työttömät uskomattoman rapakuntoisia

Täällä yksi työtön haastaa ap:n milloin tahansa vaikka maratonin (tai vaikka pidemmällekin) matkalle. Laitetaan vaikka sun työpaikkasi vedon kohteeksi. Sinä jatkat sitten hävittyäsi työttömänä vaikka äidinkielen opintoja, kun ne ovat ilmeisesti jääneet vajavaisiksi.

Harvinaisen pöhlö avaus.

Ei ihan pölhö avaus. Työttömyys lannistaa, joten kuntoilukin voi jäädä.

Moni osaa sitoa lenkkeilyn samaan päivärytmiin töiden kanssa. Jos on työttömänä, ei välttämättä saa mitään aikaan.

Työikäisiä, työttömiä ja työllisiä on niin monenlaisia, että enpä lähtisi syyllistämään. Työttömyys on monille traumaattista ja ihmiset reagoivat siihen eri tavoin. Toinen aktivoituu toinen passivoituu. Kaikkien etu on, että etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien määrä ei kasva.
Kyllä tässä yhteiskunnassa pitäisi olla tekemistä kaikille halukkaille.

Lenkillä sosi kaikkien käyvän, oli sitten työtön tai työllinen.

Mutta työttömänähän on just hyvää aikaa liikkua! Itse ainakin käytän tätä aikaa treeanaamiseen.

En osaa puhua kuin omasta puolestani, muutaman vuoden työttömänä olleena miehenä. Aikoinaan kävin ihan hyvillä tuloksilla ammattikorkeakoulun, mutta ilmeisesti ihan väärälle alalle kun kukaan ei tunnu enää huolivan töihin. Olen muutama vuosi sitten vielä juossut kilpaa, mm. puolimaratonia ja kymppiä. Lopetin aktiiviurani toissa vuonna, mutta olen edelleen hyvässä kunnossa. Työttömyyden ei kannata antaa masentaa, pitää vain pyrkiä tekemään oikeita ratkaisuja jos tilanne ei meinaa muuttua paremmaksi, mennä vaikka ihan mihin vain pääsee. Onneksi kävin koulut loppuun niin takuulla johonkin pääsen.

On paljon pitkäaikaistyöttömiä jotka eivät ehkä niin hyvin pidä kunnostaan huolta, ja se on huono asia meidänkin kannalta jotka ovat hyvässä vireessä, koska työnantajat tuppaavat helposti yleistämään. Olen sen asian nähnyt liian monta kertaa, että työnantajille pitkäaikaistyöttömyys on kauhea pelote, riippumatta siitä kuka oikeasti on kyseessä. Ei jostain syystä edes viitsitä enää ottaa selvää itse henkilöstä ja tämän todellisista taustoista, vaan sivuutetaan hänet koska työttömyys on kestänyt liian kauan, eikä palauttaminen työelämään ole kannattavaa koska se söisi liikaa resursseja.

Ilman urheiluharrastuksia en edes tiedä missä nyt olisin, kaiken tämän jälkeen mitä on tapahtunut. Sitten kun asiat ovat kunnossa, niin voi kiittää itseään siitä että jaksoi pitää fysiikkansa hyvässä kunnossa vaikka elämäntilanne oli mikä oli. Se on sitä elämänkokemusta jos mikä, oppii menemään oman päänsä sisään ja pitämään asiat siellä koossa vaikeimmillakin hetkillä.

Ja väitätte ettei aki oo töissä?