kolmikymppinen, ei suhteita. Vikaa on, muttei sen enempää kuin muissakaan. Yritystä on ollut ja ollut olematta. Kaverit on seurustelleet alkaen 15 v. Nyt on elämät jo niin omilla raiteillaan, että ihmissuhteet heihin on vähän väkinäisiä. Ei ole oikein mitään yhteistä, minä en ymmärrä heitä ja he ei minua. En jaksa teeskennellä, oli se ennen paremmin, mutta kun ei ole mitään jaettavaa.
Olen elänyt nuoruutta ja nauttinut siitä, nyt ei enää sekään kiinnosta. Mitä merkitystä on sillä, että koko ajan pitää kuluttaa elämää, kun se ei rullaa itsekseen eteenpäin. Joka päivä aloitat sen saman ajatuksen, että minä minä tänään teen. Keksiä asioita vain tekemisen ja ajankulun vuoksi vuodesta toiseen. En nauti enää mistään.
15 vuotta on sellainen aika, että toiset löytää monta kertaa suhteen. Jotkut sitoutuu heti. Kun ei kelpaa tai ole kykenevä suhteeseen, jostain viasta, ei kelpaa. paska, mikä paska. Vika ei ole muissa, kyllä tähän ikään mennessä ihmisiä on tavannut jo niin paljon, että olis edes jotain pitänyt tapahtua. Mutta olemus on sellainen, ettei kukaan voi rakastua, tai mistään ei tule mitään.
Olen ajatellut, että nyt loppuu. Annan itseni olla. En jaksa enää ajatella ulkonäköä, turhaa. Aivan sama, jos syön hyvää ruokaa ja lihon, mitään merkitystä sillä ei ole. Turhaa hypätä jossain harrastuksissa tai ihmisten seurassa ajatellakseen, että löytäisi jonkun erityisen. Turhaa kuluttaa aikaansa ja rahaansa "panostaakseen" itseensä. Turha olla minkään näköinen tai missään mukana.Turhan ihmisen on turha haaveilla.
Nyt ei ole vain mitään tekemistä. Millä tän loppuelämän kuluttaa?
Tuntuu vaan niin pitkältä ajatus, että tässä nyt tehdään vain töitä päivästä toiseen seuraavat viiskyt vuotta kunnes kaadutaan hautaan. Turhaa sekin. Millään ei ole mitään merkitystä.
Olen elänyt nuoruutta ja nauttinut siitä, nyt ei enää sekään kiinnosta. Mitä merkitystä on sillä, että koko ajan pitää kuluttaa elämää, kun se ei rullaa itsekseen eteenpäin. Joka päivä aloitat sen saman ajatuksen, että minä minä tänään teen. Keksiä asioita vain tekemisen ja ajankulun vuoksi vuodesta toiseen. En nauti enää mistään.
15 vuotta on sellainen aika, että toiset löytää monta kertaa suhteen. Jotkut sitoutuu heti. Kun ei kelpaa tai ole kykenevä suhteeseen, jostain viasta, ei kelpaa. paska, mikä paska. Vika ei ole muissa, kyllä tähän ikään mennessä ihmisiä on tavannut jo niin paljon, että olis edes jotain pitänyt tapahtua. Mutta olemus on sellainen, ettei kukaan voi rakastua, tai mistään ei tule mitään.
Olen ajatellut, että nyt loppuu. Annan itseni olla. En jaksa enää ajatella ulkonäköä, turhaa. Aivan sama, jos syön hyvää ruokaa ja lihon, mitään merkitystä sillä ei ole. Turhaa hypätä jossain harrastuksissa tai ihmisten seurassa ajatellakseen, että löytäisi jonkun erityisen. Turhaa kuluttaa aikaansa ja rahaansa "panostaakseen" itseensä. Turha olla minkään näköinen tai missään mukana.Turhan ihmisen on turha haaveilla.
Nyt ei ole vain mitään tekemistä. Millä tän loppuelämän kuluttaa?
