Olen vuosia ja taas vuosia ihmetellyt miten muut löytää tyttöystävän ja minä en. Selailin eilis iltana tätä palstaa ja ensimmäistä kertaa joku mainitsi Aspergerin oireyhtymän. Googlasin sen netistä ja oireiden kuvaus sopii minuun täydellisesti. Kysymyksessä on synnynnäinen neurologisen toiminnan kehityshäiriö joka rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä.
Vaikka sairaus on ihmisellä jo syntyessä, se aiheuttaa äärimmäisen vähän tai ei lainkaan ulospäin näkyviä oireita. Opettajat, kouluterveydenhoitajat ja lääkärit eivät ole koskaan edes epäilleet minulla sellaista. Vuosi sitten kävin kokeneen neurologin vastaanotolla. Hänkään ei huomannut sairautta vaan totesi että "olet terve mies, anna mennä vaan".
Oireiden kuvaus on pitkä ja yksityiskohtainen. Perehdyin siihen kahden tunnin ajan. Oli hämmästyttävää todeta että se on kuin minun maailmani auki kirjoitettuna paperille. Parasta on että nyt tiedän mikä minua on aina vaivannut. Sairautta ei pysty parantamaan, mutta diagnoosissa todetaan, että oireyhtymästä kärsivät tavallisesti "lopulta" löytävät oman kumppanin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Vaikka sairaus on ihmisellä jo syntyessä, se aiheuttaa äärimmäisen vähän tai ei lainkaan ulospäin näkyviä oireita. Opettajat, kouluterveydenhoitajat ja lääkärit eivät ole koskaan edes epäilleet minulla sellaista. Vuosi sitten kävin kokeneen neurologin vastaanotolla. Hänkään ei huomannut sairautta vaan totesi että "olet terve mies, anna mennä vaan".
Oireiden kuvaus on pitkä ja yksityiskohtainen. Perehdyin siihen kahden tunnin ajan. Oli hämmästyttävää todeta että se on kuin minun maailmani auki kirjoitettuna paperille. Parasta on että nyt tiedän mikä minua on aina vaivannut. Sairautta ei pysty parantamaan, mutta diagnoosissa todetaan, että oireyhtymästä kärsivät tavallisesti "lopulta" löytävät oman kumppanin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
Vastaukset 31
Vanhimmat
En jaksa nyt kahdeks tunniks asiaan syventyä eli selvennäppä hiukan. Onko tuohon oireyhtymään hoitoa? Meinasitko mennä takaisin lekurin pakeille ja edhottaa tuota vaihtoehtoa?
Tunnen pari joilla kyseinen autismin muoto on. Tuntuu pahalta kun tällä palstalla siitä tehdään vitsi, sillä aspergeriin ei kuulu idioottimaisuus(vaikka siitä kärsivillä onkin joidenkin lähteiden mukaan usein keskimääräistä alempi älykkyysosamäärä) tai seksismi.
Yhtä mahdollinen on tavallista korkeampi älykkyysosamäärä.
Kyllä alempi on yleisempi mutta ei asperger nerokkuutta estä. Einstein nyt kaikkein tunnetuimpana esimerkkinä.
Niin ja käsittääkseni Einsteinistä ei ole tehty mitään virallista diagnoosia ja hänen asperger-huhunsa pohjautuu vain ja ainoastaan siihen, huhuun, eli juoruun eli mutuun. Usein neroilla halutaan uskoa olevan joku päävamma. Vaikkei olisikaan.
Asperger on tosiaan yksi autismin muoto ja olet oikeassa, että yleisempi on alhaisempi älykkyysosamäärä. Ihmiset vaan haluavat etsiä itsestään erikoisuutta jopa vammaisten kustannuksella. Olen myöskin tuntenut useammankin autistisen ja yksikään ei ole ollut ku**pää tai seksistinen, mutta vammaisia he ovat kyllä kaikki olleet ja muutama pahastikin. En todellakaan kadehdi eikä tule mieleenkään tehdä itsestään erikoista sen takia. Noita wikipedia piirteitä nyt löytää jokainen itsestään ja sitäpaitsi, kun oikeaan aikaan kysytään (esim. ap oikein etsimällä etsi vikaa ja diagnoosia) on kaikki meistä epäsosiaalisia, joilla on vaikeaa.
