Moi, olen 34-vuotias mies. Armeijassa paino oli alokasajan lopussa 79 kg, kun ruokaa ja aikaa syödä oli ainoastaan riittävästi. Olin tuolloin 19-vuotias. Ennen kotiutusta paino oli 85 kg, kun liikunta väheni ja ruoka sekä munkit lisääntyivät.
Opiskeluaikana ei tullut kursailtua oluen ja ruuan suhteen, tuntui että parisuhdekin lihotti ja laiskotutti. Paino nousi 5 vuodessa n. 100 kiloon, ja pysyi siinä vuosikausia, arviolta 5-6 vuotta. Sitten tuli henkilökohtaisia kriisejä, parisuhdekriisejä yms. Alkoholijuomien käyttö lisääntyi huomattavasti, janojuomana usein olutta veden sijaan, ruuan kanssa viiniä, suklaan ja viskin nautiskelua, ruuasta tuli enemmän mielialasyömistä kuin nälkään ja paino on noussut tällä tavalla noin 105 kiloon, mikä alkaa jo häiritä ulkonäköä. Maha roikkuu ja vähän siiven alkuakin on kyljissä. Naama turvoksissa ym. kivaa.
Eikös se näin ole, että läski lähtee sieltä ensimmäiseksi, mihin se on tullutkin, mutta kuinka nopeasti olisi mahdollista pudottaa sellaiset 10-15 kg?
Olen realisti enkä usko saavani painoa enää alle 90 kilon, mutta jos edes siihen saakka niin voisin olla enemmän kuin tyytyväinen. Olen hieman liikuntarajoitteinen, polvissa ongelmaa(mikä ei johdu ylipainosta vaan rustosairaudesta) eli kävelemään kyllä pystyn, mutta en juoksemaan enkä tehopyöräilemään. Onko 1 kg/viikko lähellekään mahdollisuuden rajoissa ja mitä vaatii sellaisen aineenvaihdunna ylläpitäminen, että tuo olisi mahdollista?
Kuntosalia olen harrastanut välillä säännöllisesti jopa vuosia, mutta tämän painon nousun aikana sekin on jäänyt. Tuntuu että osa lihaksista on vaihtunut läskiksi. Eräs v*tutuksen aikaansaannos tämäkin.
Vinkkejä näläntunteen poispitämiseksi? Olen monesti aloittanut laihdutuksen, mutta se on kaatunut aina ahmimiseen, joka on seurausta ns. sudennälästä.
Oluella, viinillä ja hyvän ruuan ahmimisella on todella kova tyydyttävä vaikutus.
Olisin todella kiitollinen neuvoista, varsinkin jos jollain on ollut samantyyppinen tilanne.
Opiskeluaikana ei tullut kursailtua oluen ja ruuan suhteen, tuntui että parisuhdekin lihotti ja laiskotutti. Paino nousi 5 vuodessa n. 100 kiloon, ja pysyi siinä vuosikausia, arviolta 5-6 vuotta. Sitten tuli henkilökohtaisia kriisejä, parisuhdekriisejä yms. Alkoholijuomien käyttö lisääntyi huomattavasti, janojuomana usein olutta veden sijaan, ruuan kanssa viiniä, suklaan ja viskin nautiskelua, ruuasta tuli enemmän mielialasyömistä kuin nälkään ja paino on noussut tällä tavalla noin 105 kiloon, mikä alkaa jo häiritä ulkonäköä. Maha roikkuu ja vähän siiven alkuakin on kyljissä. Naama turvoksissa ym. kivaa.
Eikös se näin ole, että läski lähtee sieltä ensimmäiseksi, mihin se on tullutkin, mutta kuinka nopeasti olisi mahdollista pudottaa sellaiset 10-15 kg?
Olen realisti enkä usko saavani painoa enää alle 90 kilon, mutta jos edes siihen saakka niin voisin olla enemmän kuin tyytyväinen. Olen hieman liikuntarajoitteinen, polvissa ongelmaa(mikä ei johdu ylipainosta vaan rustosairaudesta) eli kävelemään kyllä pystyn, mutta en juoksemaan enkä tehopyöräilemään. Onko 1 kg/viikko lähellekään mahdollisuuden rajoissa ja mitä vaatii sellaisen aineenvaihdunna ylläpitäminen, että tuo olisi mahdollista?
Kuntosalia olen harrastanut välillä säännöllisesti jopa vuosia, mutta tämän painon nousun aikana sekin on jäänyt. Tuntuu että osa lihaksista on vaihtunut läskiksi. Eräs v*tutuksen aikaansaannos tämäkin.
Vinkkejä näläntunteen poispitämiseksi? Olen monesti aloittanut laihdutuksen, mutta se on kaatunut aina ahmimiseen, joka on seurausta ns. sudennälästä.
Oluella, viinillä ja hyvän ruuan ahmimisella on todella kova tyydyttävä vaikutus.
Olisin todella kiitollinen neuvoista, varsinkin jos jollain on ollut samantyyppinen tilanne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin lisäisin vielä, että olen melko iso mies 184 cm pitkä ja aika lihaksikas. Vaatteet päällä en näytä erikoisen lihavalta vaikka minulla on se 15 kg ylipainoa.
Painoindeksiä ei oikein voi soveltaa minun kehotyypilläni.
Ahmiminen ja sudennälkä johtuvat siitä, että olet syönyt liian vähän. Laihduttaa voi myös ilman nälkää, vaikka se kuulostaa uskomattomalta. Kasviksia pitäisi opetella syömään, koska niissä on paljon hyödyllisiä ravintoaineita ja ne täyttävät vatsaa ilman turhaa energiaa. Joka ateriaan pitäisi sisältyä jotain proteiinipitoista, koska proteiini pitää parhaiten nälkää ja pitää yllä lihasmassaa, haluathan tiputtaa vain rasvan, et lihaksia.
