Suudelmasta sen tietää!

"b" jäi allekirjoituksesta :)

Olen kyllä samaa mieltä. On se vaan niin ihanaa, kun suudellessa vatsan pohjassa kihelmöi ja hengitys kiihtyy... Tosin ihan ekoilla siihen on vasta kutina, mutta kyllä sen halun jo silloin tunnistaa...

Eli siis, jos olen arka suutelemaan, enkä halua outoa alkaa suutelemaan, niin tutustumiseen ei ole mahdollisuutta. Minusta suuteleminen kuuluu suhteeseen, kun toisesta on kiinnostunut ja toisesta jo välittää.

On se. Ku oikee pitää jostain niin meinaa melkee jalat alta lähteä vaikka mies oonkin. Ja totta sekin, että sen huomaa nopeesti onko kipinää vai ei.

Muistelisin, että tunne oli mahtava. Siitä on vain lähes 10 vuotta, kun olen viimeksi saanut naista suudella. Tuskin enään osaisin suudella, joten viimeistään siihen karisisi naisen kiinnostus minuun, kun en osaa suudella oikein,

Oih, suudelma kertoo mulle todella paljon! Jos suutelutyylit poikkeavat kovasti, ei siitä mitään tule. Ei ainakaan mun kanssa. Joskus nuorempana elin niin, että mukauduin miehen tyyliin suudella ja omaksuin tavan kuin tavan. Mulla on kuitenkin omat mieltymykset ja sittemmin oon käyttäny vain ja ainoastaan tykkäämääni tapaa. Mies joko seuraa tai ei. Jos ei, tutustuminen saattaa pysähtyä.

Tapasin mielenkiintoisen miehen äskettäin, mutta hän halusi pusutella pinnallisia pusuja huulet mutrussa ja välillä sieltä välistä työnty töksähtäen kieli (yök), kun taas mä tykkään rennommista huulista ja leikittelevästä kielestä ja huumassa vaikka huulen näykkäisystä. Onhan se nyt selvää, että nuo kaksi ei millään kohtaa. Homma latistui siihen.

Voi hyvät ihmiset miten pinnallista ja yksinkertaista väkeä tähänkin ketjuun aloittajaa myöten on eksynyt.

Kyllä se niin on, että jonkun kanssa suuteleminen on ihanaa ja intohimoista ja taas jonkun toisen se ei tunnu just miltään. Ja kyllä se taitaa korreloida positiivisesti seksinkin sujuvuuden kanssa.