Olemme olleet pian 20 vuotta naimisissa. Näin pitkään aikaan mahtuu useita ylämäkiä ja useita alamäkiä. Keskimäärin olemme varmasti olleet enemmän onnellisia kuin onnettomia. Nyt kuitenkin on pitkähkö huonompi suhdeaika meneillään, eikä siitä oikein olla päästy kunnolla eteenpäin. Jutellaan kyllä ja molemmat myös haluamme jatkaa. Nyt olen kuitenkin uuden tilanteen edessä. Tähän haluaisin kommentteja. Juttelimme vaimon kanssa tästä suhteemme huonohkosta tilanteesta pari päivää sitten, ihan positiivisella ja kehittävällä asenteella. Yhtäkkiä vaimoni päätti sanoa: "eihän tässä mitään kolmatta osapuolta ole .... tai ei siis ainakaan minulla ole" ja jätti lauseen roikkumaan ja odottamaan minulta vastausta. Siis, että onko minulla suhde. Ei ole. Ongelmia syntyi heti kaksi: ensimmäiseksi, jos vaimoni epäilee minua vieraissa käynnistä niin paljon, että päätyy sitä minulta kysymään, niin miten hän ikinä voisi uskoa vastaustani "ei"? Ja toinen ongelma on sitten päinvastoin: vaimoni kertoi kysymättä, että hänellä ei ole ollut ulkopuolista suhdetta. En minä ole sitä koskaan tosissani epäillytkään, mutta nytpä epäilen! Miksi ihmeessä pitää tunnustaa jotain mitä ei ole tehnyt? Ymmärrän kyllä, että pikkulapset joskus kertovat "etteivät ole rikkoneet ikkunaa", mutta aikuinen 4-kymppinen nainen!!! Kyllä naiset on sitten kummallisia. Ja mukavia.
Minullako toinen nainen?
Uskollinen. Petetty?
9284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sinulla ei ole toista, eikä vaimollasikaan, ja molemmilla on tahtoa pysyä yhdessä, niin ihan hyvin teillä on asiat.
Minusta on ihan luonnollista pohtia parisuhteen ongelmia monelta kannalta. Myös siltä, että onko jokin kolmas osapuoli mukana. Ja tehdä selväksi, että ainakaan omalta kohdaltaan ei ole tästä kyse. Niin minäkin toimisin. Nyt kun asia on teille selvä, niin pystytte keskittymään siihen, mikä on aidosti ja oikeasti ongelmana. Tällä palstalla valitettavan moni on joutunut siihen tilanteeseen (pettäjänä tai petettynä) että teidän tilanteessanne lähdetään hakemaan ulkopuolelta mielihyvää ja ongelmien ratkaisua. Se ei koskaan tuo kumpaakaan. Uskottomuusongelmien alle jäävät sitten ne alkuperäiset ongelmat, ja jos/ kun uskottomuudesta selvitään, ovat ne vanhat ongelmat jäljellä, eikä kummallakaan ole enää voimia niiden setvimiseksi. Lopulta kenelläkään ei ole enää hyvä olla, ja kaikki voivat huonosti.
Lykkyä tykö teille! Kadehdin teidän osaanne. Ei ulkopuolisia, vain normaaleja parisuhteen kehitykseen ja muutokseen liittyviä kasvukipuja.
Ehkä nainen vain ja ainoastaan halusi tuolla lauseellaan rohkaista ikäänkuin sinua sanomaan sen ettei sulla ole toista naista. Mä luin tuosta rivien välistä, että hän pelkää sulla olevan sellainen. Antoi sulle pienen mahdollisuuden kertoa, avasi keskustelun arkaan aiheeseen.
Ja jätitkö nyt vastaamati? :( Menes äkkii korjaamaan erheesi jos ei ole toista naista, asia jaa kaivelemaan mielensopukoita.
En nähnyt tuossa että nainen olisi pettänyt.
TÄSSÄ se nähdään, että mies on marssista ja nainen venuksesta, niin erilaisesti aatellaan välillään asioista.
Voi taivas! Jättikö tuo mies vastaamatta vaimonsa kysymykseen? Äkkiä tosiaan korjaan se asia.
Hiukka ihmetyttää miehen ajatuksenjuoksu, kun tuosta vetää tuollaiset johtopäätökset. Tiedoksesi mies, että nainen voi kysyä jotain asiaa vain saadakseen vahvistuksen jo olemmassaoleville ajatuksilleen. Olenko ainoa elämässäsi? Rakastatko yhä minua? Oletko uskollinen aina ja ikuisesti :)
Musta sun vaimo teki fiksusti kun huomioi senkin näkökulman, että syy teidän ongelmiin on jossain kakkosessa. . Ei ollut välttämättä helppoa, varsinkin jos teillä menee nyt huonommin. Ehkä vaimo jopa pelkää sitä vaihtoehtoa. Nyt vain nopsaan vaimon luokse keskustelemaan, ja poistatte tuon mörön muiden ongelmien päältä.
