Oletetaan, että vastavalmistunut, noin 25-vuotias YTN haluaa vakiintua. Hänellä on kaksi kilpakosijaa:
Herra 1: Tasoltaan YTM, 30-35-vuotias, suhteellisen lahjakas ja ammatillisesti ns. Helsingin tasoa. Saavuttanut jo ihan mukavan aseman työelämässä ja tuottaa kohtuullista kassavirtaa. Ei kuitenkaan merkittävää lisäpotentiaalia.
Herra 2: Tasoltaan YTM, noin 25-vuotias, huomattavan lahjakas ja ammatillisesti ns. Lontoon tasoa. Ensimmäisessä "oikeassa" työtehtävässään, ei siis vielä saavuttanut juuri minkäänlaista asemaa, mutta lahjakkuus on pistetty merkille ja potentiaalia löytyy mennä vaikka kuinka pitkälle. Saattaa tulevaisuudessa tuottaa suurtakin kassavirtaa.
Onko herra 1 automaattisesti niskan päällä olettaen, että muilta ominaisuuksiltaan herrat ovat samalla tasolla eli miellyttävät neitiä yhtä paljon? Miten neiti lähtisi purkamaan tätä kiperää pariutumisprobleemaa?
Herra 1: Tasoltaan YTM, 30-35-vuotias, suhteellisen lahjakas ja ammatillisesti ns. Helsingin tasoa. Saavuttanut jo ihan mukavan aseman työelämässä ja tuottaa kohtuullista kassavirtaa. Ei kuitenkaan merkittävää lisäpotentiaalia.
Herra 2: Tasoltaan YTM, noin 25-vuotias, huomattavan lahjakas ja ammatillisesti ns. Lontoon tasoa. Ensimmäisessä "oikeassa" työtehtävässään, ei siis vielä saavuttanut juuri minkäänlaista asemaa, mutta lahjakkuus on pistetty merkille ja potentiaalia löytyy mennä vaikka kuinka pitkälle. Saattaa tulevaisuudessa tuottaa suurtakin kassavirtaa.
Onko herra 1 automaattisesti niskan päällä olettaen, että muilta ominaisuuksiltaan herrat ovat samalla tasolla eli miellyttävät neitiä yhtä paljon? Miten neiti lähtisi purkamaan tätä kiperää pariutumisprobleemaa?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tulemme saamaan tähän hellyttäviä vastauksia, koska naiset osaavat paremmin dissata ja kontata.
Niin, unohtui pyytää, että ne joiden mielestä tasoja ei ole olemassa ja/tai joiden mielestä raha, status ja asema eivät merkitse mitään parinvalinnassa, jättäisivät vastaamatta.
Sittenhän sä et olisi montaa vastausta saanutkaan. :-) Eli kysymys olis yhtä kuin turha.
Mä osaan kontata discossa. Mitä saan palkinnoksi?
Se vähän riippuu siitä mitä neiti YTN haluaa itse elämältä. Herra 1 olisi siinä mielessä turvallinen valinta, että herralla on jo asemaa ja kokemusta työelämässä ja vakaa elämäntilanne, haluaa ehkä perheen 5 vuoden sisällä ja tasapaino siirtyy työelämästä toivottavasti muille elämän osa-alueille. Herra 2 taas luo vasta uraansa ja todnäköisesti se käynnistyykin kohta tohinalla (tässä sadussa) ja sitten herraa viedäänkin työmaailmassa.
Jos neiti YTN arvostaa vain rahaa hän valitsee herra 2:n. Jos taas vakautta ja sittä että mies on ehkä joskus kotonakin, hän valitsee herra 1:n.
Ulkonäköasioissa ei kannata ainakaan diskontata, se kun on katoavaista kuitenkin. Siksi miestenkin kannattaisi valita nainen luonteen ja mukavuuden perusteella, kaikilla kun ei ole mahdollisuutta vaihtaa nuorempaan keski-ikäisenä. Paitsi siltä osin, että jos mies on varakas hänellä on varaa maksaa ulkonäköhoitoja naiselle, siihen sitä rahaa meneekin.
Ok, mutta ei ole mitenkään varmaa että herra 2:sta tulee menestyjä. Jos hän ei saa mahdollisuutta osoittaa kykyjään, saattaa hän jäädä junnaamaan paikalleen. Jos tulisi lama, hän saisi kenkää ensimmäisten joukossa (koska olisi nuorimpia) eikä laman aikana välttämättä avautuisi mahdollisuuksia. Eli herra 2 olisi myös riskialttiimpi vaihtoehto.
