Petetty ja jätetty

No kannattaa postittaa ne eropaperit siitä se lähtee.

Itse olin lähtijä kun äijä vietti baarielämää enemmän kuin minun kanssani.

Hajoat tai et niin ainakin paremman elämän saat ilman miestäsi.

Yritä syödä pari palaa pakolla ja jotain jugurttia kananmunia tai muuta josta saat proteinia. Kyllä se elämän halu sieltä vielä kaivautuu esiin.

Olet kai nyt huomannut jo tuossa ajassa, edellisen pettämisen jälkeen, että ei se luotto tule takaisin! Miksi ihmeessä haluat tuhlata elämäsi sellaiseen, että et voi luottaa lähimpään ihmiseen???

Anna mennä suosiolla, saat itse vihdoin mielenrauhan. Postita ne eropaperit heti ja tee lopullinen ero muuttamalla yksin asumaan. Ei se tilanne tuosta muutu yhtään mihinkään, tiedän kokemuksesta. Luotto kun on poissa niin se on sitten poissa. Ansaitset miehen, joka ei olisi pettänyt ensimmäiselläkään kerralla, it is that simple!

Ymmärrän, että tuntuu pahalta. Olin kuolla, kun puoliso haki eroa ja ehdotti, että asutaan silti yhdessä. Minä vaadin erilleen muuttamista ja kyllä se eropapereiden lähettäminen oli minulle lopullisen eron merkki. Harkinta-ajasta voi tietysti sopia, että silloin harkitaan, jos se helpottaa eron tekemistä. Totuus kuitenkin on, että jos mies on aikaisemmin jo pettänyt niin et tule luottamaan tauonkaan jälkeen. Meillä olen nyt nähnyt, että olisi valehtelua edes kuvitella yhteenpaluun onnistuvan..

On ihan turha valehdella itselleen, että suhde oli niin hyvä että siitä kannattaa pitää kiinni. Jos pettää niin on jo siinä vaiheessa tehnyt sen päätöksen, että se oma parisuhde ei ole tarpeeksi arvokas ettei pettäisi. Mietipä asiaa siltä kannalta. Miksi siis haluaisit tyytyä vähempään kuin ansaitset?

Minun on nyt hyvä sanoa näin, koska vasta nyt näen oman parisuhteeni ja avioliittoni todellisen tilan kun olemme eronneet. Miehellä oli suhde työkaveriinsa, yritin sitä sietää neljä vuotta mutta eihän voi kyllä sanoa, että mitään avioliittoa oikeasti oli olemassa. Yhteydenpito tuohon työkaveriin ei koskaan lakannut joten luottokaan ei koskaan palannut. Kidutin itseäni ja miestä vuosia, kun muka yritin luottaa ja kun muka yritin saada suhteen kuntoon. Rakkaus on sitä, että rakastaa itseään enemmän kuin sitä toista ja pelastaa ainakin itsensä kun sen aika on..toivottavasti pystyt ymmärtämään suhteenne mahdottomuuden ja pääset pikkuhiljaa eteenpäin.

Minulla erosta toipumisen pahin aika oli ensimmäiset kolme kuukautta, sen jälkeen alkoi helpottaa kun mies ei halunnut ylipäätään mitään yhteyttä pitää eli poissa silmistä poissa mielestä, näin se meni. Kyllä yksinkin pystyy elämään ja minulle ainakin tämä vaihe elämässä on todella tärkeä, koska olin pettämisen vuoksi täysin kiinni ja riippuvainen miehessä ihan väärällä tavalla eikä normaali parisuhde rakennu kyttäämiseen, epäluuloon, mustasukkaisuuteen ja luottamuspulaan. En jaksa uskoa luottavani enää keneenkään, joten parisuhde ei ole prioriteetti nr 1 pitkään aikaan. Jos kuitenkin kohtaan sellaisen ihmisen, johon koen voivani luottaa niin tulen varmasti tarrautumaan häneen loppuelämäkseni, mutta toivottavasti vain kuvainnollisesti :)

