Olen 23-vuotias nainen ja seurustellut nykyisen mieheni kanssa noin vuoden. Tämä on ensimmäinen seurustelusuhteeni ja täytyy myöntää että aivan hämmästyksissäni olen joutunut vierestä seuraamaan tätä "miesten maailma" ilmiötä.
Olen asunut Lapissa suurimman osan elämästäni enkä siellä koskaan ole törmännyt tähän ilmiöön. Vasta muutettuani etelämmäs maaseudulle se on räkinyt ja potkinut minua naamaan niin räikeästi että olen seurustelumme alkuaikoina monet illat itkenyt itseni uneen syvästi loukattuna.
Kyse on tästä:
Keskustelemme miesystäväni kanssa kaikenlaisista asioista. Mieheni kuuntelee minua, vaikuttaa huomaavaiselta ja rakastavaiselta.
Menemme sitten ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille. Tapaamme mieheni kavereita ja olen ainoana naisena seurueessa kun miehet alkavat keskustella säästä. Minäkin sanon jotain, mutta heti kun saan suuni auki, mieheni puhuu päälleni. Hän on kuin ei huomaisikaan minua. Samaten on muiden miesten laita. Kohta keskustelu siirtyy autoihin ja tuttujen sukulaisiin ym. mistä minä en tiedä yhtään mitään. Yritän vaihtaa jossain vaiheessa puheenaihetta, mutta miestäni (ja muita miehiä) tuntuu lähinnä ärsyttävän se että ylipäänsä avaan suuni. Tunnen oloni nolatuksi ja loukatuksi. Pidän suuni kiinni lopun aikaa että "miehet saavat keskustella".
Menemme sitten tapaamaan minun perhettäni. Mieheni tulee mukaan, esittelee itsensä ja lopun ajan istua mököttää nojatuolissa ja tekee selväksi ettei hänellä voisi vähempää kiinnostaa mikään mistä me puhumme. Otan miehen kaikessa huomioon, kyselen hänen mielipidettään, pidän taukoja että hänkin saisi puhua, mutta hän vain röhnöttää nojatuolissa. Sitten sisään saapuu siskoni aviomies. Mieheni ilme kirkastuu ja hänestä tulee yhtäkkiä joviaali seuramies. Punnitsen tilannetta ja huomaan; aikaisemmin ei seurassa ollut yhtään MIESTÄ! Siskon mies Pekka viipyy hetken seurassamme ja joutuu saman tien lähtemään.
Kun haluaisin uudestaan mieheni kanssa mennä tapaamaan perhettäni, mies varmistaa että onhan se Pekka siellä. Hän on tuntenut Pekan kaksi minuuttia ja silti se kiinnostaa häntä paljon enemmän kuin naispuoliset sukulaiseni!
Myöhemmin mieheni tutustuu miespuolisiin sukulaisiini ja heti ensi tapaamisen jälkeen hän haluaa heidän puhelinnumeronsa ja soittelee heille milloin mitäkin.
Joudun ostamaan uudet talvirenkaat autooni ja menen liikkeeseen niitä valitsemaan. Mieheni on mukana. Teen selväksi, että renkaat tulevat MINULLE, MINUN autooni. Kun myyjä selittää renkaista, hän katsoo miestäni, aivan kuin mieheni olisi se maksava asiakas. Yritän kysellä myyjältä jotain, ja hän vain katsoo miestäni ja vastaa miehelleni.
Kun meille tulee vieraita (yleensä miespuolisia) mieheni huutaa minulle vaikka olisin ulkona, että tule keittämään meille kahvit. Mieheni osaa varsin hyvin keittää kahvit ja yleensä huudankin että keitä kuule itse. Mieheni mielestä tämä on todella noloa kun sanon vastaan hänen kavereidensa kuullen enkä emännöi kuten "naisen kuuluu". Lisäksi minun pitäisi tulla istumaan heidän kanssaan keittiön pöydän ääreen istumaan hiljaa ja kaatamaan herroille kahvia sitä mukaa kun sitä litkivät, mitä en myöskään todellakaan tee.
Olin kerran liikkeellä vanhalla autolla jossa akku ei kunnolla latautunut. Kun pysähdyin tankkaamaan ja sammutin auton, se ei lähtenyt uudestaan käyntiin. Huoltoasemalta löytyi miehiä apuun ja he neuvoivat, että ykkönen silmään ja kytkin pohjaan ja kun he työntävät, nostan kytkimen. Nostin kytkimen liian hitaasti ja kuulin kun miehet auton takana puhuivat
"Eikö se nostanu sitä kytkintä"
"Ei se tajunnu nostaa"
"Ei se osaa kun se on nainen" :D :D
Aina jos tapaamme pariskuntia, minun oletetaan keskustelevan sen naisen kanssa, vaikka meillä ei olisi mitään yhteistä ja miehet jotka tuntevat siis etukäteen toisensa, keskustelevat keskenään, mutta ei varmasti meidän naisten kanssa.
Mieheni ihmettelee miksi en halua lähteä vierailulle hänen kavereidensa luokse. Monet heistä ovat pariskuntia, ja naiset ovat ilmeisesti alueen tapaan tottuneet siihen, että mies on eriarvoinen kuin nainen ja mies on se joka saa olla olemassa. Nainen on sitten tietenkin miestä varten, miehen varjo.
