Olenko ainoa tällaisessa tilanteessa?
Nuorena lapsena pitäisi jo periaatteessa tietää, mitä tekee loppuelämänsä (mikä on suorastaan absurdi ajatus). No, lapsena luulin tietäväni mitä haluan tehdä - ja luulin olevani siinä aika hyvä.
Menin ravitsemisalalle ja opiskelin. Töissä olen ollut, lukuunottamatta viimeistä kuukautta - huomasin, että tämä ala on syvältä eikä minun juttuni, jatkuvaa stressiä, jännitystä ja paineita sekä unettomia öitä. Tällä hetkellä olen työmarkkinatuella, ja ei se niin paha juttu olekaan, töissä ollessani olin vähän kateellinen työttömille. Mietityttää vain työkkärin natsilaitos ja tulevaisuus ylipäätänsä.
Nyt on vain sellainen ongelma, että mitäs nyt. En omaa mitään erityistaitoja tai harrasta/osaa mitään työtä miettien hyödyllistä, eikä mitään kiinnostusta mitään alaa kohtaan. Enkä tarkoita että olisin laiska, olen jokaisesta työpaikasta saanut hyvät arvostelut ja kommentit ahkeruudesta - jos motivaatiota löytyy, ahkeruuttakin löytyy.
Kävin myös ohjauksessa, mutta ei siitä hyötyä ollut. Onko vastaavanlaisia tilanteita muilla?Miten olette menneet eteenpäin? Jotkut vaihtavat alaa, mutta se tuntuu itselle vaikealta, kun ei ole mitään kiinnostuksen kohdetta tai erityisosaamista...
Nuorena lapsena pitäisi jo periaatteessa tietää, mitä tekee loppuelämänsä (mikä on suorastaan absurdi ajatus). No, lapsena luulin tietäväni mitä haluan tehdä - ja luulin olevani siinä aika hyvä.
Menin ravitsemisalalle ja opiskelin. Töissä olen ollut, lukuunottamatta viimeistä kuukautta - huomasin, että tämä ala on syvältä eikä minun juttuni, jatkuvaa stressiä, jännitystä ja paineita sekä unettomia öitä. Tällä hetkellä olen työmarkkinatuella, ja ei se niin paha juttu olekaan, töissä ollessani olin vähän kateellinen työttömille. Mietityttää vain työkkärin natsilaitos ja tulevaisuus ylipäätänsä.
Nyt on vain sellainen ongelma, että mitäs nyt. En omaa mitään erityistaitoja tai harrasta/osaa mitään työtä miettien hyödyllistä, eikä mitään kiinnostusta mitään alaa kohtaan. Enkä tarkoita että olisin laiska, olen jokaisesta työpaikasta saanut hyvät arvostelut ja kommentit ahkeruudesta - jos motivaatiota löytyy, ahkeruuttakin löytyy.
Kävin myös ohjauksessa, mutta ei siitä hyötyä ollut. Onko vastaavanlaisia tilanteita muilla?Miten olette menneet eteenpäin? Jotkut vaihtavat alaa, mutta se tuntuu itselle vaikealta, kun ei ole mitään kiinnostuksen kohdetta tai erityisosaamista...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et varmaan ole ainoa samassa tilanteessa oleva. Minä olen monta kertaa elämäni aikana valinnut väärän alan eikä omaa alaa ole oikeastaan löytynytkään. Olen jo 50-vuotias joten mihinkään pitkiin opiskeluihin en elämän tässä vaiheessa enää hae. Katsele avoimin silmin ympärillesi ja yritä löytää hyviä puolia sieltä missä milloinkin olet, vaikeuksia tulee jokaisen eteen tasaiseen tahtiin ja elämässä selviytyminen paljolti riippuu omasta asenteesta erilaisissa ongelmatilanteissa.
Höpötystä. Olen jo 55 v. ja 15 eri ammattia tehnyt elämäni aikana. Alkuvuodesta menen kouluun ja tarkoitus on tehdä loppuikäni sen alan töitä.
Karu totuus on, kun aloittaa uuden alan työnhaun yli 50-vuotiaana, että jää silti työttömäksi. Nuoret työllistyvät paremmin. Eikä lisäkoulutukset aina takaa työnsaantia..
menneisyydessä on 15 eri ammattia ja nyt 16 ammatti menossa, ja on edelleen työtä vailla
Samoin kävi minulle, kun työpaikka suljettiin, kävimme pari kurssia, joissa joku kouluttaja, varmaan ammattilainen esitteli kursseja ,vastasin hänelle, että kurssien täytyy olla aika lyhyitä, että ehtii ennen mahdollisia eläkepäiviä diblomin saamaan.