Minua on helpottanut todella keskustelut ystävien kanssa, kirjoittelut nettiin, töissä on ollut pakko kertoa erosta kun asia vaikuttaa työhön..Isän kanssa pystyn puhumaan kaikesta ja keskustelujemme pohjalta olen taas ymmärtänyt, että kyllä meistä jokaisen pitää pyrkiä löytämään sellainen parisuhde, jossa uskollisuus ja luottamus on se ykkösasia niin yritän pitää sen mielessä. Jos kaikista asioista voi parisuhteessa puhua niin silloin asiat ovat hyvin, koska myös pettämisen houkutuksista pystyy omalle puolisolle puhumaan ja puuttumaan asioihin ennen kuin on myöhäistä.

Tsemppiä, kyllä sinä selviät kuten me muutkin, elämä jatkuu ja pikkuhiljaa näet ne asioiden hyvät puolet! Nyt olet suossa, mutta sieltä on meno vain ylöspäin, usko minua. Älä jää yksin, vaan koita pitää itsestäsi huolta. Jos siltä tuntuu, että masentaa pahemmin, hae reilusti vain masennuslääkkeet pahimpaan hätään. Näin jouduin itsekin tekemään, kun en töihin pystynyt. Jos et saa unta, hae unilääkkeet. Päivä kerrallaan vain eteenpäin. Nyt olen jo aika hyvin päässyt erosta yli niin että elämä maistuu ja toteutan niitä asioita, joita en parisuhteessa syystä tai toisesta voinut tehdä.

Kiitos vastauksista. On vaikea pitää itseään arvossa, kun puoliso ei sitä tee. Loukkaukset ja valheet syövät itseluottamusta.

Avioero ei ole helppo päätös, mutta ei ole muuta mahdollisuutta.

Kertomuksessasi on paljon tuttua. Luottamus on todella tärkeä osa parisuhdetta, ilman sitä liitto ei toimi. Jos puoliso ei kadu tekemäänsä tai yritä saada luottamusta takaisin, ei ole paljon tehtävissä.

Tärkeintä on nyt huolehtia itsestäsi, vaikka se tuskin on ensimmäisenä mielessäsi. Tuskasta olisi hyvä puhua jonkun kanssa. Itsetuhoiset ajatukset eivät saisi olla hallitsevia ja jos niitä tulee usein mieleen, kannattaa lähteä hakemaan apua.

Miehesi kuulostaa häilyväiseltä. Ehkä hänen henkinen kasvunsa on jäänyt kesken, eikä hän tiedä mitä haluaa. Voi olla, että hän on hyvinkin rikkinäinen, eikä tajua aiheuttamaansa surua. Tai ehkä hän ajattelee vain itseään...

Tee sinäkin samoin: ajattele itseäsi. Elämä voi tarjota vielä paljon hyvää, vaikkei siltä nyt tuntuisi. Miehesi katuu vielä menetystään.

Mieti aluksi miksi miehesi otti ja lähti?Jos parisuhde on kahden kauppa, niin silloin syytä on molemmissa osapuolissa, myös sinussa. Nalkutitko etköä antanut miehelle omaa aikaa? Pitikö miehen ostaa perseensä kipeäksi kaikkea mautonta tusina krääsää seinät ja lattiat täyteen ikeasta?Piditkäö itsestäsi hyvää huolta vai lihoitko sohvalla suklaata ja limppaa syöden muodottomaksi kasaksi hyllyvää ihraa?Kun miehesi oli ylitöissä siksi että saisi perheen talouden pysymään kasassa kaikkien lomamatkojen ja unelmakotilainojen keskellä katselitko uusi sisustuslehtiä ja matkalehtiä ja puhuitko että olisi kiva matkustaa tuonne?Olihan kaikki kotityöt ja koira käyttämättä kun miehesi tuli lopulta töistä kotiin, koska sua ei huvittanut tehdä niitä tai ei muka ollut aikaa.

Jopas oli ikävä vastaus mr teeltä..

