..POHJASAKKAA. Ja joku vaimo vielä puolustaa ja kiinnipitää sellaisesta.
Sekundaa, kakkoslaatua. Jos ei pysy housut jalassa ja ei kunnioita ja rakasta tarpeeksi omaa puolisoa on se vaan tunnustettava, ja rehellisesti erottava, jotta toinenkin osapuoli saa mahdollisuuden etsiä itselleen vapaana oikean rakastavan kumppanin.
Vielä enemmän pohjasakkaa ovat miehet, jotka jopa salaavat kuuakusia, vuosia salasuhdetta, rakastuvat toiseen naiseen, ja siten käyttävät kahta naista hyväksi.
Ei kannata odottaa, että mies eroaa, varsinkaan jos lupaa ja ei uskalla erota sovittuun aikaan mennessä:valtettavasti olet rakastunut pelkuriin, joka on alinta pohjasakkaa. Kunnon mies eroaa rakastuttuaan toiseen, hyvin nopeasti, tunnustaa vaimolle, eikä näin käytä ihmisen hyväuskoisuutta hyväksi.
Älkää alistuko siihen,että mies pitää teitä ns.koeajalla, josko kannattaa erota.
Siihen ei kannata alistua, kunnon mies jos lupaa pysyy sanoissaan, eikä pissi housuun kun tulee tosipaikka eteen.
Tietenkin voi olla, että miehen vaimo alkaa kiristää kaikilla keinoilla, se voi olla hiljaista kiristämistä, rahalla, lapsilla, huonolla omatunnolla kun mies uskaltaa jättää vaimon(ei lapsia, vain näin väittää jäetetty), tai jopa hengellään.
Pettävät, salailevat, ja jos vielä useampaan kertaan, ovat pelkureita, jotka eivät uskalla tehdä ratkaisua, laskelmoivia niljakkeita. Paras pitää sormet visusti erossa, tai ei ainakaan ottaa tosissaan niitä.
Sekundaa, kakkoslaatua. Jos ei pysy housut jalassa ja ei kunnioita ja rakasta tarpeeksi omaa puolisoa on se vaan tunnustettava, ja rehellisesti erottava, jotta toinenkin osapuoli saa mahdollisuuden etsiä itselleen vapaana oikean rakastavan kumppanin.
Vielä enemmän pohjasakkaa ovat miehet, jotka jopa salaavat kuuakusia, vuosia salasuhdetta, rakastuvat toiseen naiseen, ja siten käyttävät kahta naista hyväksi.
Ei kannata odottaa, että mies eroaa, varsinkaan jos lupaa ja ei uskalla erota sovittuun aikaan mennessä:valtettavasti olet rakastunut pelkuriin, joka on alinta pohjasakkaa. Kunnon mies eroaa rakastuttuaan toiseen, hyvin nopeasti, tunnustaa vaimolle, eikä näin käytä ihmisen hyväuskoisuutta hyväksi.
Älkää alistuko siihen,että mies pitää teitä ns.koeajalla, josko kannattaa erota.
Siihen ei kannata alistua, kunnon mies jos lupaa pysyy sanoissaan, eikä pissi housuun kun tulee tosipaikka eteen.
Tietenkin voi olla, että miehen vaimo alkaa kiristää kaikilla keinoilla, se voi olla hiljaista kiristämistä, rahalla, lapsilla, huonolla omatunnolla kun mies uskaltaa jättää vaimon(ei lapsia, vain näin väittää jäetetty), tai jopa hengellään.
Pettävät, salailevat, ja jos vielä useampaan kertaan, ovat pelkureita, jotka eivät uskalla tehdä ratkaisua, laskelmoivia niljakkeita. Paras pitää sormet visusti erossa, tai ei ainakaan ottaa tosissaan niitä.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Ja näin sanoi Lissu.
Ei tämä ollut Lissu. Tämähän kirjoitti ihan asiaa. Oisko Lissu jopa poistunut sivustolta, kun ei ole hetkeen näkynyt. Lissu käyttää paljon enemmän isoja kirjaimia ja muutenkin parjaa eniten vaimoja. Tässä kirjoituksessa osoitettiin sormella mammanpoikaukkomiestä, kuten mielestäni kuuluukin.
Heh, Lissun tapauksessa olikin niin, että vaimo laittoi miehen uskottumuuden ja panosuhteet mysö muiden kanssa tämän Lissun syyksi,joka sattuikin rakastumaan ja mies häneen, ei ollutkaan pelkkää panoa. Lissu olikin se ainut, joka uskalsi vaimolle miehen salasuhteet ja todellisuuden paljastaa, kera todistusaineiston. Vaimo ei kaikesta huolimatta tajunnut, miten on tullut koko avioliiton ajan petetyksi, pää puskaan. Lissulle hatun nosto, kun uskalsi paljastaa salasuhteen ja miehen kaunnioittamattomuuden vaimoaan kohtaan. Ja kyllä siihen Lissuun varmasti on sattunut jos suhde oli syvä ja pitkä, ja miehen mammanpoikakäyttäytyminen lopussa, kun ei sitten uskaltanutkaan erota lupauksista huolimatta. Kyllä Lissutkin joutuvat ottamaan riskejä aloittaessaan varatun kanssa, mutta loppujen lopuksi on se pettävä naimisissa oleva ihminen se, joka tekee selän takana pahaa.
Ja kyllä minäkin jos vaimo alkaisi minua julkisesti haukkua ja mieltään osoittaa että muka olisin miehen peräss vain itse ollut ja kaikki kuvitellut paljastaisin toteen mitä miehen päässä liikkuu, ja kuinka paljon myös mun lisäksi miehellä ollut muita naisia. Hirveää miten jollekkin vaimolle voi vielä kelvata mies, joka uittanut kaluaan avioliiton aikana jos sun missä vaossa, ei moraalin tippaakaan, tai itsensä arvostamista.
Mammanpoikia ovat nämä miehet, aivan kuin äidin sylkkyyn pahalta maailtmalta sitten hyppäävät kun tulee tosipaikka eteen.
Kyllä rakastua voi toiseen ja erota, mutta siihen tarvitaan usko itseensä ja rohkeutta. Ällöttää ukot, jotka yrittävät sitten kaiken paljastamisen jälkeen kun ovat ensin vaimoaan muualla haukkuneet ja epäkohdista puhuneet ystäville ja eroaikeistaan, jotka taas näyttelevät kilttiä perheenisää ja kuin olisivat muka onnellisia. Rohkeutta muutokseen pelkäävät, ja äiti hoitaa.
Toki tiedän miehiä, jotka ovat rehellisiä, ja ovat uskoneet onneen ja rakkauteen ja oikeaan tunteeseen, ja luopuneet järkiliitosta.
Heh, ja näin taas sanoi Lissu.
Hissunkissun, taidat olla vainoharhainen HULLU! Onko kiva plussata itseään ja roikkua täällä? Olet todella pitkään jo jahdannut jotakin Lissua, joko olet asianomainen petetty vaimo joka tunnistanut itsensä tai sitten tuo mammanpoikaparka, joka pettää, uudestaan ja uudestaan, ja vaimo eiku hyvittelyjen jälkeen ei luovu susta. Surkee elämä teillä, ei käy kateeksi. No love.
Lissu lissu, kyllä sut tunnistaa.. Toi katkeruutesi on ikävää...
Petyitkö - eikö mies eronnutkaan takiasi?
Kirjoituksesta kuultaa syvä pettymys ja katkeruus siitä, että et saanutkaan sitä "niljaketta" itsellesi. Siihen asti, kun mies lupailee kaikkea ja uskot häntä, hän ei ole niljake, mutta sen jälkeen, kun hän ei toimikaan, kuten haluat, kuulutat ympäri katkeruuttasi.
Kun lähtee salasuhteilemaan, aina sattuu, yleensä kaikkia sitten lopulta. Vaikka mies lähtisi salasuhteensa mukaan ja jättäisi perheensä, joutuu mies käymään eronsa joka tapauksessa läpi myös uudessa suhteessaan - siis käsittelemään eron entisestä elämästään, puolisostaan ja suhteestaan lapsiin. Siinä joutuu entinen kakkonen, uusi ykkönen katsomaan ja tukemaan vierellä tätä prosessia. Se ei ole helppoa sekään.
Kaikki me olemme ihmisiä, eikä voi todellakaan kommentoida aina näitä vaimojakaan sillä, että he pakottavat miehensä jäämään vaimonsa luo ja uhkailevat näitä. Tässä näkee, että kirjoittajalla on vähän toisenlainen rooli miehen elämässä. Jos tällaisia vaimoja on, on heitä prosentuaalisesti varmasti erittäin vähän.
Suurin osa vaimoista, jotka liittoon jäävät, eivät todellakaan uhkaile tai kiristä millään. Kyllä siinä mies on aikalailla se, joka joutuu alussa ainakin menemään myötäillen ja hyvitellen, jos kotiin haluaa jäädä. Viimeistään tuossa vaiheessa vaimo lopulta myös huomaa, millaisen miehen kanssa on naimisissa - silloin on keskustelun paikka, arvioinnin paikka vaimolla, haluaako edes lähteä yrittämään mitään enää miehensä kanssa.