Mun mielestä on outoa tämä diagnoosien julistaminen. Jos kumppani on hankala tai joku on kakkahousu itseä kohtaan, niin johan sillä on narsismia, ja varma diagnoosi tehdään viimeistään, jos suhde päättyy: vaikka sitäkin esiintyy aika harvalla vaikka onkin alidiagnosoitu. Ja kun vähänkin tuntuu pahalta, niin on masennus. Miten kaikilla suomalaisilla voi olla masennus, vaikkei mitään kovin pahaa ole edes sattunut?! Siinä vaiheessa, kun se onkin oikea joku maanis-depressiivisyys niin kas kun ei ole enää tarvetta julistaa sitä tai hakea erikoisuutta. Sitten on autismi, no kenellä nyt sitä ei olisi. Jos on yksin eikä tee asioille mitään niin autismihan sen on pakko olla, koska mitäs muutakaan se olisi. Ja kaikkihan meistä kuitenkin on neroja! Sekä vammaisia, että päteviä diagnosoimaan muita että vielä neroja! Se on varmaa, täälläkin yksi jos toinen on todistellut miten on korkea älykkyysosamäärä ja sehän on uskottavaa täällä... Osa saaduistakin diagnooseista tuntuu hieman haetuilta, kun kukaan ei vaan voi olla enää persoonallinen: diagnoosi sille on pakko saada jostain.
Miksi kukaan ei mainosta, että on skitsofreenikko? Neroista on osa ollut niitäkin, eikö vetovoima riitä? Miksei kenellekään täällä kelpaa CP-vamma, sehän ei edes vaikuta älykkyyteen? Miksi ei kukaan mainosta olevansa kehari tai... Miksi ihmisen pitää saada olla niin hemmetin erikoinen vaikka väkisin ja vaikka diagnoosilla, jos ei muuta keksi?
Onnellisemmaksi varmaan tulisi, jos tajuaisi, että jos haluaa saada elämäänsä asioita, pitää tehdä asioita ja jos haluaa olla onnellinen, pitää opetella olemaan tyytyväinen, jopa kiitollinen. Esimerkiksi terveydestään...
Tuleepa vaan mieleen.
Ei ole hoitoa, siinä mielessä virallisen diagnoosin saaminen on yhdentekevää. Sitten kun tulee muutakin asiaa lääkärille niin mainitsen kyllä tästä.
Mähän sanoin että ATM:t on ASSBURGEREITA. Idioottimaisista fakkiintuneista kirjoituksista erottuu nämä apinat.
Yritetään saada oikeutus haukkumiselle. Vaikka jollakin olisikin kyseinen oireyhtymä niin ei se oikeuta ketään kiusaamaan tai haukkumaan häntä.
Idioottimaisuus ja autismi eivät ole toisistaan riippuvaisia ja onnistuu se idiotismi näköjään sinultakin ilman autismia.
on suuri, itsensä "diagnoosit" voivat olla aika harhaisia. Tuossa on muuten viereiseltä palstalta yksi tapaus:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10309429
Käsityksissään joustamattomuus ja ulkopuolisen tulkitsemana jääräpäisyys lienee yleinen piirre. Älykkyys (kapeana) ei oikein meinaa sitä eikä tätä, eli monesti se ei helpota oloa koska silloin helposti keksii itselleen noudatettavaksi kaikkea pakonomaisia pykäliä ja sääntöjä, kuten asioitten konemaiset luokittelut, ns.tietämällä itsensä rauhoittelu, luontaisen epämääräisyyden huono sietokyky, kasvissyönti ja karppaukset sun muut... :) usein joltakin kantilta muodollisesti perusteltavissa mutta marginaalisia.
Kuten huomaat, ns.normaaleillakin ihmisillä on jossain määrin tuollaisia piirteitä. Siinä sulle lisää kommentoitavaa...
"Käsityksissään joustamattomuus ja ulkopuolisen tulkitsemana jääräpäisyys lienee yleinen piirre."
Kaksi kirjainta D, F.
Itsellänikin todennäköisesti on Aspergerin syndrooma ja täytyy muistaa, että noita AS diagnooseja on alettu tekemään vasta 90-luvun lopulla.