Tuntuu vaan niin pitkältä ajatus, että tässä nyt tehdään vain töitä päivästä toiseen seuraavat viiskyt vuotta kunnes kaadutaan hautaan. Turhaa sekin. Millään ei ole mitään merkitystä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
No samoilla linjoilla itsekkin. Ikää lähempänä 30, ei vakavia seurustelusuhteita, eikä moneen vuoteen yhtään mitään. Vika on itsessä, jos tietäis mikä, niin yrittäisi korjata. Mutta alkaahan sitä jo iän puolesta oleen niin kelvoton, ja sille ei voi mitään tehdä.
Teen niitä asioita mistä itse pidän, ja jotka tuotaa jotain mielihyvää minulle. Harrastan liikuntaa ja muutamaa muuta hommaa, sen takia koska pidän niistä.
Laihduttaa aion vielä, mutta vain sen takia, että ehkä arvostaisin itseäni hieman enemmän ja terveyteni kohenisi. En sen takia näyttäisin paremmalta...
Eli olen antanut itseni repsahtaa tietyllä tavalla, en enää pyri näyttämään ulospäin mahdollisimman hyvältä. Teen asiat siten miten ne minulle sopii ja minua mielyttää
Silleen.....voin kuvitella teidät molemmat miltä näytätte........ujoja poikamiehiä joissa ei ole sitä ...........mikä vie blondilta jalat alta.......................
Ei ole ei . Mutta minkäpä sille voi, itseä on yritetty muuttaa, mutta ei siitä mitään ole tullu.
Lähtekää lavatanssikurssille. Lupaan ettei elämä tunnu sen jälkeen merkityksettömältä. Jos miehet tietäisivät kuinka sinkkutyttöjä on lavalla riviksi asti ryntäisivät he sinne kiljuen. Yksinketaisella perusaskeleella pääsee vauhtiin.
Paha puoli vain, että ei ole minkäänlaista rytmitajua. Itseasiassa haluaisinkin oppia tanssimaan, mutta se ei vain onnistu. Opin kyllä askeleet tiettyyn kappaleeseen, mutta en vain osaa tunnistaa eri musiikin lajeja toisistaan, ja sitä millä askelilla mitäkin mennään.
Jotenkin kyllä epäilen sitä, että tanssikursseillakaan mitään vapaita naisia olisi. Niillä lyhyillä tanssiin opettelu kerroilla, joilla olen käynyt olen saanut aina joko opetella yksin tai jonkun miehen kanssa, koska naisia ei juuri ole ollut.
Teillä on helppoa, jos nimittäin ei ole pinttyneitä harrastuksia joita pitää saada harrastaa. Naiset tarvitsevat aikaa ja huolenpitoa.
Mukaudutte jonkun naisen tarpeisiin ja elätte hänen ja hänen lastensa kautta, varmasti löytyy sisältöä elämään.
Kolmekymppinen on vielä nuori, itsellä raja kulki nelikymppisenä, nyt ei enää jaksa juosta naisten perässä, no avioliitto ja erojutut takana joten ei ole niin suurta kiusausta alata suhteisiin enää.
Kuten tanssityttö totesi, lavatansseissa liikkuu porukkaa määrätyillä lavoilla.Kaikki omat suhteet on löytynyt sieltä.
Ei ne naiset viihdy kovin pitkään sellaisen miehen kanssa, joka vain mukautuu tahtoon.
Tämä on sillä viisiin oikein, että harrastuksen pitää olla sellainen, joka ITSEÄ kiinnostaa. Silti voi tanssiakin, senkin taidon oppii kyllä kun sitkeyttä piisaa, rytmitaju on se juttu, joka tekee homman helpoksi. Mutta jos tykkäät musiikista ja tuntuisi kivalta liikkua sen mukana, niin ei kun menoks', sanoi annie lenox.
Joka paikassa on kyllä aina naisenpuolia enemmän kuin miehiä, mistäköhän olet sellaisen kurssin löytänyt, jossa olisi toisin päin. Riittävästi musaa kuuntelemalla ja asekeleita harkkaamalla alkaa kyllä selvitä, mistä tanssilajista milloinkin on kyse. Ei muuta kuin tanssipaikoille kuuntelemaan ja katselemaan.
