Suhteet harkinta-ajalla

Ihmettelen suuresti tuota seuran hakua jo harkinta-ajalla. Kyllä se pitäisi rauhoittaa kaikelta suhteisiin liittyvilta asioilta.
Mikä kiire sen uuden suhteen saamiseen oikein on. Ensin asiat yhden kanssa selviksi ja vasta kun on rakentanut uudelleen oman elämänsä j asenkin jälkeen vielä kokee, että pitää nyt löytää joku.
Tosin harkitsisin itse pitkään, niin puutetta en seksistä koe, enkä tule kokemaan, sillä minulla on ystäviä, jotka varmasti eivät jätä pahassakaan paikassa.

Ohjeeksi antaisin, että paremminkin hankkikaan yksi, kaksi oikein hyvää ystävää, jotka ovat luotettavia ja ovat tukena ja keskusteluapuna, kuuntelijoina.
Nämä ystävät ovat kulan arvoisia ja mikään uusi suhteenne ei koskaan voi korvata heitä.
Luultavasti uusi suhde yrittää vieroittaa teidät vain ystävistänne, sillä kovin usein nämä uudet suhteet eivät teitä raksta, ovat hakemassa seksiä ja hyväksikyttämässä muutoinkin.
silloinkin kun uusi suhteenne todellakin määrittelle ja ohjeistaa, pitäisi hälytyskellot soida ja kovaa, sillä tämä yrittää todella hyväksikäyttää sinua.
uusi suhde harkinta-ajalla ja ennen ei ole rakkautta, se on vain joko kosto tai ulkokuoren näyttely.

Minusta taas on turhaa pelätä elämää ja rakkautta. Jos harkinta-ajalla ihastuu tai peräti rakastuu, ei kukaan voi vaatia sinua odottamaan kunnes ero on selvä. Kun oikean ihmisen kohtaa, se ei katso aina edes sitä, että olet aviossa. Jos teillä kuitenkin ero vireillä, on tähän ollut painavat syyt. Älä anna ajan kullata muistoja, vaan katso eteen päin elämässä. Jotain parempaa voi olla tulossa kun vaan uskallat.

Toki monelle on helpointa, että saa mielessään yhden suhteen 'alta pois' ennen kuin on edes kykenevä uuteen. Mutta mikset ottaisi onnea vastaan jos sellainen on tarjolla? :)

Kyse on enemmänkin siitä, että jos jättäjän viesti on ollut hyvin vahva ei-enää-ikinä ja varma ero, niin onko sitä jäätävä odottamaan loppuun saakka. Mielestäni harkinta-aika on nimenomaan harkinta-aika, mutta jättäjälle se oli lopullinen jo hakuvaiheessa. Tällöin olisi silkkaa kiusantekoa vaatia, että jätetty olisi ollut uskollinen rakkaudesta?

Jos kyse olisi esimerkiksi siitä, että ero olisi tullut vaikkapa nyt seksittömyyden takia niin tulisiko toista odottaa vielä loppuun saakka, josko halut vielä löytyvät?

Kyse ei ole nyt siitä, että rakkaus olisi loppunut vaan usko yhteiseen tulevaan. Haussa ei ole mikään uusi rakkaussuhde eikä ylipäätään mikään suhde, mutta jos kohdalle sattuu esimerkiksi tällainen hyväksikäyttäjä niin onko syyllinen se heikko haluttomasti eronnut vaiko se kuka tilannetta hyväksi käyttää? Tuleeko olla tilivelvollinen jos yhteen palaa ja näin on käynyt esimerkiksi?

Pettäjä mikä pettäjä harkinta-aikana jos vieras ihminen niin kiehtoo,senhän se vain kertoo että uuden kumppanin hakija ei edes harkitse vaan haluaa uutta verta elämään harkinta-ajan kustannuksella,eli ei edes kunnioita 6kk harkintaa yksin.

No mun mielestä jos jättäjä on lähtiessään jo selvästi ilmaissut, että yhteenpaluuta ei ole luvassa niin miksi ihmeessä pitäisi kunnioittaa mitään harkinta-aikaa? Pitääkö ihmisten pitää elämänsä seisahduksissa ihan vaan sen takia, että tällainen harkinta-aika on keksitty? Lähtökohta jos on, että paluuta ei entiseen ole niin so what? Ja huom, jos nimenomaan se eroa hakenut osapuoli sitten päättääkin surprise surprise vaihtaa mieltään ja tullakin takaisin niin kyllä kai siinä on sillä jätetylläkin joku sananvalta ottaako takasin vai ei. Jos siis lähtökohta on se, että se eroa hakenut osapuoli nimenomaan on tehnyt selväksi, että paluuta ei ole niin eiköhän se ero ole hänen puoleltaan ollut jo niin selvä, että ei siinä enää tarvitse miettiä pettääkö vai ei. Ei petä.

Olen eronnut mies ja erostani ei ole kovin kauan aikaa. Talvella vaimoni kertoi, että hänellä on toinen mies. Olihan se kova shokki, mutta erosimme kuitenkin yhteisymmärryksessä. Ei minulle tullut mieleenkään, että harkinta-aikana en olisi voinut ihastua, rakastua tai olla etsimättä uutta suhdetta. Elämä meni kuitenkin niin, että en keneenkään halunnut vakavasti suhtautua. Halusin möyriä itsesäälissäni ihan rauhassa ja ymmärsin, että tekisin väärin jotakuta naista kohtaan jos aloittaisin vakavan suhteen. ½ vuotta meni ja minä itse hain lopullista eroa. Se oli jostain syystä entiselle vaimolleni kova paikka. Hänen uusi miehensä oli lähtenyt. Eksäni kyseli, että pitäisikö meidän vielä kuitenkin yritää rakentaa jotain uutta ja puhui juuri tuosta harkinta-ajasta. Mutta minulla oli se tunne, että ei meillä mitään harkinta-aikaa ollut. Meidän avioliitto loppui siihen, kun eksäni ilmoitti olevansa toisen miehen oma. Ja vaikka minulla ei mitään "seikkailuja" ollutkaan, niin koen että vaikka olisi ollutkin, niin en missään tapauksessa olisi hänelle tilivelvollinen vaikka olisimme yrittäneet vielä yhdessä jatkaakkin.