Pitänee vielä täsmentää. Kerroin siis kyllä heti, ettei toista naista ole. Mutta jos vaimoni sellaista epäilee niin paljon, että kysyy, niin miksi hän uskoisi vastaukseni? Eihän myöskään kovin paljoa luottamusta osoita se, että joutuu tuollaista kysymään. Koin sen loukkaavana.
No ei tossa kyllä mitään loukkaavaa ole! Ellei sulla sitten ole syytä loukkaantua,,,,
Jos teillä on mennyt huonosti, oletan että sängyssä myös, niin se on kuule tavallista alkaa ihmettelmään miksen kelpaa toiselle. Ja jos tätä huonoa kautta on kestänyt pitkään niin sitä enemmissä määrin möröt ja kummitukset hiipii mieleen. Naiset myös keskustelee toisten naisten kanssa ja ehkäpä joku kaverinainen on voinut väläyttää vaimollesi esimerkiksi tuollaisen epäillyn, jota hän ei taas välttis olisi itse tullut ajatelleeksikaan. Ja hän otti sen esille.
Mä nyt ihmettelen hiukan, et jos olette tosiaan olleet noin kauan kimpassa niin miten voit tuntea noin huonosti naisen, vaimosi? Mun mies tietää likipitäen aina sanojeni tarkoitusperät harvinaisen hyvin, ja jos ei tiedä joskus niin se kysyy! Siinä ja heti, että miksi kysyit, mitä luulet? Sitä kutsutaan keskusteluksi.
Hyvä jotta oikaisit asian heti. Tottakait hän uskoo sinua, Miten voit olla noin epävarma?
Ooot kyllä aika herkkähipiäinen mies. Normaali kysymys tilanteessa kun menee huonosti pidemmän aikaa. Hölmöhän on, jos ei mieti asioita. Naisista et kyllä näytä tajuavan kovinkaan paljoa. Olisko siellä osasyytä ongelmiin.
Kyllä tästä kirjoittelusta vähän avaimia tulee, kiitos kaikille. Mutta esim "myös 20v yhdessä" sanoi: "tottakai hän uskoo sinua..." Niin minä vaan ihmettelen, että jos vaimoni epäilisi minua toisesta naisesta, niin miksi taivaan nimessä hän uskoisi kieltävän vastaukseni? Eikö ole ilmiselvää, että jos minulla olisi toinen nainen, niin vastaisin kieltävästi? Tämä on se asia mitä ihmettelen. Tästä ongelmasta itse asiassa vaimoni kanssa juttelin (teidän innoittamananne,kiitos) illalla. Pääsimme yhteisymmärrykseen. Me ajattelemme hieman erilailla asioista (miehet marsista ja naiset venuksesta): kerroin, että jos minä päätyisin kysymään toisen miehen olemassaolosta, niin kysyisin sitä vasta sitten, kun olen asiasta varma. En minä halua loukata meidän välistä luottamusta epäilemällä ääneen syrjähypystä, vastaushan olisi kuitenkin kieltävä. Ja tämähän toimii toisinkin päin. Mutta tämä ajattelutapojen erilaisuus on nyt kotona tunnistettu, ja siltä osalta helpotti molempia. Ja sitten tuohon "sängyssä huonosti menemiseen".... asia on niin päin, että minulla kyllä olisi haluja enemmänkin, mutta vaimolla ei. Tästä syystä enemminkin minulla olisi syytä epäillä toisen miehen olemassa oloa, siis jos se olisi minun mielestäni sellainen syy (ei siis ole). Tämä haluttomuus on varmastikin johdannainen tästä yleisestä parisuhteen alamäkivaihteesta. Mun mielestäni seksiä ei voi harrastaa velvollisuudesta. Tämä asia ei sitten ehkä kuulukkaan enään "uskottomuus" otsikon alle. Mukava kirjoitella. Kohtaamisiin palstoilla!
Vastaan vielä minäkin, yli 20v yhdessä. Ja kivistä ja karista ylimenneenä yhdessä. Tärkein oppi minulle vuosien saatossa on ollut, että parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, jotka ajattelevat eri tavoin. Mitään ajatustenlukijoita me emme ole. Taytyy sanoa, jos tahtoo tai tarvitsee jotain. Ja toisen täytyy kuunnella. Sen jälkeen tekee sen, mitä toinen kipeästi tarvitsee, jos siinä ei ylitetä jotain perustavaa laatua olevia rajoja. Joustamista siis. Minä en suinkaan läheskään aina ymmärrä, miksi mieheni tarvitsee jotain, eikä hän ymmärrä miksi minä tarvitsen jotain muuta. Tieto siitä riittä, sen varassa on hyvä mennä. Meilläkin oli pitkään sellainen ajatus jossain, että jos emme ymmärtäneet toisen tarpeita, ne tuntuivat joskus turhilta ja jopa oudoilta. Ja ne oli helppo sivuuttaa. Molemmathan siinä voimme sitten aika huonosti. Miehet ja naiset ovat erilaisia, ja ihmisinä me olemme erilaisia. Emme aina ymmärrä toista, mutta voimme opetella kunnioittamaan toisiamme niin, että pelkkä tieto riittää.