Ei todellakaan ole niin, että vaimo pitää kynsin hampain miehestä kiinni. Siinä vaiheessa usein mies huomaakin oman vaimon vahvuuksia ja elämän hyviä puolia ja haluaa tehdä kaikkensa, jotta elämä voisi jatkua kotona.
Varmasti käy aina välillä niinkin, että mies retkahtaa entiseen takaisin, huomaakin olevansa jälleen salasuhteessa tai sitten vain huomaa, että haluaakin toisen naisen itselleen kokonaan omaksi. Sitten eletään sen mukaan.
Jokainen ottaa tällaisessa tapauksessa riskejä tulevaisuudesta.
Vaimo siitä, että joutuu luottamaan ja rakentamaan uutta miehen kanssa, josta tietää, mihin tämä on kykeneväinen - pettämään häntä. Mutta riskejä voi ottaa suuntaan tai toiseen. Joko jäämällä tai lähtemällä.
Mies ottaa riskin sillä, että jää kotiin ja katsoo, josko elämä siitä vielä luonnistuisi ilman toista naista. Kärsii ikävänsä ja erotuskansa. Pystyy pysymään erossa toisesta - tai sitten ei. Voi olla, että toinen nainen ei tämän jäämispäätöksen jälkeen halua enää miestä itselleen, kun ei kerran heti häntä valinnut. Siinä mies ottaa riskin myös.
Toisen naisen osalle riski on jo siinä, että aloittaa suhteen naimisissa olevaan mieheen.
Eikö miehen myötäileminen ja hyvittäminen ole tavallaan kiristämistä? Vai ymmärränkö jotain väärin? Tämähän on nimenomaan vaimon vallankäyttöä, jos et ole kiltisti, niin heitän sut pihalle.
Vaikka mies on tehnyt väärin ja pettänyt, niin ei tuollainen ole mielestäni kuitenkaan ihmisarvoista, kyllä ne asiat tulee selvittää ihan muulla tavalla.
Olipa hyvä kuvaus kokonaisuudesta, mitä uskottomuuden ympärilä on. Noin se menee. On loppupäätös mikä tahansa, niin tunnemyrskyä on edessä joka tapauksessa. Tahtoo tai ei.
Itse ymmärtäisin kyllä tuon myötäilemisen ja hyvittämisen ihan toisella tavalla. Ensinnäkin pettäjän tulee lopettaa suhde ja yhteydenpito toiseen naiseen ja tehdä tämä selväksi kakkoselle ja vaimolleen. Pettäjän tulee toimia avoimesti kaikissa toimissaan ja menoissa ja lopettaa valehtelu ja salailu. Samoin tulee olla myös halukas selvittämään tapahtunutta vaimon kanssa ja vastata kysymyksiin (ei kuitenkaan joka ikistä pientä yksityiskohtaa) ja sopia pelisäännöistä. Ilman muuta pitää pyytää anteeksi ja varmasti hyvittelykin on paikallaan. Pettäjän tehtävä on seista vaimonsa rinnalla auttamassa tätä selviämään pettämisestä ja sitouduttava yhteiseen elämään.
Ehkä joidenkin mielestä tämä myötäilyä, mutta itse en kyllä näe muita vaihtoehtoja jos liittoa halutaan jatkaa yhdessä. Jos pettäjä itse kokee tuon myötäilyksi, niin kyllä hänellä on sitten aika vääristynyt kuva parisuhteesta. Avoimuuden, rehellisuuden jne. arvojenhan tulisi olla osa normaalia parisuhdetta.
Aikuiset kotoa pois muuttaneet lapset saattavat myös sanoa etteivät halua isänsä kanssa olla missään tekemisissä jos hän äidin jättää.
JA TEILLE VAIMOILLE.EIKÖ LÖYDY UUTTA ELÄTTÄJÄÄ TAI MUNAA KUN ROIKUTTE SAMASSA SURKIMUKSESSA? MIES NAURAA PARTAANSA JA KOHTA TAAS VIERAS PIMPERO MAISTUU:::PEITTÄÄ JÄLJET: OLETTEKO PETETYT; VARSINKIN JO TOISTAMISEEN; VAIMOT; TODELLA NOIN TYHMIÄ?
PETETYT VAIMOT RAIVOAVAT JA PUOLUSTAVAT NÄILLÄ PALSTOILLA PETTURIUKKOAAN; ;AIVAN SURKEETA.
Niin kukakohan raivoaa? Järki hoi, äly älä jätä Lissuakaan.
Liisalla alkaa kovat ajat, kaikki ukkomiehet ovat joulun perheen luona ja kakkoset saavat hehkuttaa täällä kuinka txtareita tulee.
Mutta missä mies???
Vaimon ja lasten kanssa joulupöydässä- saunassa, kuusen äärellä, missä Liisat: puhelinta kyttämässä 3 päivää...ja taasen arjen koittaessa täällä hehkuttamassa kuinka ukkomies on taas niin minun ja vain minun.
Hohhoijaa taas tätä ja vastauksena se entinen: kun se ihmissuhde on paljon muutakin kuin vain se, mitä nollanaiselle kerrotaan. Pelkkä naiminen on aivan muuta kuin eläminen parisuhteessa. Jos mies ei eroa, vaimossa on jotakin mitä nollanaisessa ei.
Ja hoh hoijaa taas tätäin "paljon muutakin"... Vaimo ei halua myöntää sitä, että toinen nainen on muutakin kuin pano. Miksi ihmeessä mies roikkuisi kuin takiainen toisen naisen matkassa, jos kotoakin saisi laadukasta seksiä ja mukavaa seuraa? Miksi riskeerata kaikki pelkän panon vuoksi - kerrohan se..? Mies ei eroa, koska haluaa huolehtia velvollisuuksistaan perhettä kohtaan. Jatkuvasti kuulee kuitenkin eroista, jotka tapahtuvat sen jälkeen, kun nuorinkin lapsista on lentänyt pesästään eikä puolisoita yhdistä enää yhtään mikään. Parisuhde kun on muutakin kuin pelkkää lapsien kasvatusta...
Mies roikkuisi kuin takiainen nollanaisessa? Riskeerata kaikki panon vuoksi? Höh - missä maailmassa elät?
H...a lentää kuin leppäkeihäs jos vaimo niin vaatii. On se kumma, että nykymaailman ilolinnut oikeasti kuvittelevat olevansa jotain.
Sinulle näin se vaan on:kerroit että vaimossa on jotkain mitä ei ole toisessa naisessa. No, kuule, jos olet niin erikoinen ja ihana, niin mikis sen miehen täytyy hakea hyvää seksiä, laadukasta keskusteluseuraa ja rakkauden tunnetta muualta?
Mietihän tarkkaan: jos teillä ei olisi lasta/lapsia/ jäisikö miehesi sinunkanssa? Tai älä mieti, kosk varmasti tiedät vastauksen.
JÄISIT KUIN MÄRKÄ KIVI RANNALLE, ja mies saisi uuden onnen. Mutta kun t luovu miehestä, yritätte rämpiä eteenpäin, luulleen tekevänne laosillennne palveluksen. Se on vaan valett, ei toiselle suotua uutta onnea. Säälittävää. Ja ukko on niin pelkuri, että ei uskalla jättää sua lasten kanssa, ei ole varma selviätkö.
Jos sinä OLET NIIN YVÄ, EI MIEHESI TODELLA KÄY VIERAISSA TAI PIDÄ RAKASTAJAA, ET OLE.
Liisa,Liisa mene lääkeet ottamaan kun noin kiihdyit taas.
Sivusta tätä ketjua seuranneena, täytyy todeta, että mitä hittoa tarkoitat ettei mies jäisi vaimonsa rinnalle jollei olisi lapsia? Oletko ihan aidosti noin tyhmä?
Hah, ihan naurattaa mitä se mies on saanut sut uskomaan!
Kerro nyt ihmeessä miten aikuista ihmistä pidetään väkisin liitossa?
Ei sun pieneen mieleen sitten tulis sellainen ajatus että tuo mies ei tahdo lähteä liitostaan?
Voi sua..
Se on ukkomiehelle kova pala kun rakastuu toiseen naiseen joka hänet jättää...ei auta kun jäädä suremaan vaimon luokse kun "illusion failed"....heh.
Ottaa koville, ei auta kuin tyytyä vanhaan, kunnes taas löytyy parempi, nyyh.
Ovathan ne, ihan paskiaisia.
Itse olen katsellut sellaista miestä yli neljäkymmentä vuotta. Säännöllisin välein löytää aina elämänsä rakkauden, joka, ihme ja kumma on yleensä nuorempi.Viimeinen oli pohjanoteeraus, mutta on miehellä jo ikääkin 75 vuotta.
Nainen oli yli 20 vuotta nuorempi, ei päivääkään elämässään töitä tehnyt ja säilynyt ihan sinkkuna. Ei ollut kertaakaan edes naimisiin kerennyt. Miessuhteita oli ollut paljonkin.