Itsekin olen lukenut paljon tuosta syndroomastani ja se on antanut minulle vastauksen siihen miksi en ole kuten normaalit ihmiset.
Sairautta ei tietenkään pysty parantamaan koska se on keskushermoston kehityshäiriö.
No kylläpä niitä on diagnosoitu ennemminkin.
Enpä oikein jaksa uskoa että teistä yksikään olisi asperger-ihminen. Mutta saahan sitä omassa kotikeittiössään puoskaroida niin paljon kuin haluaa.
Jos se helpottaa niin siitä vaan. Voisin kyllä kertoa mikä teitä vaivaa, mutta jätetään toiseen kertaan.
Ei ole, diagnosointi aloitettiin vasta 90-luvun alussa vaikka häiriön määritelmä kehitettiinkin muistaakseni jo 30 vai 40 luvulla Itävaltalaisen lastenlääkärin Hans Aspergerin toimiesta, jonka mukaan syndrooma on nimetty.
Ja minä olen asperger-ihminen. Kaikki merkit viittaavat siihen. Ja olen myös loveshy ja 40% heistä on myös asseja.
että olisi 'virallinen' puolustus haluamalleen käyttäytymiselle, inhimillistä toki sekin.
siis aaseja.
Kaikissa kotikutoisissa diagnooseissa ja luokitteluissa on se ongelma ja riskitekijä että tuollaiseen diagnoosiin tai kategoriaan (ATM) on helppo jäädä nojaamaan kuin tukikeppiin ja sillä tavalla perustella oma toimettomuus ja oman itsensä kehittämisen laiminlyönti. "En voi, koska ole ATM = ATM =ATM", tms.
Eräässä dokkarissa käsiteltiin idiot savant -tyyppisiä autisteja jotka olivat täysin sisäänpäinsulkeutuneita mutta nerokkaita jollain alalla, mm. valokuvamuisti ja ällistyttävä päässälaskutaito jne. Näitä "idiootteja" sitten sosiaalistettiin ja he oppivat sosiaalisemmiksi, mutta seurauksena oli se että he menettivät samalla osan siitä lahjakkuudestaan eivätkä enää olleet niin nerokkaita yhden asian ihmeitä. Tämä vain muistutuksena siitä että jopa todella vakavasti autistinen ihminen pystyy oppimaan sosiaalisemmaksi. Toki voi ehdottomuusajatteluun fakkiutuneena ajatella että "jos en voi olla lipevä naistenmies niin en edes yritä". Jokainen pelaa sillä kädellä joka on alussa jaettu. Vaihtoja on muutamia, ja vain tyhmä tyytyy huonoon käteen koska ei uskalla ottaa riskejä.
Hyvä että otit puheeksi. Itselläni on todella hyvä päässälaskutaito, huomasin sen jo koulussa matematiikan tunneilla ja isänikin sitä ihmetteli kun hän mietti että paljonko on jos se ja se lasketaan yheen ja minuta tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä.
Ja myös valokuvamuisti minulla on. Muistan erittäin tarkasti asioita vuosien takaa ja varsinkin ajankohdat muistan erittäin tarkasti. Siis sellaiset asiat, jotka kaikki muuta ovat unohtaneet jo ajat sitten. Kaverinikin aina kysyvät minulta, että milloin se ja se tapahtui ja sitten vastaan"maaliskuussa 97" ja he toteavat. että sieltä se tuli taas kuin apteekin hyllyltä.
Myös veljeni ja äitini ovat ihmetelleet kavereideni lisäksi ihmetelleet muistiani. Ja minua on sanottu muistikoneeksi ja tietopankiksi.
Autistin muisti on ihmeellinen.
Sanoisin paremminkin mielikuvitus. Normi tai vähänkään fiksumpi ihminen ei viitsisi sepostella moisia satuja päivästä toiseen.
Eihän Naisasialooseri normaali olekaan, eikä ole fiksuksi itseään väittänyt.
Asperger ei ole sairaus vaan oireyhtymä. Ei voi myöskään tehdä tuollaisia lausuntoja kuin "autistin muisti on ihmeellinen". Siitä tuskin on todisteita vaikka osalla varmasti onkin.
