Olen ollut suhteessa n. puolen vuoden ajan itseäni noin 20-vuotta vanhemman miehen kanssa. Itse olen 27 ja mies on 47. Arvomaailmamme ja ajatusmaailmamme on hyvin pitkälti samanlainen ikäerosta huolimatta. Ehdimme tuntea noin vuoden verran ennen kuin aloimme suhteeseen. Yleensä meillä on yhdessä mukavaa, nautimme toistemme seurasta ja ainakin omasta mielestäni kummallakin on syviä tunteita toista kohtaan.
Sovimme, että vietetään mukavaa aikaa yhdessä sillä tavalla pyyteettömästi ja iloisella mielellä. Nyt on kuitenkin niin, että minua on alkaneet häiritä erinäiset asiat. Ensinnäkin se, että jostain syystä minulta on mennyt itsetunto kokonaan. Välitän miehestä todella paljon, oikeastaan voisin sanoa että en vielä kenestäkään miehestä ole samalla tavalla lyhyen elämäni aikana välittänyt. Olen hänestä aika mustasukkainen, mitä en ole aikaisemmissa suhteissa ollut. Tämä on aiheuttanut kränää välillemme. Toisaalta on ollut tilanteita, missä hän on antanut aihettakin. Selitys on ollut tyyliin, että kyse oli leikin laskemisesta (kyse oli baari-iltana toisen naisen koskettelemisesta).
Tämän lisäksi olen pohtinut, mietinkö aivan tuhraan tällaisia asioita, koska suhteellamme ei muutenkaan ole tulevaisuutta. En ole aikeissa perustaa perhettä hänen kanssaan, koska en ole valmis sellaiseen ja tuskin hänkään haluaa muuta kuin seurustelua tällä nykyisellä tasolla. Molempien töiden puolesta yhteinen aikammekin on aika rajattua.
Mietin että tuhlaanko aikaani hänen kanssaan? Minulle päätöksenteko on aina ollut hyvin vaikeaa. Tuntuu jotenkin hankalalta tehdä sitä lopullista päätöstä.
En tiedä kirjoitanko tänne vain siksi, että haluan varmistua todella omista aikeistani erota miehestä. Se tuntuu vaikealta, koska hän on ollut minulle myös tärkeä ystävä tämän kaiken aikaan, ja siis ennen kuin aloimme pyöriä kimpassa. Olisi mukava kuulla ulkopuolisten näkökulmaa asiaan.
Sovimme, että vietetään mukavaa aikaa yhdessä sillä tavalla pyyteettömästi ja iloisella mielellä. Nyt on kuitenkin niin, että minua on alkaneet häiritä erinäiset asiat. Ensinnäkin se, että jostain syystä minulta on mennyt itsetunto kokonaan. Välitän miehestä todella paljon, oikeastaan voisin sanoa että en vielä kenestäkään miehestä ole samalla tavalla lyhyen elämäni aikana välittänyt. Olen hänestä aika mustasukkainen, mitä en ole aikaisemmissa suhteissa ollut. Tämä on aiheuttanut kränää välillemme. Toisaalta on ollut tilanteita, missä hän on antanut aihettakin. Selitys on ollut tyyliin, että kyse oli leikin laskemisesta (kyse oli baari-iltana toisen naisen koskettelemisesta).
Tämän lisäksi olen pohtinut, mietinkö aivan tuhraan tällaisia asioita, koska suhteellamme ei muutenkaan ole tulevaisuutta. En ole aikeissa perustaa perhettä hänen kanssaan, koska en ole valmis sellaiseen ja tuskin hänkään haluaa muuta kuin seurustelua tällä nykyisellä tasolla. Molempien töiden puolesta yhteinen aikammekin on aika rajattua.
Mietin että tuhlaanko aikaani hänen kanssaan? Minulle päätöksenteko on aina ollut hyvin vaikeaa. Tuntuu jotenkin hankalalta tehdä sitä lopullista päätöstä.