Mutta kas vaan, kun ilmeni mieheni varattomuus, nainen lähti ja jätti rakastuneen miehen, Siinäpä trakediaa...
Ja vastaus, miksi pidin hänet. Ketään ei voi heitteille jättää..............
Joulumielellä
Miestäni kosi välittömästi
Itse kyllä allekirjoitan myös aloittajan sanat. Jos mies kolme kertaa pitkässä liitossaan hakee "ulospääsyä" pitkien rinnakkaissuhteiden muodossa ja joka kerta salaa suhteen vaimoltaan, kunnes joku käräyttää heidät, niin onko silloin kyse toimivasta, luottamukselle ja rakkaudelle perustuvasta avioliitosta vaiko kenties molemminpuolisesta sairaalloisesta riippuvuussuhteesta?!
Tosipaikan tullen (kolmas kerta sattui joo omalle kohdalle, tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta) mies jänistää ja luikkii vaimonsa helmoihin, ja mikäs siinä on luikkiessa, kun vaimokaan ei kaikesta huolimatta siitä mihinkään lähde tai laita miestään pihalle.
Itse uskoin löytäneeni miehessä itselleni vastaparin ja olimme todella rakastuneita. Ei sellaisia tunteita voi vuosia feikata. Mies oli esitellyt minut jo ystävilleen, tavannut lapsiani ja yhteistä kotiakin oltiin katseltu, mutta sitten kun tuli tosipaikka eteen, olin tehnyt jo kaikki käytännön järjestelyt ja sitten vielä yllätysraskaus, niin hui sentään, kun aikuiselle miehelle tuli taas kerran paniikki. Siinä kohdin minä onneksi ymmärsin, että heidän riippuvuussuhteens aon pysyvää laatua, mikä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että mun pitää vielä päättää omasta raskaudestani, mitä sille teen.
Ja ei tässäkään vaimo uhkailematta ja kiristämättä ja mieheen vetoamatta jättänyt. Olen saanut miehen kännykästä, ja omastanikin, lukea milloin itsemurhauhkauksia, milloin siitä, että vaimo vie lapset mukanaan toselle puolelle Suomea, tai varallisuudella kiristämistä. Lisäksi myös teini-ikäiset lapset esittävät omia uhkavaatimuksiaan, mikä taas on minusta ihan ymmärrettävää ja se vetoaa vastuuntuntoiseen isään ihan oikeasti, toisin kuin vaimon riippuvuuskoukut. Mies päättää jäädä perheensä luo ja hetken kaikki kai harhaisesti kuvittelevat, että ollaan onnellinen pikkuperhe, mutta tyhmäkin näkee jo kauas, ettei näin tule enää koskaan olemaan. Tähän on vaan jo niin totuttu, ettei kukaan siinä perheessä enää uskalla ottaa vastuuta omasta onnellisuudestaan, puhumattakaan siitä, että soisi sitä toisille!
Myönnän, että minuun sattuu edelleen, rakastanhan tätä miestä kaikesta huolimatta, mutta kuitenkin olen onnellinen, että pääsisin siitä henkisestä riippuvuussuhteesta, jossa on mukana aidot tunteet, mutta eroa vaan vitkutetaan syyllä jos toisellakin.
"....kunnes joku käräyttää heidät, niin onko silloin kyse toimivasta, luottamukselle ja rakkaudelle perustuvasta avioliitosta vaiko kenties molemminpuolisesta sairaalloisesta riippuvuussuhteesta?!"
MUN M:::TTI KERTOI AVOIMESTI; en edelleenkään rakasta vaimoa, vaikka mei´llä on lapsia, ja pienin pieni. Se ei muuta mitään.Velvollisuuden tunnost ja kaiken uhkailun jälkeen en uskalla jättää vaimoa, ei pärjää ilman minua, tapahtui kauheita. En ikinä ole rakastanut ketään kuin sinua, se tunne oli paras ja aidoin ikinä, enk unohda sitä ikinä. Mutta en voi nyt sulattaa sitä, että et antanut minun itseni kertoa syytä miksi haluan erota, vaan paljastit meidät. Sitä en sulata, olin etsinyt jo asunnonkin, muistat, laitoimme papereita yhdessä menemään. Rakkaus ja se tunne, mitä meillä on, ei ikinä katoa, kaikella on ja tulee olemaan tarkoituksensa. Jatkan nyt liittoa, kylmää, ja rakkaudetonta. En tunne mitään olleessani vaimoni kanssa, ihan sama onko hän siinä vai ei. Yritä sin unohtaa minut, mutta tiedä, minä olen se joka eniten erostamme kärsii, er sinä. Sinulla on mahdollisuuksia vaikka mihin, minua pitää velvollisuus kotona, olen vangittu.
Tässä erään miehen vastaus, joka sana totta.
Ja naapurin koira vastaa? Tää on niin tätä... yök---
Taas on osunut ja uponnut kakkoseen marttyyrin höpötykset. Ei tolla ukolla ole ollut aiettakaan erota, kunhan nyt vähän piti hauskaa. Kun hauskuus loppu, niin sitten piti keksia hyvät selityksen millä kakkosesta päästään eroon ja saadan sen suu pidettyä supussa. Tooo-si rakkautta!!!
Siis avioliitossa oli kysymys todellisesta rakkaudesta. "Kaiken se kestää.."
Aidot tunte
Raukka se on sinun mielikuvasi mutta vaimo taas TIETÄÄ mitä ne aidot tunteet ovat. Ja sitten niistä uhkailuista, on sattunut että petetty on ottanut henkensä, se ei ole aina vaan uhkailua vaan täyttä totta.
Kun kerran mennään avioon niin rehellinen nainen menee ikuiseen liittoon ja silloin ollaan todella rakastuneita. Sitten jos vaimo onkin älykkäämpi ja osaa vähän kaikenlaista niin se saa miehen hakemaan hieman tyhmempää siis on uskoton, ja sellaiseen hommaan menee vaan nainen joka on niinkuin hieman tyhmempi älyltään, silloin saa mies tuntea itsensä viisaammaksi jonkun vierellä. Vaan se on hetken huumaa,mies rakastaa loppujen lopuksi viisasta vaimoaan ja irroittautuu suhteesta sen irtonumeron kanssa. Mutta viisas ja älykäs nainen kuten vaimo, ei voikkaan hyväksyä että hänen selkänsä takana on juonittu ja yleisesti KOSTO on se jolla hän näyttää miten loukkaantunut hän on. Kosto kohdistuu usein siihen ihmiseen joka on katsonut asiakseen olla tämän varatun miehen leikkikaluna vaikka on tiennyt että miehellä on vaimo ja lapset. Juuri se on tyhmyyttä, ja miehen tarve olla joskus se viisas on se että vetäytyy tälläisten seuraan. Usein vaimot haluavat lopettaa suhteen miehen kanssa ja antavat sille tyhmälle tilaa, mutta siitäkös poru nousee, mies vetoaa vuosiin jotka on oltu yhdessä ja lapsiin ja rakkauteen, ja sanoo tavallisesti että se toinen oli vaan väärässä paikassa väärällä ajalla ja että tunteita ei ole edes vaan pikku leikki. Lopulta vaimo päättää josko mies saa jäädä vai lähteä, joten jos saa lähteä niin hänellä pitää olla katto päänpäällä ja silloin väliaikainen ratkaisu on typerys. Laki suojaa naisen taloudellista tilannetta myös erossa joten , se typerä nainen on niiiiiin vapaa ottamaan miehen vaikka tietääkin että mies kaipaa omaa vaimoaan koko ajan. Usei tarina loppuu niin että typerys löytää uuden ukkomiehen kynittäväksi ja tämä suuri rakkaus jää ihan yksin.
Väitätkö sinä, ettei kaikki ihmiset voi tuntea atioja tunteita, vainko vaimot tietää mitä ne on? Käsittääkseni kaikki ihmiset tuntee jotain jotakin kohtaan ja harva epäilee tunteidensa aitoutta. Miten muuten voi tuntea aitoa rakkautta pettävää miestä/naista kohtaan, eikö vihantunteet nosta yhtään päätään petoksen paljastuttua?
Kakkosena ja vaimona olossa ei älykkyydellä ja viisaudella ole mitään tekemistä. Onko viisasta puolustaa pettävää miestä? Fiksua tietysti on keksiä keinot, millä pettävän puolison itsellään pitää. Mutta onko se oikeasti sen arvoista? Vaikka miten rakastaa?
Jännä kuvitelma sinullakin, että kakkoset olisivat tyhmempiä kuin vaimot. Aivan tavallisia ihmisiä ne ovat. Se kakkonen voi olla jopa se päiväkodin täti tai lastesi opettaja, joita pidät erittäin fiksuina. Ei kenestäkään näy ulospäin, mikä kenenkin status on.
Jos sinusta kosto kakkoselle on jotenkin oikeutettua, niin aika typerä olet. Kosto ei koskaan korjaa mitään tilannetta. Jos pitää jotain vihata, niin vihaa vaikka aidanseipäitä, potki sitä, kosta sille. Se oikeasti vihattava on lähempänä kuin luuletkaan, nimittäin se pettänyt miehesi.