Hei! Minulla diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. Olen nainen. Oireyhtymä aiheuttaa minulle hankaluuksia ihan jokapäiväisessä elämässä ja minua ärsyttää suuresti tapa, jolla tällä palstalla puhutaan kyseisestä oireyhtymästä. Oma elämäni on jatkuvaa kompurointia ja alisuoriutumista. Olen sairastunut henkisesti, sillä elämä AS:n kanssa on rankkaa. Olen myös väsynyt selittämään tätä ihmisille, sillä kuulemma "jokaiselta nyt jotain löydettäisiin, jos kaikki ihmiset tutkittaisiin". Juu, kyllä, minun elämäni on oikeasti jatkuvaa epäonnistumista ja esteisiin törmäämistä. Onneksi olen luonteeltani aika periksiantamaton, enkä ole esim. päästänyt itseäni syrjäytymään, vaikka jossain vaiheessa vietin vuosia omaan kotiini sulkeutuneena. Valvoin yöt ja nukuin päivät. Pelkäsin ulos menemistä. Olen vetänyt itseni ylös aika H***vetistä.
Tämä kulkee suvussamme ilmeisesti perinnöllisenä (muutamalla muullakin on diagnoosi), eikä kaikille ole käynyt elämässä kovin hyvin. Minulla on käynyt tuuri siinä, että olen lahjakas eräässä asiassa ja tuo asia pitää minut elämässä kiinni ja sen vuoksi jaksan yrittää.
Aloittajalle haluaisin sanoa, että epäsosiaalinen voi olla ilman Aspergeriakin ja AS on enemmän kuin pelkkä luonteenpiirre. Ja kaikki aspergerilaiset eivät myöskään ole ujoja, kuten usein kuvitellaan. Minä en ole yhtään ujo, en vain osaa olla ihmisten kanssa. Norsu posliinikaupassa on aika hyvä kuvaus. Toivottavasti elämäsi on hyvää ja löydät vielä kumppanin itsellesi. :)
tarkemmin tuota arjen tilanteissa kompurointia. Palstalla kun puhuvat eniten ja tarkoitushakuisesti omatekemistä diagnooseistaan, joten minkälainen ongelma se oikeasti on, lienee itseasiassa harvemmalla käsitystä.
Tsemppiä ja myötätuntoa Sulle, kun olet jaksanut taistella tuon pahimman vaiheen yli. Ja jos jotain erityislahjaa on ymmärrys ja taito ja onnistuu hyödyntää, se lienee ensisijaisimpia asioita selviytymisessä.
Jotenkin vaikea eritellä kaikkea, mutta yritän. Sain aikaan pitkän ja sekavan sepustuksen, mutta koittakaa kestää.
Minulla on esimerkiksi todella huono työmuisti. Oppiminen on joskus todella vaikeaa. Saatan myös eksyä missä vain. En muista kasvoja ja vieraassa ympäristössä en tunnistaisi omaa äitiäni. Autoa en voi ajaa, koska en hahmota ympäristöäni tarpeeksi hyvin. Keskittymiseni herpaantuu todella helposti ja yksinkertaistenkin tehtävien suorittaminen ympäristössä, jossa on paljon ärsykkeitä, ääniä, ihmisiä, on mahdotonta. Menen täysin lukkoon oudoissa tilanteissa ja lopulta en enää oikeasti ymmärrä edes puhetta. Käytännön tehtävien suorittaminen on todella vaikeaa ja usein mahdotonta, jos minun pitää samalla olla sosiaalinen tai jos ympärillä on ihmisiä, jotka saattavat milloin tahansa puhua minulle, edes sen verran että vaikka pyytävät minua väistämään jos olen tiellä. Tämän vuoksi pelkään työelämää aivan älyttömästi. Kukaan ei ymmärrä, miksi vain yhtäkkiä en pystykään edes lukemaan kellotaulua ja änkytän enkä osaa sanoa oikein mitään. Niin, ja muiden ihmisten on muutenkin ehkä vaikea lukea minua, koska ilmeeni eivät yleensä vastaa tunnetilaani lainkaan. Vaikkapa kipu ei näy kasvoillani herkästi, vaikka minuun oikeasti sattuisi aika paljonkin. Saatan olla tosi rauhallisen näköinen, vaikka olen aivan lukossa ja ahdistunut.