Tietysti parisuhde on kahden kauppa, mutta pettämiskriisi on kyllä kyseisen pettäjän ihan oma juttu eikä välttämättä liity parisuhteeseen millään tavalla. Olet varmaan tietoinen, että pettämistä tapahtuu, vaikka omassa suhteessa kaikki olisi kunnossa..?

Ap, juuri sen takia sinun pitää arvostaa itseäsi eikä antaa valtaa sille petturille. Älä lannistu, muista että mitä enemmän arvostat itse itseäsi niin sen vähemmän toinen voi alistaa. Anna mennä moisen petturin, löydät taatusti vielä sellaisen miehen, joka arvostaa sinua tarpeeksi ollakseen pettämättä. Valheet syövät elämältä pohjaa kyllä, mutta luotto palaa ihmisiin kun aikaa menee. Huomaat, että luotat kunnes toisin osoitetaan seuraavassa suhteessa.

Nyt kävi näin, suhde tuli tiensä päähän. Luotto ei tule takaisin tähän ihmiseen, joten on eron ja aikanaan uuden, paremman suhteen aika :) Luottavaisin mielin uuteen vuoteen!

Hei ap kirjoittaja,
voimia ja jaksamista (samoin kuin kaikille meille muillekin). Tulee vielä päivä, kun tuntuu että aurinko vihdoinkin paistaa risukasaan. Kävin itse läpi oman mieheni lähdön viime kevättalvella (eron syyksi ilmoitti ikäkriisin, kyllästymisen sekä halunsa olla muiden naisten kanssa). Shokki oli kova, muutin pois yhteisestä kodista ja aloin rakentamaan elämää, aluksi tuntui siltä että kaikki oli niin loppuun asti hajalla. Ihmeellisesti sieltä alhaalta on kuitenkin vain yksi suunta, eli ylös. Näin jälkikäteen katsottuna omalla kohdallani reaktiovaihe kestei useita kuukausia, kesään saakka, nyt elämä on ihanasti rauhoittunut ja voin todella hyvin, itkut on itketty ja katson hyvillä mielin tulevaisuuteen. Olen nätti 3-kymppinen nainen ja uskon että löydän joskus jonkun rinnalleni vielä, kun aika koittaa, nyt on hyvä näin, jokainen päivä tuntuu mielekkäältä. Olen iloinen siitä ja tasapainosta johon on olen päässyt vaikeuksien jälkeen. Itelleni musiikki (soittaminen) on ollut terapiaa ja ennen kaikkea lukemattomat keskustelut ihmisten kanssa, sekä vertaistuki.

Hyvää joulua meille kaikille jätetyille, elämä voittaa :)

Tietysti parisuhde on kahden kauppa, mutta pettämiskriisi on kyllä kyseisen pettäjän ihan oma juttu eikä välttämättä liity parisuhteeseen millään tavalla. Olet varmaan tietoinen, että pettämistä tapahtuu, vaikka omassa suhteessa kaikki olisi kunnossa..?

Niitä' kusipää narsistipsykopaatteja kun vain on muutama prosentti väestöstä, eli uurin osa on ns. terveitä, normaaleja ihmisiä. Niinpä jos pettäminen tulee eteen on syytä vilkaista myös peiliinkin. Toinen voi käytöksellään ajaa uskottomuutteen varsin helposti, ei vaadi kuin aikaa ja väärää kohtelua. Kaikki voi olla hyvin valittajan päässä mutta kannattaisi pysähtyä kuuntelemaan sitä toista osapuoluta murheineen ja haluineen aina silloin tällöin. Vaikkei ole aikomustakaan niitä huomioida sen paremmin mutta tällainen illuusiokin auttaa paljon. Mutta kun ei niin ei. Jos miehen tai naisen käsitys suhteesta on minä minä ja minun haluni ja tarpeeni sitä ja tätä ei kannata ihmetellä toisen osaluolen äkillisiä ylitöitä ym. Edellä lainattu tekstin pätkä kuvastaa hyvin musta-valkoista ajattelutapaa, jossa ei pohdita asiaan johtaneita syitä. Toki näinkin voi valita mutta ei kannata ihmetellä jos sama ongelma tulee eteen aina ja uudestaan.

