Olen kolmikymppinen nainen, muutaman vuoden sinkkuna ollut pitkästä suhteesta erottuani. Eroni oli vaikea ja ensimmäinen sinkkuvuoteni menikin suriessa ja valitettavasti ruualla lohduttautuessa. Miehen hankkiminen eitullut mieleenikään.
Noin vuosi sitten kuitenkin huomasin kaipaavani miehen seuraa. Kukaan ei kuitenkaan ravintoloissa tai missään festareilla yrittänyt iskeä minua, vaikka kavereilla olikin vientiä. Jopas masensi. Yritin ajatella, että olen mukava ja puhelias ihminen, joka tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta totuus oli karu: olin noin 15 kiloa ylipainoinen, en kiinnostanut miehiä
Päätin olla itselleni rehellinen. Listasin ulkonäköni huonot puolet paperille ja päätin määrätietoisesti alkaa kohentamaan niitä. Aloitin tiukan proteiinipitoisen 1200 - 1400 kalorin dieetin, rupesin urheilemaan rankasti vähintään kolme kertaa viikossa, menin lievän akneni vuoksi yksityiselle ihotautilääkärille ja aloitin roaccutan kuurin, ja kävin valkaisemassa hampaani sekä vaihdoin vuosikausia samana pysynyttä kampaajaa ja sain uuden kampauksen. Noin vuoden olen nyt hoitanut itseäni tällä uudella tavalla ja lopputulos:
Seinäruususta on kuoriutunut kaunotar. Saan kuulla kohteliaisuuksia viikottain, treffirintamalla on vipinää ja ravintoloissa vientiä.
Tämä on ihanaa! Jutun pointti oli, että elämä on lyhyt ja onni kannattaa ottaa omiin käsiin. On helppo varmasti ajatella, että olen pinnallinen, mutta valitettavasti maailmassa ulkonäöllä on vain enemmän merkitystä kuin edes haluaisimme myöntää.
Noin vuosi sitten kuitenkin huomasin kaipaavani miehen seuraa. Kukaan ei kuitenkaan ravintoloissa tai missään festareilla yrittänyt iskeä minua, vaikka kavereilla olikin vientiä. Jopas masensi. Yritin ajatella, että olen mukava ja puhelias ihminen, joka tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta totuus oli karu: olin noin 15 kiloa ylipainoinen, en kiinnostanut miehiä
Päätin olla itselleni rehellinen. Listasin ulkonäköni huonot puolet paperille ja päätin määrätietoisesti alkaa kohentamaan niitä. Aloitin tiukan proteiinipitoisen 1200 - 1400 kalorin dieetin, rupesin urheilemaan rankasti vähintään kolme kertaa viikossa, menin lievän akneni vuoksi yksityiselle ihotautilääkärille ja aloitin roaccutan kuurin, ja kävin valkaisemassa hampaani sekä vaihdoin vuosikausia samana pysynyttä kampaajaa ja sain uuden kampauksen. Noin vuoden olen nyt hoitanut itseäni tällä uudella tavalla ja lopputulos:
Seinäruususta on kuoriutunut kaunotar. Saan kuulla kohteliaisuuksia viikottain, treffirintamalla on vipinää ja ravintoloissa vientiä.
Tämä on ihanaa! Jutun pointti oli, että elämä on lyhyt ja onni kannattaa ottaa omiin käsiin. On helppo varmasti ajatella, että olen pinnallinen, mutta valitettavasti maailmassa ulkonäöllä on vain enemmän merkitystä kuin edes haluaisimme myöntää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisiko tullut eroa jos olisit tehnyt tuon muodonmuutoksen jo suhteessa ollessasi?
Näinhän se on. Turha toivoa että joku näkee sisäisen kauneutesi jos se on kääritty rumaan pakettiin. Ei ketään kiinnosta kurkata paketin sisään. Koskee myös miehiä.
Tottahan se on. Pinnallinen ihminen näkee pinnan ensimmäisenä. Eli about meistä jokainen. Täytyy sanoa, että ilmeisesti onni on niillä jotka löytää kumppanin 20 kg ylipainoisenakin. Jotta vaikka ja kun se ulkonäkö on kovin tärkeä, niin isokin voi olla kaunista jonkun silmissä. :-) Tai sitten se on siitä miten ylipaino vartalolle asettuu.
Toisesta voi tulla Michelin ukon näköinen ryllyvä poimukas pallo. Toisesta taas suht tiukka, vaikkakin painava paketti. Hyvin pitkälti se vaikuttaa ja se kuinka ittensä kantaa. Myös katsojan näkökulma vaikuttaa oleellisesti.
Itse olen painoindeksin mukaan normaali, painan 68kg. Silti tunnen oloni kokoajan lihavaksi ja huonoksi. Olen selaillut Suomi24:n treffejä ja siellä tukevatkin miehet hakevat hoikkia naisia. Yli 60kg tai 65kg nainen ei enää kelpaa. Kuten täälläkin on todettu monta kertaa rumalla(=lihavalla) naisella ei te mitään. En uskalla ikinä lähestyä miehiä, olen aika ujo, eivätkä miehet koskaan katso minuun päinkään. Harrastan liikuntaa pari kertaa viikossa ja kuljen työmatkat kävellen tai pyörällä. Syön mielestäni ihan normaalisti, mutta paino ei tipu. Pitäisi varmaan aloittaa kova dietti, mutta mutta... se on niin vaikeaa. Pahalta tuntuu.
Aikani pähkäiltyä mitä vastaan sinulle, voisin sanoa että kannattaa mennä terapeutille puhumaan huonosta itsetunnosta josta voi aikansa myötä tulla anoreksia tai muu syömishäiriö.
Älä yritä pudottaa painoasi tulee entistä huonompi olo ja monet kuten itsekin miehistä tykkäävät kuitenkin aina jos on lihaa luiden päällä. Saatan itsekin katsella joitain hoikkia naisia mutta en voisi kuvitella elämää omasta mielestä alipainoisen naisen kanssa.
Kiitos rohkaisevasta kommentista. Olen käynyt terapiassa jo, mutta en tiedä onko siitä mitään kunnon apua ollut.
En haluaisi koskaan olla alipainoinen anorektikko, mutta laihempi kyllä.