Pitäisiköhän kaikkien miesten valita itselleen itseään tyhmempi vaimo, niin ei tulisi kiusausta mennä vieraisiin? Tuntisi olevansa liitossa tasa-arvoinen :).
Niin kauan kun raskastaa miestä/naista joka on pettänyt kohdistaa petetty vihansa kakkoseen. On turvallista vihata ihmistä joka on ulkopuolinen ja johon ei oli kohdistanut mitään odotuksia. Eikä myöskään ole "valinnut" tätä ihmistä vierelleen niin kuin on valinnut puolisonsa. Vihasta pääsee irti vain myöntämällä tapahtuneen ja menemällä eteenpäin joko yksin tai yhdessä. Viha tekee tuhojaan sille joka vihaa ei vihan kohteelle.
Mun piti juuri tulla kirjoittamaan samansuuntaisia ajatuksia kuin edellinen kirjoittaja jo teki. Eli olen läheltä seurannut, miten petetyksi tullut vimo kohdistaa kaiken vihan ja syyllistää vain ja ainoastaan sitä "kakkosta" vaikka pitäisi nähdä, että se oma aviomies häntä on pettänyt, ei se toinen nainen! Mutta ei kai sitä voi omalle, rakkaalle miehelleen näyttä mitään "negatiivisia" tunteita, koska silloin olisi vaarassa, että se todella lähtee!!! Ei, ollaan vihaisia sille toiselle naiselle, johon oma viomies rakastui ja jonka kanssa se rakasteli viikoittain kahden vuoden ajan. Että jos nyt lähdetän ihan uudelleen miettimään niin kukas se tässä tyhmä on?! Vaimo, joka odottaa kaikki nämä vuodet petturimiestään kotiin ja jää vielä siihen liittoon, uskoen, että mun rakas kultani enää koskaan petä?! Vaiko se mies, joka on pettänyt samalla sekä vaimoaan että tätä toista naista, lupaamalla hänelle yhteisen tulevaisuuden, mutta jänistäen sitten viime hetkellä?! Jos toinen nainen on sinkku, niin hän ei ainakaan petä ketään! Toki ottaa riskin oman sydämensä kanssa, kun lähtee seurustelemaan varatun miehen kanssa, mutta toisaalta, rakkautta ei voi määrätä...
Täytyy tähän kyllä nyt kommentoida.
Vai ei vaimo uskalla näyttää vihantunteita miestään kohtaan, kun pelkää, että mies lähtee? Hölynpölyä!
Itse olen tuollainen petetty vaimo ja kyllä on mies kuullut sellaisia raivokohtauksia ja solvauksia minulta, että oksat pois. Ja siinä mies vain on joutunut kuuntelemaan ja kestämään. Hän nimenomaan ei halunnut lähteä "kakkosen" matkaan ja edelleen on sitä mieltä, että valinta kotiinjäämisestä oli oikea.
Kyllä mies joutuu kestämään sellaista höykytystä kotona, että siinä punottaisi korvat kovemmallakin jätkällä. Minä ainakin olen antanut tulla kaiken vihan ulos miestäni kohtaan. Tottakai vihasin tuota naistakin, mutta ei hän ole mikään sellainen vihankohde kuin mieheni ja hänen teot. Vihaan tuota asiaa, jonka he ovat yhdessä tehneet. Tunnen vihaa miestäni kohtaan, että hän on ollut kykeneväinen pettämään. Vihaan tietysti sitä naista siitä, että hän on ryhtynyt suhteeseen mieheni kanssa, vaikka on tiennyt mieheni olevan naimisissa. Oli nainenkin naimisissa kyllä. Eli molemmat pettivät puolisoitaan.
Mutta vihan on annettava tulla ulos, sitä on purettava niin paljon kuin pystyy, että ei katkeroidu.
Olen itse ainakin sillä mielellä, että jos mies kestää tämän myllytyksen ja jaksaa rakastaa ja olla vierelläni kaikesta huolimatta, voin häntä alkaa rakastamaan vielä ja luottamuskin ehkä löytyy. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, sitten tiemme eroavat.
Ei kukaan vaimo halua roikkua miehessä, kyllä sitä omaa onnea myös haetaan. Joskus on vain hyvä katsoa tällainen homma loppuun asti, ettei sitten jää mietityttämään, että olisiko sittenkin onnistuttu. Jos onnistutaan, ihan hieno juttu. Jos ei, niin sitten elämä tarjoaa jotain muuta.
Mutta oikeasti, kakkoset, ei ne vaimot ole mielinkielin ja hyssynmyssyn sille petturimiehelle, etteivät ne lähtisi. Kyllä asia on niin, että seinien sisällä raikaa ja kunnolla. Vihataan ja rakastetaan. Jos ei rakastettaisi, kumpikaan ei kestäisi tätä helvettiä, jonka joutuu käymään pettämisen tullessa ilmi.
Helppoa tämä ei todellakaan ole.
Olet varmasti ihan oikeassa. Onkin varmaan niin, että ne lapatossumiehet, jotka hakevat ulospääsyä aviolitostaan tai sitten vain vaihtelua jaksaakseen taas arkea vaimon kanssa, ne miehet, jotka eivät uskalla lähteä sen oikean onnen matkaan uskottelevat kakkosilleen, että heidän vaimonsa ei osoita vihantunteita heihin vaan näihin kakkosiin. Lapatosut tekevät sitä juuri saadakseen omaa mieltään paremmaksi, eivät hyvitelläkseen vaimolle, kakkosesta puhumattakaan. Jos lapatossuilla olisi munaa yhtä paljon kuin silloin kun he käyvät rakastelemassa sitä naista joka ei jaa hänen sukunimeään, heidän ei tarvitsisi valehdella joka suuntaan. Mutta mihinkäs seeprakaan raidoistaan...
Kyllä pitää ihmetellä miten kakkoset luulevat olevansa parempia. Yleensä mies hakee vain jännitystä elämäänsä, eikä todellakaan ole tosissaan kun käy kakkosen luona. Kakkosten on turha uskoa olevansa erikoislaatuisia. No, oma vika jos uskoo mitä mies selittelee, itsensähän siinä vain lopulta satuttaa. Kannattaisi varmaan etsiä vapaa mies, että voisi tulla oikeasti jotain. Vaimojen kanssa suhteen kiinnipitävä tekijä on yleensä rakkaus. Voihan mies keksiä mitä vaan syitä ja selityksiä kakkoselle. Kakkonen on nimensä mukainen.
No niinhän kuvittelee vaimotkin olevansa parempia kuin kakkoset. Missä mielessä ovat parempia, kun miehen pitää vieraissa silti juosta? Kaikki ihmiset selittelevät asiat itselleen mieluisiksi. Jos se vaimon itsetuntoa nostaa, että kuvittelee olevansa parempi kuin kakkonen, niin suottehan sitten kakkosillekin vastaavan kuvitelman? Sillä kuvitelmaa ja luuloa se vaan on. Ihmiset ovat erilaisia, kukaan ei ole toistaan parempi.
Jotain on miehellä omassa päässä vikana, jos ainoa asia, mistä saa jännitystä elämään, on vieraissa juokseminen.
Nimenomaan vika on pettäjän päässä. Pettämisellä ei välttämättä ole mitään tekemistä vaimon hyvyyden tai huonouden kanssa. Usein tietty kakkoselle väitetään, että kotona menee huonosti tai että vaimo on kauhea. Sillähän se irtopipari lohkeaa. Suurin osa pettäjistä tuskin on etsimässä uutta vaimoa, kun vaimo on jo olemassa. Etsivät pientä seikkailua ja extraa, mutta ei sen enempää. Ja kun löytyy sopiva irtopipari, niin sen kanssa voi vähän huvitella, mutta mihinkään vakavampaa ei ole aihetta. Vaimon valintaan on omat kriteerit ja niin on irtopiparinkin.
Minun mielestäni on ennemminkin niin, että petetyt vaimot roikkuvat täällä selittelemässä, miksi ovat mielestään parempia kuin kakkoset, koska ovat itse loukattuja, kun se oma rakas, jonka luuli rakastelevan vain itseään, onkin löytänyt jonkun, jonka kanssa seksikin maistuu paremmalta. Ja sen lisäksi ovat tietenkin pettyneitä itseensä, kun heillä ei ole uskallusta laittaa miestään ihalle vaikka omanarvontunto on pitkään jatkuneiden rinnakkaissuhteiden myötä jo kuopattu.
Haki se miehesi sitten vaihtelua tai aitoa rakkautta, jotain se hakee kuitenkin, aiemmin, nyt ja tulevaisuudessa, kun et "sitä jotain" pysty hänelle antamaan! Sellainen vaimoko sinä haluat olla, miehesi kynnysmatto ja äidillinen syli?!
Minä olin joskus sellainen, onneksi minussa oli naista lähteä. Sen jälkeen ei enää kiinnostanut oliko se kakkonen ja numero seitsemäntoista, jonka luo mies lähti!!!