Kuka vaan voi saada kenkää ja epäonnistua suunnitelmissaan. Ei se ikää katso. Koko elämä on yhtä suurta riskiä. Aamulla voit paskahuusissa kompastua mattoon ja lyödä pääs kohtalokkain seurauksin. Elämä jää elämättä, jos kauheesti laskelmoi ja pelkää. :-)
Eiköhän sitä kaksi ihmistä yhtenä parina konstit keksi, jos toinen menettää työnsä. Miten siitä eteenpäin. On sitä maailmassa pahempiakin esteitä ylitettävänä.
koska tasoja ei ole olemassa ja raha, status ja asema ei merkitse mitään.....
haluaako moni muka kumppanin eri sukupolvesta? eiköhän tossa iässä normaali ikäero ole n. 5, ei 10 vuotta. jos siis on valinnanvaraa.
mutta asiaan
ammatillisesti ns. Helsingin tasoa.
ammatillisesti ns. Lontoon tasoa
keksitkö itse vai käytetäänkö teillä koulussa tämmösiä termejä?
Eikö aika monet naiset halua hieman itseään vanhemman miehen? Ja vastaavasti monet naiset pitävät omanikäisiään miehiä junnuina.
Meillä käytetään duunissa termiä Lontoon taso kuvaamaan jotain, mikä on priimaa ja viimeisen päälle tehtyä. Termi ei ole keksimäni, mutta käytin sitä tässä hieman eri merkityksessä.
Helsingin taso vs. Lontoon taso on karkeasti ottaen sama kuin SM-liigakiekkoilija vs. NHL/KHL-pelaaja.
joo ymmärsin mitä tasot meinaa, kiinnosti vaan onko ne vaikka kauppakorkeessa käytössä vai ihan omiasi
kai ne hakee vähän vanhempaa. mun mielestä 10 vuotta kaksvitosena on vaan aika paljon. kun mä olin 25 niin en voinut kuvitellakaan olevani 5 vuotta nuoremman kanssa... nyt muutaman vuoden vanhempana ehkä just 5 vuotta nuorempi kävis mut ei kyl mikään 10 vuotta nuorempi. tuskin mä mitenkään poikkeava olen joten miks joku kolmevitonen haluais naimisiin melkein teinin kanssa?
Nyt olet väärällä palstalla tuon viimeisen kysymyksesi kanssa.
niihin palstan "teininaisiin"
Minä naisena valitsisin sen miehen, jota rakastan ja joka on sellainen, joka haluaa elämältä samoja asioita kuin minä. Haluaisin miehen, joka haluaa naimisiin ja kun on opinnot ohi, niin pari lasta. Miehellä pitäisi olla se asenne, että puoliso ja perhe on kaikista tärkeintä.
Kyllä se on se mies, jonka kanssa luonteet parhaiten yhteen käy. Ja löytyy yhteinen sävel elämästä ja asioista, jotka elämässä merkkaa. :-)
Noi tittelit ja muut meriitit saapi tunkea hanuriin. Koska luonne sen kisan ratkaisee.
Valitsin herran nro. 3: 24-vuotias opiskelija, ei erityisen lahjakas, rahaa sen verran, että on varaa pitää autoa. Ulkonäöltään useimpien mielestä hyvin vaatimaton, mutta minusta maailman ihanimman näköinen. Rakastuin ja rakastan. Ykkönen ja kakkonen olivat tarjolla, mutta eivät olleet ns. sielunkumppaniainesta. Yhdessä me eteenpäin painetaan.
Riippuu taloudellisesti siitä, onko valmis elämään ne "kasvattavat" vuodet, vai vain hyppäämään valmiiseen pöytään. Henkisesti riippuu siitä, miten oma henkinen kasvu on sujunut. Tosin liki jokainen parikymppinenhän luulee olevansa ruudinkeksijä parhaasta päästä, ja kymmenen vuotta myöhemmin toteaa, kuinka jumalattoman naiivi on ollut. Jos tuo tyttö olisi fiksu, hän eläisi hetken ilman miestä tutustuen aikuiseen itseensä.
No toi nro 1 on jo vanha ukko. Ei kai kukaan 25v nainen noin vanhaa halua!
Ei tässä ole kyse lahjakkuudesta, vaan hullusta duunaamisesta. 1) on työnarkomaani ja 2) on vakavasta työnarkomaniasta kärsivä. Otan sen kolmosvaihtoehdon, joka ehtii olla viikonloppuisin vapaalla.