Minusta tämä on sairasta ja pervoa mutta täällä kaikki tuntuu olevan samanlaisia. Yksikään mies ei kunnioita naistaan ihmisenä eikä yksikään nainen laita vastaan miehelleen. Meillä on mieheni kanssa meidän henkilökohtainen elämä muuttunut yhtä etäiseksi kuin mitä se on ihmisten seurassa; minä en suostu tuollaiseen vehtaamiseen ja tuntuu, että kohta tuo muuten ihan kiva mies on taas yksinäinen ja miettii miksi hänen parisuhteensa eivät koskaan onnistu. Voi voi.
Olen asunut Lapissa suurimman osan elämästäni enkä siellä koskaan ole törmännyt tähän ilmiöön. Vasta muutettuani etelämmäs maaseudulle se on räkinyt ja potkinut minua naamaan niin räikeästi että olen seurustelumme alkuaikoina monet illat itkenyt itseni uneen syvästi loukattuna.
Kyse on tästä:
Keskustelemme miesystäväni kanssa kaikenlaisista asioista. Mieheni kuuntelee minua, vaikuttaa huomaavaiselta ja rakastavaiselta.
Menemme sitten ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille. Tapaamme mieheni kavereita ja olen ainoana naisena seurueessa kun miehet alkavat keskustella säästä. Minäkin sanon jotain, mutta heti kun saan suuni auki, mieheni puhuu päälleni. Hän on kuin ei huomaisikaan minua. Samaten on muiden miesten laita. Kohta keskustelu siirtyy autoihin ja tuttujen sukulaisiin ym. mistä minä en tiedä yhtään mitään. Yritän vaihtaa jossain vaiheessa puheenaihetta, mutta miestäni (ja muita miehiä) tuntuu lähinnä ärsyttävän se että ylipäänsä avaan suuni. Tunnen oloni nolatuksi ja loukatuksi. Pidän suuni kiinni lopun aikaa että "miehet saavat keskustella".
Menemme sitten tapaamaan minun perhettäni. Mieheni tulee mukaan, esittelee itsensä ja lopun ajan istua mököttää nojatuolissa ja tekee selväksi ettei hänellä voisi vähempää kiinnostaa mikään mistä me puhumme. Otan miehen kaikessa huomioon, kyselen hänen mielipidettään, pidän taukoja että hänkin saisi puhua, mutta hän vain röhnöttää nojatuolissa. Sitten sisään saapuu siskoni aviomies. Mieheni ilme kirkastuu ja hänestä tulee yhtäkkiä joviaali seuramies. Punnitsen tilannetta ja huomaan; aikaisemmin ei seurassa ollut yhtään MIESTÄ! Siskon mies Pekka viipyy hetken seurassamme ja joutuu saman tien lähtemään.
Kun haluaisin uudestaan mieheni kanssa mennä tapaamaan perhettäni, mies varmistaa että onhan se Pekka siellä. Hän on tuntenut Pekan kaksi minuuttia ja silti se kiinnostaa häntä paljon enemmän kuin naispuoliset sukulaiseni!
Myöhemmin mieheni tutustuu miespuolisiin sukulaisiini ja heti ensi tapaamisen jälkeen hän haluaa heidän puhelinnumeronsa ja soittelee heille milloin mitäkin.
Joudun ostamaan uudet talvirenkaat autooni ja menen liikkeeseen niitä valitsemaan. Mieheni on mukana. Teen selväksi, että renkaat tulevat MINULLE, MINUN autooni. Kun myyjä selittää renkaista, hän katsoo miestäni, aivan kuin mieheni olisi se maksava asiakas. Yritän kysellä myyjältä jotain, ja hän vain katsoo miestäni ja vastaa miehelleni.
Kun meille tulee vieraita (yleensä miespuolisia) mieheni huutaa minulle vaikka olisin ulkona, että tule keittämään meille kahvit. Mieheni osaa varsin hyvin keittää kahvit ja yleensä huudankin että keitä kuule itse. Mieheni mielestä tämä on todella noloa kun sanon vastaan hänen kavereidensa kuullen enkä emännöi kuten "naisen kuuluu". Lisäksi minun pitäisi tulla istumaan heidän kanssaan keittiön pöydän ääreen istumaan hiljaa ja kaatamaan herroille kahvia sitä mukaa kun sitä litkivät, mitä en myöskään todellakaan tee.
Olin kerran liikkeellä vanhalla autolla jossa akku ei kunnolla latautunut. Kun pysähdyin tankkaamaan ja sammutin auton, se ei lähtenyt uudestaan käyntiin. Huoltoasemalta löytyi miehiä apuun ja he neuvoivat, että ykkönen silmään ja kytkin pohjaan ja kun he työntävät, nostan kytkimen. Nostin kytkimen liian hitaasti ja kuulin kun miehet auton takana puhuivat
"Eikö se nostanu sitä kytkintä"
"Ei se tajunnu nostaa"
"Ei se osaa kun se on nainen" :D :D
Aina jos tapaamme pariskuntia, minun oletetaan keskustelevan sen naisen kanssa, vaikka meillä ei olisi mitään yhteistä ja miehet jotka tuntevat siis etukäteen toisensa, keskustelevat keskenään, mutta ei varmasti meidän naisten kanssa.