Joskus menen johonkin ihme transsiin, sitä oloa on vaikea kuvailla. En pidä isoista kaupoista, niissä on vain liikaa kaikkea. Jotenkin kadotan itseni sinne hyllyjen väliin. Puhelimessa puhuminen on vaikeaa ja joskus kirjoitan etukäteen paperille kaiken, mitä minun pitää sanoa. Puhelimessa toisen puheeseen keskittyminen on vain jotenkin tosi kuluttavaa. Kuullun ymmärtämisessä on muutenkin ongelmia. En vain jotenkin pysty ajattelemaan ja kuuntelemaan samalla. Olen opiskelija ja luennot menevät aika hukkaan tämän vuoksi. Olen tosi pulassa jos yhtäkkiä pitäisi jotenkin ruveta siinä soveltamaan asioita, jotka ollaan juuri käyty läpi. Arvosanani ovat todella huonoja senkin takia, että keskityn aina jotenkin vääriin asioihin, juutun yksityiskohtiin.
Ihmisten kanssa olen huono. En ole lainkaan ujo, enkä tunne häpeää tilanteissa, joissa pitäisi jo rajoittaa. Minä myös väsyn ihmisten kanssa olosta ja toipumiseen menee monta päivää, on sellainen ihmeen poissaoleva olo. Esim. opiskelu alkaa olla siinä tilassa mahdotonta.
Parisuhteessa kumppanin on ollut aina vaikea ymmärtää minua. Aina yritän tulla vastaan ja kertoa kaikesta mahdollisimman selvästi, mutta esim. hahmotuskykyni rajallisuutta on toisen todella vaikea käsittää. Ja se, etten pysty samaan aikaan olemaan sosiaalinen ja tekemään mitään, on myös aina hankala juttu. Jos vaikka laita ruokaa ja toinen häärää ympärillä, saatan tehdä jotain aivan älytöntä vahingossa.
Varmasti on vielä kaikkea, mikä ei nyt tule mieleen. Niin, ja lapsena olin aika outo. Jossain vaiheessa vanhempani epäilivät, että kuulossani on vikaa, kun pyysin ihmisiä aina toistamaan kaiken joskus montakin kertaa kun en vain ymmärtänyt tai pystynyt keskittymään puheeseen. Ja jotenkin olin kuulemma aina jotenkin ikäistäni vanhemman oloinen. Toisten lasten seura ei kiinnostanut ollenkaan.
Asperger aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia. Olen varmasti unohtanut vaikka mitä. Tuntuu, että elämäni on lähinnä kaikenlaista sekoilua ja törttöilyä. Tätä on aina jotenkin hankala selittää. Oireyhtymä näkyy ja tuntuu elämässäni jatkuvasti. Nimen saaminen ongelmille oli helpottavaa silloin aikoinaan, ja kun tietää vähän, mikä on ongelma missäkin tilanteessa, on helpompi selviytyä. Olisi kyllä ihanaa, jos joku pystyisi taikomaan Aspergerin minusta pois.
Apua! Noin pitkäkö siitä sitten tuli. :P
Miten kuvailisit mainitsemaasi transsia? Minulla sitä esiintyi lapsena usein, nykyään ei juuri enää ollenkaan. Yhtäkkiä vain tunsin olevani jossain toisessa olomuodossa kuin todellisuudessa olen. Ikään kuin mieli olisi irroittautunut ruumiista. Mutta korkeintaan vain muutamaksi minuutiksi, sitten palasin normaali tilaan ja ihmettelin mitähän tuokin oli. Transsiin vaipuminen liittyi usein johonkin rauhalliseen ja erityisen keskittyneeseen tilanteeseen tai tekemiseen. Aikuisena olen kokenut ruumiista poistumisen tunteen enää vain kerran, mutta se ei ollut AS-häiriöön liittyvä transsi vaan unihalvaus. Hyvin erilainen ja voimakkaampi kokemus. Nukkuessa ruumis lähti putoamaan valtavaa vauhtia alaspäin ja sielu jäi ylös. Pelkäsin kuollakseni kunnes tilanne oli ohi aivan hetkessä. Ja tarkennuksena asiaa tuntemattomille; en ole ikinä käyttänyt mitään aineita, vaan näille ilmiöille on olemassa fysiologiset ja lääketieteelliset perusteet. Näin normaalissa tilassa ja terveenä ajatellessa muutamat noista on ollut uskomattoman hienojakin kokemuksia. Esimerkiksi kuolemanpelko poistui minulta kokonaan unihalvauksen jälkeen.
