Niiden vuosien aikana kun olen ollut erilaisten psykiatrien ja terapeuttien juttusilla, muistan yhden kerran kun eräs uskovainen psykiatri ihan nopeasti, teini-iässäni, heitti ilmoille jotain seksuaalisuuteen viittaavaa ja kun en tarttunut tuohon koukkuun niin hän vaihtoi aihetta.
Tänään olin taas vaihteeksi juttusilla ja aina he puhuvat vain siitä onko ihmisellä "kavereita" tms. seuraa mutta ikinä ei kysytä onko tyttöystävää. Toki niissä depislapuissa kysytään sentään yhdellä kysymyksellä että ovatko seksuaaliset halut laskeneet.
Mutta mistähän johtuu tämä seksuaalisuuden välttäminen kuulusteluissa? Voisiko se johtua siitä että naisia on asiakkaina vielä enemmän ja naiset saattavat kokea loukkaavaksi jos vihjaillaan että heitä voisi kiinnostaa joku mies? Naisen seksuaalisuushan on kuin kärpäsen pieraisu autiomaassa mieheen verrattuna ja kenties on ajateltu korrektina että kun naisilta ei tuollaista turhuutta kysellä niin ei kysellä sitten miehiltäkään. Onko tässä tehty miehille vähän sama homma kuin naisille sydänterveyden kannalla eli otettu toiminta/oirehdintamallit vain toiselta sukupuolelta?
Eipä sillä että minua noista kiinnostaisi hirveästi elehtiä. Tänä vuonna tulin ensimmäistä kertaa vaivihkaa maininneeksi ettei ole suuremmin kavereita EIKÄ tyttöystävää. Erityisesti naispsykiatri saattaa vielä kokea jotain evolutiivista ällötystä jos mies myöntää jotain tuollaista ja sen lisäksi jos pitäisi puida sinkkuuden syitä niin pakostahan siinä voisi tulla sanottua jotain mikä voisi loukata naisia.
Tänään olin taas vaihteeksi juttusilla ja aina he puhuvat vain siitä onko ihmisellä "kavereita" tms. seuraa mutta ikinä ei kysytä onko tyttöystävää. Toki niissä depislapuissa kysytään sentään yhdellä kysymyksellä että ovatko seksuaaliset halut laskeneet.
Mutta mistähän johtuu tämä seksuaalisuuden välttäminen kuulusteluissa? Voisiko se johtua siitä että naisia on asiakkaina vielä enemmän ja naiset saattavat kokea loukkaavaksi jos vihjaillaan että heitä voisi kiinnostaa joku mies? Naisen seksuaalisuushan on kuin kärpäsen pieraisu autiomaassa mieheen verrattuna ja kenties on ajateltu korrektina että kun naisilta ei tuollaista turhuutta kysellä niin ei kysellä sitten miehiltäkään. Onko tässä tehty miehille vähän sama homma kuin naisille sydänterveyden kannalla eli otettu toiminta/oirehdintamallit vain toiselta sukupuolelta?
Eipä sillä että minua noista kiinnostaisi hirveästi elehtiä. Tänä vuonna tulin ensimmäistä kertaa vaivihkaa maininneeksi ettei ole suuremmin kavereita EIKÄ tyttöystävää. Erityisesti naispsykiatri saattaa vielä kokea jotain evolutiivista ällötystä jos mies myöntää jotain tuollaista ja sen lisäksi jos pitäisi puida sinkkuuden syitä niin pakostahan siinä voisi tulla sanottua jotain mikä voisi loukata naisia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juu ,mut tiedätkö miks. Se neiti tai herra psykiatri saattaa siellä pöydän toisella puolella olla aivan yhtä sinkku kuin säkin, kuunnella sun ongelmaa ja olla sun tukena. Se EI VOI sanoa sulle, että kuule mäkin olen, jos sattuu itse olemaan. Sen pitäis käsitellä sun sinkkuusongelmaa ja se ei voi sanoa sulle, että jos sä olet työtön tai masentunut tai sinkku tai ongelmissa, et hei, silläkin voi olla ja kukaan niistä ei voi sanoa suoraan, et joo, elämä on epäreilua ja tosi moni kokee elämässä vaikeuksia ihan luonnostaan. Sä maksat siitä hommasta ja olet "hoidossa", joten sun "ongelmaa" puidaan vain siksi, et sä olet hakeutunut hoitoon. Mut yhtälailla kun sä et saa niille paria, ne ei saa sulle paria.
Joten mitä taas opittiin. Ei yhtään mitään. Ne kun siellä pöydän toisella puolen sattuu oleen itsekin ihmisiä, jotka tosiaan voi empaattisen näköisenä miettiä sitä illan kauppalistaa kun sä "purat huoliasi".
Ehkäpä psykiatrit haluavat kartoittaa ensin kaveriasiat ja vasta sitten päästää sinut kertomaan naispeloistasi ja vastenmielisyyden värittämästä uteliaisuudestasi seksuaalisuutta kohtaan?
Psykiatrit ovat ottaneet sekä suullisesti että lapuilla esille seksuaalisuuden, mutta sinä et ole halunnut puhua siitä. Ei kuule näytä ihan siltä, että ne ammattiauttajat välttelevät aihetta, vaan välttelijänä olet sinä itse. Tartu seuraavan mahdollisuuden tullen aiheeseen oma-aloitteisesti ja pääset kerrankin keskustelemaan asiasta oikean spesialistin kanssa. Vai pelottaako sinua se, että hartaasti rakentelemasi luulemukset osoittautuvatkin pelkiksi luulemuksiksi?
Ammattiauttajat eivät muuten loukkaannu potilaiden puheista; heidät on koulutettu perinpohjaisesti ja koulutus jatkuu eläkepäiviin saakka. Sinä voit puhua psykiatrille ihan mitä tahdot, ja niin on tarkoituskin.
Se johtuu siitä että kun olet kerran torjunut sen seksuaalisen kysymyksen niin se on merkitty sun papereihin ja sen vuoksi ei jatkossa enää kysellä. Sinut on laitettu aseksuaalien kategoriaan.
Naisten miniseksuaalisuudesta on tehty ainoa oikea seksuaalisuuden malli, jota kaikkien kunnon kansalaisten kuuluisi noudattaa. Psykologeista ja psykiatreista vielä taitaa nykyisin olla enemmistö naisia, joten ei mikään iso ihme, että vastaanotolla potilaalta kysellään vain jostain kaverisuhteista eikä seksielämästä.