Toivoin tyttöä

Tavallaan saat tytön, kunhan poikasi saavat vakityttöystävät, voivat tulla todella läheisiksi :-)

Ymmärrän että haluat tytön, minäkin haluan (saimme juuri esikoispojan joka on aivan ihana). Nyt pitää vaan sitten yrittää saada miestä myöntymään kolmanteen!

on teillä murheet... Huomaa, että asiat on meillä Suomessa hyvin, liiankin hyvin, kun tuollaisista asioista koetaan surua jonkunnäköinen "menetys". Nauttikaa elämästänne ja kasvakaa aikuisiksi sanon minä.

ja ihmettelen tota "mieheni suostui kahteen lapseen" asennetta????? meillä miehen päätös on mistä polttopuut hankitaan,missä auton öljyt vaihdetaan,ja kuka auraa pihan talvella mutta lapsien määrästä juttelemme iha yhessä. saa tulla niin paljon kuin halutaan..

Kyllä mun mielestä tästäkin asiasta saa puhua.

Mulla on vähän samanlaisia mietteitä. Mielelläni saisin myös tytön varsinkin nyt kun pojan jo sain. Ei se ole tietenkään elämäni suurin murhe, mutta olisihan se hienoa kokea molemmat. Varsinkin kun itse olen läheinen oman äitini kanssa olisi hienoa kokea samanlaista läheisyyttä omaan tyttäreen ja tehdä yhdessä "tyttöjen juttuja".

Se että mielelläni haluaisin lapsikseni sekä poikia että tyttöjä ei suinkaan minulle tarkoita sitä, että toisen sukupuolen edustaja olisi jotenkin vähemmän tärkeä tai ei-toivottu. Sukupuolesta riippumatta aijon ottaa kaikki tulevatkin lapseni vastaa ilolla ja rakkaudella. Kyllähän varmasti kaikki tietää, että jompi kumpi sieltä tulee, eikä siihen hirveästi voi itse vaikuttaa.

Juu, tottakai sitä on isompiakin murheita elämässä. Ei elämäni silti ole ollut helppoa, vaikka nyt koenkin pettymystä näinkin "tyhmästä" asiasta jonkun mielestä. Olen mm. sairastanut paniikkihäiriötä ja teininä myös läpikäynyt vaikean anoreksian. Isälläni on ollut alkoholiongelma. Esikoista teimme neljä vuotta, joten olen kokenut myös lapsettomuutta, käynyt läpi rankkoja lapsettomuushoitoja, kokenut keskenmenoja.. Joten olen todella kiitollinen siitä mitä olen jo saanut.

Murheita on isoja ja pieniä. On isoja haaveita ja pieniä haaveita.. Asioista pitäisi saada kuitenkin mielestäni puhua, vaikka tämä sukupuoliasia aika tabu onkin.

Lapsien määrästä ollaan miehen kanssa sovittu jo kauan sitten, että kahteen jää maksimissaan. Tokihan se on sellainen asia mistä voi keskustella, mutta ei mielestäni ole minullakaan oikeutta painostaa tässä. Toisekseen en nyt tällä hetkellä itsekkään jaksa alkaa ajattelemaan kolmannen lapsen tekemistä, kun toinen vasta tuloillaan, ja tosiaan niinkuin joku sanoi, eihän siitä kolmannen lapsenkaan sukupuolesta tiedä. :)

Samoin ajattelen kun tuo edellinen vastaaja, että otan tulevan lapsen ilolla ja rakkaudella vastaan ja kaikkeni hänelle annan, oli se poika tai tyttö. Se tulee, mikä oli meille tarkoitettu tulla. En silti koe olevani paha ihminen jos myönnän, että ajattelen haikeudella millaista olisi saanut olla tytön äiti.

Kyllä tästä asiasta pitää saada puhua! Kuten itse sanoit, poikasi ovat sinule rakkaita ja kaikki kaikessa, hyvä. mutta tietenkin saat kokea jonkinlasita luopumisen tunnetta tai miksikä se haluat nimetä, kun sinulla ei ole tytärtä, ei se ole pojiltasi pois! se on jotenkin sallittua että miehet usein toivovat poikaa, jopa ihan avoimesti,että saisivat sitten tehdä miesten juttuja. kun taas äidin kuuluisi vain toivoa tervettä lasta! niinkuin ensisijaisesti jokainen äiti varmasti toivoo. kyllä mäkin hiljaa mielessäni ajattelin että olispa ihanaa jos saisin tytön ja sainkin :) oli kuitenkin hauskaa loppuun asti miettiä kumpi hän on kun ei tiedetty etukäteen. meillä kaikilla on omat pienet ja isot murheet, ei niitä silti muiden tarvi väheksyä vaan koska heillä mielestään vielä isompia ongelmia!

Itse olen aina toivonut poikaa. Esikoinen tyttö ja nyt myös alle vuoden ikäinen kuopukseni ja puhuttu myös kahdesta lapsesta. Se on jännä miten sitä mieli muuttuu, kun lapsen saa ja suhde häneen kehittyy. Nyt en enää osaisi ajatella mitenkään toisin. On ehkä lapsillekin mukavampaa, kun sisarus on samaa sukupuolta, leikit menee yhteen paremmin ja ehkä vanhempanakin saattaa sukupuoli vaikuttaa kuinka läheiset välit tulevat (itse ainakin läheisempi siskoni kuin veljeni kanssa, ja näin muutamalla ystävällänikin). Onhan tuo isien ja tyttärien suhde erilainen, että olisin ehkä toivonut sellaista omaa "äidin poikaa". Mutta olen hyvin onnellinen tilanteesta, minulla on kaksi aivan ihanaa ja tervettä lasta, enkä vaihtaisi heitä mihinkään muuhun maailmassa!