Olenko parempi kuin tuo kakkonen? En varmaankaan, mutta en ole pettänyt puolisoani. En ajattele mieheni kakkosta minään lutkana. Hänelläkin on lapsia, puoliso, ihan hyvä työ ja varmasti asiat siellä suunnalla myös ihan ok, paitsi että hänkin on hakenut jotain, mitä hänen puolisonsa ei voi antaa.
En todellakaan ole kynnysmatto. Mutta tottakai fiksuna ihmisenä tiedän ja ymmärrän, että mieheni on hakenut jotain, mitä minulta ja suhteestamme ei ole saanut. Muistan sen joka päivä. Valitettavasti. Ja sen takia olenkin itse tässä suhteessa "koeajalla" - katson, haluanko jatkaa mieheni kanssa, vaikka hän haluaakin jatkaa kanssani. En ole mikään itsestäänselvä jatkoautomaatti ja hän tietää sen.
Joskus näin, joskus varmasti niin, että mies pistetään heti pihalle. Jokainen tekee omat valintansa.
Itseään kunnioittava vaimo saattaa antaa miehensä syrjähypyn jos toisenkin anteeksi. Saattaapa antaa anteeksi vielä yhden pidemmän rinnakkaissuhteenkin, huolimatta siitä, että siinä on jo mukana vahvoja tunteita. Kukaan ei jatka suhdetta vuosia vain seksin vuoksi! Mutta minkälainen vaimo antaa anteeksi toisen, ja vielä kolmannenkin pitkän suhteen? Minkälainen vaimo jää miehensä kanssa samaan liittoon ja samaan sänkyyn vaikka mies kertoo kolmannesta rinnakkaissuhteesta olevan vielä lapsenkin tulossa?!
Miettikääpä sitä kukin omalla kohdallanne, että minkälainen nainen/vaimo vielä haluaisi oikeasti jäädä liittoon tuossa tilanteessa, ja minkä ihmeen vuoksi?!
tässä kysymys johon voi vastata vain se ns. kynnysmattoksi kutsuttu, mutta epäilen että on myös muitakin syitä kuin halu olla kynnysmatto, esim. halu kostaa naiselle jota mies rakastaa enemmän kuin häntä, sitä ei kaikki huonolla itsetunnolla varustetut tai muuten keskenkasvuiset voi käsittää, halutaan mies takaisin uuden rakkauden luota, kaikki keinot käytössä, kaikki mauttomuudet rikotaan yksinkertaisesti sen vuoksi että on naisia jotka kuvittelevat rakkausasioiden olevan jonkilainen kilpajuoksu
Vaimo on omalla paikallaan eli vaimon paikalla. Varsinainen kilpailija on tämä kolmas pyörä, jolla on kovatkin kuvitelmat itsestään. On niin epätoivoinen, että on tunkenut nokkansa toisten liittoon ja kehtaa vielä haukkua vaimoa kynnysmatoksi. Todellinen kynnysmatto on se joka alkaa sivupanoksi. Ei siinä rakkaudesta ole kysymys. Jos olisi, niin mies olisi jo kauan aikaa sitten eronnut ja rakentamassa elämäänsä uuden rakkauden kanssa. Uusi rakkaus on olemassa vaan hylätyn katkeran kakkosen päässä.
Mikä hiton vaimo paikka? Kyllä sulla on jotenkin oudot käsitykset itsestäsi , olet vaimo, mitä siitä, eikö sulla ole muuta statusta elämässä?
Hanki elämä!
Luit aivan oikein! Vaimo on omalla paikallaan avioliitossa, perheessä ja tietenkin miehensä sydämessä. Sepä tietenkin riepoo kakkosta joka itseään sille paikalle kovasti tunkee.
Olen muuten myös mm. hyvä kumppani/tytär/ystävä/työntekijä ja mulla on kiitos vaan kysymästä oikein hyvä elämä muuten. Kyllä mua hävettäisi jos mun status olisi "salapano".
Ihan tavallinen vaimo antaa syrjähypyn anteeksi kun itse tietää miten voi käydä kun leikityttää ja on joutunut pitämään salaisuutensa yksi, sitten ottaa mies ja erehtyy kiimaisen naisen silmän luonneista niin se saa anteeksi kun vaimo tuntee että nyt ollaan tasoissa. Ja elämä jatkuu ilman stressiä uskottomuudesta
Naurettavaa kisailla siitä, mikä on kenenkin status. Eikö parasta olisi, että olisit ainoa miehesi elämässä? Silloin vasta voisit kehua, miten hyvä olet. Jotain vikaa sussakin on, jos miehesi juoksee vieraissa. Ainakin se, että olet tehnyt huonon valinnan.
Usko pois, sun paikallesi ei halua kukaan. Kuka jaksaisi katsella pettävää miestä vuosikausia?
Pata kattilaa soimaa. Jos miehesi kakkonen on katkera, niin olet sitä itsekkin. Ja minkä takia? Miehen, joka panee teitä molempia halvalla sata-nolla. Kynnysmattoja olette molemmat, anteeksi vaan. Mies senkun nauraa partaansa, kaksi akkaa kisaa hänestä. Ihmetellä pitää, mitä hyvää näet pettävässä miehessä? Onko sinun rakkautesi arvoinen?
Minä luulin, että nykyisin naisen tavoite elämässä on joku muu, kuin päästä vaimoksi ja pitää siitä osasta kynsin hampain kiinni. Eipä taida olla, vaan päätavoite edelleen. Siinä jää oma elämä elämättä vahtimalla pettävää miestä.
No, minähän olen se ainoa mieheni elämässä. En minäkään tiedä kuka jaksaisi katsella pettävää miestä vuosikausia. Epätoivoinen kakkonen ehkä?
Jos mies on onnellinen liitossaan, miksi siihen pitää välttämättä etsiä toinen nainen? Eivätkö vaimot voisi hoidella asiat siten, ettei miesten tarvitsisi sotkea liittoihin viattomia sivullisia naisia? Kyllä se on mitä suurimmassa määrin vaimonkin vika, jos mies juoksee vieraissa. Tavallisimpia syitä on liian vähäinen seksi, nalkutus. Kyllä vaimon täytyy antaa kotona. Jos paikat kuivuu, niin sitten ruiskautetaan liukkaria pi11uun sen verran, että ku11i pääsee sisään mukavasti. Tällä tavalla kun ukkonne hoidatte, niin miehet eivät etsi muuta seuraa. Ja kaikki ovat tyytyväisiä. Itse en ainakaan halua törmätä yhteenkään varattuun mieheen yhtään millään foorumilla.
olenkin ihan "julkinen pano", niin että yhteiset ystävämme ja työkaveritkin tietävät meistä, niin minkä sinusta tekee se, että siitä huolimatta roikut edelleen liitossasi, jossa mies julkisesti rakastelee kanssani ja kulkee julkisesti kanssani käsi kädessä?!
Katsokaa hullun kitjoitusta, älykäs nainen roikkuu liitossaan juuri niin kauan kun häntä huvittaa, ja lähtee vasta sitten kun HÄN ISE HALUAA, sillä hän on vihitty vaimo, lakiasiat kohdallaan yhteiset hautapaikat hommattuna, ja miehen manodepressisuus hyvänä valttina takataskussa. Kun kerran kakkonen ei jaksanut odottaa miehen eroamista vaan änkesi jo jalkojaan levittelemään ennen aikojaan niin odottakoon ihan rauhassa mitä vaimo tekee.
Vaimo nauttii ihanista öistä miehensä kanssa kuitenkin koko ajan vaikka pikku kakkonen onkin olemassa, mutta ei toki muuten kuin antaakseen hehkuvia muistoja mieheleen tulevaisuuteen, sitten kun hän on lähtenyt uuden kanssa (sillä vaimotkin osaa) ja mies taistelee kakkosensa kanssa. Vaimo pelaa aina varman päälle pikku kakkonen ja sinä odotat milloin hän on päättänyt mitä tekee. Eikö ole kivaa.
Sairasta, niin sairasta.
Huhhuh! Joku on vielä ylpeä siitä, että varattu ukko tehnyt siitä julkipanon. Miten nöyryyttävää, ukko esittelee sua raitilla hoitonaan, mutta siltikään sillä ei ole aiettakaan erota. Taidat itse olla se pahin riippuja, kolmas pyörä.
Etkö arvosta itseäsi yhtään? Mies on edelleen aviossa, eikä ole ottanut eroa! Eikö se kerro sinulle mitään? Ei vaimo roiku, se joka roikkuu olet sinä. Voi elämä, että olet tyhmä, sinä olet ylimääräinen =roikkuja, niin kauan kuin mies on naimisissa vaimonsa kanssa.
Ihan julkisesti rakastelee kanssasi? Bussiasemalla? Torilla? Marketissa? Sekö kuvaa miten "paljon rakastaa" sua? Eheii.. Eipä ole eronnut vaimostaan vuoksesi?! Tehnyt sinusta julkihoron! Voi, raukkaparka.. Jos merkitset miehelle yhtään mitään, niin varmasti eroaa, mikään mahti ei sitä estä! Itseäsi petät!