Mieheni ihmettelee miksi en halua lähteä vierailulle hänen kavereidensa luokse. Monet heistä ovat pariskuntia, ja naiset ovat ilmeisesti alueen tapaan tottuneet siihen, että mies on eriarvoinen kuin nainen ja mies on se joka saa olla olemassa. Nainen on sitten tietenkin miestä varten, miehen varjo.
Minusta tämä on sairasta ja pervoa mutta täällä kaikki tuntuu olevan samanlaisia. Yksikään mies ei kunnioita naistaan ihmisenä eikä yksikään nainen laita vastaan miehelleen. Meillä on mieheni kanssa meidän henkilökohtainen elämä muuttunut yhtä etäiseksi kuin mitä se on ihmisten seurassa; minä en suostu tuollaiseen vehtaamiseen ja tuntuu, että kohta tuo muuten ihan kiva mies on taas yksinäinen ja miettii miksi hänen parisuhteensa eivät koskaan onnistu. Voi voi.
Vastaukset 61
Vanhimmat
En tunnista tuollaista maailmaa, mutta voihan tuollaista jossain olla yleisemminkin. Itsestäni tuntuu että olet törmänyt johonkin oudompaan sakkiin. Yksittäisiä pariskuntia olen tavannut joissa suhteet ovat tuollaiset, mutta en koskaan niin että se olisi muuta kuin yksittäistapaus jota katsotaan vähän kummeksuen.
on se olemassa jos sellaisen tekee. Tuossa tarinassasi sellainen esiintyi aika äärimmäisenä.
Itse tykkään tehdä jonkin verran eroa miesten ja naisten leireihin, mutta nuo kirjoituksesi miehet olivat kaikki täysin persläpiä. En jaksaisi kauaa katsella miehiä, jotka tekevät tuollaisen "miesten maailman".
Oletko sä kertonut nuo jutut sun miehelle? Ehkä se luulee, että tuommoiset jutut (joku kahvinkeittäminen tms.) on sulle yhtä luontevia kuin sille se "miehen rooli"... Sano, että se häiritsee.
Ja jos autoliikkeessä tms. myyjät käyttäytyy tuolla lailla, niin vaihda liikettä! Ja kerro syy myös noille "asiakaspalvelijoille". Asiakas äänestää jaloillaan :)
.
Sitä saa mitä tilaa
Har!
.
Taas har-mies tuon saman viisautensa kanssa.
Mitä tässä nyt enää keksisi.
Puukko! Eikös siellä raamattuvyöhykkeillä ole näitä puukkojunkkareita, jotka voisivat "pistää" stopin kirjoittelullesi?
.
mutta oletko taas viime aikoina unelmoinut "ajasta jälkeen Har! - miehen"
Har!
.
Taidat olla hermolevon tarpeessa. Asutte vissiin jossain Porin suunnalla, tai Pohjan-maalla?
"Tapaamme mieheni kavereita ja olen ainoana naisena seurueessa kun miehet alkavat keskustella säästä. Minäkin sanon jotain, mutta heti kun saan suuni auki, mieheni puhuu päälleni. Hän on kuin ei huomaisikaan minua. Samaten on muiden miesten laita. Kohta keskustelu siirtyy autoihin ja tuttujen sukulaisiin ym. mistä minä en tiedä yhtään mitään. Yritän vaihtaa jossain vaiheessa puheenaihetta, mutta miestäni (ja muita miehiä) tuntuu lähinnä ärsyttävän se että ylipäänsä avaan suuni."
Tuo on kyllä aika tavallista käyttäytymistä, mutta naisilta. Siis olen itse miehenä huomannut, että naiset tekevät tuollaista, että keskustelevat sisäsiittoisesti ja olen tällaista kuullut myös muilta miehiltä ja muilta naisilta.
Mutta esiintyyhän tuollaista sisäsiittoisuutta myös muissa porukoissa... esim. jos olen itse ei-amiksena amismiesten kanssa porukassa, niin he saattavat ilmentää alemmuudentunnetta käyttäytymällä tuollatavoin.
"Sitten sisään saapuu siskoni aviomies. Mieheni ilme kirkastuu ja hänestä tulee yhtäkkiä joviaali seuramies."
Jospa se ujosteli teidän naisten kanssa, ei ollut tottunut juttelemaan vieraille naisille?
"Teen selväksi, että renkaat tulevat MINULLE, MINUN autooni. Kun myyjä selittää renkaista, hän katsoo miestäni, aivan kuin mieheni olisi se maksava asiakas."
Tuollaisiahan ne ovat aina, vaikka koulutuksessa painotetaan, että naisillakin saattaa olla ymmärrystä noista asioista ja noin ei saa käyttäytyä.
ps. kylläpäs tähän ketjuun oli vaikea saada viestiä läpi. Vartin tarvi yrittää ennen, kuin vastaus meni läpi.
Ja mitäs vikaa pohjalaasissa on arvon herran mukaan?
No, mun tietämykseni mukaan tuosta Raumalta Ouluun tuota rannikkoa myöden on sellainen kuivan pill*n n*ssijoiden vyöhyke, missä nainen on eläin, esine ja h*ora näin tamperelaisen näkökulmasta kauhisteltuna.
Puhun nyt kulttuurista, enkä yleistä, mut veikkaan, että tuolta alueelta sitä naisenhakkaamista ja superjunttiutta löytyy kymmenkertaisesti muuhun maahan verrattuna.
Olen pohjalaisia tuntenut jonkin verran ja niiden näkemyksissä on aina yhdistynyt sellainen pillunsaamisesta miettimisen ja naisen alistamisen kulttuuri.