Pelottavan tuttuja oireita omallakin kohdalla. No, kuten yksi aikaisempi kirjoittaja, jolla on ihan virallisesti diagnosoitu AS, sanoi niin asian kanssa ei ole leikkimistä.
En usko itse omaavani AS:ää. Olen vain muuten epäsosiaalinen, syrjäänvetäytyvä ja sulkeutunut.
Joo mullekin psykologi sanoi, että vaikka sulla oiskin toi asperger, niin et sä siitä välttämättä mitään lappua saa.
Minuakin on aina ihmetyttänyt ne tyypit, jotka ITSE diagnosoivat sairauksia..! Hyvin yleinen tällainen omadiagnoosi on juurikin Asperger, sillä paperille kirjoitettuna tuo oireisto kuulostaa melko "helpolta" ja yleisiin kaavoihin sopivalta.
Lopettakaa hyvät ihmiset tuollainen!!! Itselläni ei Aspergerin syndroomaa ole, mutta hoitotyössäni olen työskennellyt muutaman heidänlaisensa kanssa.
Olkaa mieluummin onnellisia, te "diagnosoimattomat" että teilllä ei tuota oireyhtymää todellisuudessa ole!! Se on joillakin hyvin rajoittava tai jopa vammauttava. Mikäli todella tajuaisitte kuinka pahoista rajoitteista on kyse, pysyisitte hiljaa..
Näköjään aivan kaikista sairauksista löytyy näitä "itse-diagnosoivia" tyyppejä, jotka luottavat 100%:sesti omaan arvioonsa. Milloin kelläkin on syöpä tai astma tai sydäntauti..
Menkää hitto vieköön psykiatriseen hoitoon ja kertokaa SIELLÄ miksi olette niin itsekeskeisiä ja huomionhakuisia; "sairauden" vakavuudesta piittaamatta..??!!
Joku viljelee tosissaan jatkuvasti, kelle tutulle tahansa, välillä jopa kahvikupposen äärellä hymähdellen kuinka tämä "syöpä" täällä kaulalla kasvaa vaan ja "vissiin pitäisi mennä lääkärille"..
Kyllä nämä tyypit tunnistetaan; jopa teidän joukostanne löytyy näitä, ikävä kyllä.
... Vielä lisäyksenä.. Miehini kuoli muutama kuukausi sitten, ja olen sen myötä alkanut kärsiä hirveistä oireista. Muutoin olen työhön kykenevä, ehkä hieman lyhytpinnainen mutta tarvittaessa hyvin ymmärtäväinen tyyppi.
Mieheni kuolema aiheutti minussa järkyttävän oireryöpyn, jonka voisi suoraan kopioida Asperger-syndrooman oirelistasta.. =0( Mutta onneksi tajuan, että se on vain ihmismieli, joka tekee tepposiaan, ja ne OIKEAT Asperger-ihmiset ovat olleet oireyhtymäisiää jo syntymästään saakka!!!
Tämä olisi fiksua pitää mielessä!
En oikein tiedä tät juttua, minö olen aina pelännyt ihmisiä, onko se aspergrenia vai mitä. olen jo yli 40 v, ja asun äitini kanssa maalaistaqlossa, kun joskus menmen kapunkiiin, niion saan naisten kanssaa kontaqktia, ja mina ihailaan, mutta toteaqn siihen kylmästi että olen peräkammarin poika.
Jotenkin olen ihastunut muodikkaaseen pukeutumiseen, muklla on tiukat farkut ja nahkatakki ja bootsit, ja jotenkin olen sekstisisesti pukeutunut, ja bootsit jalassa ja tupakki huulesa ja promilleja päässä, niin saan naisen, mutta kun tuon hänet kotiin ,niin hän järkyttyy, kun asun vielä äidin kanssa, vaikka kyseessä on maalaistalo.
Jotenklin tämä elo jäörkyttää, viinaa menee runsaasti, mutta naissin en saa kontaktia selvinpäin, nyt kin olen kännissä, kun olen juonut kaksi valkkaripulloa, hei mitä mimä teen,ostan ko edelleen tiukat farkut, jotta saan naisten huomion?