Hyvä Mr. tee, sinulle nyt on itsellesi käynyt jotain tosi väärää, jonka pohjalta itse vastaat tähän ketjuun. Olen pahoillani siitä.

Oli syy pettämiseen missä tahansa, se ei oikeuta itse tekoa. Jos pettää, kantaa pettäjä yksin vastuun valinnastaan. Ihan turha siinä on muita syyllistää. Fiksu ihminen puhuu epäkohdista ennen kuin pettää. Fiksu ihminen osoittaa epäkohdat. Ja fiksu ihminen eroaa ennen kuin pettää!! Mikään ei oikeuta ei koskaan pettämistä. Oikea valinta on lähteä ajoissa huonosta suhteesta.

Toki pitää miettiä mitä suhteessa meni pieleen, mutta syyllisyyttä itse pettämisestä ei voi vierittää muualle kuin minne se kuuluu. Vaikka kuinka olisi huonosti kohdeltu ei sekään oikeuta pettämään. Kyllähän niitä pettämisen syitä tulee mietittyä varmasti ihan liikaakin, ja usein todetaan että mitään asialle ei olisi voitu tehdä. Toisaalta jos kyse oli siitä, että sitä pettäjäosapuolta ei kuunneltu ajoissa niin päätöksen pettämisestä tekee AINA se osapuoli itse. Kukaan ei aja kyllä ketään pettämään, ei taatusti. Kukaan muu ei voi tehdä päätöksiä toisen puolesta, joten mietipä sinä nyt sitä omalta kohdaltasi mikä ajoi oman tilanteesi siihen pisteeseen, että piti pettää tai sinua petettiin.

Hyvää ja Rauhaisaa Joulua :)

Jos tilanne on tuo, että puhe ei auta niin ei jää muita vaihtoehtoja kuin erota. Pettäminen ei ole koskaan ratkaisu, tai on se raukkamaisen ihmisen ratkaisu..Kun ei ole itsessä rohkeutta vain lopettaa huonoa suhdetta niin sysää ratkaisunteon sille petetylle. En todellakaan voi suositella tätä tapaa kenellekään.

Oikea ja kypsä, aikuisen ihmisen ratkaisu olisi: puhua ongelmat, odottaa aikarajan puitteissa asioiden paranemista, jos sitä ei tapahdu sitten erotaan ja vasta sen jälkeen alkaa uudet suhteet.

Voimia toivon sinulle.

Itse olin samassa tilanteessa kuusi vuotta sitten. Kaikista pahimmalta tuntui toisen kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen koko tilanteeseen. Ihan kuin minulla ei olisi ihmisarvoa ollenkaan. Ja kun tuo ihminen oli vielä se, jolle olin koko elämäni uskonut ja jonka piti kulkea rinnallani niin hyvässä kuin pahassa. Olin aivan varma, että kuolisin siihen kipuun.

Ei kuitenkaan auttanut muuta kuin laittaa prosessi käyntiin. Pikku hiljaa rakensin sirpaleista elämäni uudelleen kasaan. Laitoin itselleni uuden kodin, sisustin mieleisekseni. Lähdin yksin etelään lomalle. Hemmottelin erilaisilla hoidoilla. Rupesin opiskelemaan. Ja vaihdoin työpaikkaa. Huomasin asettavani itselleni uudenlaisia tavoitteita. Ensin se tuntui pahalta, kun tavoitteet olivat vain omiani. Mutta pikkuhiljaa huomasin, että siinä on myös puolensa, kun saa tehdä tavoitteita, jotka ovat omia, eivätkä kompromisseja jonkun toisen kanssa. Vuoden päästä erosta havahduin. Huomasin nauttivani elämästäni aivan uudenlaisella tavalla. Vaikka en olisi eron aikoihin sitä ikinä uskonut, elin elämäni parasta aikaa.