Jep. Itse pyrin minimissään Lontoon tasolle ja painan 80-tuntisia viikkoja. Mutta mikäs siinä, kun on yksinäinen, eikä kenestäkään muusta kuin itsestä vastuussa...
Minä ottaisin sen miehen, joka on mukavampi ja sopivampi. Tuollaiset rahajutut eivät merkkaa mitään. Minua kiinnostaa rakkaus, ei sitä rahaa nyt mielinmäärin tarvitse.
Ihminen, joka valitsee kumppaninsa puhtaasti ulkoisilla arvoilla tulee luultavasti elämään aika onnetonta elämää. Ihastus mersussa ei tunnu rakkaudelta, ja aika harva tyytyy elämään rakkaudettomasti lopun elämänsä... josta voi seurata ikäviä elämän käänteitä.
Omat kriteerini: 1. rakkaus ja rakastaminen 2. henkinen yhteys/sielunkumppanuus 3. riittävän samanlainen arvomaailma 4. läheisyys tuntuu molemmista hyvältä ja molemmat haluavat päästää lähelle 5. oikeanlaiset feromonit (osa rakkauden kokemusta).
Muutamia hyviä vastauksia. Kommentoin tässä niitä lyhyesti. Yllättäen vastausten perusteella tuntuisi, että herra 2 olisi etulyöntiasemassa. Toisaalta herran 1 suurin vika vaikuttaisi olevan ikä. Minä taas en pidä 30-vuotiasta miestä "vanhana ukkona", kuten joku sanoi, eikä 5-10 vuoden ikäero oli mitenkään eriskummallinen. Näin ollen herra 1 luultavasti olisi sittenkin etulyöntiasemassa?
Pidin etenkin tästä vastauksesta:
"Riippuu taloudellisesti siitä, onko valmis elämään ne "kasvattavat" vuodet, vai vain hyppäämään valmiiseen pöytään."
Juuri näinhän on, että nuorempi herra alkaa vasta rakentaa elämäänsä, kun taas vanhemmalla herralla on pöytä jo katettuna. Jos oletetaan, etteivät herrat ole varakkaista perheistä, nuoremmalla herralla on pöydällä vasta perusantimet, eikä kukaan tiedä mitään tulevasta. Omat havaintoni tukisivat sitä käsitystä, että suuri osa naisista arvostaa valmista pöytää ja varmaa apetta. Ajatus kasvattavista vuosista köyhän pöydän ääressä on monelle naiselle kestämätön ajatus. Varallisuudesta, asunnosta jne. on kiistatta miehelle hyötyä pariutumisessa.
Toisaalta taas diggaan yli kaiken ajatusta, että joku nainen haluaisi rakentaa yhdessä nuoremman herran kanssa aivan uuden, oman tarinansa sen sijaan, että olisi vain osa vanhemman herran jo rakentamaa tarinaa. Oman tarinansa luovat ihmiset ovat niitä, jotka samalla rakentavat maailman. Onko tällaisia selfmade-naisia paljonkin, on tietysti eri asia.
"Ei tässä ole kyse lahjakkuudesta, vaan hullusta duunaamisesta."
Kyse on molemmista. Ei Lontoon tasolle riitä, että tekee paljon asioita tehokkaasti. Pitää tehdä oikeita asioita paremmin ja luovemmin kuin muut. Ja lisäksi pitää osata pelata korttinsa oikein sosiaalisissa ympyröissä.
Suomessa on paljon self-made -naisia kun täällä eivät ole riippuvaisia miehistä. Luulen että kyselysi toimisi paremmin jossain kotirouva-landiassa?
Esimerkkihahmoista sen verran että suurimmalle osalle riittää tavallinen elämä eikä olla Lontoon-tason perässä. Melkein kaikille sen perusteella kun ympärilleen katsoo. Ikäerosta se minkä jo aiemmin sanoin - 5 vuotta on normaali ikäero, kymmenen jo paljon etenkin tuossa iässä.
Uteliaisuudesta... kuinka vanha olet?
Ei Suomessa ainakaan paljon naisyrittäjiä ole. Naisopiskelijoidenkin suosituin työnantaja on Suomen valtio. Naiset pitävät siitä, että heistä pidetään huolta. Riskejä kartetaan.
Eikai iälläni ole suurta merkitystä. Olen jossain 25 ja 30 välillä, enkä ole kumpikaan aloituksessa mainituista herroista, jos sitä joku pohtii.