Etkö oikasti ymmärrä, että eron voi mies ottaa ilman vaimon suostumusta?! Joten älä laita päätäsi pensaaseen, kerää järjenrippeesi.
Kultaseni, mieheni on täysin vapaa lähtemään aivan mikä päivä tahansa. Hänen valintansa.
Rakastelette julkisesti? Jossain torilla vai?
Lisäisin vielä, että viisas vaimo odottaa hetkeä, kun hänelle myös TALOUDELLISESTI sopii lähteä liitosta. Sen jälkeen, kun oma mieheni pari vuotta sitten jäi kiinni yhden yön jutusta, olen vain ja ainoastaan miettinyt kostoa, joka on äärettömän suloinen. Olen nykyään tosi herttainen vaimo, oikein kullannuppu. Mutta syvällä sisimmässäni olen vain valmistautunut lähtemään sopivalla hetkellä. Itselleni olen tietysti myös etsinyt lohduttajan. Rakkauteni mieheeni loppui sinä hetkenä, kun sain tietää uskottomuudesta. Ylipäätään parisuhteessamme mieheni on aina ollut se "altavastaaja", joka oli aivan rauniona uskottomuusjupakan selvittelyissä.
Mieheni on kuollut. Hänellä oli ainakin 1 vakavampi salasuhde joka kesti n. 6 vuotta. kun se paljastui, hän ei kertonut suhteesta läheskään kaikkea, eikä sitä kuinka kauan se oli kestänyt.
Suutuin hänelle, käskin lähteä ja erota. Hän itki, ei halunnut erota ja väitti suhteen olleen molemmille vain hupia.
Uskoin myös antaneeni aihetta moiseen, koska en ollut yhtä aktiivinen seksuaalisesti kun hän. Olin joskus jopa sanonut, että saa hakea seksinsä mistä saa, kun antaa minun olla välillä rauhassa.
Jatkoimme liittoamme, kävimme parisuhdekurssilla, suhteemme parantui. Muutaman vuoden jälkeen mieheni muuttui pisteliääksi, välillä karkeaksi. En uskaltanut kieltäytyä seksistäkään, koska olisin taas antanut aiheen mennä vieraisiin.
Olin avioliitossa onneton, sairastuin psyykkisesti. olisin eronnut, mutta jäin taas mieheni suostuttelun jälkeen.
Liittomme parani, uskalsin pitää puoliani, mieheni ei enää harrastanut viikkojen mykkäkoulua, vaikkei aina saanutkaan tahtoaan läpi.
Hän sairastui vakavasti, kuolemaan johtavaan tautiin. Toimin hänen hoitajanaan.
Armeliaisuuden puuskassani kysyin tietääkö hänen ex-salarakkaansa hänen sairaudestaan. Mieheni sanoi ettei tiennyt, eikä varmaan välittäisikään. Ilmoitin exällei sairaudesta kun tiesin että miehelläni ei ole paljon elinaikaa jäljellä. Ex kertoi tienneensä vuoden mieheni sairaudesta, ja että he olivat soitelleet ja lähetelleet sähköpostia.
Järjestin exän ja mieheni tapaamisen sairaalassa. Kysyin kuolevalta mieheltäni miksi hän oli vieläkin valehdellut minulle. Hän pyysi anteeksi, mutta ei pystynyt muuten keskustelemaan aiheesta. Hän oli helpottunut kun nyt tiesin asian. Annoimme toisillemme anteeksi kaiken.
Sairaudessa oli paljon tuskaa, luopumista, epätoivoa. Kuolema oli kuitenkin rauhallinen.
Masokistiko lienen, kun minulla oli tarve kysellä tarkemmin heidän suhteestaan, kun silloin 7 vuotta sitten olin uskonut kaiken mitä mieheni kertoi. Heidän välillään oli exän mukaan ollut rakkautta, mieheni oli suunnitellut eroa, ja exä antoi ymmärtää että mieheni ei halunnut jakaa omaisuutta, eikä tuottaa pettymystä aikuisille lapsillemme ja suvulleen!? Siksi he erosivat.
Annoin miehelleni anteeksi, nyt hän on poissa, joskus mieleni täyttää kuitenkin raivo, pettymys, viha, katkeruus. Kysymys johon en saa koskaan vastausta? miksi?
Oliko mieheni niin pinnallinen, että arvosti rahaa ja kulisseja enemmän kun rakkautta? Siksikö hän oli niin karkea ja piikikäs minua kohtaan,ja että vain väkisin sieti minua. Minä hoidin häntä, vaikka en aina olisi jaksanutkaan.
Olisin ymmärtänyt kuolemansairaan yhteydenpidon exään, jos hän olisi kertonut.(luulen ainakin)
Nyt yritän päästä tästä olotilasta yli, en haluaisi olla katkera. Vaikeaa on, kun mieleen tulee kaikki ne loukkaukset ja mitätöinnit mieheni taholta avioliittoaikanamme. Haluaisin muistaa ne hyvät hetket, koska olihan niitä. Miksi olen näin pieni ihminen? kuinka voin tuntea vihaa kuollutta kohtaan? Kuinka pääsen tästä yli? Neuvokaa minua?
Mene huutamaan ja haukkumaan haudalle niin monta kertaa kunnes tuskasi hellittää.
Aloittajan kanssa samaa mieltä. Varatut miehet, jotka muodostavat sivusuhteita ovat todella säälittäviä äijän turjakkeita. Itsekin olen erehtynyt tuollaiseen turjakkeeseen. Tosin tämä mies huijasi teeskentelemällä olevansa eronnut. Onnistui kakkosasunnon turvin. Nyt yököttää. Miten saatoin, eihän miehessä ollut oikein mitään, mitä arvostaisin. Joku bosse, mutta hyh.
Ja tämäkin mies on pettänyt vaimoaan jo kymmeniä vuosia. Vaimo on saanut tietääkin yhdestä hoidosta, mutta liitto jatkuu. Onhan siinä hyvät edut, rahaa yms. Rakkautta tuskin. Koko ajan miehellä on nettiprofiilit vetämässä. Tosin olen hieman suitsinut niitä ;) Kerroin ilmoittavani vaimolle, mutta mies ei oikein innostunut. Tämäkin mies valehtelee aivan solkenaan.
Siis kyllä me naiset - vaimot ja muut - ollaan aika surkimuksia, kun katsellaan kaikenlaisia p1llunmetsästäjiä. Voi vaimoparkoja. Terveyttä!
Pilluuuun metsästäjiä, jees hyvä sana, tottakai on myös rakkauden etsijöitä, miksi hyvät vaimot se mies etsii pi ll ua tai rakkautta muualta, jos sinä olet niin TOLL? Hömpät.
Ei sun mies sua rakasta pätkääkään, roikkuu kun en helppoa.
On myös niitä ykkösiä, jotka ovat oikeasti sille miehelle parhaimpia puolisoita, joista ei haluta erota mutta silti vieras houkuttaa. Oma vaimo passaa ja huolehtii ja tekee pyytäessä ja pyytämättä mitä vain mies mielii pyytää. Seksi voi olla hyvää mutta ehkä jo vähän tylsää 20 vuoden liiton jälkeen. Pieni piristys toisesta tekee vaan kutaa itsetunnolle ja omalle suhteelle. JOS on alusta asti pelisäännöt selvät kakkosen kanssa, ettei eroa ja piste ja tämä on vain piristettä niin mitä epäselvää asiassa on? Pohjasakaa? En mä nyt tiedä, nainen itsehän tuohon leikkiin ryhtyy.
Eri asiahan on jos mitään ei ole sovittu tai jopa on jotain luvattu kakkoselle. Mutta niissäkin tapauksissa, elämä on...ei aina voi vakuuttaa toiselle täysin, mitä vaan voi sattua.
Just samaa mieltä aloittajan kanssa.Vinkki vaimoille: vaimot vaan liukuvoideostoksille, niin eiköhän ukko pysy kotona ja kaikki ovat tyytyväisiä. Kuka nyt varatuista miehistä oikeasti välittäisi, mutta kun tuppaavat vängällä jaolle.
En ymmärrä naisia, jotka jäävät roikkumaan mieheen erinäisin kiristyskeinoin, vaikka mies jatkaa pettämistä jopa saman naisen kanssa kuukausi ja jopa vuosi toisen jälkeen. Missä naisten itsekunnioitus on? Miten ja miksi sellaisen miehen kanssa jatkaa yhteiseämää? Luottamus on mennyt moneen kertaan, mutta aina vain roikutaan tuossa Luojan lahjassa kiinni. Mikä meitä naisia vaivaa??
On niin totuttu siihen toiseen. Tai pelkää, ettei enää löydäkään ketään toista. Tai taloudellinen tilanne heikkenee niin paljon, ettei siksi halua erota. Tai sitten vaan haluaa olla se "voittaja", että enpähän anna tätä miestä kenellekään muullekaan, vaikken itsekään enää häntä haluaisi...