"En nauti enää mistään."
Eihän monikaan voi löytää omaa onnellisuutta, mikäli verrokkina on jonkun muun elämä. Oman elämän ilon löytäminen on avain ja se että totauttaa itseään eikä kopio muilta niitä komponentteja itselleen minkä luulee tuovan onnellisuuden.
Se tulee rakentaa niistä asioista jotka ovat itselle tärkeitä, ja samalla voi olla muiden kanssa. Ei ole helppoa jos hiihtää satakilometriä viikossa ja siinä sivussa koettaa ladulta naista kutsua kahville. Täytyy siis suunnata sinne missä mahdollisuudet tavata sinkkuja ova paremmat.
Omaa elämää ei tulisi surkutella vaan rakentaa siitä sellainen että sinkkuudesta parisuhteeseen siirtyminen on eräänlainen jatkumo ei päämäärä itseisarvona.
Miehen oletetaan alitajuisesti niin naisten kuin muiden miesten taholta olevan henkinen "leader" jossa on varaa ja tilaa myös naisen tunteille. Miehille on tämä naisille tuttu tunne-eläminen niin hankalaa handlata naiselle mieluisalla tavalla. Yleisesti. Jotkin osaavat, toiset ei.
Ap, tarvitset asian johon voit uskoa että se tekee elämäsi suunnasta oikean. Se mikä se voisi olla, en ole oikea arvaamaan. Kiinnitin huomiota että ethän ole kateellinen muiden parisuhteista? Se on myrkkyä, joka tuottaa paljon negatiivista energiaa mieleen joka voi kuluttaa ihmisen nopeasti loppuun, kohti katkeruutta.
Olet tyypillinen ihminen joka ei osaa elää. Kaikki olemassa oleminen rakentuu toisiin ihmisiin. Veikkaan,että olisit aika raskasta seuraa parisuhteessakin, kun ei sulla raukalla ole omaa elämää ollenkaan.
Rupeehan nyt vielä läskipossuksi niin on kurja elämäsi saanu pisteen iin päälle.
En minä mikään tunteeton ja paha ihminen ole,mut vituttaa oikeen lukea tuommosta vollotusta........Mene lääkäriin ja hommaa sustaa perseeseen,sitten muna kädessä vaikka huoran ovelle pökkimään.
"En minä mikään tunteeton ja paha ihminen ole". Olet sinä.
Parempi sanoa suoraan mitä ajattelee, kuin laulaa tuu tuu tupakkirullaa ja panna perseeseen sitten nukkuvaa. Veikkaampa, et kuulut jälkimmäiseen ryhmään. Se jos mikä on pahuutta.!
Jos ulkonäöstäsi ja terveydestäsi huolta pitäminen on ollut vain epätoivoista kulissia niin on tosiaan parempi että olet rehellinen ja annat itsesi repsahtaa. Kaltaisiisi naisiin on monet miehet sortuneet ja sitten jälkeenpäin ihmetellään että minkä ihmeen virtahevon kanssa sitä on tullut mentyä naimisiin. Rehellisyys kunniaan!
Muiden tunteiden huomioon ottaminenkin on hyve. Kaltaisesi käyttävät rehellisyyttä vain tarkoitukselliseen loukkaaminseen. Se ei ole rehellisyyttä, Se kertoo vain tunteettomuudesta.
Kyllä noita turhaa tunteita tulee ihmisille, jotka parisuhteessakin elää. Ei se parisuhde poista sitä, että ei saa elämästään iloa irti. Toisen kautta voi tietysti yrittää elää, mutta arjen tylsyys ja maailman hulluus tuntuu ja näkyy silti. Vaikka kuinka elää parisuhteessa. Tulee tylsistymisen hetkiä ja ne lähtee itsestä.
Kun ei itse osaa kehitellä itselleen mielenkiintoa elämään. Ei toi nyt pelkästään sinkkujen ongelma ole. Ts. ei se ongelma välttämättä pariutumalla poistu. Eikä parisuhde ole vain pelkkää iloa ja kaikkea kivaa kaikenaikaa. Joskus voi olla paljon pahempi olla suhteessa, kun yksin.
