Ensinnäkin on sanottava, etten ole itse koskaan pettänyt eikä minua ole tietääkseni petetty. Syy, miksi tämän palstan juttuja luen on lähinnä uteliaisuus ja se, että yritän päästä "sisälle asiaan" sen kosketettua erästä ystävääni.
Pettäminen on väärin - eikä siitä sen enempää, eiköhän sen kaikki tiedä, vaikkeivat sen mukaan toimikaan. Mikä kenetkin saa pettämään, syyt ovat moninaiset... Ja onko aina sen kummemmin syytäkään, vaan "tie vie" eikä ajatella yhtään mitään, kun vaakamamboon taivutaan.
Mutta näistä palstalla esiintyvistä "hahmoista" on yksi ylitse muiden, joka herättää ihmetykseni: nimittäin salarakas (kutsun nyt tuolla nimellä, vaikkei se minusta niin kovin osuva olekaan), joka alkaa yhtäkkiä jo jonkin aikaa varatun kanssa salasuhteessa oltuaan miettiä, että pitäisikö pettäjä käräyttää tämän kumppanille..? Outoa logiikkaa! Tietysti asia erikseen on tapaukset, joissa varattu on valehdellut olevansa vapaa kuin taivaan lintu ja saanut tällä jallitettua toisen kanssaan suhteeseen - niissä tapauksessa sanoisin, että anti mennä vaan...
No joka tapauksessa sitten ovat nämä immeiset, jotka ovat tasan varmasti tienneet, mihin ovat ryhtymässä. Se varattu mies tai nainen on heti alkuunsa sanonut olevansa parisuhteessa ja ettei ole aikeissa tätä tilannetta muuttaa. Toinen osapuoli on sanonut sen olevan ok - eli tietoisesti leikkiin ryhtynyt. Ajan myötä tulee ehkä tunteita toista kohtaan ja aletaan ajatella, että jospa se kuitenkin voisikin erota..? Aletaan vihjailla varatulle osapuolelle, että jospa kuitenkin... Ja kun varattu sanoo, ettei aio erota, aletaan uhkailla käräytyksellä ja hurskastellaan, ettei enää kestetä tilannetta, vaan halutaan olla rehellisiä petoskumppanin siipalle!
Kyse ei ole halusta olla rehellinen, vaan pelkästä itsekkyydestä! Kun varattu ei koekaan salarakastaan "elämää suuremmaksi jutuksi", ottaahan sen varmasti luonnolle, kun olisi itse valmis vaikka mihin. Aletaan ajatella, että no kun tuo ei minua halua, niin pilataanpa se olemassa oleva parisuhde lopullisesti menemällä tekemään paljastuksia. Jotkut tekevät tällaista senkin jälkeen, kun varattu osapuoli on lopettanut salasuhteen. Ilmeisesti pettävä varattu ei ole ansainnut sitä, että suhteen alussa luvatusta vaitiolosta pidetään kiinni loppuun asti..?
Jos salarakas olisi pohjimmiltaan rehellinen ja ns hyvä ihminen, hän ei olisi missään oloissa salasuhteeseen alkanut. Kaipa nämä "katumusharjoitukset" saavat sitten olon tuntumaan paremmalta..?
Kyllähän se petetty osapuoli on totuuden ansainnut - mutta onko salarakkaan asia kertoa, on eri asia... Ja pitää huomioida sekin, että kaikki eivät edes halua tietää kumppaninsa pettämisestä, vaikka tälläkin palstalla enemmistö huutelee muuta. On pareja, jotka ovat sitoutuneet parisuhteeseensa ja perheeseensä niin, että heistä ei esim parisuhteen ulkopuolisen seksin hakeminen ole parisuhdetta hajoittava asia - minullekin eräs tuttava sanoi, että ei olisi halunnut tietää miehensä työpaikkasäädöstä. Ei kokenut sitä uhaksi heidän liitolleen, vaan asian kuulemisestä tuli lähinnä epämukava olo joksikin aikaa. No, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle...
Pettäminen on väärin - eikä siitä sen enempää, eiköhän sen kaikki tiedä, vaikkeivat sen mukaan toimikaan. Mikä kenetkin saa pettämään, syyt ovat moninaiset... Ja onko aina sen kummemmin syytäkään, vaan "tie vie" eikä ajatella yhtään mitään, kun vaakamamboon taivutaan.
Mutta näistä palstalla esiintyvistä "hahmoista" on yksi ylitse muiden, joka herättää ihmetykseni: nimittäin salarakas (kutsun nyt tuolla nimellä, vaikkei se minusta niin kovin osuva olekaan), joka alkaa yhtäkkiä jo jonkin aikaa varatun kanssa salasuhteessa oltuaan miettiä, että pitäisikö pettäjä käräyttää tämän kumppanille..? Outoa logiikkaa! Tietysti asia erikseen on tapaukset, joissa varattu on valehdellut olevansa vapaa kuin taivaan lintu ja saanut tällä jallitettua toisen kanssaan suhteeseen - niissä tapauksessa sanoisin, että anti mennä vaan...
