Oikeus olla oma itsensä

Just joo, tällöinhän jokainen avioliitto päätyisi eroon.

Tottakai. Liitossa pitää voida olla oma itsensä.

Erosin juuri siksi, etten voinut olla oma itseni. Kestin ja siedin exää - hänen tapojaan ja tekemisiään, joita todellisuudessa inhosin. Hänen tapansa, tekemiset ja sanomiset pahenivat aikojen saatossa.

Venytin pinnaa ja yritin sietää. Sitten yhtenä päivänä kysyin itseltäni miksi. Mikä kumma saa minut venymään ja vanumaan, unohtamaan itseni, omat tarpeeni ja toiveeni. Kun tajusin, että yritin turhaan sisukkaasti saada toimimattomasta liitosta toimivan, lakkasin yrittämästä. Tyhjän saa pyytämättäkin. Sitten erosin.

Liitto on kahden kauppa. Molempien pitäisi tuntea itsensä onnelliseksi liitossa, ja juuri sellaisena kuin on. Jos toinen on tyytymätön, niin molempien pitäisi tarttua tyytymättömyyden syihin. Muuten liitto ei onnistu. Yleensä jo pienikin myönteinen huomio kumppanista auttaa eteenpäin.

Omana itsenä hyväksytyksi tuleminen on avain molempien onneen, tämä pätee kumpaankin osapuoleen parisuhteessa. Parisuhde on äärimmäinen kestävyyslaji, jossa toinen on hyväksyttävä. On paitsi hyväksyttävä, myös kunnioitettava. Jos näitä ominaisuuksia liitossa ei ole, ollaan heikoilla vesillä. Se ettei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on, on vuosien saatossa melko musertavaa. Puhun tästä omalla kokemuksella. Sain jatkuvasti kuulla, miten miten minä olen tuollainen ja tällainen, miksen on sellainen, miksei minulla ole tällaisia ja sellaisia ominaisuuksia jne. Se ettei tule hyväksytyksi omana itsenään, ja kunniotetuksi, johtaa usein myös siihen, että oma kunnioitus toista kohtaan alkaa myös hälvetä, mistä seuraa loputon kierre, ja mikä yleensä sitten ajan saatossa puolestaan päättyy itkuun ja hammasten kiristykseen.

Parisuhde on kahden ihmisen yhteinen laji, jossa tarvitaan uhrautumista, anteeksiantoa, joustoa, harkintaa, kykyä samaistua toiseen, mutta siinä tarvitaan myös itserakkauttakin, jopa itsekkyyttä - ja nimenomaan sitä, että tulee hyväksyksi juuri sellaisena kuin olen.