Työ on rangaistus vapaalle ihmisellle. Mutta kun rahaa tarvii, niin hammasta purren voi tehdä erilaisia töitä. Mistä siis sen palkan saa.
Ja jos ei ole superkiinnostunut mistään, niin aina on jotain tarpeellista tehtävää. Mutta kyllä ongelma on toi vakinainen palkka ja työpaikka. Vaikea on löytää säännöllistä työtä v. 2011. Esim jos asuntolainaa tms. ajattelet vaivoiksesi...
Mutta ajettele. Itse Jeesuskin vain kulki poikajoukon kanssa ympäri maita ja mantuja. Ja ei omistanut mitään. Puhui ruokansa ja yösijansa, Ja tutkiskeli itseään. Eli 33v. ikään asti ja vasta sitten kuoli väkivaltaisesti. Eli sekin on tapa elää ja olla. Voi olla keräämättä maallista mammonaa.
Ja kun ajattelet hautuumaalla, niin ei siellä hienonkaan ja kalliin kiven alla ole sen enmpää luxus-tuotteita niillä vainajilla mukanaan....
Panostatko sinä asuntolainaan ?
Kuulin just radiosta, että jeesuksella oli 9 sisarusta ja iso perhe. ( juttu on markuksen evankeliumissa kerrottu ). Siis se neitsytmaria oli moniavioinen yh. Isäksi jeesukselle oli tullut josef, joka oli rakennusmies. Jeesuksella ei ollu kunnon isäsuhdetta kuitenkaan ja hän sitten kuljeksi ympäriinsä, eikä menny töihin. Muut sisarukset ihmetteli vähän, että miksi on niin levoton.
Varmaan jos jeesu olisi saanyt työpaikan, niin se olisi elänyt pitempään ja jäänyt eläkkeelle, eikä olisi kuollut väkivaltaisesti. Työ nääs auttaa syrjäytymiseen.
Täällä on vähän viileä näilläpäivämäärillä kuljeskella poikajoukon keskellä tanko tanassa vettä viiniksi muutellen, muuten hyvä idea,m mutta parempi kuitenkin jonkinlainen, vaikka asuntolaina ja asunto, kuin se tanko tanassa poikalauman keskellä jutska.
Mitä jos perustaisit pienen kahvila-leipomon tai pikkuravintolan ?. Siitä sitten pikkuhiljaa...
ja ajattelit tehdä sen ilman pääomaa...tulorahoitteisesti, ei onnistu työttömänä työnhakijana!. Sulla ei heti alussa ole tulovirtaa, toisin sanoen voluumia maksaa toimisnasta tulevia veroja, itselle palkkaa, eläke ja soisiaali maksuja!.
Taidan itse olla sitä mieltä, että kaikille ei ole sitä yhtä oikeaa alaa, joka tekee onnelliseksi ja jossa ei koskaan ole stressaavaa tai rankkaa tai ainakin sitä sietäisi paremmin. Työ on työtä, ei sen kuulu olla "hauskaa". Jos ei ole kutsumusta millekään alalle niin mielestäni silloin pitää tehdä sellaista työtä, johon kyvyt riittää ja jolla elättää itsensä ja perheensä, tekee osansa yhteiskunnan jäsenenä ja jota sietää edes jossain määrin.
Olen 25-vuotias nainen,joka sai koeajalla potkut.Tässä päätöksessä sapettaa kaikista eniten se,että tykkäsin työstäni!Olen todella katkera ja väsynyt siihen,että minun pitää taas aloittaa työnhaku alusta.Keväällä irtisanoin itseni työpaikasta,koska koin että paikkakunta ja työ ei ollut minua varten.Olin 3kk ilman tukia,kunnes onnistuin saamaan tämän työn ja tämäkin meni sitten harakoille.EN VAAN JAKSA ENÄÄ!Kuvittelin,että mahtavaa nyt minulla on töitä ensikevääksi ,heipä hei rahahuolet.Pah.
En vaan enää usko,että minulla olisi lahjoja mihinkään työhön ja opiskeleminen ei juuri nyt innosta.Ei tässä ole mitään järkeä.