Tämän huomasi myös ex, joka rupesi taas pitämään yhteyttä. Halusi keskustella.. Kertoi, kuinka oli eron aikana kohdellut minua aikai niin huonosti, kun tiesi itse tehneensä väärin, eikä halunnut sitä itselleenkään myöntää. Syytti minua mitättömästä elämästään, mutta huomasi, että elämä ei muuttunutkaan minun hylkäämisellä. Eikä ongelmia ratkaissut myöskään se uusi nainen, jonka vuoksi minut hylkäsi. Halusi palata takaisin yhteen ja jatkaa siitä mihin jäimme.

Kun hän tuota asiaa ehdotti, mietin hetken, että tätähän olin erosta lähtien toivonut. Mutta samalla hetkellä myösmtajusin, että palaaminen siihen, mihin olimme jääneet veisi minut nykyistä huonompaan. En halunnut enääsellaista, kun tiesin, että elämä voi olla parempaakin. Tuo mies ei voisi tehdä minua onnelliseksi. En halunnut enää palata sellaiseksi, joka olin hänen kanssaan!

Ex ei voinut ollenkaan ymmärtää, etten halunnutkaan palata takaisin yhteen. Hän luuli edelleen olevansa taivaan lahja naissukukunnalle. Minä tiesin kuitenkin totuuden. Jatkoin elämääni ilamn exääni, onnellisena ja uutena ihmisenä.

Eräänä päivänä tuli vastaani myös mies, jolla oli samanlaiset tavoitteet ja unelmat kuin minulla. Hän oli vastuuntuntoinen aikuinen, joka arvosti uskollista parisuhdetta ja ihaili minua sellaisena kuin olen. En joutunut tekemään kompromisseja. Ei myöskään hän. Saimme molemmat parisuhteelta enemmän. Ja mikä parasta, olemme toimiva tiimi. Tuemme ja kannustamme toisiamme, nauramme yhdessä väliimme pyrkiville ihailijoille. Arvostamme toisiamme, rakastamme ehdoitta ja luottamuksemme on sataprosenttista.

Ja tämä kaikki on mahdollistanut myös aivan toisenlaisen menestyksen muilla elämänaloilla. Kun kotona asiat ovat mallillaan, on helppoa myös toteuttaa itseään mm. töissä. Näiden yhteisten vuosien aikana olemme saaneet osaksemme myös menestystä ja vaurautta. Olemme menneet naimisiin, rakentaneet kauniin, yhteisen kodin. Menestyneet urallamme. Kiertäneet maailmaa. Opiskelleet eteenpäin.

Ja siitä hetksetä, kun luulin kuolevani ilman exääni on lähes päivälleen kuusi vuotta. Vaivaiset kuusi vuotta!

Sinulle haluan sanoa: Vaikka se nyt tuntuu vaikealta uskoa, tuosta tilanteesta selviää! Ja jos siitä ottaa opikseen, eikä jää katkeroitumaan, siitä selviää vielä voittajana.

Älä usko niitä katkeria kirjoittajia, jotka väittävät pettämisen olevan sinun syytäsi. Kuteni exänikin kertoi, kyse oli hänen itsekkyydestään ja uskosta, että olin hänen onnensa esteenä. Pettäminen ei ole oikeutettua missään tilanteessa. Ero pitää hoitaa ensin ja sitten katsellaan uusia mahdollisuuksia.

Mutta se on hyvä ymmärtää, että kaikkia liittoja ei ole tarkoitettu onnistumaan. Me emme vain aina ole sopivia toisillemme. Ja erityisesti nuorena solmitut avioliitot saattavat perustua väärille oletuksille onnellisuudesta.

Käytä tämä kriisi hyväksesi ja mieti, mitä SINÄ haluat elämältäsi ja lähde etsimään sitä. Sen saavuttamiseen et tarvitse ketään muuta.