No joka tapauksessa sitten ovat nämä immeiset, jotka ovat tasan varmasti tienneet, mihin ovat ryhtymässä. Se varattu mies tai nainen on heti alkuunsa sanonut olevansa parisuhteessa ja ettei ole aikeissa tätä tilannetta muuttaa. Toinen osapuoli on sanonut sen olevan ok - eli tietoisesti leikkiin ryhtynyt. Ajan myötä tulee ehkä tunteita toista kohtaan ja aletaan ajatella, että jospa se kuitenkin voisikin erota..? Aletaan vihjailla varatulle osapuolelle, että jospa kuitenkin... Ja kun varattu sanoo, ettei aio erota, aletaan uhkailla käräytyksellä ja hurskastellaan, ettei enää kestetä tilannetta, vaan halutaan olla rehellisiä petoskumppanin siipalle!
Kyse ei ole halusta olla rehellinen, vaan pelkästä itsekkyydestä! Kun varattu ei koekaan salarakastaan "elämää suuremmaksi jutuksi", ottaahan sen varmasti luonnolle, kun olisi itse valmis vaikka mihin. Aletaan ajatella, että no kun tuo ei minua halua, niin pilataanpa se olemassa oleva parisuhde lopullisesti menemällä tekemään paljastuksia. Jotkut tekevät tällaista senkin jälkeen, kun varattu osapuoli on lopettanut salasuhteen. Ilmeisesti pettävä varattu ei ole ansainnut sitä, että suhteen alussa luvatusta vaitiolosta pidetään kiinni loppuun asti..?
Jos salarakas olisi pohjimmiltaan rehellinen ja ns hyvä ihminen, hän ei olisi missään oloissa salasuhteeseen alkanut. Kaipa nämä "katumusharjoitukset" saavat sitten olon tuntumaan paremmalta..?
Kyllähän se petetty osapuoli on totuuden ansainnut - mutta onko salarakkaan asia kertoa, on eri asia... Ja pitää huomioida sekin, että kaikki eivät edes halua tietää kumppaninsa pettämisestä, vaikka tälläkin palstalla enemmistö huutelee muuta. On pareja, jotka ovat sitoutuneet parisuhteeseensa ja perheeseensä niin, että heistä ei esim parisuhteen ulkopuolisen seksin hakeminen ole parisuhdetta hajoittava asia - minullekin eräs tuttava sanoi, että ei olisi halunnut tietää miehensä työpaikkasäädöstä. Ei kokenut sitä uhaksi heidän liitolleen, vaan asian kuulemisestä tuli lähinnä epämukava olo joksikin aikaa. No, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Viisaasti kirjoitettu,lähdetään leikkiin ja petytään toiseen tai omaan käyttäytymiseen ja täytyyhän joku muu syyllistää kuin itsensä.
Sitten katkeran mielessä herää ajatus,miksi joku muu saa olla onnellinen mutten minä ?
Siispä olisiko kosto paikallaan?
Näin se kulkenee ajatus mutta eihän se ole terveen ihmisen käyttäytymistä,
ensin hakeutua suhteeseen ja sitten yrittää sen kautta satuttaa muita.
Noin täytyy asia olla, että kosto omasta pettymyksestä laitetaan viattoman ihmisen harteille. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Olen itsekin kakkonen ja pelisäännöt on tehty heti selviksi molemmin puolin. Hän ei eroa vaimostaan ja se sopii minulle täysin. Hän myös tietää, etten hänestä aviomiestä halua, en voisi luottaa häneen yhtään. Minulle riittää pitkän parisuhteen jälkeen pelkkä läheisyys, mukava yhdessäolo ja hyvä seksi. Tottakai hänestä tykkään ja hän minusta. Rakkaudesta ei kuitenkaan ole kysymys.
Olen miettinyt, tulisiko mitään tilannetta, että menisin kertomaan vaimolle. Eihän se ole minun tehtäväni. En halua minkäänlaisia vaikeuksia ihmiselle, josta tykkään. Tuon päätöksen aion pitää, tuli mitä tuli.
Aivan kuin itse olisin kirjoittanut. Vaikka pettämiskuviossa ei tietenkään voi rehellisyydestä kovin suureen ääneen puhua, niin siinä kohtaa on rehellisiä oltu, kun mies on sanonut, ettei aio erota vuokseni. En ole lähtenyt liikkeellekään sillä olettamuksella, että näin kävisi. Mies on muutaman kerran "tarkistellut kantaani" ja ihmetellyt, että riittääkö se, mitä hän voi antaa, minulle? Kyllä riittää.
Pysyn taustalla "näkymättömänä, kuulumattomana, hajuttomana ja mauttomana" ja jos joskus jompi kumpi tahtoo suhteen päättää, se sitten menee niin.