Ne taas vois olla sitä mieltä, että me etelämmän ihmiset ollaan ihan vitun himmeää sakkia. Ja moni onkin sitä mieltä. :-) Siis muualta päin suomea tulleet. Enkä mä nyt tiiä onko ne aina niin väärässäkään. Paljonhan on oletuksia ja yleistyksiä paikkakunnan mukaan. Ja läänin mukaan kans.
Mutta ite oon pannu merkille, että ei sellasta paikkakuntaa missä ei olis niitä kivoja ja niitä pölhöjä.
aika rohkeaa puhetta mutta enpä pistä vastaankaan.
.. vaan eikös sitä naista pidetä eläimenä, esineenä ja h*orana koko maassa? :D
Tuleppa tänne, niin sua pidetään prinsessana. Paikka sängyllä on jo valmiina.
No, niin, kuin sanoin, niin en yleistä sikäli, että tietenkään kaikki tuolla alueella ei ole sellaisia, kuin sanoin, vaan, että sillä alueella on sellainen kulttuuri, minkä takia tuollaista esiintyy siellä huomattavasti enemmän, kuin muualla.
Niin, kuin kertomasta huomasit, niin tuota pidettiin ihan normaalina käyttäytymisenä tämän aloittajan miehen kaveripiirissä. Sellainen näyttäminen on aika pohjalaista ajattelua, että näytetään kavereille, että meilläpä onkin sellainen muija, joka keittää paremmat kahveet, kuin teidän muija.
Ja sitten toisaalta, jos lähdetään Tampereelta tuonne merta kohden, niin Nokialla, jos mies kertoo kavereilleen lyöneensä muijaansa, niin kaverit soittaa varmaankin johonkin sosiaalitoimistoon, mut jahka päästä tuonne meren rannalle, johkin Merikarvialle ja äijä kertoo baarissa hakanneensa muijansa edellispivänä, niin kaverit kysyy; "no, mitäs se oli tehnyt?".
eli vain sängyllä pystyy pitään prinsessana, no sinähän alat kuulostaa ihan tuolta aloittajan mieheltä ;)
Mies on piilohomo.
No hyi hitto! Missä tuollaista on? Siis missä päin asut niin osaa varoa
Etelä-Pohjanmaata veikkaan ma.
Miehesi ja ystäväpiirisi ovat henkisesti vähän kehittymättömiä. Minä näin etelässä asuvana miehenä kommunikoin sujuvasti ihmisen kuin ihmisen kanssa. Oli hän sitten mummo, vaari, anoppi, kaverin kaveri, ventovieras, nuori tai vanha. Jos ei osaa puhua muustakuin omista harrastuksista, niin se kyllä kertoo suppeasta elämästä ja kommunikointitaidon puutteesta.
Juuri noin. Tulee ehkä mieleen, että sosiaalisten taitojen puutteita kompensoidaan alistamalla naisia.
Peräkammarin poikia ovat. Pahoja ongelmia tulla naisten kanssa toimeen. Yhteiskunnan sallima sukupuolien eriarvoisuus korostunut. Juntti-kulttuuria. Ei kannata suostua, ellei halua pilata elämäänsä.
Olen tosiaan kertonut huoleni miehelleni ja hän oli hämmästynyt että hänen käytöksensä loukkasi minua. Pyysi anteeksi, halasi ja vaikutti vilpittömästi olevan pahoillaan.
Annoin tiettyyn pisteeseen asti anteeksi, mutta kun huomaan miten mieheni kerta toisensa jälkeen valitsee mieluummin säilyttävänsä kasvonsa tuossa "miesten maailmassa" kuin minut, tunnen olevani hänelle korkeintaan toiseksi tärkein.
On todella nöyryyttävää seurustella miehen kanssa, suunnitella tulevaisuutta ja aina hävitä kaikille muille maailman miehille. Eli en tulekaan toisena vaan... montako miestä maailmassa on?
Toinen alentava piirre miehessäni on se, että hän kourii minua rinnoistani ja takamuksestani kuin maksettua huoraa. Istun nojatuolissa ja mies ohikulkiessaan tarraa rinnoistani kiinni ja puristaa ja jatkaa matkaa. Tästä olen sanonut miehelleni nätisti, kärsivällisesti ja juurta jaksain, ja kun se ei tehonnut, olen myöskin huutanut.
Sängyssä hän joskus saa minun jo nukahdettua seisokin ja herään siihen kun hän kostuttaa alapäätäni syljellä ja on jo tunkemassa sisään. Ihan kuin tämä ei olisi tarpeeksi iljettävää, mutta kun käännän kylkeä je vedän housut takaisin jalkaan, mies kuiskaa korvaani "Anna ees vähän, jooko kulta". Hyi helvetin helvetti!
En ole ikinä ollut sen kannalla, että ihmisiä käytetään kuin kulutustavaraa, ja jos parisuhteessa kävelee yksi ongelma vastaan, erotaan. En myöskään usko että kukaan on täydellinen. Painiskelenkin sen asian kanssa, onko se riittävä syy oman moraalini kannalta erota miehestä jos mies on... juntti.
Kyllä sun kannattaa erota. Tuossa tulee jatkossa sellaista, että se osoittaa pumppuhaulikolla ja kysyy, annatko, vai kuollaanko...