Se, että onneasi jakamaan löytyy myöhemmin joku toinen, on bonusta. Ja niin yleensä käy. Onnellinen ihminen kun yleensä vetää puoleensa muita. Pidä kuitenkin huoli siitä, että valitset vierellesi toisen onnellisen. Nimittäin onneasi jakamaan pyrkii myös niitä, jotka pitävät velvollisuutenasi tehdä heidät onnelliseksi ja ne ovat myös niitä ihmisiä, joille mikään ei riitä. Ja pian löydät itsesi uudelleen odottamassa taas yhtä pettävää miestä kotiin ravintolaretkiltään.

Aikaa se ottaa, mutta kyllä siitä selviää. Päivä kerrallaan.

Mieheni jätti minut 2 kk sitten kun selvisi että hänellä salarakas 24 vuotiaan samassa työpaikassa olevan tyttösen kanssa.Likka on ihan minun näköinen minkänäköinen olin itse siinä iässä.Vaikuttaa aivan kliseiseltä työuupumukselta ja neljänkympin kriisiltä.Eropaperit tuli viikko sen jälkeen kun pettäminen paljastui.Ja se oli jatkunut selkäni takana vaikka kuinka kauan.Mies eii puhu,ei selitä.Muutti pois ja hylkäsi minut täysin.
En tiennyt mistään ongelmista.Ikäeroa heillä 18 vuotta.Tyttäremme nelisen vuotta nuorempi kuin tämä ja ottaa myös tosi raskaasti.Mies ei ole puhunut edes läheisille ystävilleen sanaakaan luulen että häpeää ikäeroa.Kaksi ensimmäistä viikkoa olin aivan koomassa.Olen shokissa vieläkin, en usko että tämä on totta.Ihminen kenen kanssa ollut puolet elämästään paljastuu sydämettömäksi käärmeeksi.Itsetuhoisia ajatuksia on ollut minullakin.Ei enää.Laitoin jopa hänelle yhden viestin johon siihenkään ei reagoinut mitenkään.Itse olisin lähtenyt katsomaan missä kunnossa hän on jos olisin saman tehnyt.Olen kirjoittanut kirjeitä joihin ei reagoinut niihinkään mitenkään.
Olen huomannut ihmeellisiä voimia itsestäni ja arvostan itseäni enemmän kuin ennen.Laihtunut olen 14 kg tähän mennessä.Teen tulevaisuuden suunnitelmia samalla kun poden surkeaa oloa.Koko ajan jauhaa päässä sama asia se on rankkaa.
Yksi tosi kurja asia on vielä edessä jonka jälkeen uskon vähän helpottavan.Rakensimme uuden talon puolitoista vuotta sitten ja nyt se lähtee myyntiin.Kaikki menee.Perhe,koti...

Sinulle Petetty ja jätetty sekä Sinulle Onnellinen Vaimo. Ja kaikille muille saman kokeneille!

Minun mieheni jätti minut jouluaamuna 7 v sitten. Ei ollut mitään virkkanut että olisi tyytymätön, luulin vilpittömästi että olimme onnellisia. Naimisissa olimme ehtineet olla 1v ja 3kk ja ensimmäinen, ihana jouluaatto oli vietetty kahdestaan uudessa vastaremontoidussa kodissamme maassa, jonne olin hänen työnsä vuoksi muuttanut jättäen taakseni kaiken. Yhtäkkiä hän tylysti ilmoitti että hänellä on toinen ja hän jättää minut. Asiasta ei keskusteltu, ei silloin eikä myöhemmin, mies ei halunnut. Myöhemmin sain kuulla miehen ystävältä, että tämä salasuhde toisessa maassa oli jatkunut jo useita vuosia, siis kauan ennen kuin hän edes kosi minua.

