Hei, haluaisin vastauksia "toisilta naisilta".
1. Miten henkisesti jaksatte olla toinen nainen
2. Kauanko olette olleet?
3. Onko vaimo ottanut yhteyttä, jos niin mihin tyyliin?
4. Miten salasuhteenne päättyi?
Kiitos jo etukäteen ja hyvää kesää !!!
1. Miten henkisesti jaksatte olla toinen nainen
2. Kauanko olette olleet?
3. Onko vaimo ottanut yhteyttä, jos niin mihin tyyliin?
4. Miten salasuhteenne päättyi?
Kiitos jo etukäteen ja hyvää kesää !!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen ollut se toinen (vaiko kolmas tai neljäs?) nainen jo kolme vuotta. Emme tapaa miehen kanssa kovinkaan usein, keskimäärin kolme tai neljä kertaa vuodessa, nekin vajaan vrk tai max parin mittaisia. Välimatkaa useita satoja kilometrejä. Hän soittelee minulle, minä vain todella harvoin hänelle...viestejä lähetellään, muttei päivitäin eikä aina edes viikoittain. En koskaan ajatellut tällaiseen tilanteeseen joutuvani...en myöskään ole koskaan? elätellyt toiveita saada mies itselleni. En edes haluaisi. Miehen vaimo ei tiedä minusta, joten ei ole koskaan ollut minuun yhteydessä.Sen tiedän, että meitä naisia on ollut hänellä aiemmin enemmänkin, mutta nyt taitaa tilanne olla se, että on jäljellä enää minä ja vaimo.
1. Jaksoin sen 1,5 kuukautta melko hyvin. Laihduin kyllä paljon.
2. Olin vain 1,5 kk.
3. Ei ole.
4. Siihen että aloimme miehen kanssa seurustelemaan.
1.Lähtiessäni tähän suhteeseen tiesin olevani toinen, joten ei rassaa mitenkään.
2.Näitä varattuja ollut jo useampi.
3.Yksi 'terhakka' tapaus soitteli ja yritti haukkua. Lopetti häirintäsoitot, kun uhkasin poliisilla.
4.Kyllästymiseen ja uuden löytymiseen.
1. Minulle toisena naisena olo on henkisesti paljon keveämpää kuin vakituisena oleminen joskus oli. Olen vastuussa vain itsestäni, ja hupi ei ole liian säännöllistä muuttuakseen heti tylsäksi. Alussa pidin myös "kielletyn" tuomasta jännitysmomentista. Uskon kuitenkin vielä päätyväni vakituiseen suhteeseen.
2. Edellinen suhteeni varattuun mieheen kesti noin kahdeksan kuukautta.
3. Avovaimo ei ole ottanut yhteyttä. Olemme kyllä tavanneet pari kertaa, mutta hän ei tiedä kuka olen, enkä usko hänen tietävän miehellään olleen suhdetta.
4. Päättyi kun miehen avosuhdekin loppui, muista kuin minusta johtuvista syistä. Asetelma ei enää ollut sama, eikä suhteemme tässä uudessa tilanteessa enää ottanut tulta. Mies lähti omille teilleen ja minä omilleni.
Hyvät kesät Tuijallekin.
Oletteko koskaan ajatelleet kysyvänne suhteenne vaimolta, josko saisittekin koko miehen itsellenne ? Onko rohkeutta edes kysyä ?
jos saisitte, mitä tekisitte ?
Miksi sitä vaimolta kysellään, eiköhän mies tee lopullisen päätöksen, mikä yleensä on vaimon kanssa jatkaminen.
No ei todellakaan. Ensinnäkin eiköhän aikuiset ihmiset tee tuollaisia päätöksiä ihan itse, eli lähinnä sitä kysyisi mieheltä itseltään jos tämän haluaisi. Toisekseen, monet "toiset" naiset eivät halua miestä kokonaan itselleen. Paljon kätevämpää kun miehellä on oma koti, jossa toteuttaa kaikkia vaivalloisia ja ärsyttäviä tapojaan ja jossa vaimo kenties hoitaa miehelle ruuat, pyykit ym. eikä mies näin ollen rasita "toista" naista näillä passauksillaan. "Toinen" nainen voi näin ollen keskittyä nauttimaan vain niistä hyvistä puolista, ilman rasittavia riitoja siivousvuoroista tai lasten hoitamisesta.
Anteeksi nyt vain, kun menen hieman alkuperäisen aiheen ulkopuolelle?!
Itse olen mies ja joutessani näitä juttuja hetken aikaa lueskellut.
Aivan oman arvomaailmani vastaisia juttuja kyllä, vaikka kuinka paljon. Hyvänä esimerkkinä tämä kysely.
Kiinnostaisikin tietää, että mitä ihmettä ajattelee tälläinen ns. toinen nainen? Heh en minä ainakaan haluaisi olla kakkonen yhtään missään. Onko se niin, että tuo ihmisten kuse**aminen on niin jännittävää, että tuollaiseen touhuun lähtee mukaan? Vai tarve pelkälle "helpolle" seksille, ilman velvoitteita.
Kaiken lisäksi itse en ole "petetty, jätetty, surkea vanhapoika", vaan varsinkin avarakatseinen monenlaista elämää nähnyt.