En tiedä kirjoitanko tänne vain siksi, että haluan varmistua todella omista aikeistani erota miehestä. Se tuntuu vaikealta, koska hän on ollut minulle myös tärkeä ystävä tämän kaiken aikaan, ja siis ennen kuin aloimme pyöriä kimpassa. Olisi mukava kuulla ulkopuolisten näkökulmaa asiaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei kannata olla suhteessa, jolla ei ole tulevaisuutta. Epärehellisyys itseä kohtaan vie itsetunnon. Löydät vielä melko varmaan miehen, jota voit rakastaa 24/7 ja jonka kanssa haluat olla lopun elämäsi, perustaa perheen yms.
Aito vapaus. Aito rakkaus.
Millään suhteella ei sinänsä ole tulevaisuutta. Tässä hetkessä eletään.
Aloittaja on mustasukkainen miehestään, selvä merkki että ei ole valmis lopettamaan suhdetta.
Valitettava tosiasian on, että miehesi on noin 50-55, kun sulla alkaa biologinen kello raksuttaa lasten hankkimista ajatellen. Miehesi on varmasti jo kotileikkinsä leikkinyt, joten sinun kannattaa toimia järkevän itsekkäästi, jos haluat perheen jossain vaiheessa.
Muutoin en näe ikäeroa kumpaankaan suuntaan esteenä parisuhteelle, jos vaan arvomaailma natsaa. Seurustelin vielä vuosi sitten itseäni 24 vuotta nuoremman naisen kanssa. Suhteella ei ollut tulevaisuitta em. syistä. Pistin poikki heti alkumetreillä koska a) en halunnut, että nuori nainen jää roikkumaan minuun ja jättää potentiaalisemmat kumppanit huomiotta b) en halunnut tulla lempatuksi 10 vuoden kuluttua, kun nainen haluaa perheen. c) totta puhuen, ei meillä arvomaailmakaan hirveen hyvin natsannut.
Jos jo nyt mietit sitä, että olette liian erilaiset, niin se tunne ei tule katoamaan kuukausien/vuosien/vuosikymmenten jälkeenkään. Jos yrität väkisin saada suhteen onnistumaan, niin voin omakohtaisesti sanoa, että siitä ei tule yhtään mitään. Päinvastoin haaskaat vain vuosia turhassa suhteessa, kun voisit senkin ajan etsiä "sitä oikeaa".
Noinkin iso ikäero ei ole vain numeroita, vaan kyse on siitäkin, että olette ihan eri ikäpolvea. Silloin käy helposti niin, että nuorempi huomaamattaan teeskentelee olevansa kypsempi kuin mitä oikeasti on. Vaikka arki sujuisi ihan OK, niin minusta miehen pitäisi olla myös hyvä kaveri, koska parisuhteessa vietetään kuitenkin niin paljon aikaa. Iso ikäero voi johtaa juuri siihen, että teidän on vaikea olla samalla aaltopituudella.
Vanhemman ja kokeneemman kanssa seurustellessa kannattaa aina selvittää, että millainen parisuhdehistoria hänellä on. Jos aiemmat suhteet ovat kaatuneet pettämiseen, mies on kova juhlimaan, flirttailemaan ja hauskuuttamaan muita naisia tai parisuhdehistoria sisältää vain lyhyitä suhteita, niin juoksisin karkuun ja kovaa!
Olen noin 50-vuotias mies ja minulla on ollut useampikin suhde 20-30 -vuotiaaseen naiseen ennen kuin nyt vakiinnuin nyt noin 30-vuotiaan naisen kanssa.
Unohda ikäero itseisarvona. Se on vain lukuja. Olennaisempaa on miten kaksi ihmistä toimii ja viihtyy keskenään. Keskity mietinnässäsi juurikin siihen, mitä haluat elämältä.
Vaikka sanot, ettei suhteellanne ole tulevaisuutta, niin vaikuttaa kuitenkin siltä, ettet ole käynyt keskustelua itsesi kanssa loppuun asti vielä? Miksi et halua hänen kanssaan tulevaisuutta/perhettä? Entä jos haluaisitkin, niin kestäisitkö sen, että läheisesi, ystäväsi, naapurisi ja jotkut suvaitsemattomat vastaantulijatkin katsoisivat teitä aina kieroon.
Useimissa maailman maissa tuollainen 20-30 vuoden ikäero ei ole sittenkään mitään kummallista. Joissain maissa jopa sellaista pidetään edullisimpana. Skandinaviassa ikäeroa katsotaan todella pahalla silmällä, mutta Etelä-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa tilanne on aivan toinen.