Joskus tuntuu, että sinkkuuteen kyllästyneet kuvittelee parisuhteen tuovan ilon ja autuuden elämään. Ensin pitäs löytää ne ilon ja autuuden aiheet itsestään. :-) Ei ne sen toisen ihmisen mukana lahjana tule. Vaikka kaksin oleminen ja eläminen parhaimmillaan on omaa minää tukevaa ja rakastavaa yhdessäolemista.
asiaa!! sama oli itselläkin tilanne joskus. sinkkuus ahdisti ja ajattelin olevani paljon onnellisempi parisuhteessa kavereideni tapaan, joille olin kateellinen.
no sainpahan sitten itsekkin parisuhteen vähän myöhemmin ja olihan se aluksi todella jännittävää ja mukavaa aikaa. mut niinkun sanotaan niin kaikkiin suhteisiin tulee arki jossain kohtaa. niin tuli arki omaankin parisuhteeseen ja sama vajavaisuuden/onnettomuuden tunne iski uudelleen mikä sinkkunakin oli, paitsi nyt en kuvitellut parisuhteen sitä paikkaavan. syyt pitäisi aina etsiä itsestä sisältä eikä muista ihmisistä. olen taas ollut sinkkuna ja omat mieltymykset elämästä alkaa pikkuhiljaa hahmottua, toki siihen kuuluu parisuhdekkin muttei tärkeimpänä.
Miten h-ssä aloittajan juttu voi saada plussia noin paljon! Elämä on juuri tuon näköistä ja oloista, jos asenne- ja ajatusmaailma on väärä. Ja aloittajalle se on oikein väärä = sitä saa, mitä tilaa.
Ei kannata antaa itsensä repsahtaa, olen (20v btw) kokenut sen ja aika vaikea siitä oli päästä takaisin samaan olemukseen. Olen pikkuhiljaa päässyt takaisin siihen olemukseen mistä repsahdin, vaikka en niin positiivinen ajatusmaailmaltani enään ole, vaikka pientä toiveikkuutta onkin.
Tuo on kyllä totta, että "tietää jäävänsä" (eihän sitä voi tietää, mutta siltä tuntuu) niin eihän siinä motivoi oikein mikään. Mihin tarvitsee omaisuutta jos ei ole ketään, kenen kanssa sitä jakaa, jne.?
Mutta ei silti kannata repsahtaa. Se on pahempi kuin nykyinen tilanne, vaikka nyt tuntuisikin että "aivan sama"...
Lisäyksenä vielä että ärsyttävän katkeria ja potkivia kommentteja ihmisiltä. "Lihoappa vielä sata kiloa läskipossuksi niin piste iin päälle."... miten olisi rohkaisu? Tuollaista paskaa kun kirjoitatte niin varmasti tulee motivaatiota "pistää se piste iin päälle" :/
Kuin mun näppikseltäni. Tosin itse olen kolmekymppinen nainen, joka ei ole seurustellut koskaan.
Minulta nyt vain kerta kaikkiaan puuttuu kaikki ne ominaisuudet, joilla miehen saa rakastumaan ja haluamaan parisuhteeseen kanssani.
Ja turha sitä on hakata päätään seinään ja odottaa tapahtuvaksi sellaista, mitä ei koskaan tule tapahtumaan
Huomaatko itse, että vastaus siihen, miksi "koskaan ei tule tapahtumaan" on omassa kommentissasi. Sulle tapahtuu juuri sitä, mitä itse haluat tapahtuvan eikä mitään sellaista, minkä itse kiellät. Elämässä on joku sellainen 'laki'.