Syitä on varmasti monia, vaikka en itsekään naisena todellakaan sitä ymmärrä, että pitkät sivusuhteet annetaan kerta toisensa jälkeen anteeksi ja pysytään vaan yhdessä. Minusta se ei kerro rakkaudesta vaan sairaalloisesta riippuvuudesta.
Mihin unohdit listasta rakkauden? Ainahan petetty selittää, että kyllä se pettäjä mua rakastaa ja minä häntä, se toinen oli vaan pelkkä pano.
Muutoin samaa mieltä kanssasi. Nainen kun on naiselle susi, niin ei sitä niin vaan luovuta miehestä. Voittajafiilis kestää varmasti hetken aikaa. Entäs kun taas käry käy? Montako kertaa petetty pystyy antamaan anteeksi?
Olen sivusta seurannut läheiseni avioliittoa, jossa toinen pettää jatkuvasti. Anteeksi saa aina, kun pettäjä keksii hyvän selityksen. Viimeisin selitys anteeksiannolle oli, että kun pettäjällä ei ole ollut omaa isää, vain isäpuoli. Siksi pettää kun ei ole saanut oikeaa miehen mallia. (Isäpuoli oli kyllä mitä parhain isä tälle pettäjälle, ei käynyt todellakaan vieraissa.) Edellisen kerran oli niin kännissä, ettei tiennyt mitä teki, ei vaikka suhdetta jatkui kauan. Sitä edellisen kerran vei toinen väkisin.
Mua säälittää, kun kerta kerran jälkeen petetyn itsetunto romahtaa. Pelottaa, kuinka kauan hän jaksaa. Järkisanoja ei suostu kuuntelemaan. Hetken itkee ja sitten on taas kaikki ah, niin ihanaa ja kunnossa. Pettäjä vieläpä lepyttelee häntä lahjoilla ja matkoilla. Maallista mammonaa ei puutu. Puuttuu vain se, että aviopuoliso kunnioittaisi häntä.
Voi meitä naisia.
Sama kysymys kakkoselle miten jaksaa jatkaa vuosikausia kakkosena vaikka mies ei osaa eikä halua päättää kumman kanssa jatkaa elämää?
Naiset. Naiset missä sivistys, missä itsekunnioitus.
Vaikka kakkonen sen miehen onnistuiksikin saamaan niin häntä ei kukaan arvostas koska on ollut juuri se kakkonen ja kohtahan hänkin saa pettyä sillä uusi odottaa jo.
Sinulle voi meitä naisia: mies osaa hommansa, lepyttelyssä, vaimo on aasi.
Se on vähän sama, kuin myyntimiehen myyntiotekniikka, joihinkin se uppoaa aina, ja saa uskomaan ja ostamaan.
Viisaisiin naisiin ei tuo "imurikauppiaan" tekniikka pure.Siksi viisaat naiset, jotka arvostavat itseään jättävät pettäjän, näin tapahtuu joka päivä maailmassa.
Aivan hurjaa lukea noita vaimojen kommentteja joiden mies heitä kerran tai useammankin pettänyt,jopa rakastunut toisaalla, mitkä kaikki selitykset heillä on päällä täällä palstoilla puolustaakseen päätöstä aina vaan jatkaa petturin kanssa.
Naiset, ettekö todella arvosta itseänne? Mies varmaan jos sen jättäisit arvostais sinua enemmän kerrankin, kun uskalsit tehdä lopun pettämisestä, nyt kun aina sen "myyntipuhe" menee läpi pitää sua todella tyhmänä. Jonkin aikaa teeskentelee katuvaa, pitää yhteyttä salaa edelleen siihen ihanaan naiseen, ja kun taas olet hieman rauhoittunut kun mies kanssasi muutaman viikonlopun viettää ja sut p u h k i n u s si i ja muutaman:ah olet ihana, sanan korvaasi kuiskaa luulet miehen muuttuneen.
Itse kohtasin tälläisen miehen, rakastuimme kyllä. Pikkuhiljaa alkoi hänen moraalittomuus ja himo kohtaani sekä pienen vauvan isän käytös inhottaa minuakin, ja paljastin mokoman reppup er seen. Siitäkös tykkäs kyttyrää, ja taas kaikki peliin kotona, että ei vaan vaimo ajais ulos. PEttämiset mies keroi minulle avoimesti, ja liiton tarinan, vei jopa kotiinsakin. Miten joku järkevä nainen voi taas uskoa tuon miehen jutut?
Mies kertoo edelleen (kolmen pienen lapsen isä) runkkaavansa mun kuvilla. Vaimo niin onnelllisena taas hehkuttaa, kuinka mies häntä rakastaa, ja mies erehtyi kamalaan toiseen naiseen joka oli niin ilkeä, että kertoi vaimoille useat miehen muutkin salasuhteet. Olen todella onnellinen, että uskalsin paljastaa petturin. Vaimoa säälin, todella, sen verran törkeää ovat miehen pettämiset olleet. Mutta toisaalta, kun kerran hyväksyy, niin eläköön rauhassa ihanan, mussukan, schatzin kanssa, "joka häntä niin rakastaa". Sellaisia te vaimot olette, joiden mies salasuhteessa, tai kärähti siitä, teihin uppoaa kaikki "myyntipuheet".
Eiks tämä katkera kakkonen pysy täältä pois edes jouluna. Myyntipuheet on siihenkin hyvin uponneet. Nyt se fantasioi sitä, että ukkomies muka rumputtaa itseään sen kuvien kera. Hieno homma!
Limalissun joulu, yksin yöllä ikävissään itkee, vihaten vaimoa.. Voi raukka. Ajankohta jo, milloin olet kirjoitellutt paljastaa, miten sulla menee ja teksti puhuu puolestaan. Voi katkeruuden suo, missä vellot.
Onhan kaikkien tiedossa että mies ajattelee haarojen välillä ja nainen sydämella.
Senverran pitäisi jokaisella naisella olla sivistystä ja itsekunnioitusta että ei lähde varatun mukaan..
Vaikka olen itse ollut ns. kakkonen, ja se mies ei sitten jättänytkään vaimoaan vaikka yhteistä elämää suunnittelimmekin ja jo asuntojakin katselimme, niin olen silti sitä mieltä, etteivät asiat aina ole niin mustavalkoisia!
Ensinnäkin, ukkomiehen ja kakkosnaisen välillä voi oikeasti olla todella suurta ja syvää rakkautta, ja se vaimo siellä kotona ei välttämättä enää ole miehensä rakkauden kohde, mutta silti syystä tai toisesta jäädään. Joskus, kuten meidän tarinassamme, syinä olivat puhtaan julkisivun säilyttäminen sekä perheen lapset. Myös vaimo totesi tämän minulle.
Minusta ei myöskään ole kyse itsekunnioituksesta tai sen puutteesta, jos "lähtee varatun mukaan". Ystävyys voi syventyä todella nopeasti rakkaudeksi ja kun toinen vielä ruokkii niitä molemminpuolisia tunteita niin ei sitä niin vaan lopetetakaan.
Ja minä en suostu sitäkään täysin allekirjoittamaan, että mies tulisi aikanaan pettämään myös ykkösöitynyttä kakkosta. Tiedän tapauksen, jossa mies petti vaimoaan, jonka kanssa oli ollut yhdessä yli kaksikymmentä vuotta, vuosia kolmen eri naisen kanssa (ei yhtä aikaa vaan perättäisissä rinnakkaissuhteissa). Mies ei silloinkaan uskaltanut lähteä, mutta vaimo sai kolmannen suhteen jälkeen tarpeekseen. Nyt mies on ollut kymmenen vuotta naimisissa uuden vaimonsa kanssa eikä koe enää minkäänlaista tarvetta pettää. Joskus kyse onkin siitä parisuhteesta, jossa elää, ei pettäjästä itsestään (siis että pettäisi jatkossakin). Toki olen sitä mieltä, että pettämispäätöksen tekee jokainen itse, se ei ole kenenkään muun syy, vaan itse valittu. Mutta siitä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos on tarvetta samaa naista pettää useampaan kertaan, useammilla rinnakkaissuhteilla, niin ei siinä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa omaa puolisoa kohtaan! Silloin painavat aivan muut syyt, jos puolin ja toisin vielä yhteen jäädään.
Aivan, pettäjissä on monenlaisia. On sellaisia, jotka eivät koskaan tyytyisi yhteen naiseen ja sitten niitä, jotka ovat menneet naimisiin väärän naisen kanssa, eivätkä jostain syystä eroa, vaikka se olisi viisain ratkaisu. Tunnen muutamia just sellaisia pettäjiä, jotka luultavasti olisivat aivan uskollisia heille sopivan naisen kanssa, mutta nykyisissä liitoissaan eivät onnellisia. Yksi näistä on sanonut, että heti eroaa, kun se sopiva tulee kohdalla. Jostain syystä sellainen vaihtoehto, että ensin eroaisi ja sitten etsisi uuden kumppanin, ei onnistu häneltä. Hänkin on ollut yhdessä nykyisen vaimonsa kanssa parikymppisestä eli ei oikeastaan koskaan yksin. Kai yksinäisyyskin pelottaa.