Kilo viikossa on aika kova tahti, mieti vähän sitä, että eivät ne kilot ole niin nopeasti tulleetkaan. Helpommalla pääset, kun kevennät vähän rennommin. Ajattele myös niin, että laihduttaminen ei ole mikään kuuri, josta pian palataan takaisin entisiin tapoihin, vaan kysymys on siitä, että opettelet loppuiäksesi sellaiset ruokatavat, joilla pudotat ylimääräiset kilosi etkä liho enää uudestaan. Painonpudotuksen nopeudella ei ole merkitystä, tuloksen pysyvyydellä sen sijaan on, ja usein valitettavasti nopeasti pudotetut kilot tulevat myös nopeasti takaisin (usko kokenutta!).
Erittäin hyviä ohjeita rentoon laihduttamiseen on antanut Patrik Borg, mm. kirjassa Rentoa painonhallintaa. Pöperöproffa-blogissa ja Kunnossa kaiken ikää -hankkeen painonhallintakalenterissa:
http://www.kki.likes.fi/pages/UserFiles/File/Materiaalit/Tartu_tilaisuuteen.pdf
Kasviksia en juuri syö, siinä se ongelma varmaan onkin. Lihaa ja kanaa sekä riisiä syön valtavat määrät. Uskon että joku toinen olisi minun syömisilläni varmasti jo 150-kiloinen. Eli aineenvaihduntani on varmaan ihan hyvä, mutta annokset ovat vain kerta kaikkiaan liian suuria. En kylä usko ,että lihasmassa on helppo pitää yllä vaikkapa pelkästään karppaamalla enkä aio karppaamista koekillakaan, mutta jollakin keinolla pitäisi yrittää pitää aineenvaihdunta lähes normaalina.
Olen todella lyhytjänteinen ja kärsimätön ihminen eli siinä lienee suurin syy laihdutuksen vaikeuteen. Ymmärrän kyllä hyvin, että jos tosissaan aikoo olla hoikempi nini paluuta entisenlaiseen päivittäiseen mässäilyyn ei enää ole.
Lisää niitä kasviksia ja hedelmiä vähitellen. Yritä syödä joka aterialla ainakin jotain, aloita vaikka parista kurkunsiivusta. Tee ruokia, joihin lisäät kasviksia, melkein mihin tahansa uuniruokaan voi lykätä pakastekasviksia sekaan kypsymään. Riisin sijaan höyrytä/mikrota pakastekasviksia. Tai kukkakaalia, parsakaalia, ne kypsyvät nopsasti vesihauteessa. On paljon maukkaampaakin lihan ohella kuin joku riisi. Ota omena sen kolmannen välipalaleivän sijasta. Minä olen itse ollut huono syömään kasviksia ja hedelmiä, mutta näillä konsteilla sitä on saanut lisättyä. Pyri siihen että teet pieniäkin muutoksia pysyvästi, äkkiä ne muuttuvat rutiineiksi. Nälkää ei todellakaan kannata nähdä, aterioilla pitää syödä tarpeeksi, mutta niin että niitä kasviksia on mahdollisimman runsaasti.
Ja päätä etukäteen, paljonko syöt. Ota lautaselle järkevä annos, ja syöt vain sen, älä ota lisää. Kylläisyyden tunne tulee aina vähän viiveellä. Muista myös syödä tarpeeksi hitaasti ja rauhallisesti, nautiskellen.
Kun venyttää vatsaansa Mega-aterioilla ja mässäilyillä, tulee kylläisyyden tunne vasta suurilla ruoka-annoksilla. Parempi on syödä usein, mutta vähemmän kerrallaan. Kun vatsalaukku pienenee, tulee kylläisyyden tunne nopeammin ja pärjää pienemmillä ruoka-annoksilla. Usein syödessä (noin 3,5 tunnin välein) ei veren sokerikaan pääse laskemaan alas, eikä tule sudennälkää.
BondTooni kertoikin kaiken oleellisen. Pari vinkkiä noiden toteuttamiseen voin heittää.
1. Syö TV:tä katsellessasi, mutta älä koskaan jääkaapista.
Juu ihan tosi, tee ruoka valmiiksi. Vaikka 1/4 osa seipaketista, pakastevihanneksia, juustoa ja mausteita päälle (opettele maustamaan makusi mukaan) Sit mikroon pariks minuutiks, samalla kun voitelet ruispalan ja pistät lasillisen laktoositonta maitoa lasiin. Sit vaan annoksen kanssa TV:n ääreen, ja hitaasti mussuttamaan jokainen suupala ihan tahnaks.
Kun ruoka on syöty ja tekee mieli vähän lisää, niin siihen auttaa laiskuus, ei viitsi alkaa tekemään uutta annosta, vaan katsoo ohjelman loppuun, ja kun lopputekstit alkaa pyöriä nälkäkin on jo hävinnyt.
Popcornit on hyviä TV naposteltavia. Vähärasvaiset popparit ei sisällä älyttömästi kaloreita, ja jos niitä vertaa pariin keppanaan ja sipsipussiin, niin eivätpä ne sisällä juuri mitään. Viinirypäleet ja mandariinit yms. menettelee makeantuskissa. Mut sit kannattaa lisätä proteineja ruokaan, ja jättää esimerkiksi perunan syönti sikseen.
Ei tää ihannepainoon pääsy mitään kidutusta ole, ja on hauska huomata kuinka helkkarin helppoo elämä on ilman ylimäärästä viljasäkkiä selässä.