Vau,NotDramaQueen ja päätetty juttu.Kateeksi käy kuka saa olla teidän ystäväpiirissänne.Terveet ajatukset eli vaikka luvattomia suhteitakin olisi,ne mennään oikeilla pelisäännöillä.
MInusta tässä on pitkälti kyse siitä, minkälaiset lähtökohdat ja pelisäännöt on sovittu. Jos heti aluksi tehdään selväksi, että kyse on pelkästä sivusuhteesta eikä ole kummallakaan aikeita ja haaveita tehdä siitä ykkössuhdetta, niin silloin ei jälkikäteen myöskään "ole oikeutta" mennä kantelemaan. Mutta jos taas koko suhteen ajan puhutaan, että ollaan rakastuneita ja yhdessä suunnitellaan yhteistä elämää ja tehdään vielä käytännön siirtojakin tämän eteen, ja sitten mies menee viime metreillä puihin, niin siinä tilanteessa kakkosena jo kertoisin vaimolle, minkälaista peliä hänen selkänsä takana pelataan!
No joo, mutta kuten tuolla aloittajakin sanoo, monilla menee puurot ja vellit sekaisin siinä vaiheessa, kun tunteet saavat valtaa. Kun ollaan itse kovin ihastuneita / rakastuneita toiseen, aletaan ajatella, että pakostahan toisellakin on tunteita takaisinpäin. Voi ollakin, mutta silti päätöksen vakkari-parisuhteessa pysymisestä tehnyt osapuoli ei anna sen sekoittaa systeemejään. Totta kai tilanne voi muuttua niinkin, että varattu osapuoli haluaakin erota ja aloittaa "oikean" parisuhteen salarakkaansa kanssa, mutta siitä kuitenkin lähdetään, että alussa sovitut asiat pitävät.
Pelkurit ovat tietysti asia erikseen... Sellaiset eivät ole ansainneet sen kummemmin vaimoaan kuin ymmärtäväistä kakkosta!
Samaa mieltä pelkureista! Jos lähdetään leikkiin "ulospääsy" mielessä, mutta sitten jänistetään kalkkiviivoilla, niin on ihan oikein, että kakkonen kertoo vaimolle. Koska pelkurimies ei tietenkään uskalla kertoa vaimolleen, että rakastaa toista, eikä uskalla myöskään lähteä rakastamansa kakkosen mukaan. Jää äiti-vaimon helmoihin itkemään kovaa maailmaa, mutta toivottavasti menettää pelkuruuttaan sekä vaimon että rakastamansa kakkosen.
No, voi olla, että pettäjä on todennut, että ei halua vaihtaa huonompaan eli siihen kakkoseen. Ei halua oikeaan suhteeseen ns. helpon nakin kanssa. Onhan näitäkin nähty, että petturi eroaa vihdoinkin, mutta ei ala suhteeseen kakkosen kanssa, vaan etsii uuden. Aloittaa puhtaalta pöydältä.
Miehistä suuri osa on vellihousuja, isoja vauvoja joilla on siksi oltava monta akkaa kun ei yksi jaksa paapoa aikuista ihmistä loputtomiin...
Tätä itkeskelevä pikku ukko hakee sitten korveke mamman muualta.
Niin, pitää olla toinen äitihahmo paapomassa silloin, kun oma vaimo on töissä tienaamassa leipää pikku-ukolleen.
Nyky ajan miehet kun eivät ansaitse itse omaa leipäänsä, vaan elävät naisten laskuun.
Iso osa nykymiehistä kun on työkyvyttömyys eläkkeellä, pääasiassa henkisistä syistä, tai muuten vaan työn vieroksujia.
Nykymiehillä on myös takana liuta kariutuneita suhteita ja tenavia siellä ja täällä.
Tuskin muistavat kaikkien nimiä ja ikiäkään.
Harvassa ovat enää sellaiset miehet joilla on selkäranka paikallaan ja vastuun tuntoa.
Harvassa ovat miehet jotka tienaavat itse oman leipänsä ja kasvattavat ihan itse lapsensa...monelle lapset kasvattaa yhteiskunta tai yh- äidit.
Harva mies pystyy olemaan uskollinen puoliso ja sanojensa mittainen mies.
Luusereita , siipiveikkoja, auervaaroja riittää.
Onko se oikeasti niin mahtavaa elämää, että siihen kannatti lähteä.
Mietittekö koskaan millaista elämä olisi voinut olla, jos olisitte olleet rehellisiä kunnon miehiä ?
Itse muistan koko elämäni,hautaan asti oman isäni tempaukset.
Petturi isän joka eli itselleen ja omalle nautinnolleen, muttei lapsilleen tai vaimolleen.
Hyvää joulua vaan kaikille isille, muistakaa että mitä kylvätte perheeseenne nyt ,sen niitätte itse ennemmin tai myöhemmin.
Niin se kaiku metsästä vastaa kuin sinne itse huudat.