Niistä syntyy kakkosia ja uusia kakkosia ja uusia kakkosia. jne, jne,
vaan ykköset antaa tilaisuuden tehdä kakkosia ja uusia kakkosia ja uusia kakkosia. Jne, jne
vaan ykköset antaa tilaisuuden tehdä kakkosia ja uusia kakkosia ja uusia kakkosia. Jne, jne
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta - kun on pettämisen tielle lähtenyt, sen löytää sekä edestään että takaa. Tiedän paljon porukoita, joissa välillä ollaan exiä, välillä kakkosia, välillä ykkösiä, petettyjä ja pettäjiä. Tuo pettäminen vain kuuluu jotenkin kuvioihin eikä sitä parisuhdetta, omaa tai toisten, osata arvostaa lainkaan. Mielenkiintoista on myös se, että nämä tyypitä tuomitsevat hyvin herkästi pettämisen mutta toisaalta taas pettävät heti kun siltä tuntuu. Elämänarvot ja -asenne on siis kysymyksessä.
Sitten on niitä, jotka arvostavat itseään, puolisoaan ja yli päätää parisuhdetta. He ovat niitä, joilla on mukavaa keskenään ja he ovat sitoutuneet parisuhteeseen aj useimmiten viettävät myös sen seesteisien vanhuuden yhdessä.
Ei varmaankaan ole vaikea arvata, kenestä niitä kärttyisiä ja katkeria vanhuksia tulee....
Voi kun se olisikin noin helppoa kaikki. Itse olen vuosikaudet työssäni nähnyt näitä kärttyisiä ja katkeria vanhuksia sekä näitä seesteisiä. Kuolemaa odotellessa ja saattohoidossa kuullut mitä moninaisempia elämänkertoja ilman rooleja ja esittämisiä.
Se mikä sieltä nousee yhteiseksi tekijäksi milloin ihminen on tyytyväinen elettyyn elämäänsä, ei ole pettäminen tai avioliiton kasassa pysyminen vaan se, onko kuunnellut itseänsä ja sydäntänsä elämän päätöksissä. Vai onko vaan tehnyt sitä mitä on häneltä odotettu. Tiedän paljon ihmisiä jotka todella ovat katuneet mikseivät aikanansa eronneet, miksei ollut uskallusta, mitä oikeastaan pelkäsi. Ja kuinka typerältä tuo kaikki nyt tuntuu elämän ehtoopuolella. Olisi pitänyt sitä sun tätä.
Sanotaankin ettei ihminen kadu kuolinvuoteellaan sitä mitä on tehnyt vaan sitä mitä ei uskaltanut tehdä vaikka halusi.
Kerätyllä omaisuudella ei ole ollut loppupeleissä arvoa vaan sitäkin kaduttu miksi piti niin paljon uhrata elämäänsä töihin, kun olisi toisinkin voinut valita. Sen elämän rajallisuuden tahtoo ymmärtää vasta sitten kun se on lopuillaan.
Ehkäpä ihmissuhteet nousevat arvoonsa kun mietitään kenestä tule kärttyisä tahi katkera.
Onneksi on tavannut näitä ikänsä yhdessä pysyneitä ja onnellisia vanhuspareja jotka ovat tosiaan onnellisia. Kuinka sydäntäsärkevää on olla katsomassa vierestä kun tälläinen puoliso nukkuu pois ja se tyhjyys mikä toiselle jää. Mutta joskus on aika luovuttaa ja olla kiitollinen että sai menneet vuodet toisen kanssa kulkea.
Mielenkiinnosta kysyn, että niistäkö tulee, joilla on kuvioissa ollut ihmissuhdesotkuja vaiko niistä, jotka ovat huonossa liitossa kärvistelleet koko ikänsä onnettomina, uskaltamatta elää? Veikkaan että jälkimmäisistä.
Ihminen ei käsittääkseni kadu sitä mitä on elämänsä aikana tehnyt vaan niitä asioita, joita ei ole uskaltanut tehdä. Kärttyisiä vanhuksia on kaikenlaisia riippumatta siitä, miten he ovat elämänsä eläneet.
Ai että kadutaan sitä, ettei ole aikoinaan pettänyt...logiikka tämäkin, huh huh