Hieno kun olette jutelleet. Usein keskusteluyhteyden puute voi ajaa ihmiset erilleen, ristiriitoihin kun sitä luulee tietävänsä toisen kannan. Pitää vaan löytää sitä aikaa sille hetkelle kun keskustellaan, se ei välttis toimi lemppariohjelman mainostauolla pikana. Kun kumpiki saa ja uskaltaa sanoa huolensa ja toinen ymmärtää kuunnella ja esittää jatkokysymyksiä mahdollisten asioiden jäädessä epäselviksi. Me toimimme edelleen noin, minä olen syvällisempi puhumaan ja hetket voi venähtää tooosi pitkiksi, huomaan usein ettei mies ymmärrä asioita kuten minä. Se voi olla raivostuttavaakin, joskus pitää ottaa rautalanka ja joskus vaan jää haavi auki, kun tajuaa miten väärin mies voikaan ymmärtää saman asian.Toisaalta nämä hetket ovat erittäin rikkaita ja opettavaisia.
Pitkään suhteesen voi kuulua haluttomuutta, ja melkeinpä uskalla väittää, että jokaisessa pitkässä suhteessa (ja myös lyhyemmissä kuin 20v) tulee tämä kipeä ja kurja asia eteen. Jos teillä ei ole ennen tätä ilmennyt vaimon puolelta haluttomuutta niin ootte aika onnellisessa asemassa. Bravo.
Meillä sitä ilmeni lasten odotusaikana x2, lasten ollessa pieniä. Nämä on aika takuuvarmoja aikoja tuolle kurjuudelle (yleistämättä!) Sitten on huolet jotka painavat naisen vaakakupissa enemmän kuin seksi.
Ehkä on olemassa niitä seksinnälkäisiä naisiakin,jotka eivät saa kyllikseen koskaan, varmaankin on mutta se on luultavasti vähemmistöä se.
Olen tosi huono tässä asiassa neuvoja antamaan, koska myös meidän suhteessamme ilmenee tätä. Mies haluaa enemmän kuin minä. Minulla se haluaminen menee kuukautiskierron mukaan, hormonit härnää plus päälle vielä kaiken maailman huolet rahasta, taloudesta, työrintama jne.
NÄMÄ asiat voi hei ihan oikeasti olla esteenä sille ettei nainen vain kertakaikkiaan jaksa virittäytyä seksiin, nainen ei toimi sillä saralla kuin te miehet "naps".
Me ollaan tämän kanssa sujut, kes-kus-tel-tu asia selväksi. Hän ei haluaisi asioiden olevan näin, ei tietenkään mutten minäkään toimi tahallisesti tässä. Kumpikaan ei halua velvollisuus seksiä. Ei se ole kummankaan etu tai ilo.
Mieheni on sanonut ettei sekään olisi pidemmän päälle varmaankaan enää hohdokasta jos nainen olisi koko ajan vonkaamassa jne. Menisi maku, mene ja tiedä, hänen mielipide. Ja on mieheni sanonut senkin että pidemmän tauon jälkeen seksi tuntuu aivan ainutlaatuiselta, kun sen osaa ottaa niin.
Kukin pari löytää sen oman rytmin joka sopii molemmille. Se vaan vaatii aikaa ja ymmärrystä, joustoa ja rakkautta.
Ja mitä tuohon vastaukseeni kommentoit; jos teillä on kaikki hyvin valtakunnassa henkisestikin ja olette tiimi, ystäviä ja rakastatte toisianne ja molemmilla on halu kehittää ja viedä suhdettanne eteenpäin rakentavasti, niin eiköhän vaimosikin sinua usko siinä asiassa ilman sanomistakin, ettei sinulla ole toista naista. Hän tuntee sinut, näiden vuosien jälkeen hän lukee sinua kuin avointa kirjaa. Jotenkaan en usko hänen tosissaan sitä edes epäilleen, kunhan heitti ongen ja katsoi mitä tarttuu syöttiin. Toki epäillä voi, kuten sinäkin voisit, kuka vaan voi epäillä mutta ne kannattaa sitten jättää epäilyn historiaan kun on saanut toiselta vastauksen. Mikään, mikään ei syö suhdetta niin kuin epäillys. Luottamuksella eteenpäin :)