Kaannattaa häipyä niin pian, kuin mahdollista, koska toi pahenee vaan ajan myötä.
Jos olet tosissasi, on sinulla _erittäin_ matala itsekunnioitus mukaan lukien itsetunto. Kannattaa nainen mennä itseesi.
Kuulostaa kyllä aika juntilta. Vaikka toisaalta hyvin mieheltä. Ne ei aina osaa ajatella tekevänsä jotain toista nolottavaa tai alentavaa saati epämukavaa. Tommonen miesten kesken keskustelukulttuuri on aika vahvasti läsnä monessa porukassa. Siinä voi tulla ulkopuolinen olo, jos on tottunut jutustelemaan kaikkien paikalla olijoiden kanssa.
Ehkä sitä pitää sitten vähitellen opetella antamaan niille miehille se oma hetkensä jutella niiden omia juttuja. Ja vastaavasti olla siinä jutussa mukana, vaikka pojat ei vielä ihan olis tottuneetkaan sun mukana oloon. Ehkä ne siihin ajan kanssa tottuu, että sua naisena kiinnostaa utella myös heidän kanssaan. Eikä vetäytyä naisten parveen kälisemään.
Noi tommoset kourimiset nyt on typeriä juttuja, varsinkin jos siinä on muuta yleisöä katselemassa. Kahden kesken ei enää näin vanha räähkä kauhistu, jos tissiin tai pehvaan kiinni käy silmä kiiluen. Se on viriilin miehen merkki. :-) Joskin tajuaahan sekin yleensä puhetta, jos sanoo että äläpä nyt viitti ihan tolleen.
Teillä nyt selvästikin mies on suoran toiminnan mies ja sä tykkäät vähän pehmeemmästä lähestymisestä. Emmä oikeen tiedä, että millä sä sen tyylin saat muuttumaan, jos ei puhuminen auta. Tuskin millään, ellei mies hoksaa että sen tapa on sun makuun liian roisi.
Pyyhitkö
perseesi_hyvin kun olet käynyt vessassa?
Olisiko järkevää pestä perse_ sen jälkeen kun on ulostanut?
Haluutko mun omaishoitajaksi? Otan suhun yhteyttä sitten, kun pääsen siihin ikään etten kysymättä itse enää muista itseäni hoitaa. :-)
Tuskin nyt sentään ihan noin heikosti käy. :-) Toiset miehet on vähän vähemmän vaan gentlemaneja, kun toiset.
Mutta eihän se kuitenkaan tarkoita, että ne hulluja on vaikka ne innokkaita on. :-)
Nyt sä taas mietit tätä juttua omien suhteittesi kautta. En suinkaan katsonut asiaa pelkästään tuon yhden kuvatun jutun perusteella, vaan aloittajan kertoman kokonaiskuvan perusteella. Kuten huomaat, miehen ajattelussa on aika paljon häpeää ja tarvetta pitää julkisivu puhtaana.
Pitää näyttää, että muija pitää kodin kunnossa jne. Sit, kun jossain vaiheessa seksi vähenee pariin kertaan viikossa, niin siitä tulee häpeäjuttu, mies ruinaa kaiken aikaa ja lisää naisen haluttomuutta ja lopulta tullaan tilanteeseen, missä naisella on seksuaalinen valta ja nainen ei toimi, kuten hyvä vaimo, niin se täytyy laittaa kuriin ja tehdä siitä tottelevaisempi, ettei mies menetä kasvojaan yhteisössä.
Kokeilepa menestyä urallasi miesvaltaisessa organisaatiossa. Samaa paskaa se on sielläkin. On olemassa miesten maailma, joka näyttäytyy erityisen selvästi silloin, jos nainen koetaan syystä tai toisesta uhaksi.
Nainen on vaaraton niin kauan kun pysyy joko hiljaa tai muiden naisten kanssa kyökissä puhumassa turhanpäiväisistä asioista. Mutta anna olla, jos nainen tulee mukaan miesten juttuihin ja pahimmillaan esittää vielä fiksuja kommentteja, silloin iskee miesten maailma ja hiljentää naisen.
On olemassa yksi mies (22 vuotias). Minä olen 26 vuotias. Tämä mies seurusteli (en tiennyt sitä) tässä puoli vuotta sitten. No, koin, että hän ehkä vähän lähestyi minuakin.
Äkkiä sulla noi iät heittelee satutäti.
Sovinisteilla on vain ikävä äitiään. Pitää ymmärtää...
Miesvaltaisella alalla, kun työskentelee huomaa tuon ilmiön selvästi. Ehkä se on jotain miesten pelkoa siitä, miten muut suhtautuvat, jos he eivät käyttäydykään "odotetulla" tavalla. Seurassa ei tarvitse olla, kuin se yksi sovinistipaska, jonka ympärille tällainen ilmiö kehittyy, kuin itsestään. Ainoa ratkaisu on vaihtaa maisemaa, tai yrittää saada nämä muut miehet puolelleen. Ikävä kyllä harva vain näistä yleensä haluaa ottaa sitä riskiä, että jää porukan ulkopuolelle...
Mä luulen, että tuossa on kyse siitä, että olet myös miehelle ensimmäinen pidempi seurustelusuhde(?). Hän on ottanut tuon mallin joltakin kaveriltaan, jonka kokee ihailtavaksi tyypiksi. Jotkut miehet kasvavat murroiästä eteenpäin tietynlaisessa "umpiossa" jossa ei ole luontevia naiskontakteja esim kavereiden myötä. tyyliin: intti-miesvaltainen opiskeluala- miesvaltainen työpaikka. Isä on ehkä perinteinen "jässikkä", joka ei paljon puhua pukahda (naisten) kanssa jne.
