunnon suhdetta. Sellaisen helmen olen löytänyt että hullu olen jos annan mun päänsisäisten vääristymien pilata kaiken. Varsinkin kun hän on valmis vielä jatkamaan.
Itse ainakin tuon tapahtuman jälkeen "herättyäni" varasin sitten ajan lääkäriin josta saan apua ongelmani käsittelyyn.

Kyllä niitä juomistottumuksiakin voi muuttaa, se tässä on varmaan aika olennaista myös.. Todella toivon että tämä juttu toimiii..

Olet typerä