Tapasin kesällä ensirakkauteni 30 vuoden takaa. Olemme syksyn aikana tekstailleet ja muutaman kerran käyneet kahvilla ja jutelleet. Ei muuta. Tekstarit olleet välillä sellaisia että niistä vois päätellä muutakin. Kyseessä kuitenkin pelkkää läppää. Nyt jäimme kiinni yhteydenpidosta. Kummankin puolisot nostivat kamalan mekkalan ja väittävät että olemme pettäneet. Talommekin taitaa mennä myyntiin. Tosin avioliittomme on ollut retuperällä jo lähes kymmenen vuotta ja toistemme kunnioitusta on puuttunut kokonaan. Emme keskustelekaan mitään vaan olemme hiljaa päiväkaudet. Kysymys siis kuuluu....Olemmeko pettäneet puolisoitamme ??? Mielestämme emme.
Onko pettämistä ??
onneton -65
12920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No et ihan yleismaallisten periaatteiden mukaan; eli et ole pettänyt seksuaalisesti. Mutta jos määritelmäksi otetaan että pettämistä on se mitä ei voisi oman puolison nähden tehdä, niin kyllähän tiedät itsekkin, että henkinen petos siinä on tapahtunut.
Näin jälkiviisaanaa voisi sanoa, että eikö tuokin energia olisi kannattanut käyttää keskusteluyhteyden avaamiseen vaimon kanssa? Avioliitto on aina kahden kauppa; teidän liiton retuperällä olo on sekä sinun että vaimosi syytä. Sinä kuitenkin teit jotain, minkä tiesit varmasti loukkaavasi vaimoasi pahasti. En jaksa uskoa että tuollainen reaktio tulisi tyhjän takaa 30 -vuoden jälkeen.
Takaisin alkuperäiseen kysymykseesi: Et ole pettäny vaimoasi sanan perinteisesse merkityksessä. Mutta luottamuksen ja kunnioituksen olet ansaitusti menettänyt. Et vaikuta aikuiselta mieheltä tekstisi perusteella, aikuinen mies kantaisi vastuun. Ehkä vaimokin heltyisi anteeksi antamaan, jos edes alkuun myöntäisit tehneesi väärin.
Täsmälleen samaa mieltä, olette liikkuneet eritttäin vaarallisilla vesillä.
luki, että aloittaja on mies?
Kyllä me naisetkin valitettavasti osaamme vilunkipelin.
Aloittajalle sanon, että kyllä touhuissasi petoksen tuntomerkit täyttyvät.
Mikset ole kutsunut vanhaa tuttuasi teille kahville silloin kun puolisosi on ollut kotona? Tuohon kun vastaat niin ymmärrät itsekin.
Terveisin uskollinen nainen
Sanoisin ,että vene on heilunut sinun tapauksessa niin pahasti ,että kohta
hörppää vettä.
Teknisesti ette mutta noin tunnetasolla olette haavoittaneet puolisoitanne oikein olan takaa.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja en usko että suhteet enää palaavat ennalleen, sillä asia jäytää aina jossain taustalla.
Missä mielentilassa olet ollut tekstaillessasi, viestejä odottaessasi ja viestin saatuasi. Oletko haaveillut ja unelmoinut muusta. Olisit itsellesi rehellinen.
Mitä haluat ja odotat exältä ja itseltäsi. Mitä sillä on väliä mitä mieltä muut ovat asioistanne. 30 vuotta kestänyt suhde ei ainakaan minun kohdallani lämpene enää millään ilveellä. Kavereita voitte siellä keittiössä olla kahvia juodessanne (jos voitte), mutta siinä se sitten onkin.
Ainakin olette loukanneet puolisoitanne ja tehneet salassa asioita, joten ei ihme, jos puolisonne määrittelevät vehkaamisenne pettämiseksi. Toimintanne osoittaa selkeästi, ettette kunnioita parisuhdettanne, siinäkin mielessä olette toimineet typerästi. Mutta ken leikkiin ryhtyy, kestäköön myös seuraukset.
Tällaista viestittelyä ja mukavaa kivaa se oli miehellänikin työpaikalla, vaikka kai ei seksin asteelle mennyt. Mies ei pettänyt minua mielestään. Minä taas näin, että hän hylkäsi minut aikapäivää sitten, petti pahemmin henkisellä tasolla kuin kukaan ikinä fyysisesti. Henkistä väkivaltaa oli kiistää kaikki ja epäillä minua muka mielenvikaisuudesta jne, kun itse haaveili toisesta ja rakastikin varmasti toista.
Ei, suhteemme ei koskaan toipunut hänen valheistaan. Nyt mies on ruikuttamassa takaisin, mutta ei onnistu. Kiitos siitä, että pääsin mokomasta petturista. Minun silmilleni ei olisi ollut sopivaa nähdä heitä yhdessä tai lukea heidän salaisia viestejään. Joten: pettämistä on se mitä ei voi tehdä puolison läsnäollessa eli jos viestinne on pidetty täysin salassa, niihin on liittynyt haaveilua ja odotusta, suhteen lämmittelytoiveita jne, niin pettureita olette. Sopivan hetken tullessa olisitte kuitenkin edenneet pidemmälle, joten itsepetturuus ei kannata tässä tilanteessa.
Edellisten kannalla, mutta lisään vielä, että ennenkaikkea huomaathan, että itsekin mielesi askaroi tekemisilläsi.
Joten mietipä tätä:
haluaisitko että vaimosi tekisi sinulle samoin ?
Tilaisuuden tullen jos olet menossa, on aika valmista kauraa teidän suhde.
Kannattaisi todella käyttää aika reilun eron petaamiseen, koska kuitenkin haaveilet muusta kuin vaimostasi.
Turha edes haaveilla muusta.
Pettämisen kokeneena voin sanoa, että jos olisit käynyt panemassa kerran kaksi tuon ihmisen kanssa olisi se ollut paljon pienempi paha kuin tuo tekstailu.
Tämä siksi, että tuossa yhteydenpidossa olet janut itsesi ja tunteesi toisen kanssa, kuin taas panemisessa vaan *****si. Tunnetasolla pettäminen on paljon pahempi.
Ehkä kannattaa kysyä, oletko tuntenut intohimoa tai rakkaudenomaisia tunteita tuota henkilöä kohtaan? Jos olet niin olet kyllä pettänyt ja todella rankasti.
Ei tuo nyt ehkä ihan vielä pettämistä ole, mutta siinä rajalla olette. Jos jatkatte puuhianne, se luultavasti johtaa johonkin, joka aiheuttaa surua ja tuskaa kaikille läheisillenne. Tuskin tahdotte sitä...
Ette ole pettäneet, mut jos liittonnen on ollut retuperällä jo noin kauan niin ihmettelen kovasti että miksi et ole pettäneet. jos ette edes puhu toisillenne niin mikä liitto se on? Itse olisin häipynyt aikojas siitten jo...