Tuollainen käyttäytyminen on silloin tutun turvallista, eikä sitä koe edes mitenkään erikoisena, vaan täysin normaalina.
Mutta yleensä kun ikää tulee lisää, törmää väkisin, vaikka sitten kantapään kautta naisten kanssa toimeen tulemiseen. Sekin muuttaa ihmistä, jos hänellä on useampia seurustelukokemuksia; tulee vertailupohjaa, kaikki naiset ei ole samasta muotista ja kaikkien kanssa ei käyttäydytä samalla tavoin.
Mulla tulee etäisesti mieleen tästä sun miehestä jonkun nuoruuden poikakaverin joku tietty kaveri, joka käyttäytyi noin.. Esim. mua kohtaan, ehkä jotain tyttöystävä-kokelasta kohtaan. Veikkaan, että hän on kasvanut ja muuttunut ajan kuluessa. Toivon ainakin, hänen itsensä takia..
Sit on vielä ne miehet jotka ei muutu miksikään, vaan ne valitsee naisen sen mukaan joka kestää kattella niitä semmosena kun ne on. :-)
Eiku se on nainen joka valitsee :P Joo, ei kaikki muutu, etenkään jos onnistuu pysyttelemään omassa, pienessä, turvallisessa maailmassaan.
Ainiin niihän se olikin. :-D Eikä kaikkien koskaan tarttekkaan muuttua. Joku tykkää niistä semmosina vähän luolamiehinäkin. Perusluonnekin on sellanen vähän vaikeesti muokattava osa-alue. Jos on luonteeltaan semmonen ronskimpi muutenkin, niin voi olla kauheen vaikeeta yks kaks oppia olemaan ihan jotain muuta.
:-)
Tietysti nyt käytöstapoja voi aina opetella, mutta ei niitäkään kaikki kumppaniltaan odota tai toivo. Casanovan lempeys ja viehättävä olemus jolla saadaan anienn tuntemaan kukkaseksi ja prisnessaksi, ei ole kaikkien miesten juttu. Ne on semmosia näkee-toimii-miehiä osa miehistä.
Nainen muuttuikin anienniksi. :-)
mistä jazuli tykkää?;)
Mulla tuli mieleen nyt yks tyyppi, kumppanin kaveri, joka on myös tota tyyppiä kuin ap.lla. Hänellä ei ole tietääkseni ollut koskaan muutamia kuukausia pidempiä suhteita naisien kanssa ja päälle 40v. on. Juuri sitä tyyppiä, joka juttelee naisten kanssa joko iskumielessä tai sitten ei suunnilleen ollenkaan. Mulle saattaa kerta vuoteen jonkun vitsin kertoa, jos samassa huoneessa olen, muuten ei ole koskaan mitään asiaa, koska en luonnollisesti ole iskettävissä. Muuten (miesten kanssa) on kovasti puhelias mies ja ilmeisesti ravintolassa naisten kanssa juttu lentää. Monta vuotta yritin jutustelua tavan vuoksi ja kohteliaisuudesta, kuten muidenkin vieraitten (esim. muiden kumppanin kavereiden)kanssa, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Ei voida jutella, koska ollaan eri sukupuolta :P Ja siis yhtään ujosta miehestä ei ole kyse. Ujoja ymmärrän hyvin, enkä ollenkaan heitä "kiusaa"..
En näe kyllä ton vastakohtaa ollenkaan Casanovana, vaan ainoastaan normaalisti käyttäytyvänä, perussosiaalisuuteen pyrkivänä.
Hmmm....sopivasti hellää huomaavaisuutta ja sopivasti rouheeta luolamiestä samassa paketissa. :-)
Casanova on minusta ehkä ääripää tolle karskille miehelle. Miksipä se naistenmies oliskaan ollut, jos se ei olisi osannut naisiin vedota. Tommonen karskimpi mies ei ehkä osaa olla aina niin huomaavainen ja herkkä huomaamaan naisen tarpeita tulla "hellemmin" kohdelluksi. Mitä taas joku Casanova tyyppinen mies harrastaa kieli pitkällään sujuvasti. :-)
Mä hain tässä ääripäitä. Ei naista miellyttävä käytös "junttimaisuus" ja naisten miellyttämistä varten opeteltu käytös.
Mjoo toki nyt normisti mies kykenee juttelemaan kaikkien kanssa. Edes jotenkin. Lähinnä nyt tuli tuon ap:n parisuhde kuvio mieleen tässä.
Nojoo, en taida tuntea edes noita Casanovia, ei ole vastaan tullut tai ainakaan kovin lähelle päässyt.
Noi lähentelyjuttu oli musta aika normijuttuja, en oikein liitä niitä välttämättä tuohon puhumiseen lainkaan enkä yleiseen suhtautumiseen naisiin. Joku puhumisen sosiaalisissa tilanteissa taitava voi olla silti kahden kesken "luolamies" ihan hyvällä tavalla. Ei ne sulje pois toisiaan, onneksi.