Miksi hän toimi näin?? Tähän en koskaan ole saanut vastausta, mutta näin 7 vuoden jälkeen voin onneksi todeta, ettei sillä ole enää merkitystäkään. Väliä on vain sillä, mitä tällä hetkellä tapahtuu minun elämässäni ja ajatuksissani. On osattava päästää irti niistä asioista, jotka eivät ratkea. Ei toiseen ihmiseen ja heidän ajatuksiinsa voi vaikuttaa. Jos joku haluaa kävellä suoraan toiseen suhteeseen, käsittelemättä vanhaa, minkä teet. Todennäköisesti tämä käsittelemätön suo tulee vielä jonakin kauniina päivänä hänelle vastaan tavalla taikka toisella, mutta me rannalle jäävät emme siihen voi vaikuttaa. Selvittelyihin ei voi pakottaa. Ja toisaalta jotkut meistä on ehkä vaan rakennettu niin, että he kykenevät jatkamaan elämäänsä työntäen vanhan pois mielestään. Suotakoon se heille.

Jouduin tilanteeseen, jossa oma pärjääminen oli pakko laittaa etusijalle. Olin ihmisriekale usean vuoden ajan, mutta pala palalta ystävieni, perheeni, ja muiden eronneiden tuen avulla ryömin takaisin elämään ja omaksi itsekseni. Nyt olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan!

Kolme kuukatta makasin sängyssä ja itkin, sitten aloin käydä maanisesti baareissa. Join ja makasin ympäriinsä, ennen olin ollut varsinainen perhetyttö. Kevät ja kesä olivat melkoista menoa, mutta mitään en kadu. Tuokin piti kokea, jokainen löytää omat keinonsa ja kunhan ei ole liian humalassa että aiheuttaa itselleen vaaraa ja valitsee seuransa fiksusti niin totean vaan että ei se järvi soutamalla kulu!

Lisäksi alkuvaiheessa minulla oli mahdolisuus puolen vuoden kriisiterapiaan. Käännekohta terapiassa oli, kun tajusin että olin puhunut vain miehestäni, en itsestäni, ja aloimmekin aktiivisesti työstää sitä miltä MINUN elämäni voisi näyttää tulevaisuudessa ja raivata henkisiä esteitä omien haaveideni totetuttamisen tieltä.

Syksyn tullen elämä hiukan rauhoittui ja sain asetettua itselleni selkeän päämäärän ja sitä lähdin tavoittelemaan: palasin takaisin opiskelemaan. Nyt olen valmistunut lapsuuteni haaveammattiin, saan valtavasti iloa ja hyvän toimeentulon työstäni, ja olen kokeillut jo uusia seurustelusuhteitakin. Vielä ei ole löytynyt riittävän luotettavaa ja vakaata miestä että uskaltaisin heittäytyä täysillä, mutta uskon ja toivon että se on oven takana. Haluan onnitella Sinua, Onnellinen vaimo, että olet uskaltanut! Minulle tämä on vielä ollut vaikeaa, ja pelkäänpä että olen vetänyt siksi puoleeni miehiä, jotka eivät ole sitoutumishaluisia. Aivan hiljattain lähdin itse parin vuoden suhteesta, joka junnasi paikallaan eikä ollut riittävän turvallinen.

Tärkein havaintoni tämän kaiken jälkeen on kuitenkin se, että tällaisen koulun käytyäni mikään ei enää milloinkaan minua nujerra. Jos tulisikin uusi suhde, ja sekin päättyisi, ei siihenkään elämä kaatuisi. Samoin on sairauden ja onnettomuuden laita. Kaikenlaista voi edelleenkin eteen tulla, mutta niistäkin selvitään ajan kanssa. Kyllä ihminen muutosta kestää, se vaan ottaa lujille.

Tänä vuonna nautin joulustakin taas ensimmäistä kertaa, vaikka olen jälleen juuri eronnut. Tiedän mitä haluan, olen vielä nuori ja nätti ja takuulla löytyy vielä monta mukavaa juttua tähän elämääni.

Valtavasti tsemppiä kaikille teille jotka virutte eron myllerrysten keskellä tai huonoissa suhteissa onnettomina: olkaa rohkeita, lähtekää toteuttamaan unelmanne, ja uskokaa itseenne ja siihen että aika tosiaan parantaa.