"Mutta siitä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos on tarvetta samaa naista pettää useampaan kertaan, useammilla rinnakkaissuhteilla, niin ei siinä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa omaa puolisoa kohtaan! Silloin painavat aivan muut syyt, jos puolin ja toisin vielä yhteen jäädään."
TÄYSIN SAMAA MIELTÄ. ON VAAN SURKEAA ASUA IHMISEN KANSSA YHDESSÄ, JOHON EI VOI LUOTTAA, JA AINA KUN ON TYÖMATKOILLA TAI JOSSAKIN MISSÄ ET VARMASTI TIEDÄ MITÄ TAPAHTUU, KAIVAA SUA AJATUS ETTÄ MIES RAKASTELEE TOISTA NAISTA JA NAATISKELLEE OIKEIN KUNNOLLA. VAIMORESSU KOTONA KEITTO KUUMANA ODOTTELEE, JA SITTEN VIELÄ PAIJAA KUN MIES TULEE KOTIIN.
JA ON TODELLA OLEMASSA TOISIA NAISIA, JOILLE RIITTÄÄ NE PARHAAT HETKLET MIEHEN KANSSA, TÄYNNÄ RAKKAUTTA. VAIMO KUN KERRAN NIIN HALUAA HOITAKOON KODIN, LAPSET, PYYKIT, SO WHAT, NIINHÄN SE VAIMO HALUAA?
TÄMÄN ON MINULLE MIES ITSE KERTONUT, SELLAISIA OVAT AVIOLIITOT JOSSA EI OLE OIKEAA TUNNETTA EIKÄ RAKKAUTTA.
Kiinnostais tietää, miten tuo raukkavaimo, siis millaisella itsetunnolla elelee, ja mitlä tuntuu elää taloudellisin painoittein väkisin pidetyssä liitossa? MIehellä kun taas on uutta putkea, nähty on yöelämässä, nopea käynti taksimatkalla illan päätteeksi panoilla, ja sit äkkiä kotia, heh.
Very säälittävää.
niimpä ja ikäkin vaikuttaa, ei jaksa enää juosta vieraissa..ym.
Olisipa mukavaa tietää, kuinka moni nuori tyttö haaveilee kakkosena olosta, kun siihen ikään tulee? Moni tyttö haaveilee omasta perheestä, puolisosta ja lapsista. Siitä olen kuullut kyllä, mutta kuinka moni haaveilee siitä, että pääsee rakastajattareksi miehelle, jolla on jo paketti koossa?
Kuinka moni haaveilee siitä, että kirjoittelee jouluaattona Suomi24 - sivujen uskottomuuspalstalle kirjoituksia, joissa tuo esille, kuina tuo mies rakastaa häntä, vaikka tuo nyt sattumoisin onkin vastoin tahtoaan perheensä kanssa joulua viettämässä...
Lieko haaveet tyttösillä muuttuneet vuosien varrella, kun niin paljon näitä tyytyväisiä kakkosia täällä on, joille riittää vuosikaudet ne pikkuiset rippeet miehestä. Heistä ilmeisesti ei kukaan ottaisi miestä itselleen, vaikka saisi. Niin täällä kirjoitetaan. Ja sitten toisessa kirjoituksessa mietitään, miten saa miehen jättämään perheensä, pitäisikö ihan ilmiantaa.
Hankkikaa kakkoset elämä, ihan oma sellainen, jossa teillä on mies, jota ei tarvitse piilotella ja joka ihan oikeasti, aikuisten oikeasti, haluaa olla teidän kanssanne 24/7.
Ei ne kakkoset kai mitään nuoria tyttöjä enää ole. Eiköhän heillä useimmalla ole takana pitkät syystä jos toisesta eroon päättyneet liitot ja aikuiset lapset. Eivät enää tarvitse miestä vierelleen 24/7, osaavat elää yksin ja ovat onnellisia aivan muista asioista kuin perinteisestä parisuhteesta.
No, oma "kakkosena" oloni alkoi ollessani 17v. Tosin täytin seuraavalla viikolla 18. Mies oli kymmenkunta vuotta vanhempi ja naimisissa. Ei lapsia.
Hurmaannuin nuoren tytön vilpittömyydellä tähän mieheen, joka osoitti kiinnostusta ja ihastusta. Salainen suhteemme jatkui 5 vuotta. En koskaan ajatellut, että suhteemme etenisi jotenkin pidemmälle. Samalla, kun päätin suhteen tähän varattuun mieheen, hän erosi vaimostaan. Avioiduimme pian eron tultua voimaan. Tästä on nyt 23 v. Että kyllä se kakkonen voi olla naiivi nuorikin.
Eräs mies on tänä jouluna syöksähdellyt paniikissa välillä vaimon luo ja välillä kakkosen luokse peläten että nämä jättävät hänet totuuden kusetuksesta paljastuttua. Kakkonen ilmoitti ettei mies enää kelpaa mutta vaimolle taitaa kelvata. Ja jo näkyy mies olevan etsimässä uutta panoa. Kivat sulle vaimo!
Se on varmaan mun mies, mutta sama se. Mulla on ihan omat viritykset.
Kakkonen voi olla myös sellainen aikuinen nainen, joka ei edes koe olevansa miehelle salasuhde vaan seurustelukumppani, josta vaimo ja ystäväpiirikin tietää. Sellainen, jolle mies on kertonut olevansa eroamassa, mutta se ei osoittaudukaan ihan yksinkertaiseksi prosessiksi. Sellainen, joka rakastaa tätä miestä aidosti, samoin kuin mieskin häntä, jolloin irrottautuminen "kakkosen" roolista ei ole enää millään tavalla helppoa vaikka järki alkaisikin sanoa, että ehkä tuo mies ei koskaan tulekaan eroamaan vaimostaan...
No eipä ole paljon järki päätä pakottanut, kun on alunperin varatun miehen kakkoseksi alentunut. Ei pidä luulla liikoja itsestään, tyhmyydestä saa aina kärsiä.
Minä en puhuisi alentumisesta vaan rakastumisesta, puolin ja toisin. Jos mies kertoo avoimesti meistä niin vaimolleen, sukulaisilleen, lapsilleen kuin ystävilleenkin, viettää lomia kanssani ja katsoo yhteistä kotiakin, niin tiedä alennunko minä siinä silloin johonkin vai se vaimo, joka edelleen jurnuttaa miestä jäämään luokseen vaikka on jo lähdössä muualle?!
Taidat uskoa joulupukkiin... JOS SUA RAKASTAISI niin ei vaimon "jurnutukset" merkitsisi yhtään mitään! Miksi ihmeessä petät itseäsi? En ymmärrä, miksi nämä kakkoset eivät ymmärrä näin yksinkertaista asiaa? En roikkuisi kakkosena ja uskoisi pillun vonkauslurituksiin vaan tekoihin? Eli jos ei eroa, et merkitse tyhjennystä enempää.
Ei se sua rakasta sen kummemmin kuin vaimoaan, sinä tyhmä vaan uskot ja katsot pumpulipilvestäsi ja odotat ruurunpunaiset lasit silmilläsi, jotain mitä ei tapahdu. Kyllä sä alennut ja tiedät sen itse sisimmässäsi, jos yhtään haluat kuunnella sitä!
No miksi se mies ei lähde. Ei hän tarvitse vaimon lupaa. Eikä ole enää sosiaalisia paineitakaan, jos läheiset tietää. Jos mies on rakastanut, hän eroaa. Siihen ei vaikuta omaisuus, eivätkä muutkaan seikat. Lapsiin saa yhteydet pidettyä, jos uusi puoliso on asiallinen. Ja tosi rakkaus ohittaa aina rahan, on nähty. Ei kannata puhua vaimon roikkumisesta, mies voi lähteä.
Kakkoset roikkuvat usein vuosikausia, tiedän yhden joka roikkui vuosikymmeniä. Tiesin senkin, että odotti ja odotti, vaikka mies tapasi häntä joinakin vuosina ehkä kerran tai pari. Jäi lapsettomaksi ja naimattomaksi.
Kysyin viime viikolla miehen kuulumisia häneltä, teemme molemmat pitkää työuraa viimeisiä kuukausia eli olemme olleeet työkavereita vuosikymmenet. Mies on edelleen naimisissa saman vaimon kanssa. Ovat kuulema jälleen kerran talven auringossa.
Toisaalta se mies pilasi työtoverini elämän tai vei sen kokonaan. Nyt jäljellä on kaunis ja katkeroitunut ihminen.
nimimerkille" kuka alentuu" Sinä juuri alennut. Jos molemmat rakastaisitte, olisitte jo yhdessä. Mieheltä meriselityksiä löytyy, vai? Vaimo ei anna eroa. Hahhaa.
Eiköhän se mies ole ihan vapaa lähtemään, jos HALUAA...
Minä jätin pettäjämiehen ja suosiolla luovuin, kun paljastui pitkä salainen suhde kakkoseen.
Lopulta olin helpottunut kun pääsin eroon ja kakkonen "otti omakseen",pettäjän.