Niinno mä en välttis koe tota ap:n miestä mitenkään äärimmäisen ääliönä miehenä kuitenkaan. Ne semmoset limaset setämiehet härskeine juttuineen on sitten niitä ää ällöttäviä. :-(
Semmoset vähän Keijot tyypit, jotka luulee että nainen syttyy kun sitä kouraisee tuolta ja täältä. Läpsii perseelle aina ohimennen. Mulle ei tullut tosta ap:n miehstä kuitenkaan sellainen vaikutelma. Voihan olla et mä tulkitsin väärin. :-)
Tommonen tissin ja pyllyn puristaminen esimerkiksi kahden kesken ei minusta ole mitenkään tavatonta, jollei mies tee sitä vittumaisuuttaan. Eli uhmallaan haluaa naista alentaa. Se kun voi olla ihan sitäkin vaan että se tulee niin spontaanisti, että haaa makee tissi mäpä nappaan siitä kii. Ettei mies osaa sitä semmosta hipelöin hiljaa rannetta pitkin ja ikään kuin vahingossa hellästi halimisen aikana salaa kosketan sen rintaa. Vaan et mies on suoraviivaisempi ja meinaa että tykkään sun tissistä ja sääkin varmaan tykkäät että mä siitä tykkään ja nappaa vaan kii, sen enempää haluamatta solvata toista asialla.
Ei ne suljekkaan toisiaan pois, kun ääripäissä. :-)
Nyt oot kyllä liian lempeä aloittajan kuvaamia ongelmatapausta kohtaan. Karski saa olla, mutta toi mistä ap kirjoitti, on rakenteellista naisen ohittamista ja alentamista. Sitä esiintyy yhteisöissä alueellisesti ja kai ne juntit on niin kasvaneet siihen, etteivät edes tajua junttiuttaan. Ja jostain kumman syystä naiset alistuu rooliinsa kiltisti. Siis ne, jotka eivät jo nuorena lähde pois...
Mää oon muutaman tommosen Casanova tyyppisen lirpun lärpyn lärpyttimen tavannut joskus ja musta ne on vasta rasittavia. Semmosta teko teennäisyyttä, roosaa tjns. :-)
Eikä sillä ettenkö määkin tykkäis kun mua hemmotellaan ja lellitään. ;-) Mutta niin ou you are so beautiful, oh your lips are so red, oh my god ooh ohh..sitten sataa miljoona pientä lipevää pusua käsivarteen ja räpsytellään yhdessä silmiä. :-) Mjoo nyt karkaa juttu jo.
Mulleko sä kirjotit, kun ei viestipuusta saa tolkkua? :-)
Mä käsitin, ettei ap. pitänyt suurimpana ongelmana tota lähentelyasiaa, vaan tuota naiset hiljaa seurakunnassa-asennetta.
Tai sitten mä tulkitsin vain sen niin siksi, koska mua ei häirinnyt toi lähentelyjuttu itseäni, musta se oli aika perus-luolamieskäytöstä, mihin törmää melkeen suhteessa kuin suhteessa.
Eli ei musta tuo mies ollut ääliö muussa mielessä kuin siinä mielessä, että ei osannut käyttäytyä tilanteissa, joissa oli mukana tyttöystävä. Eli oli joko puhumaton tai puhui päälle, aina kun naisia oli paikalla. Plus se kahvinkeittäjä/piika-asenne.
Sulle joo. Muistan vielä ajat, kun täällä oli kunnon viestipuut.
Taidan jättää maallemenon tänä jouluna. Perheen ja suvun kanssa aina pärjää, mutta viimeistään huoltoaseman pihassa oon hakauksissa jonkun paikallisen Tarmo-Erkin kanssa. Nyt jo valmiiksi piikit pystyssä, aloittajan viesti aktivoi ennen aikojaan kohtaamaan junttilandian.
Ja mulle taas jäi mielikuva, että ap:tä häiritsi sekä se miten mies käyttäytyy muiden seurassa, että sen miehen roisimpi tapa lähennellä naistansa. Onhan se toisten nähden kumppanin halventaminen aina typerää, jos siinä ei ole sitä molemmat ymmärtää sen tekijää olemassa. Eli ikään kuin meidän välistä leikillään heittoa.
Mitä sitäkin monet paritkin tekee. Ja monilla miehillä tuntuu olevan toi "ei se osaa se on nainen" semmonen ikään kuin miesten välinen tsoukki. Toki voihan joku sen sanoa tosissaankin. :-) Mutta mä otan se itse aina huumorilla, jos mun tuttava miehet sen sanoo tai pistän takas samalla mitalla. :-) Ehkä mä taas en koe totakaan niin kauheena, jos miehet keskittyy puhumaan keskenään ja ite jää joskus ulkopuolelle. Mut sitten jos se asenne on se, että pidä sä pääs kiinni ei me sua tänne haluta, niin se on sitten mullekin liikaa jo.
Mut ne tilanteet voi tulkita monella tavalla. Mäkin oon joskus osannut tulkita tilanteet ihan väärin ja kärjistänyt kauheesti jonkun tekemistä ihan väärin.
Toi pikka ja kahvinkeittäjä asenne on sitä perinteistä "äijä" menoa. Emäntä tekee talossa ruoan ja keittää vieraille kahvin. Se on vähän junttia kyllä. Mut eihän siihinkään tartte suostua. Sanoo vaan kuten ap, että keitä itse. Mikä se mies on naista komentelmaan, sen enempää kun nainenkaan miestä.