Varoitan kysymästä neuvoa tällaisilta foorumeilta, koska täällä mielipidettään tyrkyttävät ihmiset, joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta. Teinin mielipiteelle ei kannata antaa paljoa painoarvoa eikä sellaiselle keski-ikäiselle naiselle, joka on miehensä nuorelle naiselle menettänyt. Luuloja ja uskomuksia kyllä piisaa, mutta kuuntele mielummin niitä, joilla on omakohtaista kokemusta. Pahimpia ovat ne, jotka kertovat keksittyjä legendoja.
Itselleni, nykyiselle puolisolleni tai exälleni ikäero ei ollut koskaan ongelma, mutta me olemmekin aika vahvoja ihmisiä ja rakkautemme on ollut muiden suvaitsemattomuutta suurempi.
Annan lopulta tärkeimmän neuvon kaikista: Ole rehellinen itsellesi.
Mielestäni taas täällä ei kannata kysellä aiheesta kaltaistesi ukkojen takia, jotka uskottelevat että ilman muuta noinkin raju ikäero on vain numeroita ja tottakai suhde on yhtä auvoa ym. Vaarallinen päähänpinttymä ja yritätte sitä vielä tuputtaa oikeasti vaikeassa tilanteessa oleville ihmisille.
Ikäero ei ole vain lukuja jos kyseessä on ap:n kaltainen tapaus. Sukupolven väliset erot usein korostuvat mitä enemmän ikäeroa tulee lisää ja jos aloittaja jo tietää ettei suhteella ole tulevaisuutta niin ei kannata jatkaa. Löydät varmasti mukavan, nuoremman miehen jonka kanssa voitte perustaa perheen tasavertaisina kumppaneina eikä niin, että "iskä" on jo toinen jalka haudassa kun lapsi on aikuisuuden kynnyksellä. Pahimmassa tapauksessa jäät yksin lapsen/lapsien kanssa koska miehet kuolevat muutenkin nuorempina. Ja tämä ei ole mitään pirujen maalailua seinille vaan ihan puhdas fakta johon on järkevääkin kiinnittää huomiota. Jos haluaa olla tyhmä ja sivuuttaa sen nuoremman puolisonsa hyvinvoinnin niin siitä vain, toivottavasti edes nuorempi osapuoli osaa ajatella omaa parastaan..
Ja mielestäni tuokin kertoo miehestä aika paljon että hän baarissakin lääppii muita naisia ym. eli hänkään ei pidemmän päälle varmasti ole kovin vakavissaan.
No kyllä, ainoa syy siihen miksi se on noissa mainitsemissasi maanosissa yleisempää ja edullista, on raha. Toisin sanoen naisen taloudellinen itsenäisyys on harvinaista. Sama toisin päin Afrikassa, jossa vanhat mummot menevät naimisiin nuorten poikien kanssa selittäen että tässä kulttuurissa ei ikäerolla ole merkitystä. Koko suku "rakastaa" vanhaa vaimoa, joka maksaa kaiken. En ole koskaan kuullut nuoresta, kauniista ja varakkaasta naisesta joka naisi vanhan varattoman miehen. Oletko sinä? Niin arvelinkin.
Joo, siis omat puolueellisuutensa tuollakin miehellä, joka varoittelee teinien ja naisten mielipiteistä: niinkuin hänen omat juttunsa ei olisi puolueellisia. Lisäksi on mielestäni hassua, että koko ajan on noin paljon nuorempi kumppani, eikä oman ikäisiä tms. että siis tuntuu että se ikä on oikeasti se juttu enemmän kuin luonne tai oikean kumppanin etsintä. Muutama voisi olla tietty, mutta hän itse mainostaa enemmän tuota kaavaksi ja tavaksi kuin sattumaksi tms... On ihan yhtä outoa etsiä iän perusteella kun hylätä iän perusteella. PInta on pintaa molempiin suuntiin ja hänen mielipiteensä on yhtälailla propaganda-tyypppistä kuin näitten "katkerien naisten" tai "teinien". Aika lapsellista tuon ikäiseltä mieheltä.