Tuo lähimmäisten kuse**aminen sekä sekä muiden asioihin puuttuminen niin ihmissuhteissa kun muutenkin, ei vaan saa ymmärrystä täältä?
Olisikohan kuitenkin loppujen lopuksi kyseessä tunteet, eihän mielestäni toiseksi naiseksi jäädä roikkumaan jos ei ole minkäänlaisia tunteita.
Ja muista, ei toisen naisen tarvitse kusettaa ketään, mieshän vain kusettaa omaa vaimoaan ja se on sen ongelma.
Eiköhän salasuhteessa ole kaksi aikuista ihmistä, jotka tasan tarkkaan tietävät mitä tekevät ja ne asiat on vain niiden asioita.
Mieti, itsellesi voi mikä päivä tahansa käydä niin että yksinkertaisesti vain rakastut varattuun naiseen, kaikki on elämässä mahdollista.
Ja mietitäänpä ihmissuhteita yleensä, jos saa elämäänsä hyvän ihmissuhteen, niin miksi siitä luopuisi?
Joillakin toisilla naisilla ei ole välttämättä syviä tunteita miestä kohtaan, vaan haluavat vain vakipanon ja pientä läpertelyä siinä sivussa.
Elämältä pitää ottaa kaikki se hyvä minkä saa. Ikävä kyllä hyvää on harvassa.
"Elämältä pitää ottaa kaikki se hyvä minkä saa"
Tuota hieman salaa muuten sisältönä odotinkin:)
Ei tule respectiä tuollaiseen täältä, hyi hemmetti! Moraalista sekä arvoista viis, pääasia että kaiken hyödyn saa irti.
Kyllä mun mielestä 2nd nainen kuse**aa hänkin. Vaikka ei hoitonsa vaimoa tms. tuntisikaan niin mikäli tilanteen tietää oikeasti on hänellä anonyymi? kusetettava.
Miksi kantaa huolta jostain tuntemattomasta?
Mä ajattelen asian niinpäin, että "uhri" voisin ola minä, enkä ole halukas sellaiseen. Sen takia en tuollaista kenellekään toisellekaan tekisi.
Turhaa moralisointia? Ehkä, mutta mä ainakin tulen juttuun itseni kanssa paremmin, kun varon tyhmiä virheitä enkä hankaloita muiden elämää. Kieltämättä erilainen varakkuus näyttää elämääni kiertävän, joten sen puuttuessako mahdollisesti sitten säilytän/arvostan omaa moraaliani;)
Joo, totta saatan joskus ihastua varattun naiseen tietämättäni hänen varattuna olemisestaan.
Heh heh usko pois, että mielenkiinto lopahtaa kyllä, jos sellainen seikka ilmenee, että hän onkin varattu.
Edelleenkin niin inhoan virheitä ja sehän olisi täydellistä ongelmien hakemista, jos lähtisinkin suhteeseen varatun kanssa.
Aivan yhdentekevää, vaikka "valloittaisinkin" hänet pelkästään itselleni.
En minäkään täydellinen ole, joten todennäköisyys tälläisen naisen seuraavaan hyppyyn ulos suhteesta olisi turhan suuri.
Heh voihan se olla, että moraalini kanssa vietän yksin tulevat vuodet mutta pidän sitäkin parempana vaihtoehtona, kun toisista hyötymistä.
Ja hei, en vaahtoile mitään sinkkujen parinvaihteluista. Aivan vapaasti niin monta partneria, kuin huvittaa ja ehtii:))
Ehdin minäkin aikoinani aivan riittävästi itselleni. Vanha en ole vieläkään toki:)
1. Miten henkisesti jaksatte olla toinen nainen
En jaksanut, koko typerä seksisuhde oli pelkkä suuri erehdys ja vastenmielinen vankila.
2. Kauanko olette olleet?
Sitä kesti lähes 1,5 vuotta kun mies ei suostunut lopettamaan vaikka olisin halunnut ja tyhmä kun olin, lankesin jatkamisaneluihin kerran toisensa jälkeen.
3. Onko vaimo ottanut yhteyttä, jos niin mihin tyyliin?
Ei, salaista oli. Pelkäsin sitä kyllä koko ajan sillä aikaisempiin naikkosiin vaimo oli ollut yhteydessä ja nöyryyttänyt heitä julkisesti (mikä oli ihan oikein!).
4. Miten salasuhteenne päättyi?
Aloin vihata tuota tilannetta siinä määrin että sain riuhtaistua itseni irti vaikka edessä oleva yksinäisyys tuntuikin tyhjältä. Mutta kyllä kannatti. Enää ikinä en ryhdy tuollaiseen raukkamaiseen touhuiluun. Se on väärin kaikille kolmelle, pahimmassa tapauksessa neljälle tai useammallekin. Tarkoitan että lapsetkin, jos niitä on, aistivat niljakkaan vilpillisyyden ilmapiirin, niin ainakin minä muistan kokeneeni sen vihantunteen kun isällä paljastui olleen toisia naisia ja se on antanut pysyvän leiman käsityksestäni omasta isästä - eikä se leima ole mitenkään kaunis.
Suurta häpeää. Vastenmielistä, oksettavaa.