Kannattako sitä toisaalta niin surra tai olla hakauksissa jonkun tuntemattoman takia? Antaa kaikkien kukkien kukkia, kunhan ei mun puutarhassa kuki ;) Sitä paitsi jos joku on puhumaton, niin parempi melkein se, kuin että puhuu hölmöjä..
Joo ei nykypuusta tahdo saada aina selvää, että kelle se vieti oikeen on tarkoitettu. Vähän hankalaksi tehty.
Mjoo, mä tässä koitan erotella ne ääripäät ja välimuodot. Musta toi ap:n tapaus ei kuulosta vielä ihan ääripäälle. Mutta kuten sanoin mä voin tulkita väärinkin. :-)
Omaan korvaan nyt komentelu kuulostaa pahimmalle tässä skenessä. Että omista hommista juoksuttaa toisen sisälle keittämään kahvia, vaikka itse istuu keittimen vieressä. Ja toi ulkopuolelle jättäminen on kans tylyä, jos se tapahtuu asenteella et tartte tulla tänne mukaan. Mut tiedän kyllä et jotkut miehet tykkää ihan omastakin tilasta jutella keskenään, edes hetken ns. miesten kesken. Siinä mä taas en nää mitään pahaa. Tai mulle se ei ole mikään ongelma. :-)
Ehkä mä olen sen verran juntti itsekin? :-D
Onnee vaan sinne junttilandiaan. :-) Täähän on sitten hyvää treeniä koetokseen.
Kyllä kannattaa, tapahtuu sitten sielläkin peräkylässä joskus jotain. Ainakin oppivat varomaan mua, vaikka eivät muuta opikaan.
Varsinainen ongelmahan on se, että puuttuu halu ja kyky muuttua - edes parisuhteen sisällä. Joku paikallinen geenivirhe, jonka aloittajakin tulee vielä huomaamaan parantumattomaksi.
Jaa no olihan tossa vielä toi sukulaisten dissaaminen. Se on kyllä aika paha, jos röhnöttää nojatuolissa asenteella, mua ei vois vähempää sun perhe kiinnostaa.
Mut toisaalta, jos ei sillä miehellä ole oikeen mitään juteltavaa naisten kanssa. Ehkä se ei ole silleen supliikkimies, että osaisi heitellä jotain small talkia, vaan pitkästyy kun ei oo seuraa missä pystys puhumaan itelleen luontevammin?
Voishan se tietty vähän ees yrittää sitä kontaktin ottamista, edes tyttökaverin perheen kanssa. Mut kyllä mä itsestäni sen tiedän, että jos joidenkin kanssa puhuminen on kauheen työlästä ja ei oikeen oo mitään sanottavaa, niin helposti sitä kattelee mielummin hiljaa kun sössöttää jotain vaikkei ole mitään asiaakaan. Nojoo mitäpä tätä spekuloimaan. Kukin tyylillään. :-)
heh, kyllähän mä esim. keitän ihan mielelläni kahvit, mutta jos joku mulle huutais, että tuu keittämään kahvit, niin sitten en piruuttanikaan keittäisi >:) Onneks tällasta ei ole sattunut, vaan olen mielelläni keittänyt..Voi tosin kumppanikin keittää, kumpi nyt lähempänä keitintä on.
Noh, toi naiset ei osaa- juttu meni multa vähän ohi, oli niin pitkä kirjoitus ap.lla. Se on musta vain huono vitsi, paitsi silloin tietysti, jos se pitää paikkaansa. Sellaistakin sattuu :P Itsellä esim. noissa autoasioissa. Silloin totean vaan, että "en osaakaan, niin?"
Itseasiassa musta on vaan helpottava tyyppi toi yks kumppanin kaveri, jonka kanssa ei tarvii harjoittaa small talkia.Kun en ole mikään puhelias itsekään. En vaan meinannut aluks uskoa, että hän tosiaan ei tykkää rupatella niitä näitä :D
mutta nyt täytyy mennä toisaalle :)
moikka taas..
Kyllä pitäis vähän yrittää naisen sukulaisia miellyttää, jos nainen on hänelle tärkeä. Jos miehellä ei ole mitään juteltavaa naisten kanssa, niin sehän vaan todistaa, että se ei ole ymmärtänyt että naisetkin on ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella vaikka siitä säästä josta hän kykeni miesten kanssa keskustelemaan.
Mä näen ihan selvän valuvian tossa kuvatussa miehessä. Eikä ton ikäinen enää miksikään muutu, jos ei se muuta yksin muualle opettelemaan tapoja.
Samma här. Eip se tuota ongelma kahvia keitellä ja passata, jos selähtee minusta itsestä se tarve. Mutta jos joku mua rupiaa käskemään, niin en tottele. Sitten joutuu kohtaamaan mun muulin luonteeni. :-)
Njoo..oottehan te nähnyt että mun huumori on joskus aika mustaa. :-) Ja kun joku koittaa loukata tekemällä pilaa minusta, mua naurattaa entistä enemmän.
Kun on pimpeli pom niin on. Mukavaa iltaa moikka!
Voihan se tietty osata jutella naisten kanssakin, mutta ei just ton perheen naisten kanssa löydy sitä samaa aallonpituutta? En tiiä. Yrittää nyt kuitenkin vois, ees vähän kyllä. :-)
ei ole olemassa itsenäisten heterimiesten maailmaa jossa naiset ei kuuluis ja vaikuttais
siis hetero