Mutta kysymykseesi nuoresta ja kauniista naisesta joka naisi vanhan ja varattoman miehen, niin kyllä olen kuullut ja tuntenut useammankin. 20-30-vuotiaan naisen ja 15-25 vuotta vanhemman ihan tavallisen miehen. Kyllä, tunnen, ei ole rahalla ollut mitään tekemistä koko asian kanssa: koska sitä ei ole. Kyllä ihmiset ihastuvat ja rakastuvat ikäeroillakin, ilman rahaakin. Tunnen myös muutaman toisinpäin, että nainen on vanhempi 10-15 vuotta ja yhden parin joilla ikäeroa on 22 vuotta: nainen vanhempi ja liittoa 30 vuotta takana. Eli siis kun maailmaa kiertää ja siihen riittää Suomikin, nämä ovat kaikki suomalaisia pariskuntia, huomaa, ettei ikäerot ole täälläkään kovin ihmeellisiä. Vaan aika tavallisia ja 10 vuotta ei aikuisilla edes ole ikäero vielä.
Jostain syystä siitää saadaan otsikoita ja juorujen aiheita, - jos se tiedetään.
Kyllä siis ikäerot ovat olleet ihmisillä aina ihan normaaleita suhteita siinä missä kaikki muutkin, - ja päin vastoin.
Mitä tulee ap:n aloitukseen, mielestäni heillä ei ole kyse oikeasti ikäerosta, vaan siitä, minkä ap sanoo suoraan: hän epäilee koko suhteen suuntaa, heidän toiveitaan, eikä heillä tunnu edes synkkaavan riittävän hyvin, kun tulevaisuutta ei edes halua ajatella, ja ap:llä on huono itsetuntokin. Eli joku kriisi elämässään nyt. Eihän kaikkia suhteita ole tarkoitettukaan ikuisiksi, ja heidän suhteensa lienee siis yksi näistä. Jos he oikeasti olisivat rakastuneita ja onnellisia, ei nuo olisi ongelma.
Minä välitän koirastanikin syvästi, joten se siitä ilmaisusta. Ystävänkin kanssa voi olla mukavaa ja toistensa seurasta voi nauttia.
Yhtään rakkauden ilmaisua ei tullut. Se siitä suhteesta. Aikansa kutakin.
Ilmaisin ehkä väärin tuon "nuori nainen-vanha köyhä mies" -yhtälön. Tarkoitin tällä enemmän kuin 10-20 vuoden ikäeroja ulkomailla. Eli näita parikymppinen thai/kuubalais/venäläistyttö, viis-kuuskymppinen länsimainen mies. Tottakai voi rakastua eri ikäiseen ihmiseen. Varmaan yleensä aika selkeitä tapauksia.
Mitä tarkoittaa "ajan tuhlaaminen" ?
Jos koet, että _ ilman_ suhdetta ko. mieheen saat aikasi lisääntymään ja mystisesti aikasi rikastumaan, niin kaipa sitten olisit onnelisempi sen arvokkaan Ajan kanssa?
Aina korostetaan nykyhetkeä ja kuinka VAIN nykyhetkessä voi elää. Mutta sitten samaan hengenvetoon spekuloidaan "ajan tuhlaamisella". Ei ummarra kokonaan.
Kiitos vastauksista!
Ajan tuhlaamisella tarkoitin sitä, että kannattaisiko minun tämän tilanteen sijaan vaikka keskittyä oman elämäni rakentamiseen yksin eikä suhteeseen jossa ei periaatteessa ole tulevaisuutta.
"Vaikka sanot, ettei suhteellanne ole tulevaisuutta, niin vaikuttaa kuitenkin siltä, ettet ole käynyt keskustelua itsesi kanssa loppuun asti vielä? Miksi et halua hänen kanssaan tulevaisuutta/perhettä? Entä jos haluaisitkin, niin kestäisitkö sen, että läheisesi, ystäväsi, naapurisi ja jotkut suvaitsemattomat vastaantulijatkin katsoisivat teitä aina kieroon."