Älä ota niin suuria paineita pariutumisesta. Yksin asuminen ei ole sinun ikäisellesi mitenkään harvinainen tilanne nykypäivänä. Itseasiassa yksin oleminen ei ole koskaan ollut niin sosiaalisesti hyväksyttyä kuin nykyaikana. Miksi ihmeessä antaisit itsesi repsahtaa? Elämä on tässä universumissa niin harvinainen lahja että sitä ei kannata tieten tahtoen pilata. Mitkä asiat sinua kiinnostaa tai on aiemmin kiinnostanut? Keskity niihin ja hanki itsellesi onnistumisen elämyksiä. Edes hetkellisesti jostain kiinnostunut ja onnellinen ihminen on vastakkaiselle sukupuolelle paljon viehättävämpi kuin itsesäälissä rypevä. Jos tuntuu ettei mikään kiinnosta eikä voimia riitä kokeilla mitään uutta, niin suosittelen käymään lääkärin juttusilla. Saatat olla masentunut ja aloitusviestin perusteella vähän niin epäilenkin. Jokatapauksessa tsemppiä sulle, pää pystyyn vaan ja kohti parempaa huomista!
Paineita? Mitä paineita? Mistä sinä mistään paineista tiedät. Paineet on kuule testattu varmaan jo kymmenen vuotta sitten. Elä itse ilman rakkautta tai sellaisesti, että tikkari viedään aina nenän edestä pois. Tsemppaa aina kerta toisensa jälkeen ja ole laiha ja kiinnostava ja innostu sitä enemmän, mitä enemmän aikaa kuluu niinkö? Missä vaiheessa tuntisit olosi tyhmäksi?
aika omituinen ajatus, että kolmikymppinen ei olis elämänsä aikana vuosia ollut kiinnostunut tai onnellinen. Kaikilla sekään ei katsos riitä. Luuletsä, ettei sitä ole ollut vuosia vuosia kiinnostunut ja innostunut asioista. Onko pakko nyt muka vasta kiinnostua. Ja kun sekään ei riitä, ei riitä mikään. Miksei saa silloin olla, kun ei enää jaksa kiinnostua kiinnostumisen vuoksi.
Tarviiko olla muka masentunut, jos tunnustaa, että turhaa yritystä. Lisäksi keksi itse ajanvietetttä itsellesi päivästä päivään, niin huomaat, että joka jutusta menee maku, koska sitä tekee lähinnä siksi "että pitää olla jotain kiinnostavaa ja kehittävää harrastusta".
Tarviiko sen olla itsesääliä jos totee, että huono tilanne. Sä et tunnu kestävän sitä, että joskus asiat menee täysin perseelleen ja ihmissuhteet ei onnistu kaikilta ja sitä ei sais sanoo edes ääneen.
Parempaa huomista kun tsemppaa sen kymmenen vuotta vaikka joka päivä, niin kerroppas mistä se ykskaks sen jälkeen paranis?
Koita unohtaa kaikki mitä pitää olla ja mieti mitä SINÄ haluat. Jos ainoa vastaus on parisuhde, niin mitä sitten aiot sen kumppanisi kanssa tehdä? Turha luulla että seurustelu ratkaisee mitään ongelmia. Itse sinun pitää laittaa oma elämäsi järjestykseen ja sitten se kumppani löytyy jos on löytyäkseen.
Mä olen 28 vuotias ja viimeksi seurustellut kolme vuotta sitten, eikä seksuaalista läheisyyttäkään ole sen koommin ollut, mutta elän siitä huolimatta. Totta kai kaipaan läheisyyttä ja seksiä ja sellaista, mutta ei tulisi mieleenkään sen takia lyödä hanskoja tiskiin. Tässä elämässä on näet paljon muutakin elämisen arvoista. :)
Heh, kaveri jutustelee niinku pikkulapselle.
No mitä sitten pitäisi sanoa? Että elämä ei ole reilua?
Et pysty vaikutaamaan kuin itseesi, joten siitä on hyvä aloittaa.
Kaveri tossa yläpuolella koitti vain auttaa ja tsempata ap:tä ja torjut vain tylysti ja haukut pystyyn. Todennäköisesti olet masentunut ja/tai ahdingossa, hae apua ja mieti niitä parisuhdejuttuja vasta kun olet itse kunnossa.
Mulla ei ole mitään sanottavaa tähän