Kahdeksan kuukauden yrittämisen jälkeen sain sellaisen paikan kun halusin (palkka yli tessin, suoraan firman palveluksessa eikä mikään vuokratyö, vakituinen sopimus sekä fiksulta kuulostava työnantaja). Onneksi, sillä muutaman kerran matkan varrella olin jo löysäämässä otetta toivosta. Nyt minua sitten onnitellaan työkkärissä kun ajat on kuulemma vähän huonot ja minun alan ammattilaisista on ylitarjontaa.
Muille vinkkinä. Tehkää asiallinen, mielummin muodollinen/virallinen hakemus, hakekaa sitkeästi niitä paikkoja mitä mollin tulee älkääkä epäröikö muuttaa vähäksi aikaa kotipaikkakunnalta sen oikean paikan perään. Työssäkäyvänä on sitten paljon helpompi löytää toinen lähempää kotoa.
Muille vinkkinä. Tehkää asiallinen, mielummin muodollinen/virallinen hakemus, hakekaa sitkeästi niitä paikkoja mitä mollin tulee älkääkä epäröikö muuttaa vähäksi aikaa kotipaikkakunnalta sen oikean paikan perään. Työssäkäyvänä on sitten paljon helpompi löytää toinen lähempää kotoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paljon onnea sulle, toi on lottovoitto !
Onneksi olkoon. Tiedän tunteen. Itse olin työtön 10 kk ennenkuin tärppäsi keväällä huhtikuussa. Ja kaiken lisäksi juuri semmoinen työpaikka johon halusin panostaa. Eli sen jälkeen lopetin työnhakemisen ns. "paremman toivossa".
Kuten ensimmäinen vastaaja niin 45 vuotiaana se todella tuntui kuin lottovoiton olisi saannut. Sen lisäksi sain paremman palkan kuin edes pyysin. Tämän joulun saankin viettää perheen kanssa työllistettynä:)
"Työssäkäyvänä on sitten paljon helpompi löytää toinen lähempää kotoa. "
...tämän sitten luonnollisest kerroit työnantajallekin, vai?