On totta, että en ole vielä miettinyt tätä asiaa loppuun. Pelkään että jossain vaiheessa itse alan pohtimaan, olenko tehnyt vääriä päätöksiä. Lähipiiri on ollut ihan ok tämän asian kanssa, vaikka toki toivoisivat varmasti minulle jotain muuta. Tuolla nykyhetki -asenteella olemme menneetkin, ettei turhia paineita tulevaisuudesta oteta, mutta oma epävarmuuteni tässä eniten mietityttää. Harmi vain kun tunteet toista kohtaan ovat niin voimakkaat.
Mies on sanonut niin, että rakastaa minua paljon ja on hyvin kiintynyt minuun. Hän on myös luonteeltaan "hullutteleva" ja leikkimielinen ja onkin sanonut ettei aio muuksi muuttua. Tosin toisen muuttamisessa tässä ei ole mielestäni edes kyse. Toivoisin vaan että sanat ja teot kulkisivat käsi kädessä. Itse ainakin haluan käyttäytyä toista kunnioittaen, vaikka kuinka voisikin leikkimielellä hullutella jonkun miehen kanssa, tarkoittamatta sillä mitään sen enempää.
Voihan se olla että hänellä on enemmän elämänkokemusta ja näkemystä jo elämään, eikä jaksa ottaa niin vakavasti. On myös muita asioita, jotka horjuttavat minun luottamustani häneen. Silloin ei varmasti mikään suhde voi toimia, oli sitten ikäeroa tai ei. Ja kuitenkin näin alkuvaiheessa suhdetta. Ja siis todellakin ymmärrän leikinlaskun, toisten kanssa tanssimisen ja pelleilyn. Mutta nämä tietyt aiemmat tapahtumat saavat harmittomankin toiminnan näyttämään silmissäni vastenmieliseltä.
Toisaalta kai luottamus on sitä, että ottaa riskin tulla loukatuksi. Mustasukkaisuus on varmaan pyrkimys kontrolloida omia pelkojaan loukatuksi tulemisesta.
Rakkauteen kuuluu riski ja luottamus. Ilman riskiä ei voi voittaa, mutta sen kanssa voi myös hävitä. Luottamus on ennenkaikkea päätös itsensä kanssa. Kun sen tekee, rakkaus nousee ylpeyden yläpuolelle.
Toivotan sinulle onnea ja rauhaa.
Mieti 20-30-vuoden päähän. Haluatko olla miehesi hoitaja tai vaipan vaihtaja?
Itse olet silloin 47 - 57-vuotias ja miehesi on 67-77 : )
Hoh hoh ... ja taas on joku maailmanviisain levittämässä omia oppejaan ...
Siis mitä "oppeja" nuo muka ovat? Ihan tervettä maalaisjärkeä kun käyttää niin tajuaa ettei se reilusti vanhempi kumppani ole kovin hyvä valinta..
Jepulis, mun mieheni on vain 3 vuotta minua vanhempi ja jo nyt pikkasen liian dementoinut minulle. Jos se olisi 20 vuotta minua vanhempi, niin varmasti olisin nyt hänen omaishoitajansa. Ei noista geeneistä koskaan voi tietää, siksi on parempi pelta hiukan varman päälle ja ottaa melko samanikäinen puoliso. XD
Yhtä hyvin ko. tapauksessa voi olla niin päin että ukko on pirteä ja urheileva 8kymppinen ja nainen dementikko 5kymppinen.
Voi olla, muttei "yhtä hyvin". Eli todennäköisyydet sairauksille kyllä kasvavat mitä vanhemmaksi ihminen tulee. Se nyt vain on fakta.
"Jaa että ne nuoret ei muka koskaan kuole? Just yks teininisti kuoli yliannostukseen, eikä se ollu ehtiny olla täys-ikänen kun muutaman kuukauden. Ei siis kannata mennä nuoren kanssa kun ne on niin varomattomia ja niille käy enemmän onnettomuuksia kun aikuisille"
Kukaan ei pysty sanomaan huomisesta. Voihan ne kuolla täsmälleen samaan aikaan vaikka autokolarissa tai lentokoneturmassa, eikä sillon ole mitään merkitystä niiden ikäerolla!
Tärkeintä parisuhteessa on se että nyt viihtyy toisen kanssa riippumatta sen iästä, painosta, varakkuudesta, ihon väristä, ym..
Mieti onko sun hyvä olla sen ihmisen kanssa kun olette kaksin kotona? Tekeekö hän sinut onnelliseksi?
Mielummin olen rakastamani ihmisen kanssa edes 5-10 vuotta onnellinen kun onneton 40 vuotta ihmisen kanssa jota en rakasta.
Itse olin pitkälle toistakymmentä vuotta naimisissa täsmälleen saman ikäisen kanssa, onnettomana. Kuvittelin että kun ulkoisesti kaikki näytti hienolta, se riitti. Sitten eräänä päivänä tajusin etten voi enää jatkaa teeskentelyä ja jätin hänet. Nyt olen ollut jo 5 vuotta onnellisessa yli 20 vuoden ikäeroisessa parisuhteessa, enkä vaihtaisi mistään hinnasta näitä ihanaa 5 vuotta, noihin onnettomiin vuosiin, vaikka ne jatkuisivat elämäni loppuun asti.
Kuuntele sydäntäsi
Miksi postaat tätä samaa p.askaa molempiin ikäerokeskusteluihin? Ärsyttää kun nämä vanhat käävät täällä syyttelevät niitä vastaajia puolueellisiksi, joiden mielestä ikäero tuhoaa suhteen. Samaan aikaan he itse suoltavat omaa puolueellista propakandaansa suuren ikäeron "mukavuudesta" ja paasaavat että ikä on vain numeroita ja lässyn lää, ei se merkitse mitään. Jos ikä ei merkitse mitään niin miksi sen kumppanin sitten täytyy olla aina nuorempi? Miksi ei ole mahdollista rakastua siihen oman ikäiseen tai jopa vanhempaan kumppaniin? Ainiin, se ikäerohan toimii vain yhteen suuntaan ja sen täytyy toimia vain naisen kohdalla, muuten hän on pinnallinen p.aska. Mutta miehen ei tietenkään täydy ottaa vanhempaa naista eikä hän silloin ole yhtään pinnallinen, tietenkään..
"Kukaan ei pysty sanomaan huomisesta. Voihan ne kuolla täsmälleen samaan aikaan vaikka autokolarissa tai lentokoneturmassa, eikä sillon ole mitään merkitystä niiden ikäerolla!"
Kumpi on todennäköisempää: Se, että lähes samanikäisestä pariskunnasta jompi kumpi kuolee lentokoneonnettomuudessa, vai se, että reilusti vanhempi osapuoli kuolee vanhuuteen? Niin, sitä minäkin. Se vanhuus tulee joka tapauksessa, mutta onnettomuuden mahdollisuus ei ole läheskään niin todennäköinen.
vähä taukki?Keskenkasvuisen ja mitään mistään ymmärtämättömän tollukan tekstiä.
Mikähän oli tämän viestin pointti? Oliko käppänän vain pakko päästä arvostelemaan järkevämpää tekstiä kuin mitä itse pystyy tuottamaan?
Tekstissä ei ollut järjen hiventäkään.
Miksei ollut? Siksikö, että minä osasin perustella asiani jotenkin enkä lähettele jotain typeriä yhdenlauseen postauksia vailla perusteluita tai mitään muutakaan järkevää sisältöä?
Se nyt vain sattuu olemaan puhdas fakta että vanhuuteen kuolee "pikkaisen" suuremmalla todennäköisyydessä kuin lentokoneturmaan. Ja on myös suuremman luokan typeryyttä ottaa itseään reilusti vanhempi kumppani, varsinkin jos tuo kumppani ei kelpuuta kuin nuoria naisia. Mihin katosi se "rakkaus ei katso ikää", mitä nämä käävät viljelevät niin ahkerasti? Miksi nainen on pinnallinen ja typerä jos hän ei halua vanhempaa miestä, mutta mies ei ole pinnallinen sanoessaan että vanhempi, tai edes oman ikäinen, nainen ei kiinnosta?
Monia muitakin pointteja tekstissäni oli. Sinun ainoa argumenttisi taas on: "no ei tossa kyllä ollu järkeä". Antaa sinusta todella älykkään kuvan mutta ymmärtäähän sen, kun ei löydy mitään järkevää vasta-argumenttia vaikka kovasti olet eri mieltä..